Joulun lapsi. Valo pimeyden keskellä. Varmaan monen vanhemman ihmisen mielessä kajastaa ajatus ihanasta, rauhallisesta, lämpöisestä ja perhekeskeisestä joulusta. Sellaisesta joulusta, jota koristivat kynttilät, joulukoristeet, ihana tunnelma ja joulun lapsi Jeesus seimessä makaamassa. Tähän vielä lisättynä joulupukki ja lahjat osoittamaan vanhempien ajatelleen kaikessa lapsiaan. Tämän joulutunnelman harmonian keskellä tunsit olevasi onnellinen. Kaukana oli nykyajan kiire. Kaukana kaikki elämän ikävät arkiset asiat. Olivat vain sinä, vanhemmat, perhe ja suomalainen ikimuistoinen joulu. Edessä oli ihana jouluaamun kirkko ja Jumalan ylistäminen muiden uskovien ihmisten kanssa. Ei ollut tietoa maailman ongelmista eikä turhia kysymyksiä mielessä. Oliko tämä sinun unelmiesi joulu? On hyvä, kun muistot saavat kullata menneisyytemme. Muistoissa olemme kaikki sankareita. Jokainen sukupolvi tuntuu aina kokeneen muistojensa kautta oman sukupolvensa lapsuuden ihanimpana.

Nykyaikana ihmisiä pyritään jatkuvasti ”onnellistamaan” erilaisilla tavoilla ja erilaisten asioiden kautta. Heitä yritetään saada omaksumaan uusia ajatuksia, jos niistä on uusien ajatuksien esittäjille joko taloudellista tai muuta hyötyä. Monet ovat väsyneitä tällaiseen jatkuvasti eteenpäin kiitävään maailmaan, jossa videopelien ja elokuvien tapaan tapahtumien halutaan etenevän muutamien sekuntien sykleissä. Ihminen – tuo kuningaskuluttaja – on nykyisin omien haaveidensa vanki ja se maksaa hänelle paljon, jopa hänen elämänsä. Onnellisuudella ymmärretään usein sitä, että ihminen ostaa, lahjoo, unohtaa tai myy itsensä onnelliseksi. Onni ja onnellisuus ovat nyt hyvin kaupallisia asioita niin Suomessa kuin joulunlapsen syntysijoilla Israelissa. Jeesuksen tuoma lahja maailmalle oli ilmainen tekoihin perustumaton Jumalan armo. Ovatko suomalaiset tai israelilaiset nyt onnellisia armosta, teoista tai ei oikein mistään? Nykyajan ihmiset rientävät kohti joulua kiireisin ja väsynein mielin. Koko joulunalusaika on monelle yhtä kiirettä. Kaikki tahtovat toisiltaan jotakin. Mutta kenelläkään ei tunnu olevan aikaa toisilleen. Joulun lapsi ja valon lapsi. Kaunis kuva. Kaunis ajatus. Mutta on niin vähän aikaa tuolle lapselle.

Pilapiirtäjä Karilla on piirros, jossa vieraantuneen ja kurjan näköinen Jeesus-hahmo istuu varjossa kadun laidassa valtavan jouluhumun keskellä, sivussa kaikesta toiminnasta ja huomiosta. Karin pilapiirroksen tekstissä lukee sanat, jotka toteavat Jeesuksesta: ”Kuokkavieras syntymäpäiväjuhlissa”. Onko Jeesus kuokkavieras omassa syntymäpäiväjuhlassaan Suomessa ja Israelissa? Ainakin monesta varttuneemmasta joulun tarkkailijasta näin saattaa tuntua. Voi olla, että perhe tai uusioperhe yhä kokoontuu ja löydetään jokin kiva syy miksi kokoontua. Voi olla, että joulupukki tulee ja lahjat jaetaan, jotkut menevät joulukirkkoon, vanhemmat tapaavat lapsensa. Voi olla myös, ettei mitään näistä tapahdu. Olet vain yksin joulun keskellä.

