Pääkirjoitus lehdestä 4/2013

Juutalainen kansa on saanut kokea kovia lähes koko historiansa ajan. Todennäköisesti holokausti on kuitenkin kauhein asia, mitä juutalaiset ovat joutuneet kokemaan. Sen yksi seuraus on, että suurin osa maailman juutalaisista ei tänä päivänä tunnusta uskoa Jumalaan. Israelissa tehtyjen mielipidemittausten mukaan Israelin juutalaisista vain noin 30% uskoo yleensä minkään korkeamman voiman olemassaoloon. Monien juutalaisten mielestä holokausti todistaa, ettei Jumalaa joko ole tai Hän on hyljännyt kansansa eikä seiso sen takana. Tämä on vakava kysymys. Vanhan testamentin aikaan Jumalan uskottavuus mitattiin sillä, pystyikö Hän suojelemaan omiaan ja saattoivatko Hänen omansa voittaa Jumalan nimessä. Jos näin ei tapahtunut, voitiin kyseenalaistaa sekä Jumalan olemassaolo että Hänen voimansa. Mikä sellainen jumala olisi, joka ei pystyisi vaikuttamaan maailman historiaan lupaustensa mukaisesti?

Jotkut ovat syyttäneet juutalaisten omaa syntisyyttä siitä, että Jumala rankaisi heitä holokaustilla. Koska he eivät olleet uskollisia Jumalan sanalle tai Jumalalle, heitä rangaistiin. Tämä selitys ei tunnu uskottavalta, sillä holokaustissa murhattiin niin pieniä lapsia kuin muitakin viattomia ihmisiä. Missä Jumala sitten oli holokaustin aikana? Meille on kerrottu juutalaisten oppineiden levittämää tarinaa siitä, että eräällä keskitysleirillä juutalaiset vangit kävivät kuviteltua oikeudenkäyntiä Jumalaa vastaan. He syyttivät Jumalaa siitä, että Hän ei tehnyt mitään holokaustin estämiseksi ja kansansa suojelemiseksi. Oikeudenkäynti päättyy kertomuksessa siihen, kun juutalaiset keskitysleirivangit toteavat, ettei Jumalaa ole olemassa, koska Hän ei auttanut heitä. Todettuaan asian kaikki vangit menivät kuitenkin rukoilemaan yhdessä Jumalaa. Tarina kertoo väkevää kieltänsä siitä, kuinka vakava asia holokausti oli ja on juutalaiselle kansalle ja heidän jumalasuhteelleen.

Meillä kristityillä on monia erikoisia tapoja suhtautua Raamattuun. Uskovina oletamme voivamme selittää Raamattua ja Pyhiä Kirjoituksia oman mielemme mukaan oikein. Ymmärrettävää on, että osaamme selittää Uutta testamenttia paljon luontevammin kuin esim. juutalaiset, jotka eivät usko Jeesukseen. Silti ajatus, että me Uuden liiton uskovina voisimme kaikessa selittää Vanhaa testamenttia paremmin kuin Vanhan testamentin oppineimmat juutalaiset tutkijat, lienee aika utopistinen. Raamattu koostuu sanoista ja lauseista. Siksi niitä myös pitää selittää sellaisina alkukielen pohjalta. Muuten saatamme puhua ja selittää enemmän tai vähemmän omia ajatuksiamme. Pyhä Henki toimii Sanan kautta. Jos toimimme ja opetamme ohi, yli tai sivuun Sanasta, olemme hukassa. Ainakaan meitä ei silloin ohjaa Pyhä Henki, vaan joku muu henki. Jeesus sanoi, että he eksyvät, kun eivät tunne kirjoituksia. Suomeksi käännetyt sanat ”ette tunne” ilmaisevat alkukielellä lyhykäisyydessään sitä, etteivät he tunne alkukielen ilmaisemia asioita alkukielen esille tuomalla tavalla. Kyse on siis kielen oikean sisällön hahmottamisesta.

Juutalaiset oppineet ovat tehneet merkittävää ja uraauurtavaa Vanhan testamentin tutkimustyötä jo ainakin parin vuosituhannen ajan. He ovat löytäneet monia merkittäviä selityksiä yksittäisille Raamatun sanoille ja lauseille. Tätä työtä kristittyjen ei tulisi väheksyä vaan tutustua siihen. Esimerkiksi juutalainen tieteellinen raamatuntutkimus on aikanamme edennyt suurin harppauksin. Juutalainen alkukieleen pitäytyvä Vanhan testamentin raamattututkimus on hyvin samansuuntaista kristittyjen Vanhan testamentin johtavien raamattututkijoiden tulosten kanssa. Siksi tämän kaltaiset tulokset voivat auttaa meitä löytämään yhteisiä asioita ja yhteisymmärrystä juutalaisten ja kristittyjen välillä. Kohta 2000 vuotta vanha juopa kristittyjen ja juutalaisten välillä ei poistu hetkessä, mutta sen poistumisen pitäisi olla jokaisen uskovan ensisijainen päämäärä. Se estää todellisen toimivan dialogin syntymisen kristittyjen ja juutalaisten välillä.

Uskovina meidän tulisi olla aina valmiit rakkaudelliseen dialogiin toisten ihmisten kanssa. Aivan liian usein tässä maailmassa aidon dialogin sijaan saamme kohdata monologin, jossa ihmiset puhuvat toistensa ohi tai yli, puolustaessaan omaa näkökantaansa ainoana oikeana näkemyksenä. Tällöin hedelmällisen keskustelun mahdollisuus helposti menetetään ja vihanpito jatkuu tai jopa syventyy erilaisten näkökulmien, maailmankuvien ja -käsitysten välillä. Kuitenkin koko luomakunta halajaa kipeästi rakkautta vihan sijaan. Aloitetaan tämä rakkaudellinen dialogi toisten ihmisten kanssa jo tänään. Ehkä jo huomenna olemme monessa asiassa viisaampia! Juutalaisen opetuksen mukaan Pyhiä kirjoituksia tutkittaessa pitää mukana olla vähintään kaksi oppinutta, jotka sitten kiivaasti väittelevät tekstin sisällöstä ja merkityksestä syventääkseen omaa ymmärrystään asiassa. Olemmeko me valmiit rakentavaan keskusteluun tai näkemysten vaihtoon?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.