Kokemuksia Vapaaehtoistyöstä Israelissa

Elisa Silvennoisen (kuvassa vas.) haastattelu.

Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 23.4.2015. Haastattelijana Ilkka Vakkuri.

Miksi lähdit vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Minulle on ollut Israel aina tosi tärkeä, ja olen ollut vapaaehtoistyössä siellä aikaisemminkin eri sairaaloissa, Jad Hasmonassa. Olen sairaanhoitaja ammatiltani, ja olen tehnyt Israelissa yhden sairaanhoitoharjoitteluni, kirurgisen harjoittelun eräässä jerusalemilaisessa sairaalassa. Silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, ajattelin että voisin sillä ammatilla palvella myös Israelia ja juutalaista kansaa. Mietin, että milloin sitten lähtisin sinne, ja kun olin ollut omassa työpaikassani jo useamman vuoden, kuulin ystävältäni, että Israelin ystävien kautta pääsisi vapaaehtoistyöhön Israeliin. Koska olin sairaanhoitaja, halusin että paikka olisi joku hoitolaitos. Äitini asuu Israelissa, hän on naimissa israelilaisen kanssa; eli minulla on perhe Israelissa. Halusin, että vapaaehtoistyöpaikka olisi myös lähellä heitä, että voisin viettää aikaa myös heidän kanssaan. Sitten hain Soile Bar-Yosefin kautta vapaaehtoistöihin, ja pääsin.

Minkälaisia kokemuksia sinulle tuli tästä viimeisestä Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuneesta vapaaehtoistyöstä?

Paikka, jossa olin vapaaehtoistyössä, oli Maon Ruhama -niminen kehitysvammalaitos, joka on lähellä Tel Avivia. Sinne on hyvät kulkuyhteydet Jerusalemista ja Tel Avivista bussilla ja junalla. Maon Ruhama on siis valtion ylläpitämä ja tukema kehitysvammalaitos, jossa oli yli sata asukasta, 20 – 60 -vuotiasta aikuista. Maon Ruhama sijaitsee juna-aseman vieressä Kfar Sabassa, ja sitä ympäröi muuri.
Töihini kuului jokapäiväiseen elämään osallistuminen, eli auttaminen kaikissa toimenpiteissä kuten aamutoimissa ja iltatoimissa. Meillä oli aamu- tai iltavuoroja, seitsemän tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa, ja minulla oli aina perjantait ja lauantait vapaana. Olin ylimääräisenä kätenä ja parina siinä naisten ryhmässä, jossa avustin. Heidän kehitysvammansa olivat aika lieviä, osa heistä pystyi puhumaan, ja näiden asiakkaiden kanssa syntyi ystävyyssuhteita. Osaan hepreaa, sillä olen opiskellut sitä monta vuotta, ja auttoi tosi paljon, kun sillä tuli toimeen. Oli itsellekin todella ihana olla työkavereiden kanssa, tutustua heihin ja osallistua heidän elämäänsä, arjen iloihin ja suruihin. Heidän kanssaan oli monia ihania, mutta myös surullisia kokemuksia.
Olin siellä kolme vuotta sitten, ja siihen aikaan sisältyi paljon juutalaisia juhlia, ja oli todella hienoa osallistua niihin. Kehitysvammalaitos järjesti jokaisen juhlan aikana isot juhlat, ja minäkin sain olla niitä juhlia järjestämässä, auttamassa ja osallistumassa niihin. Oli siis tosi mielenkiintoista. Ystävystyin työntekijöiden kanssa, ja he ottivat minut vapaa-ajalla mukaan heidän juhliinsa. Pääsin esim. häitä edeltäviin tilaisuuksiin, kun erään työntekijän poika oli menossa naimisiin. He olivat marokonjuutalaisia, joten pääsin osallistumaan heidän henna-juhlaansa.
Sain osallistua myös suruihin. Silloin odotettiin sotaa, minkä takia oli pommiharjoituksia monta kertaa viikossa, eli piti mennä pommisuojaan. Sinä aikana myös yhden työkaverini veli kuoli, ja hän pyysi minut sitten mukaan šivaa istumaan, sillä he ovat uskonnollisia.
Se oli siis tosi mielenkiintoista aikaa, mitä siellä vietin. Tutustuin paikallisiin, juutalaisuuteen ja juhliin syvemmin. Meitä vapaaehtoisia oli eri puolilta maailmaa, Saksasta, Japanista, Etelä-Koreasta ja Suomesta. Myös heihin tutustuin, ja heidän kauttaan heidän kulttuureihinsa. Me vapaaehtoiset pidettiin siellä yhtä, kävimme vapaa-ajalla uimassa, tai vierailimme eri paikoissa.
Auttoi tosi paljon, kun osasin heprean kieltä, ja olen jonkun verran opiskellut myös venäjää. Se auttoi asukkaiden kanssa, kun autoin heitä päivittäisissä toimissaan, kävelytin heitä, vein heitä ulos. Paikallisilla ei ollut aikaa siihen, niin sillä tavalla autoin ryhmässä. Puhuin asiakkaiden kanssa hepreaa ja venäjää, ja lauloin heille. Jokainen päivä oli erilainen. Ryhmässä myös leikin ja pelasin heidän kanssaan. Vaikka he olivat aikuisia, monet olivat lapsen tasolla. Osallistuin ryhmätoimintoihin, musiikkiryhmiin ja askarteluryhmiin. Eli todella monipuolista. Aika, jonka siellä vietin, oli yksi elämäni parhaita.
Meillä vapaaehtoisilla oli laitoksessa oma talo, jossa oli neljä huonetta. Meitä oli yhdessä huoneessa kahdesta kolmeen henkilöä. Alussa kun tulin, sain olla ihan yksin omassa huoneessa, mutta sain myöhemmin suomalaisen toisen vapaaehtoisen, mukavan naisen, asumaan kanssani. Yhteisissä tiloissa meillä oli jaettu keittiö ja kylpyhuone. Elämä vapaaehtoisten keskuudessa oli todella mielenkiintoista. Saatiin kehitysvammakeskuksesta ruokaa joka viikko, eli iltapala oli taattu. Muuten saatiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, sekä aamiainen. Saatiin myös taskurahaa, eli kaikki oli taattu.

Mitkä olivat työn suurimmat haasteet?

Minulla ei ollut kielen suhteen haasteita, koska tulin toimeen heprean kielellä, ja olin opiskellut sitä monta vuotta. Laitoksessa oli sekä juutalaisia että arabeja; kummankin ryhmän kanssa toimeen tulemisessa oli vähän haastetta, kulttuurisia eroja ym. Mutta minulla ei ollut kyllä mitään suuria haasteita.

Tulitteko vapaaehtoisten kanssa hyvin toimeen keskenänne?

Pääosin kyllä. Se oli myös tämän ajan rikkaus, että meitä vapaaehtoisia oli niin monista kulttuureista. Pidämme vieläkin yhteyttä joidenkin kanssa esim. Facebookissa.

Oliko siellä saksalaisia vapaaehtoisia?

Kyllä, siellä oli kaksi saksalaista poikaa samaan aikaan.

Olen kuullut, että saksalaiset voivat korvata asevelvollisuuden tulemalla Israeliin vapaaehtoiseksi. Tästä seurauksena siellä on hyvin kirjavaa joukkoa, monia on käräytetty jopa huumeidenkäytöstä. Ilmeisesti teillä ei ollut tällaisia ongelmia?

Meillä ei ollut tällaisia ongelmia, koska nämä pojat olivat uskovaisia, todella ihania.

Eli tässä tulee esille myös uskovien yhteys. Entä millaiset välit teillä oli israelilaiseen henkilökuntaan?