Aina ennen joulua monet lehdet julkaisevat ja erilaiset kirjoittajat kertovat meille oman mielipiteensä jouluun liittyvästä ”Jeesus -myytistä”. Heille Jeesus ei ole todellinen ja he haluavat paljastaa uskomme turhuudeksi, ellei jopa harhaksi. Jos joku luopuu uskostaan joulunlapseen, ei se heitä haittaa, koska jäljelle jää vielä joulupukki ja lahjat. Kirkkojen jouluevankeliumi saisi monen mielestä jäädä perinteen ikuiseen unholaan. Raamatuntutkijat ja teologit ovat ajoittain hämmästyneitä siitä, kuinka tietämättömiä tavalliset ihmiset ovat joulun pääsanomasta. Ihmiset kuulevat kaikenlaisia kertomuksia siitä, ettei oikein mikään joulun raamatulliseen sanomaan kuuluva pidä paikkaansa. Heille sanotaan esimerkiksi, etteivät paimenet kaitse lampaita joulukuussa. Kerrotaan, että Jeesuksen on jo tästäkin syystä täytynyt syntyä varhain keväällä. Tai mainitaan, että jouluaikaan syntyi vain ihminen nimeltä Jeesus. Vasta myöhemmin raamatunkirjoittajat nostivat hänet suunnitelmallisesti asteittain jumalalliseksi ja jopa Jumalaksi. Nämä viisastelijat kertovat meille, että juhlimme väärään aikaan ja väärää Herraa. Kuinka kukaan voi tällaisten hyökkäysten keskellä säilyttää lapsenuskonsa?

Jos tarkastelemme kristillisen kirkon historiaa kirkkohistorian ja raamatuntutkimuksen valossa, huomaamme eron Jeesuksen alkuperäisen sanoman ja sen sanoman välillä, joka asteittain muuttui Jeesuksen sanomasta sanomaksi Jeesuksesta. Jeesuksen omat puheet ja opetukset muuttuivat sanomaksi Jeesuksesta ja tätä sanomaa alettiin myöhemmin muuttaa vallanpitäjien ja ihmisten tarpeiden mukaiseksi. Kehitys huipentui siihen, että kristillinen kirkko sopeutui tai paremminkin alistui elämään maallisen vallan kanssa enemmän tai vähemmän sen ehdoilla. Kaukana on Hänen sodanvastaisuutensa, epäpoliittisuutensa, sanomansa rauhasta ja kaukana on Hänen sanomansa seurata yksinomaan Häntä. Ihminen on lopulta syrjäyttänyt mielessään Jumalan. Jeesus tuntuu olevan jossakin kaukana missä Hän ei näy eikä kuulu. Jeesusta ei enää tarvita. Näin tuntuu ajattelevan suuri osa suomalaisista.

Onhan kuitenkin Israel joulun maa. Kuinka moni Israelissa kaipaa Jeesusta tuomaan valoa pimeyden keskelle? Monet Israelissa olevat uskovat häpeävät eri syistä tai kieltäytyvät puhumasta Jeesuksesta. Monet piiloutuvat juutalaisten juhlien taakse, juhlien, joita he kutsuvat Uudesta testamentista poiketen raamatullisiksi juhliksi. Näistä he saavat mielestään naamion vaieta Jeesuksesta Kristuksesta. Joidenkin käytöksestä saa sen käsityksen, että Jeesus Messiasta ei oikein tarvita ”Pyhässä maassa” aiheuttamassa konfliktia. Onhan joidenkin mielestä Jeesuksen nimenkin mainitseminen jo vakava uhka juutalaiselle Israelille.

Joulu tulee ja menee. Juhlat tulevat ja menevät. Kuka tarvitsisi Vapahtajaa Israelin juhlien keskellä? Mutta maailma elää pimeyden keskellä ja niin myös Israel. Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Miksi heidän tarvitsisi tehdä niin nytkään? Kuinka pimeys onkaan saanut maailman valtaansa! Se uhkaa uskoviakin. Haluammeko, että ihmiset pelastuvat kadotuksesta Jumalan Valon kautta? Onko joulun sanomassa lopulta kysymys muusta, kuin siitä miten ihminen pelastuu? Onko pelastukseen muuta tietä kuin usko Jeesukseen, jonka syntymästä joulu muistuttaa?

Voisimmeko tänä jouluna, muiden niin tärkeäksi tulleiden asioiden keskellä, pysähtyä puhumaan Valon lähteestä? Kertomaan perheellemme, läheisillemme ja muille todellisesta vapauttavasta sanomasta. Lahjasta, jota ei voi rahalla tai teoilla ansaita ja joka tulee Jumalalta. Lahjasta, josta Jumala on maksanut kalleimman hinnan. Olemmeko valmiit kohtaamaan Herramme sellaisena, kuin Hän on? Useinhan vaadimme, että Herramme ja Jumalamme tulee kohdata ja hyväksyä meidät sellaisena mitä haluamme olla. Kutsukaamme joulunlapsi ei vain kylään vaan pysyvästi kotiimme, ajatuksiimme ja sydämiimme. Maailman paras joululahja on Jeesus Kristus, meidän Herramme.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri