Israel ei ole yksin, Shalom 9/22

Israel on joutunut oppimaan kovien kokemusten kautta, ettei se viime kädessä voi luottaa muihin valtioihin tai tahoihin, kuin omiin keinoihinsa turvallisuutensa takaamiseksi. Esimerkiksi USA:ssa, joka on ollut Israelin suurin tukija enimmäkseen sisäpoliittisista syistä, valta vaihtuu säännöllisesti  ja USA:n politiikan painopisteet sen mukaisesti. Välillä USA:n hallinto vastustaa Iranin toimintaa kaikin keinoin ja välillä se taas pyrkii hyötymään esimerkiksi Iranin öljyvaroista ja harjoittaa siksi lievempää politiikkaa Iranin suhteen. Samanlaista epäjohdonmukaisuutta suhteessa Israeliin ja sen vastustajiin esiintyy muillakin mailla. Toisinaan ollaan jollakin tavalla Israel-myönteisiä ja sitten taas ei. Vanha sanonta kuuluukin, että oma apu on paras apu. Osittain näistäkin syistä Israel kohtaa monia lisäongelmia.

Tässä vaiheessa Israelissa pidetään jo viidennet parlamenttivaalit kolmen vuoden sisällä ja kansa on poliittisesti jakautunut. Karkeasti sanottuna noin 70 % kansasta kannattaa oikeistoa ja 30 % vasemmistoa. Israelin oikeisto taistelee keskenään vallasta ja siitä kuka johtaa. Näin ovat minulle mm. messiaaniset juutalaiset kertoneet. Netanyahun persoonan ympärillä kuohuu koko ajan. Sikäli on mielenkiintoista, että kaikista häntä kohtaan esitetyistä syytteistä on luovuttu. Mielenkiintoista on nähdä palaako Netanyahu politiikan huipulle? Moni Israelissa toivoo sitä. Moni toivoo päinvastaista tapahtuvan eri syistä. Aika näyttää kuinka käy.

Israelin talous on muiden maailman maiden tavoin vaikeuksissa nykytilanteessa. Ihmisten toimeentulo on koetuksella voimakkaan inflaation kourissa. Kaiken kallistuessa (ruoka, vuokrat, energia jne.) ihmisten on entistä vaikeampi tulla taloudellisesti toimeen. Samalla stressi ja ihmisten keskinäiset suhteet ovat kiristyneet tavalla, jota ei kuulemma ole ennen koettu Israelin nykyisessä historiassa. Ihmiset ovat yhä aggressiivisempia toisiaan kohtaan ja se näkyy ja kuuluu yhteiskunnassa. Kun vielä otetaan mukaan Iranin ydinaseen kehittämispelko sekä erilaiset terroriteot ja niiden pelko, niin ymmärtää Israelin kansan ja maan johdon haasteet ja vaikeudet hyvin suuriksi.

Lopulta Israelin ainoa pysyvä apu voi tulla vain ylhäältä kaikkivaltiaan Jumalan taholta. Jumalan tahto toteutuu Messiaan kautta. Siksi Israelin kansan ainut tosi toivo on Messiaan tulemuksessa ja armossa. Sitä kannattaa odottaa. Israel ei saa unohtaa Jumalaansa.

Shalom terveisin,
Ilkka Vakkuri