Erittäin hyvät. Ystävystyin monien kanssa, ja he tykkäsivät tosi paljon kun puhuin hepreaa heidän kanssaan ja pystyin kommunikoimaan. He arvostivat sitä todella paljon, ja myös minulle oli ihana asia saada uusia israelilaisia ystäviä. Vieläkin kun olen käynyt Israelissa vapaaehtoistyö-periodin jälkeen, olen käynyt tässä vapaaehtoistyöpaikassa heitä moikkaamassa. Ollaan tultu ystäviksi myös niin, että kun olen Suomessa, niin pidetään myös yhteyttä. Haluan aina Israelissa käydessäni nähdä työkavereitani ja myös näitä asukkaita. Asukkaat muistavat myös minut kolmen vuoden takaa, ja tulevat halaamaan ja pussaamaan. Työntekijät kysyvät milloin tulen takaisin, ja pyytävät tulemaan uudestaan. Tuntuu kuin se olisi perhe, ja kun sinne menee, tuntuu kuin menisi kotiin. Ikään kuin Israelissa olisi toinenkin perhe oman perheeni lisäksi.

Eli suosittelet tätä vapaaehtoistyötä lämpimästi?

Todella lämpimästi, kyllä.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi


Anni Luukkasen (kuvassa oik.) haastattelu.

Haastattelijana Ilkka Vakkuri. Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 30.4.2015

Mikä sinut sai lähtemään vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Tämä on ikuisuuskysymys, johon minulla ei oikein ole vastausta, mutta ehkä kaikkein tarkimmin sitä kuvaa se, että oli halu lähteä ulkomaille. Olin kirjoittanut lukiosta pari vuotta aikaisemmin, ja halusin matkustella. Yritin etsiä ympäri maailmaa erilaisia kohteita ja erilaisia järjestöjä, minkä kautta mennä. Loppujen lopuksi minulle suositeltiin Israelia.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on vapaaehtoistyöstä siellä Israelissa?

Sen voisi mainita, että vapaaehtoistyö Israelissa oli aika erilaista, mitä oletti ja kuvitteli etukäteen. Totta kai oli hyviä, uusia, mahtavia kokemuksia, mutta todellisuus ehkä poikkeaa mielikuvista sillä tavalla, että siellä ihan oikeasti tehdään töitä. Mielikuva oli se, että ehkä muutaman tunnin päivässä vähän auttelen jossain; se on ehkä vähän harhaanjohtava käsitys. Eli voi ihan varautua sellaiseen kokopäiväiseen työntekoon.
Mutta muuten ihmisiä on helppo lähestyä, ja työnteko on ollut siellä aina antoisaa. Olen ollut lasten kanssa, sekä autistien kanssa asuntolassa, ja ihmisten kanssa työskentely on aina antoisa kokemus.

Mikä on sinun kokemuksesi käytännönjärjestelyistä, majoituksesta, toisista vapaaehtoisista ja paikallisista työntekijöistä? Miten kaikki sujui, oliko mitään ongelmia?

Majoituksen ja muiden olosuhteiden osalta on sanottava, että kaikki on sujunut aina moitteettomasti, ja majoitus on ollut kaikin puolin ihan hyvä. Silloin kun olin Beersebassa Israelin Ystävien kautta vapaaehtoisena, meille vapaaehtoisille oli vuokrattu oikeastaan ihan oma asunto. Meitä asui siellä yhteensä kolme suomalaista, ja minulla kävi niin hyvä tuuri, että nämä minun kämppikset ja muut vapaaehtoiset olivat ihania ihmisiä, joista tuli sen aikana ja sen jälkeen hyviä ystäviä. Eli majoitusolosuhteet ja muut, esim. ruokailuolosuhteet ja palkat, ovat olleet ihan riittäviä.
Sen voisi vielä sanoa, että meille tarjottiin heprean kielen kurssi. Se ei käytännössä ollut sen ihmeellisempää kuin että yksi työntekijä opetti meitä. Mutta oli mukavaa, että kielen opiskelu oli otettu huomioon vapaaehtoistyön aikana.

Minkälaisia kokemuksia sinulla oli asukkaiden kanssa, joita hoidit ja autoit?

Itsellä on kyllä todella hyvät kokemukset ja muistot. Mutta on kyllä sanottava, että autistien kanssa kun oli töissä, niin joinain päivinä oli hyvinkin raskasta. Toki nämä vapaaehtoistyöpaikat vaihtelee ja esimerkiksi meille tuli yksi vapaaehtoinen, joka koki muutaman viikon jälkeen, että tämä on hänelle liikaa, ja hänelle etsittiin sitten toinen vapaaehtoistyöpaikka. Ja hän oli siihen toiseen työpaikkaan hyvin tyytyväinen. Meillä oli toisaalta hyvä tuki; työyhteisö oli hyvin avoin ja siellä pystyi kertomaan omista kokemuksistaan. Se avoin ilmapiiri ehkä auttoi jaksamaan, ja toisaalta myös muut vapaaehtoiset, joiden kanssa asuin. Meillä oli avoin yhteys; aina kun pääsee jakamaan omia kokemuksia, niin se auttaa myös jaksamaan.

Kun olet ollut Israelissa nyt montakin kertaa vapaaehtoisena ja muuten, niin mitä sanoisit Israelin kulttuurista ja yleensä Israelissa olosta? Välillä ihmiset ovat vähän peloissaan, ja miettivät uskaltaako Israeliin mennä.

Ensimmäisen kerran menin Israeliin vuonna 2009, ja sen jälkeen olen ollut siellä pidempiä ja lyhempiä pätkiä säännöllisesti. Olen kihloissa israelilaisen kanssa ja menossa naimisiin hänen kanssaan nyt kesällä, ja elokuussa on edessä muutto pysyvästi sinne. Eli jonkun verran olen ollut maassa ja tunnen maan käytäntöjä. Ehkä tuosta poliittisesta tilanteesta voisi sanoa sen, että minun mielestä siellä on turvallista asua ja elää. Esimerkiksi viime kesänä, kun olin siellä, ja oli tämä Gazan konflikti taas käsillä, niin en kyllä arjessa sitä huomannut. Israelilla on hyvät puolustusjärjestelmät, ja suurimmaksi osaksi siitä on tietoinen seuraamalla mediaa. Ei sitä siellä arkielämässä kyllä tule ajateltua.
Muuten arjessa Israel on aika erilainen maa kuin Suomi, mikä pitää ottaa huomioon kun sinne matkustaa. Itse olen aika avoin, ja en ihan pienestä hetkahda, mutta asiat toimivat siellä eri tavalla kuin Suomessa. Toisaalta näen sen pelkästään rikkautena. Mielestäni arki siellä on hirveän mielenkiintoista juuri sen takia, että se ei ole Suomi, ja siellä ei asiat toimi samalla tavalla kuin meillä täällä Suomessa.

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa sellaiselle henkilölle, joka miettii että voisiko lähteä vapaaehtoiseksi?

Ensimmäinen ja tärkein vinkki on se, että luovu kaikista ennakkoluuloista mitä sinulla tähän mennessä on. Liittyivät ne sitten poliittiseen tilanteeseen tai Israelin arkeen, niin luovu ihan kaikista ennakkoluuloista. Koska uskon ja luotan, että Israel tulee tavalla tai toisella yllättämään.
Sitten ihan käytännön vinkkejä oikeastaan on yksi, jonka olen oppinut Israelissa asuessani, eli kärsivällisyys. Eli jos asiat eivät toimi yhtä joustavasti tai nopeasti kuin meillä täällä Suomessa esimerkiksi viranomaistilanteissa tai virastoissa asioidessa, niin ei kannata hätääntyä tai huolestua. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ehkä myös muistaa se, että ollaan Lähi-idässä. Israel ei ole Eurooppaa, vaan Israel on yksi Lähi-idän maa. Vaikka se onkin hyvin moderni ja vaikka se onkin hyvin länsimainen, niin silti siellä monet asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Ehkä rohkaisen siihen, että ottaisi kontaktia israelilaisiin ja muodostaisi myös ystäviä niistä ihan Israelissa asuvista. Koska se aina rikastuttaa kokemusta, jos ystäväpiiri tai tuttavapiiri ei koostu vaan niistä muista vapaaehtoisista tai muista ulkomaalaisista. Israelilaiset hirveän mielellään kutsuvat esimerkiksi kotiinsa, ja vaikka heistä saattaa saada aluksi aika suorasukaisenkin kuvan, niin sitä ei kannata pelästyä, koska he ovat pohjimmiltaan aika lämpimiä ja hyväsydämisiä ihmisiä. On kuitenkin totta, että ihmisten kommunikointi on siellä hyvin erilaista kuin Suomessa. Asiat sanotaan suoraan, mutta se on toisaalta myös hirveän vapauttavaa ja helppoa, koska silloin tietää, että itsekään ei tarvitse sensuroida niin paljon sitä mitä sanoo. Työpaikoilla esimerkiksi on ihan selvää, että asiat riitelevät, eikä ihmiset. Se on tietyllä tavalla myös helpompi kulttuuri sen vuoksi. Olin ainakin itse aluksi ihan shokissa, jos yritin ihan muodollisesti kertoa jotain kohteliaisuuksia, niin niihin vastattiin hirveän suoraan ja torjuttiin ne. Se saattoi olla vähän hämmentävää, koska siellä ei ole samanlaista sosiaalista kulttuuria kuin mitä meillä täällä Suomessa.
Säästä sen verran, että jos olet menossa talviaikaan Israeliin, niin kannattaa pitää mielessä, että vaikka siellä päivisin on lämmintä, niin öisin on mielettömän kylmä. Kun itse olin ensimmäistä kertaa siellä talven, minulla oli pelkästään nahkatakki mukana, ja en muista ikinä elämässäni palelleeni yhtä paljon kuin silloin. Taloissa ei ole välttämättä lämmitystä, vaikka muuten olosuhteet ovat hyvät. Eli kannattaa talviaikaan pakata villasukkaa ja lämmintä takkia mukaan, vaikka se tuntuisikin vähän hullunkuriselta.

Kerroit, että olet tavannut monenlaisia ihmisiä Israelissa. Kertoisitko vähän tarkemmin millä tavalla he poikkeavat ajattelutavaltaan ja muuten siitä mihin on Suomessa tai muissa maissa totuttu? Mikä on se juju ymmärtää israelilaista luonnetta?

Olen ollut siellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olen ollut töissä arabien, palestiinalaisten ja Israelissa asuvien juutalaisten kanssa. On ollut tosi kiehtovaa olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa arjessa, ja samaan aikaan katsoa televisiosta ja mediasta miten tätä kuilua näiden ihmisryhmien välillä luodaan. Väittäisin niin, että oli kansa, kulttuuri tai maa mikä hyvänsä, niin ihmiset ovat loppujen lopuksi perimmältä luonteeltaan kaikki aika samanlaisia. Jos nyt näihin kulttuurisiin eroihin menee, niin vaikka israelilaiset ovat ehkä avoimempia ja suorasukaisempia, niin yllättävän paljon kuitenkin myös samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että he ovat hirveän rehellisiä ja luotettavia. Sanon aina tämän esimerkin muille, kun tästä asiasta puhutaan; jos joskus tarvitsen jotain Israelissa, niin voin luottaa siihen, että saan sen avun, mitä haluan. Jos siellä on joku ihminen eksyksissä tai hädässä kadulla, niin yksikään ihminen ei kulje ohi, vaan häntä ihan todella pysähdytään auttamaan. Yksi hauska käytännön esimerkki on ehkä se, että jos matkustat bussilla, niin aivan varmasti joku vierustoveri jossain vaiheessa alkaa juttelemaan. Eli sitä hiljaisuuden kulttuuria, joka meillä täällä Suomessa on, ei ole siellä. Mutta voisin väittää, että perimmäiseltä luonteeltaan suomalaiset ja israelilaiset ovat hyvinkin samanlaisia.

Kielihän on keskeinen osa kulttuuria ja sinä osaat hepreaa hyvin. Voisitko kuvailla tätä kielellistä ilmapiiriä, miten se heijastaa tätä ajattelua? Kielen ja kulttuurin kanssa tekemisissä oleminen on varmaan ensimmäisiä asioita, kun Israeliin vapaaehtoiseksi tulee.

Aina naureskelen sitä, että olen ihan eri ihminen, riippuen siitä puhunko hepreaa vai suomea. Tuntuu, että elekieli ja kaikki on niin vahvasti mukana siinä kielessä ja sen rakenteessa. Ensinnäkin Israelissa äännehditään ja elehditään ihan eri tavalla kuin Suomessa. Heprean kieli on hirveän rikasta, siellä on kauheasti erilaisia adjektiiveja. Voisin kuvitella, että yhtä asiaa on paljon useampia sanoja selittämässä kuin mitä meillä Suomessa on. Käytännön esimerkkinä voisin sanoa, että jos kysytään ”mitä kuuluu”, niin sitä pystytään kysymään ainakin kolmella tai viidelläkin eri tavalla. Siellä on erilaisia tapoja kysellä tätä ihan arkista asiaa. Ja ne eivät suurimmaksi osaksi ole mitään slangisanoja, vaan niitä voi käyttää monissa eri tilanteissa. Yksi, mikä itseäni häiritsee tosi paljon, on heprean kielen ääntäminen. Se ei tähän suomalaiseen suuhun meinaa millään asettua. Vaikka itsekin puhun hepreaa suhteellisen sujuvasti, niin varmaan kuulostan edelleen aivan kamalalta. Kerta kaikkiaan ne R:t ja S:t; esimerkiksi on kaksi erilaista R:ää, jotka tulee tuolta kurkusta, ja en edelleenkään ymmärrä miten saan erotettua ne toisistaan. Aina kun yritän ääntää niitä, on tosi turhauttavaa kun ihmiset minun mielestäni toistavat ne ihan samalla tavalla, mutta kuitenkaan eivät ole ymmärtäneet sitä mitä minä olen sanonut. Naureskelenkin aina, kun israelilaisten naurukin kuulostaa kurkkuäänteeltä. Kyllä aluksi olin ihan paniikissa, että miten tuota kieltä voi ikinä oppia tai ymmärtää. Mutta kyllä se on hirveän palkitsevaakin, kun huomaa, että pikkuhiljaa sanojen aluista ja lopuista alkaa saamaan selvää. Ja ehkä se ääntäminenkin tästä pikkuhiljaa harjaantuu.

Mitä haluaisit sanoa haastattelun päätteeksi?

Haluaisin sanoa oikeastaan samat sanat, jotka sanoin jo alkuvaiheessa. Eli ylipäätään, kun on Israelista kyse, niin luultavasti se maa, ne ihmiset, kulttuuri ja politiikka, on kaikkinensa erilaisia kuin mitä me ollaan totuttu ajattelemaan tai mitä me mediasta luetaan. Eli tietynlainen ennakkoluulottomuus aina, kun kuulee ja keskustelee näistä asioista, on hyvä pitää mielessä. Toinen asia, minkä haluaisin sanoa, on että kannattaa itsekin lähteä, jos ei vapaaehtoiseksi, niin lomamatkalle, koska se on hirveän mielenkiintoinen, monipuolinen ja uskomattoman rikas maa kulttuurinsa ja kaiken sen osalta. Jos vaan yhtään kiinnostaa, niin rohkaisen lähtemään paikan päälle itse katsomaan, että miten siellä Israelissa arkea oikein eletään.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi