Aihearkisto: Shalom Lehden pääkirjoitukset

Shalom lehden pääkirjoitus syyskuu

Länsimaissa olemme tottuneet korostamaan demokratian merkitystä. Olemme tottuneet ihailemaan ja arvostamaan demokratiaa ja uskomme, että sitä kautta valta on sillä, jolle se kuuluu eli kansalla. Vähemmistön suojaksi perustuslakeihin on kirjattu pykäliä, joilla on toivottu turvattavan myös vähemmistön oikeuksia. Käytännössä tämä on tarkoittanut lähinnä suuremman määräenemmistön vaatimuksia perustuslain takaamien perusoikeuksien osalta lakeja säätävän elimen eli Suomessa eduskunnan päättäessä asioista. Siitä mitkä lait ja asetukset vaativat suuremman enemmistön niistä päätettäessä valvoo, tutkii ja päättää erillinen perustuslakituomioistuin tai vastaava. Suomessa perustuslain noudattamista ja sitä, mikä laki tai säädös vaatii määräenemmistön, käsittelee eduskunnan perustusvaliokunta. Se käsittelee pääasiassa Suomen hallituksen antamien esitysten ja lakiehdotusten perustuslaillisia näkökohtia ja antaa niistä lausuntonsa.

Perustuslakivaliokunta muodostuu eduskunnan voimasuhteiden mukaan valituista kansanedustajista, jotka eduskuntaryhmät ovat sinne valinneet. Valiokunta pyrkii yksimielisiin päätöksiin. Kuitenkin kun niistä äänestetään riittää yksinkertainen enemmistö. Näin ollen hallituspuolueiden ollessa enemmistönä ne saavat oman näkemyksensä läpi jos hallituspuolueiden edustajat äänestävät hallituksen esitysten mukaisesti. Nykykäytännön mukaan vaikuttaa myös siltä, että hallitus voi jopa ohittaa perustuslakivaliokunnan joitakin suosituksia tai jopa päätöksiä. Viime aikoina perustuslakivaliokunnassa on tapahtunut sellaistakin, että on jätetty eriäväkin mielipide kuten ulkoministeri Haaviston virkarikossyyteasiassa. Tämä eriävä mielipide ei kuitenkaan vaikuttanut lopulliseen päätökseen.

Kaikista kauniista ja ylevästä puheista huolimatta vaikuttaa siltä, että ainakin hallitusten esitysten kohdalla hallituspuolueet, joilla on enemmistö petustuslakivaliokunnassa, sanelevat valiokunnan suositukset ja päätökset tiukan paikan tullen. Eduskunnan ei-hallituspuolueilla ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa perustuslakivaliokunnan päätöksiin mikäli niistä äänestetään. Tästä seuraa, että Suomessa toteutuu kyllä enemmistövalta, mutta vähemmistön perustuslailliset oikeudet riippuvat monessa kysymyksessä enemmänkin hallituspuolueiden tulkinnasta ja halusta toteuttaa omaa hallitusohjelmaansa. Toinen vakava perustuslaillinen ongelma on hallituksen eri ministeriöiden ohjauskirjeet. Iltasanomien haastatteleman perustuslakiasiantuntijan, Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtorin Pauli Rautiaisen mukaan ne ovat usein sekavia, keskenään ristiriitaisia ja ohittavat välillä eduskunnan päättävänä elimenä. Ministeriöiden ohjauskirjeiden sijaan hallituksen pitäisi tehdä eduskunnalle selkeitä lakiesityksiä silloin kun ohjauskirjeet käsittelevät ihmisten perusoikeuksiin puuttumista.

Käytännössä Suomen hallituksessa esitykset ja päätökset valmistellaan kulissien takana pienessä piirissä. Voimme miettiä, kuinka hyvin demokratia ja kansanvalta todellisuudessa toimii.

Suomen hallitus saattaa saada eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä läpi lakeja, asetuksia ja säädöksiä, jotka saattavat loukata kansalaisten perusoikeuksia. Tästä on hyvänä esimerkkinä kansanedustaja Päivi Räsäsen syyte siitä, että hän olisi syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan luettuaan tai kirjoitettuaan tiettyjä raamatunlauseita. Räsänen vetoaakin puolustuksessaan mm. jokaisen kansalaisen perusoikeuteen harjoittaa omaa uskontoaan ja sen mukaista uskoaan. Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan meni aikanaan eduskunnassa läpi sellaisenaan yksinkertaisella enemmistöllä. Valtakunnan syyttäjä vetoaakin Päivi Räsäsen syytteennoston yhteydessä siihen, että Päivi voi lukea tai kirjoittaa lainaten raamatunkohtia, mutta tekstistä tai puheesta ei saa ilmetä, että hän hyväksyy raamatuntekstin sisällön jos valtakunnansyyttäjä katsoo ko. tekstin täyttävän kiihotukseen kansanryhmää kohtaan -lain tunnusmerkistön.

Edellä mainitut asiat voivat siis tapahtua maassamme, jota pidetään demokratian mallimaana. Ei ole ihme, että monet aidot diktatuurit näkevät läntiset demokratiat, kuten Suomen eduskunnan päätökset, samanlaisena pienen valtaeliitin kulissina kuin omassa maassaankin. Ne hyödyntävät tilannetta poliittisessa propagandassaan ja toiminnassaan. Tästä seuraa, että kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, todellista valtaa käyttää enenevässä määrin pääasiassa pieni toimijajoukko. Käytännössä pääministeri voi sopia asiat ja hallituksen esitykset eduskunnalle muutaman hallituspuolueen johtajan kanssa ja ne toteutuvat lähes sellaisenaan eduskunnan lainsäädännössä hallituspuolueiden yksinkertaisen enemmistön turvin. Sama asia, eli pienen valtaeliitin mahdollisuus päättää asioista tahtomallaan tavalla, koskee kaikkialla maailmassa niin taloudellista, sotilaallista kuin hengellistäkin vallankäyttöä. Tämän takia tavallisen kansalaisen on vaikea vaikuttaa käytännön päätöksentekoon. Kansalaiset joutuvat lähinnä kantamaan päätösten seuraukset omassa jokapäiväisessä elämässään.

Maallistuneissa länsimaissa Raamattu ja sen arvomaailma on ollut jatkuvien hyökkäysten kohde. Tilannetta on vielä pahentanut hengellisten auktoriteettien yhä suurempi tahto myötäillä yhteiskunnan muutoksia raamatunopetuksista riippumatta. Kun hengellisellä puolella tapahtuu yhä jyrkempi Sanasta luopuminen niin mitä jää hengellisyydestä jäljelle? Kulissitko? Tänä aika näemme kuinka tärkeää on pitää kiinni Jumalan sanasta! Älkäämmekö horjuko siitä myöskään Israel-työn osalta! Uskonnonharjoitus ja uskonvapaus kuuluvat meidän kaikkien perusoikeuksiin myös Suomessa. Raamattu on uskoville pyhä kirja ja sitä on voitava lukea ja lainata ilman, että on vaarassa joutua syytettynä oikeuteen.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus kesäkuu

Totuutena valhe

Joh.8:32:

”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Alkukieltä paremmin mukaillen kohta kuuluu: ”Totuuden tuntemisen kautta tulette olemaan vapaat.” Kun seuraamme maallista tai hengellistä mediaa, on

silmiinpistävää, kuinka media kirjoittaa ja esittää asiat niiden sidosryhmien mukaan, jotka niitä johtavat. Tämä pätee niin Israelin asioihin ja niistä tiedottamiseen kuin muihinkin median kannalta keskeisiin kysymyksiin. Jos selvität median sidosryhmät ja kunkin median käyttämät lähteet, voit melko helposti päätellä sanoman sisällön ja painopisteet. Tästä seuraa, että medioiden luotettavuus niin muodollisissa demokratioissa kuin suoranaisissa diktatuureissa on välillä kyseenalainen. Tämä on johtanut siihen, että on syntynyt joukko vaihtoehtoisia medioita, jotka kritisoivat oikeutetusti tai ei-oikeutetusti valtamedian toimintaa ja esitetyn tiedon sisältöä.

Tämä taas on johtanut salaliittoteorioiden boomiin vaihtoehtoisen median kautta. Ongelma on siinä, että vain osa salaliittoteorioista on edes jollakin lailla paikkansa pitäviä. Valtaosa salaliittoteorioista on rakentunut ja kehittynyt eteenpäin alkuperäisistä osittain todenperäisistäkin ajatuksista eikä niillä enää ole paljonkaan yhtymäkohtia todellisuuteen. Tavallisen lukijan ja kuuntelijan/katsojan on vaikeaa erottaa valtamedian tarkoitushakuinen sanoman muotoilu ja vaihtoehtomedian villiintyneet salaliittoteoriat aidoista salaliitoista tai muista vastaavista todellisista asioista. Missä raha, valta ja mielikuvat ratkaisevat, siellä ollaan harvemmin kiinnostuneita totuudesta. Korkeintaan ollaan kiinnostuneita niistä totuudelta näyttävistä tiedoista, joka palvelevat kunkin median omia päämääriä. Totuutta, joka ei palvele omia päämääriä tai on niiden vastaista, ei haluta saattaa kenenkään tietoon. Siksi sidosryhmäjohtoinen media – on se sitten maallista tai hengellistä – edustaa huonosti Raamatun tarkoittamaa totuuden etsimistä. Voidaankin oikeutetusti kysyä, mikä on totta, tai missä on totuus?

Esimerkiksi Israelin kohdalla niin maallinen kuin hengellinen media esittää tietävänsä tosiasioita, jotka tukevat niiden sidosryhmien maailmankuvaa. On kuitenkin täysin naiivia kuvitella, että esimerkiksi Israeliin liittyvissä asioissa media tietäisi ja/tai kertoisi koko totuuden tai joissakin tapauksissa edes osatotuuden seuraajilleen. Medialle syötetään asioita ja/tai se itse syöttää omia totuuksiaan palvellakseen sidosryhmiensä tarpeita ja tavoitteita. Usein maallinen media on myös vahvasti politisoitunut jonkun tietyn poliittisen näkemyksen puolelle. Juutalainen kansa, joka on kärsinyt kaikkea mahdollista vainoa historiansa aikana, ei halua missään tilanteessa menettää otettaan Israelin valtiosta. Se tulee tekemään kaikkensa torjuakseen niin sisäisät kuin ulkoiset uhkatekijät. Voidakseen toimia järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti Israelin valtio on koordinoinut tärkeimmät turvallisuuteensa liittyvät asiat pienen sisäpiirin johdettavaksi. Johtoryhmä muodostuu ihmisistä, jotka eivät kerro mitään salaista tietoa ulospäin esimerkiksi medialle. Siksi media ei oikeasti tiedä mitä Israel suunnittelee tekevänsä liittyen sen turvallisuuteen.

Tästä syystä kaikenlaiset spekulaatiot koskien Israelin toimintaa tai niiden toteutusta ovat auttamattomasti pääsääntöisesti epätosia. Osittaisen tai kokonaan väärän tiedon levittäminen Israeliin liittyen on ymmärrettävää maallisen median toimesta. Sillä on maallisiin sidosryhmiin liittyvät tavoitteet ja tulospyrkimykset. Surullista on, kun joutuu toteamaan saman asian myös hengellisestä, kristillisestä mediasta. Totuutena valhe tai vääristely pitää valitettavan usein paikkansa myös hengellisessä mediassa, niin Suomessa kuin muuallakin. Tästä ei useinkaan uskalleta puhua tai kirjoittaa, koska totuutena valhe -ajattelu on saavuttanut konsensuksen kristillisessä valtamediassa. Valtamedia ei päästä mitään sellaista tietoa tai tosiasiaa läpi, joka on ristiriidassa sen tavoitteiden kanssa tai joka vaarantaisi sen taloudellisia tai muita etuja.

Kun sinä, Shalom-lehden lukija, seuraavan kerran luet, kuuntelet tai katsot kristillistä tai ei-kristillistä valtamediaa, muista säilyttää terve kriittisyys ja itsenäinen ajattelu. Pyri selvittämään kaikista mahdollisista lähteistä mistä oikeasti on kysymys. Ennen kaikkea: älä kuvittele tietäväsi tai mediankaan tietävän, mitä Israel aikoo tehdä tai on tekemättä turvallisuutensa suhteen. Sen tietää vain pieni joukko Israelin valtion päättäjiä, jotka eivät kerro toimistaan etukäteen sinulle, medialle tai millekään julkiselle taholle.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus toukokuu

Sanna Ukkola kirjoittaa kolumnissaan, kuinka Helsingin Sanomat ei uskalla puolustaa perinteisiä perusarvoja, vaan matelee uusradikaalien vaatimusten perässä. Suomessa harva on seurannut, kuinka humanististen alojen yliopistokoulutus on radikalisoitunut nopeasti esimerkiksi äärifeministiseen tai pikemminkin äärisukupuolettomaan suuntaan. Sukupuolesta on tehty ikään kuin tahdonvallan asia, vaikka se on biologinen todellisuus. Monilla tavoilla toimivien uusradikaalien ideoiden syntysijat ovat USA:n tiettyjen yliopistojen radikaaleissa humanististen tiedekuntien ajatushautomoissa. Tämä ei sinänsä yllätä sillä USA on jakautunut voimakkaasti. Suurten kaupunkien ja asutuskeskusten väestön enemmistö on omaksunut uusradikaalisen negatiivisen suhtautumisen mm. Raamatun perusarvoja kohtaan. Lähinnä USA:n eteläosan raamattuvyöhykkeen maaseudulla ja pienissä kaupungeissa Raamatun arvoja vielä arvostetaan.

Sanna Ukkola paljastaa artikkelissaan Helsingin Sanomien ja yleensä suomalaisten journalistien vaitonaisuuden uusradikaalien ääriliikkeiden epätotuuksista. Hän kuvaa hyvin suomalaisen median yleistä itsekritiikin puutetta siitä, mitä media edistää ja esittää. Aikanaan meillä puhuttiin suomettumisesta kun viitattiin median itsesensuuriin kommunistisen naapurimaamme asioista puhuttaessa. Joillakin tunnetuilla ja vaikutusvaltaisilla politiikoilla oli DDR- ja Stasi-yhteytensä. Niistä vaiettiin, eikä esimerkiksi ns. Tiitisen listaa ole vieläkään julkaistu, vaikka kyse on maanpetosepäilyistä. Vaikuttaa, että mediassa on kyse samankaltaisesta, mutta superaktiivisesta USA:sta lähteneestä mediavaikuttamisesta, jossa kaikki uusradikaalisuus on kunniassa ja arvossa. Kaikki mikä myy ja tuottaa rahaa, kelpaa valtamedialle niin USA:ssa kuin Suomessakin.


Kaiken tämän propagandan keskellä voisi kuvitella, että kristillinen media olisi aloittanut kiivaan puolustustaistelun Raamatun perusarvojen puolesta. Valitettavasti kristillinen media Suomessa ja varmaan muuallakin maailmassa yrittää lähinnä sopeutua nykyiseen maailman menoon. Raamatun arvojen puolesta puhuminen esim. eduskunnassa on ulkoistettu harvojen, kuten Päivi Räsäsen harteille ja hänkin jää kristillisessä mediassa yleensä yksin. Välillä näyttää siltä, että hampaattomasti esiintyvä kristillinen media kirjoittaa tai puhuu mieluimmin kedonkukista ja Maijan tai Matin migreenistä, ihmissuhteista, politiikasta, tms., kuin Raamatusta. Miksi näin?


Jos tutkii, ketkä Suomessa hallitsevat kristillistä mediaa ja tekevät toimituksellisia päätöksiä, niin joutuu toteamaan, että joukko on yllättävän pieni ja maailmankatsomus paljolti amerikkalainen. Ei haluta keikuttaa vuotavaa venettä kun väki vähenee, ettei vene kaatuisi kokonaan ja lopulta uppoaisi. Kristillinen uskonto ei alun alkaen ole ollut eikä nykyisinkään ole mikään yksin Raamatun pohjalta nouseva liike. Kristillisyyden identiteettiä maailmassa ovat muovanneet maalliset poliittiset pyrkimykset, ihmislähtöinen humanismi ja kulttuuri koko sen olemassaolon ajan. Esimerkiksi Paavalin kirje Roomalaisille, joka on yksi Uuden testamentin varhaisimpia kirjeitä, osoittaa kuinka jo silloin Rooman seurakunta oli voimakkaasti jakautunut ja alkanut seurata roomalaiskreikkalaista kulttuuria eikä yksin Jeesusta.


Rahaa kyllä tarvitaan kaiken nykyisen toiminnan ylläpitämiseen. Mutta kun rahan hankkimisesta tulee keskeinen tekijä, joka ohjaa koko toimintaa, voidaan puhua kaupallistumista. USA on varoittava esimerkki kristinuskon kaupallistumisesta. Lopulta kaikki humpuukikin käy, jos se tuo yleisöä ja rahaa. Osa USA:n kristillistä mediaa esiintyy vielä jollakin tavalla konservatiivisena ja ainakin teoriassa Raamatun perusarvoja kunnioittavana. Silti rahan tekemisen vaatimus ja yleinen kaupallistuminen jatkuu kuten suomalaisessakin kristillisessä mediassa. Kuvaavaa tällä kehitykselle on, että meilläkin tukeudutaan paljolti amerikkalaiseen kristilliskaupalliseen mediaan. Suomalaiselle kristilliselle medialle amerikkalaisesta kristillisyydestä, sen termit ja tulkinnat mukaan lukien, on tullut osittain samanlainen tabu, mitä Neuvostoliitto oli suomalaiselle maalliselle medialle suomettumisen vuosina. Sen pyörteissä kaiken humun ja hehkutuksen keskellä voi unohtua sekin, ettei Jeesus ollut amerikkalainen eikä edustanut amerikkalaisia arvoja. Niitä ei edustanut kukaan muukaan Raamatun henkilö. Jeesus ei tullut maanpäälle toteuttamaan amerikkalaista unelmaa, vaan muuttamaan Häneen uskovien ajatusmaailmaa pois siitä, mitä maallisen mammonan palvonta syntisyydessään edustaa.

Ylhäältä syntymisen prosessi on Jeesuksen opetuksen mukaan vapautumista kaupallisuuden ja maallisten mieltymysten orjuudesta. On parempi olla, kuten Paavali ilmaisee, Kristuksen orja kuin maailman orja. Monet tutkijat, joiden tutkimuksiin saatoin jo aikanaan USA:ssa opiskellessani tutustua, ovat todenneet, että Raamatun ja Jeesuksen opetukset ovat monessa suhteessa ristiriidassa, paitsi amerikkalaisen maallisen, myös sen hengellisen kulttuurin kanssa. Näiden lähetyshenkisten tutkijoiden mielestä USA edustaa ennemmin maallista ja hengellistä imperialismia kuin aitoa raamatullisuutta. Näkemys asettaa meidät Jeesuksen seuraajat haastavaan asemaan tilanteessa, jossa amerikkalaishenkinen kristinuskon tulkinta jyrää yksipuolisesti esiin tulvan lailla suomalaisessakin kristillisessä mediassa. Jos tämä kehitys jatkuu, niin kohta juuri kukaan ei enää kysy mitä Jeesus tai Paavali oikeasti opettivat. Sen sijaan vaahdotaan epäraamatullisesti, kuinka voisin itsekkäästi menestyä, saada sopivia ystäviä ja vaikutusvaltaa? Näinhän monelle tuttu amerikkalainen, lähes kulttikirjan maineen saanut kirja opettaa amerikkalaistumaan ja menestymään. Se on myös amerikkalaisperäisen ns. menestys- ja valtateologian taustalla. Amerikkalaista kaupallista kristillisyyttä kannattavien joukossa voi välillä unohtua, että maallisella menestymisellä on myös hintansa. Usein sen hinta on totuuden Sanan vääristyminen. Ollaan me Israelin Ystävät kaikesta huolimatta uskollisia Sanalle, eikö niin?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus huhtikuu

Koronapandemia on levinnyt voimakkaasti mm. sen muunnosvarianttien takia pääkaupunkiseudulla ja Turun alueella. Noille alueille suunnitellaan hallituksen toimesta entistä tiukempia ulkonaliikkumis- ja kokoontumisrajoituksia. Tämä on ymmärrettävää sillä kukaan ei halua Koronan leviävän hallitsemattomasti. Suurin huoli koskee sairaalapaikkoja ja erityisesti tehohoidon potilaspaikkojen riittävyyttä, koska niitä on rajoitetusti käytössä. Kokoontumisrajoituksiin on suunniteltu otettavan mukaan myös uskonnolliset tilaisuudet. Tämäkin on ymmärrettävää, eihän kukaan halua, että uskonnollisissa tilaisuuksissa ihmiset altistuisivat Koronalle. Asiaan liittyy myös haasteita. Jos uskonnollisia tilaisuuksia rajoitetaan nyt pandemian aikana, niitä voidaan rajoittaa jatkossa myös muiden ns. välttämättömien syiden perusteella. Syyt riippuvat lainsäätäjistä ja viime kädessä eduskunnasta. Uskonnollisten tilaisuuksien rajoittaminen tai kieltäminen sisältää omia vakavia riskejä maallistuvassa maailmassa. Tulevaisuudessa voi tulla aika, jolloin uskonnollisia tai muita tilaisuuksia ryhdytään rajoittamaan tai kieltämään mitä erilaisimmista syistä. Tästä meillä on esimerkkiä Kiinasta ja muutamista muista totalitaarisista maista. Pahimmat muistot ovat ehkä natsi Saksan ajoilta.

Pelastukseksi tilanteeseen on esitetty televisio- ja nettievankeliointia. Mutta totalitaarisissa yhteiskunnissa löytyy keinoja niin TV:n kuin internetinkin kontrolloimiseksi, kuten tiedämme mm. Kiinassa tapahtuvan. Jos tahtoa löytyy niin yleensä keinotkin löytyvät. Onneksi meillä ei politiikassa olla lähelläkään totalitarismin aikaa, vaikka länsimainenkin demokratia on itse asiassa tietynlaista enemmistön diktatuuria. Eduskunnan enemmistö päättää tavallisissa kysymyksissä asiat kuten tahtoo eli hallituspuolueiden sopimalla tavalla. Vähemmistön ainut turva eli lakien perustuslaillinen arviointikin on nykyisin Suomessa perustuslakivaliokunnan päätösten varassa, jossa hallituspuolueilla on selvä enemmistö. Näyttää siltä, että tahtoessaan hallitus voi tehdä päätöksiä jopa peruslakivaliokunnan kannan vastaisesti ja selittää päätöksiään eri syillä. Tällaisissa tapauksessa perustuslakivaliokunta näyttää olevan hampaaton hallituspuolueiden enemmistön turvin. Olisi varmaan aika saada Suomeenkin riippumaton ja itsenäinen perustuslakituomioistuin.

Toinen alue, josta harvoin puhutaan, ovat hengelliset ohjelmat ja niiden opetukset. Jotkut kristityt ovat huolestuneina esittäneet, että Suomessakin vallitsee tietyn tyylinen hengellinen mafia. Väite tuntuu aluksi liioitellulta ja yliampuvalta. Mutta jos tutkii hengellisen median valtasuhteita ja keitä mediassa esiintyy ja ketkä ovat kytköksissä sen päätäntä- ja valtarakenteisiin, ei voi olla huomaamatta selkeää keskittymistä. Pieni joukko ihmisiä lopulta päättää mitä ihmiset voivat katsoa, lukea ja kuunnella. Oudointa on, ettei hengellisessä mediassa ei ole mitään varsinaisia ”faktan tarkistajia” tai sisällön riippumattomia arvioijia. Hengellisen median seuraajilla ei ole varmuutta siitä mitä he lukevat, kuulevat tai näkevät ja perustuuko se Jumalan Sanaan. He joutuvat luottamaan pelkästään mediaa ylläpitävän tahon ratkaisuihin. Ongelmana on, että hengellistäkin mediaa ylläpitävät ihmiset. Vanha sanonta on, että valta korruptoi ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Koskeeko tämä myös hengellistä toimintaa? Yleensä historia on osoittanut, että edellä mainittu pätee myös hengellisiin asioihin. Jos joku hengellinen taho tai media saa paljon mediavaltaa niin vaarana on aina hyväveli tai -sisar järjestelmä, joka suosii kehitystä kohti kulttimaisuutta.

Kun usko tai uskonto muuttuu kultistiseksi, alkaa sen mukana kehitys kohti yksipuolista sanan ja elämän tulkintaa. Uskontoja, aatteita ja ideologioita yhdistää, että niillä on taipumus vieraantua todellisuudesta ja niiden kannattajilla on taipumus fanatisoitua. Uskollisuus alkuperäiselle aatteelle korvautuu vähitellen omilla kulttuuriluomuksilla. Hengellisissä piireissä Raamatun sana voidaan asteittain korvata ihmissanalla. Tässä kehityksessä median valitsemista puhujista, kirjoittajista tai vaikuttajista saattaa tulla ”pyhiä” olentoja, joiden opetusta ei saa arvostella. Kun tämä kehitys kerran alkaa, se etenee kohti epäraamatullista kulttimaisuutta. Jokainen hengellisesti terveessä tilassa oleva ymmärtää, että kaikkea opetusta pitää voida tarkastella kiihkottomasti vastaako se Raamatun opetuksia, vai ei? Jos kyky terveeseen opetusten raamatullisuuden arviointiin heikkenee, olemme vaarassa ajautua hengelliseen pimeyteen.

Siksi on herättävä valvomaan, mikä on Suomen hengellisen median sanoma ja mistä se tulee? Jos se alkaa yhä enemmän tulla maailmasta, onko se enää tarpeellinen? Emme tarvitse maallistunutta ja viihteellistä hengellistä mediaa. Vielä ei ole liian myöhäistä miettiä missä mennään. Olemmeko jo sivuraiteilla hengellisen median suhteen? Katoaako Raamatun ymmärtäminen populistisessa viihde ja opetuskaaoksessa, jota meille valitettavan usein tarjotaan? Kuka määrittää mitä ja missä muodossa hengellinen media toimii ja vaikuttaa? Saako hengellistä mediaa ylipäänsä arvostella? Ovatko kaikki henkilöt, jotka hengellinen media esittelee ”Pyhän Hengen täyttämiksi” ihmisiksi, oikeasti sitä? Kuka määrittelee ihmisen pyhyyden asteen? Voiko raamattu-uskollinen kristitty enää olla varma kristillisen median luotettavuudesta? Kertooko kristillinen media luotettavasti esim. Israeliin liittyvistä asioista? Herätkäämme valvomaan ja toimimaan Raamatun pohjalta ennen kuin on liian myöhäistä!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus maaliskuu

Israelin, Lähi-idän ja meidän kaikkien tulevaisuus

Jokaisella on varmaan ollut tilanteita tai hetkiä, jolloin meidän on ollut vaikea ennustaa tulevaisuutta. Tätä varten mm. erilaisissa johtamistaidon kouluissa ja koulutuksissa korostetaan ennakoinnin tärkeyttä. Ennakoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuden vaihtoehtojen läpikäymistä ja niistä tehtävien johtopäätösten arviointia sekä niiden mukaan ennalta toimimista tai toimimatta jättämistä. Ennakointi on tärkeä osa kaikkea ajallista ja kokonaisvaltaista suunnittelua. Ilman ennakointia olisimme jatkuvasti tilanteissa, joihin emme olisi varautuneet. Ennakoinnissa käytetään hyväksi tietoa kanssaihmisten toimintamalleista ja niiden poikkeamista. Ennakointiin kuuluu myös muun materiaalisen maailman yllättävienkin tapahtumien huomioon ottamista, ainakin varasuunnitelmissa. Usein kuitenkin aivomme ovat kuormittuneet ja tunteet yms. aivotoiminnan muodot saattavat estää normaalin ennakoimisen tai eri vaihtoehtojen monipuolisen hyödyntämisen varasuunnitelmien muodossa. Tämä tulee esille lähes päivittäin kun saatamme ajautua samojen ongelmien keskelle kerta toisen jälkeen. Tätä kuvastaa sanonta ”historia toistaa itseään”. Ongelma tuon sananlaskun kohdalla on, että historia ei koskaan toista itseään täsmälleen samalla tavalla. Jokaisella ajanjaksolla ja kulttuurilla on erityispiirteensä, jotka monimutkaistavat historiasta oppimista. Lisäksi – kun on itse osa historiaa – välillä on vaikeaa ”nähdä metsää puilta”.

Edellä mainittu pätee maalliseen historiaan, mutta sillä on merkitystä myös mm. raamatuntutkimuksessa, Raamatun sisällön tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkimuksissa on todettu, että raamatuntekstien tulkinta on vaihdellut historian kuluessa noudattaen pääpiirteissään kulloisenkin yhteisön, yhteiskunnan ja kulttuurin arvopohjaa, asenteita ja tavoitteita. Kristinuskossa raamatuntulkinta on noudattanut edellä mainittua kehitystä. Tähän mennessä yhteiskuntien, yhteisöjen ja kulttuurien arvopohja lännessä on ollut raamatunarvoja kunnioittavaa ja tulkinta on ollut enemmän tai vähemmän konservatiivista.

Länsimaissa olemme voimakkaassa arvojen, asenteiden ja kulttuurien murroksessa. Tämä näkyy lähes kaikilla elämän alueilla. Siksi meidän kaikkien olisi viimeistään nyt ennakoitava eri suuntauksia, jotta tietäisimme mitä meidän tulisi tehdä kun haluamme puolustaa meille tärkeitä raamatullisia perusarvoja. Ne pitäisi viimeistään nyt määritellä Raamatun pohjalta. Kuitenkin tuntuu ja näyttää välillä siltä, että nuo meille kalliit perusarvot ollaan vertauskuvaannollisesti siirtämässä vanhainkotien ja palvelutalojen vuodeosastoille. Vanhempien ihmisten kuoltua monet tärkeät perusarvot päätyvät hautaan heidän mukanaan. Mutta ennen kuin liikaa intoilemme tai alamme vouhottaa asiasta, olisi tärkeää määrittää nuo arvot nykyajassa syvällisen ja alkukielisen raamatuntutkimuksen pohjalta. Tämän jälkeen meidän tulisi arvioida mihin nykyinen kehitys johtaa tai ei johda länsimaissa jos mihinkään ei puututa. Sitten olisi aika etsiä keinoja perusarvojen säilyttämiseksi.

Juutalainen kansa on historiansa kuluessa saanut oppia elämään vaikeuksien, petosten ja vääristelyn keskellä. Se on kuitenkin onnistunut säilyttämään pitkän tähtäyksen toimintakykynsä. Historia on opettanut juutalaiselle kansalle ennakoinnin tärkeyden. Nyt kun Israel on itsenäinen ja sotilaallisesti voimakas valtio, se on päättänyt puolustaa itseään ja arvopohjaansa. Näin tapahtuu vaikka Israelin asukkaiden arvopohja on ollut yleisesti varsin voimakkaassa murroksessa viime vuosikymmeninä ja vuosina. Tämän pohjalta on syntynyt viime vuosina nähty uusi sotilasstrategia, jossa Israel ennakoi vastustajien toimintaa ja iskee ensin ennen kuin nämä ehtivät iskeä. Tätä edustaa ajattelu, että jos haluat välttää sodan niin estä vastustajaa aloittamasta sotaa heikentämällä sen kaikkea kapasiteettia sodankäymiseen. Kun tämä strategia toimii – kuten olemme nähneet toimivan mm. eri kohteisiin tehtävien iskujen ja nettihakkeroinnin muodossa – niin vastustajan on aika turhaa ryhtyä sotaan, jonka se ilmeisesti häviäisi. Nyt olemme tilanteessa, jossa Israelin turvallisuuselimet joutuvat harkitsemaan vakavaa iskua Iranin ydinaseita kehittäviä ydinlaitoksia vastaan.

Tässä tilanteessa USA:n uusi presidentti Joe Biden on vaikeassa asemassa. Hänen puolueessaan on voimakas maanlaajuinen kannattajakunta, joka suhtautuu Israeliin kriittisesti ja osa jopa kannattaa Israelin tuhoamista. Toisaalta hänen puolueensa sai ja on aina saanut valtaenemmistön USA:n juutalaisten äänistä. Kumman joukon sana painaa enemmän? Vastaukset tähän kysymykseen eivät ole helppoja. Israel toimii joka tapauksessa oman etunsa mukaan. Tämä korostuu erityisesti, jos Biden alkaa tehdä Israelin kannalta huonoja sopimuksia Iranin kanssa. Israel odottaakin USA:lta tekoja pelkkien puheiden sijaan. Tulevaisuus näyttää kuinka tässä kysymyksessä käy. Tätäkin seikkaa on hyvä ennakoida, riippumatta mitä kantaa kukin on, sillä panoksena voi jossakin vaiheessa olla rajoitettu tai jopa rajoittamaton ydinsota. Se ei kuitenkaan liene kenenkään todellinen etu. Aika näyttää ja me seuraamme tapahtumien kulkua.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus helmikuu 2021

Maailmanhistoria on osoittanut seuraavan trendin toteutumisen: Jos ei ole riittävän vahvaa oppositiota vallassa oleville, niin valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti. Tämän takia turmeltuneet vallassa olijat yrittävät kaikin keinoin rajata ja hallita opposition toimintaa. Mitä enemmän valtakoneistolla on keinoja opposition kontrolloimiseksi, sitä enemmän se myös niitä käyttää. Yleensä oppositio korostaa ihmisten perusoikeuksia ja erityisesti mielipiteen ilmaisun vapautta. Kuitenkin taas kun oppositio puolestaan pääsee valtaan, se alkaa käyttäytyä asteittain kuten ne, jontka he ovat saaneet syrjäytettyä. Tätä kierrettä on vaikea katkaista. Sen todellinen katkaiseminen vaatisi ihmisluonnon muuttamista. Valitettavasti ihmisen perusominaisuuksia ja taipumuksia mm. itsekkyyteen ei ole onnistuttu missään päin maailmaa muuttamaan. Jotkut ovat ihannoineet sosialistista toiset kapitalistista ihmistä, toiset markkinatalousihmistä ja jotkut uskovia ihmisiä, jne. Kuitenkaan ei ole voitu osoittaa tai todistaa ihmisen perusluonteen ja taipumusten muuttumista minkään aatteen tai uskonnon kautta. Historia on osoittanut, että valta on sokaissut ihmiset aina riippumatta ideologiasta, aatteista tai uskonnosta, jos valtaa on riittävästi valtakoneiston kontrolloimiseen.


Alunperin valtaapitävät ovat kontrolloineet suvereenisti tiedotus-ja uutisointitoimintaa. Media on valtaapitäville yksi tärkeimmistä asioista. Sen kautta opposition näkökulmat ja tulkinnat on enemmän tai vähemmän vaiennettu. Sosiaalisen median nousu ja vallankumous, joka alkoi Yhdysvalloista internetin ja erilaisten somekanavien kautta loi aluksi uuden tilanteen maailmanlaajuisesti. Aluksi kaikki ne maat, joissa valtaa pitävät eivät voineet kontrolloida internetiä tai somekeskustelua, joutuivat uuden tilanteen eteen, kun lähes kuka tahansa saattoi keskustella netin välityksellä toisten kanssa ja esittää suhteellisen vapaasti myös valtaa pitäviä kohtaan arvostelua ja kritiikkiä. Tämä sai aikaan mm. arabikevään kaltaisia vallankumousyrityksiä. Kuitenkin melko pian valtaa pitävät saivat internetin ja somen haltuunsa ainakin sen verran, että vallankumousyritykset kuivuivat kokoon ja oppositio astettain hiljennettiin.


Tänä päivänä tiedämme, että Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea ja muut diktaattorin ottein hallitut maat käytännössä kontrolloivat omaa internettiään ja estävät vapaan keskustelun ja opposition äänen kuulumisen. Tätä toimintaa alun perin arvostelleet USA:n somejätit ovat kaikessa hiljaisuudessa enemmän tai vähemmän sopeutuneet vallitsevaan tilanteeseen. Koska somejätit ovat pääasiassa USA:laisia yrityksiä, jotka toimivat taloudellisen edun, eivätkä lopultakaan kansalaisten vapaan keskusteluperiaatteen pohjalta, on niiden toiminta toisaalta ymmärrettävää, vaikkei missään nimessä hyväksyttävää. Tämä tekee erittäin helpoksi käsittää sen, että somejättien omistajat kuuluvat itse USA:n vallan eliittiin, kannattavat yhtä samaa puoluetta ja tukevat sen valtapyrkimyksiä.


Viime aikoina yhä selvemmin somejätit ovat alkaneet karsimaan voimakkaalla kädellä valtajärjestelmän kannalta kriittisiä kommentteja ja keskusteluja. Tätä on tapahtunut erityisesti USA:ssa, jossa valtamedia on vanhastaan polarisoitunut yhden puolueen äänitorveksi. Jos tuo puolue on ollut vallassa, media on vaientanut kriittiset näkemykset ja jos se ei ole ollut vallassa, se on eliminoinut parhaan kykynsä mukaan kaikki positiiviset asiat vallassa olevasta tahosta ja keskittynyt pääsääntöisesti pelkkään kritiikkiin toista puoluetta tai sen edustajia kohtaan näkemättä käytännöllisesti katsoen toisessa osapuolessa mitään hyvää. Päästäkseen valtaan tämä valtamedian tukema polittinen puolue on ollut valmis käyttämään kaikkia keinoja, mitään kaihtamatta. Se onkin siinä usein onnistunut mm. lokakampanjoiden kautta ja lupaamalla kaikkea hyvää ja sovinnon kättä. Sovinnon käsi on kuitenkin aina osoittautunut olevan kansaa voimakkaasti jakava käsi, koska noin puolet amerikkalaisista ja heidän mielipiteensä on pyritty vaientamaan tai eliminoimaan jos jollakin syyllä. Nyt tämä toiminta on vain kärjistymässä äärimmilleen. Tässä toiminnassa ei olla rakentamassa siltoja, vaan repimässä kaikkea sitä mikä kuuluu vapaaseen ja itsenäiseen ajatustenvaihtoon.

Viimeaikainen somejättien toiminta USAssa ja ympäri maailmaa sopiikin hyvin tähän edellä mainitsemaani vallan keskittämisen skenaarioon. Toisaalta ollaan olevinaan huolissaan muutamista Venäjän, Kiinan ja muiden diktatuurimaiden toisinajattelijoista, mutta käytännössä heidän auttamisensa jää julistusten ja epämääräisten sanktioiden tasolle. Samaan aikaan kuitenkin USA:n ja muiden ns. demokraattisten maiden kansalaisten ilmaisuvapautta kriittiseen ajatteluun estetään, jos milläkin tekosyyllä. Tyypillistä tälle menetelmälle on, että itse esitetään joko peitellysti tai peittelemättä raastavaa vihapuhetta ja samanaikaisesti muka juuri samanlaisen vihapuheen perusteella rajataan nykyisin myös sosiaalisen median keskustelua, jos se on valtamedian kannalta kriittistä. Tämä on helppo toteuttaa sen takia, että enemmistö ihmisistä ei yleensä halua olla mukana keskustelussa, joka leimataan vihapuheeksi. Ongelma nykyisin on erityisesti se, ettei ole olemassa selkeää yksiselitteistä määritelmää vihapuheelle. Yksinkertaisesti on selvää, että jos kaksi erilaista ideologiaa, aatetta tai uskontoa kohtaa kriittisessä sävyssä, niin silloin vihapuhe rönsyilee joko peitetysti tai peittelemättä. Yleensä on ajateltu, että vihapuhekin on hyväksyttävää, jos se ei johda väkivaltaan. Toisaalta kriittisen puheen, jonka voi leimata helposti vihapuheeksi riippuen tulkinnasta ja tulkitsijasta, eliminoiminen ei ole vain henkistä väkivaltaa, vaan osa diktatorista vallankäyttöä.


Näin ollen joudumme miettimään, onko mitään aatetta, ideologiaa tai vastavaa, joka on absoluuttisesti niin oikeaa tai tärkeää, että sen ajamiseksi sallimme yksilön vapauksien voimakasta rajoittamista tai jopa heidän yksipuolista aivopesuaan. Tässä asiassa medialla on nykyisin keskeinen rooli, koska sitä eri alustoilla seurataan. Siksi me tarvitsemme monipuolista mediaa, joka sallii erilaisten ajatusten esille tuomisen niin, että ihmiset saavat vapaasti tehdä omat johtopäätöksensä asioista. Tämä on käsittääkseni toimivan demokratian elinehto. Muuten demokratia asteittain vaihtuu diktatuuriksi. Sehän on sikäli ymmärrettävää, että juuri demokratialla yleensä ymmärretään enemmistövaltaa eli enemmistödiktatuuria. Mutta oikeassa demokratiassa myös vähemmistön oikeudet turvataan. Siksi demokratian toteutumisen edellytys onkin osaltaan vapaa ja riippumaton media. Tätä mekin yritämme Shalom-lehdessä omalta osaltamme toteuttaa.

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus tammikuu 2021

Suomessa on viime aikoina keskusteltu perustuslakivaliokunnan päätösten oikeellisuudesta ja puolueettomuudesta. Perustuslakivaliokunnassa päätökset tekevät poliitikot eli kansanedustajat, vaikka se kuulee myös itse kutsumiaan asiantuntijoita. Perustuslaki on jokaisen valtion tärkein laki, koska se määrittää valtion oikeusjärjestelmän perusteet ja ihmisten perusoikeudet. Tässä asiassa haasteena on esimerkiksi se, että kun maamme hallitus tekee lakiesityksiä, niiden perustuslainmukaisuuden käsittelee perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunnan enemmistön muodostavat hallituspuolueiden edustajat. Tällöin on olemassa vaara, että hallituspuolueet, jotka ovat yleensä yksimielisesti hallituksen esityksen takana, päättävät enemmistönsä turvin perustuslaillisuuden mukaisuudesta ja muista kysymyksistä hallituksen haluamaan suuntaan. Toki he kuuntelevat perustuslakivaliokunnan kutsumia asiantuntijoita ja perustuslakivaliokuntaa pyrkii kannanotoissaan yksimielisyyteen. Kuitenkin esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haaviston tapauksessa, missä perustuslakivaliokunta totesi Haaviston toimineen vastoin lakia, kaksi vihreiden puolueen edustajaa jätti eriävän mielipiteen. Lisäksi paljastui vihreiden sähköpostiviestittely, joka kohdistui hallituspuolueiden perustuslakivaliokunnan jäseniin. Siitä sai käsityksen, että vihreät pyrkivät painostamaan hallituspuolueiden jäseniä ottamaan lievemmän kannan Haaviston tapaukseen.

Suomessa on olemassa oikeutettu huoli perustuslakivaliokunnan toiminnan puolueettomuudesta, kun puoluepolitiikot itse päättävät mikä on perustuslaillista. Normaalia olisi, että ulkopuolinen ja riippumaton perustuslakituomioistuin tekisi ko. päätökset. Toinen kysymys on, etteivät perustuslakivaliokunnan päätökset vaikuta edes sitovan hallitusta. Esimerkiksi nykyinenkin pääministeri on mennyt allekirjoittamaan Suomen hallituksen nimissä asioita, joita perustuslakivaliokunta piti ainakin osittain perustuslainvastaisina. Vaikka päätökset alistetaan eduskunnan hyväksyttäviksi niin hallituspuolueiden enemmistö eduskunnassa, yhdessä puolueiden ryhmäkurin kanssa, takaa päätösten läpimenon perustuslakivaliokunnan kannoista riippumatta.

Monessa asiassa puoluepolitiikka tunkeutuu kaikkialle ja hallituksen hyväksymiä ns. poliittisia lehmänkauppoja solmitaan ahkerasti jopa valtion korkeimpien virkamiestensä nimityksissä alemmista nyt puhumattakaan. Lehdistöllä ja yleensä medialla on sanottu olevan puoluevallan vahtikoiran rooli. Siksi esimerkiksi YLE:n uutisten luotettavuuteen uskoon yli 80% suomalaisista. Silti YLE toimii vallan vahtikoirana lähinnä vain pakon edessä. Lehdistöön suomalaiset luottavat lähes yhtä suurin numeroin, vaikka vain muutamat toimittajat ovat paljastaneet asioita, joita ei ole voitu täysin sivuuttaa. Yleensä ottaen suomalainen uutisointi lienee pohjoismaisella tasolla. Demokratian toteutumisen kannalta on haitallista, kun ihmiset eivät kykene yksipuolisen tiedon varassa erottamaan poliittisesti värittynyttä uutisointia muiden uutisten seasta.


Amerikan tapahtumien uutisointi Suomessa perustuu sieltä uutisia lähettävän CNN:n ja sitä vastaavien toimijoiden lähes suoraan kopiointiin ja yhteistyöhön niiden kanssa. Näin suomalaiset toimitukset säästävät merkittävästi rahaa, resursseja ja aikaa. Nämä ulkomaiset mediat ovat pääsääntöisesti kytköksissä yhtä poliittista ideologiaa edustaviin tahoihin. Esim. Iltasanomat ja Iltalehti käyttävät ko. uutismateriaalia lähes sellaisenaan, vaikka CNN ja muut päämediat ovat demokraattisen puolueen hallussa ja CNN nähdään yleisesti puolueen pää-äänenkannattajana. Wikileaksin sähköpostivuotojen kautta paljastui, että demokraattisen puolueen vaalikoneisto sanelee käytännöllisesti katsoen medialle, ehkä Fox Newsiä lukuun ottamatta, mitä niiden tulee kirjoittaa, minkälaisia kuvia julkaista ja mitä asioita painottaa demokraattisen puolueen hyväksi.


Kehitys, jossa ulkomaan uutiset ulkoistetaan amerikkalaiselle tai muulle toimijalle ilman itsenäistä tervettä kritiikkiä, on huolestuttava. Se on esimerkki globalisaatiosta, jossa kaikki arkipäivän toiminta on yhä enemmän puoluepolitiikkaa. Käytännössä esim. USA:n kaikki tärkeimmät virkamiehet valitaan tehtäviinsä puoluepoliittisen perustein. Usein ajatellaan, että maa on kaksipuoluemaa. Käytännössä demokraattinen puolue hallitsee isompia kaupunkeja ja suuria asutuskeskuksia, republikaanit pääasiassa maaseutua ja pieniä kaupunkeja. USA on pikemminkin yksipuoluejärjestelmä hallinnollisesti eri alueilla. Tämä mahdollistaa valtavan korruption. Kun korruption tutkijat suurissa kaupungeissa kuuluvat samaan puolueeseen kuin sen harjoittajat, ei liene ihme, että laajamittaista korruptiota ei saada Yhdysvalloissa paljastettua. Maan rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset kuuluvat yleensä demokraattiseen puolueeseen ja sen lonkerot ulottuvat kaikkaille suurimpiin kaupunkeihin ja väestönkeskittymiin. Nämä rikkaat vaikutusvaltaiset ihmiset omistavat lähes koko median, joten heidän näkökulmansa ja tavoitteensa heijastuvat käytännössä katsoen suoraan median toimituksiin ja sisältöihin. Jos Suomen media alkaa kopioida amerikkalaisen median mallia, saatetaan suomalaisiakin aivopestä USA.ssa toimivan demokraattisen puolueen näkemyksillä ja tavoitteilla.


Suomen suurimmat mediat ja lehdet ovat itse leimanneet itsensä ”laatumediaksi”. Sen jälkeen ne ovat viestittäneet, että muu vaihtoehtoinen media on lähinnä valhemediaa. Suomeenkin on alettu markkinoida USA:n demokraattisen puolueen kehittämää faktantarkistusideologiaa, jossa tietyn valtapuolueen vastaiset näkemykset ja uutiset ovat valeuutisia. Kun tähän vielä lisätään sosiaalisen median, kuten Facebookin, Twitterin ja YouTuben yksipuolinen toiminta, joko estää tai liittää varoituksia faktantarkistajien kantojen mukaisesti sosiaalisen median kirjoituksiin, niin tilanne muistuttaa jo huolestuttavasti enemmän diktatuurimaiden kuin demokraattisten maiden toimintaa.

Tähän liittyy Kiinan kasvava vaikutusvalta kaikkialla maailmassa. Se näkyy mm. siinä, että Kiinan toimien kriittinen arvostelu on aina vähäisempää. Kiinan nykyinen, elinaikainen presidentti on luvannut kansalleen, että Kiina on vuoteen 2049 mennessä maailman ehdoton suurvalta kaikilla elämän sektoreilla. Kiinan valtion ideologia on valtiokapitalismi. Se on leviämässä ympäri maailmaa uutena sosialismin muotona. Yhä useampi ns. länsimaa on alkanut tukea ideologiaa erilaisten nimikkeiden ja toimintojen kautta tavallisen kansalaisen huomaamatta. Kun valtamedia tukee tai ainakin sallii ko. ideogian leviämistä, vaihtoehtoiselle medialle jää iso työkenttä, etenkin jos sen työ ja uutiset leimataan yleisesti valtamedian toimesta ”valhemediaksi” ja ”valheuutisiksi”.


Kaikki edellä mainitut asiat alleviivaavat sitä, että kansalaisten perusoikeuksia pitäisi kunnioittaa. Määrätietoinen ihmisten manipulointi on vaaraksi demokratialle. Erityisen räikeästi tämä tulee esille Israelista uutisoitaessa. Israel-uutiset tuntuvat usein heijastavan enemmänkin uutistoimistojen ideologista katsantokantaa kuin todellista journalistista otetta. Israelin asioista pitäisi tiedottaa ja kertoa mahdollisimman todenmukaisesti, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ymmärtää maan tilannetta. Shalom-lehti pyrkii osaltaan kertomaan Israel-asioista totuudellisesti. Aloittaessamme uutta vuotta 2021 pyrimme toteuttamaan tätä meille uskottua tehtävää.


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus joulukuu 2020

V a l m i s t a u d u m m e perinteiseen joulun viettoon. Perinteet merkitsevät turvallisuutta ja jatkuvuutta. Ilman perinteitä olisimme vaarassa joutua epävarmuuden ja kaaoksen maailmaan. Rakentavat ja terveesti ylläpitävät perinteet muodostavat ikään kuin puskurin huonoja ja pahoja valintoja vastaan. Huonot ja pahoja asioita ylläpitävät perinteet vuorostaan estävät järkeviä muutoksia ja tukevat omalta osaltaan monenlaisen pahuuden olemassaoloa. Perinteissähän on lopulta kysymys siitä, mikä on suotavaa ja mikä ei. Perinteet ovat osa kasvatusprosessia, jota kukin yhteisö ylläpitää kasvattaakseen seuraavia sukupolvia vaalimaan sitä mikä yhteisön näkökulmasta on oikein ja hyödyllistä.

Perinteet muovaavat myös ihmisten maailmankuvaa. Esimerkiksi juutalaiset ja kristilliset perinteet ovat auttaneet ihmisiä suunnistamaan maailman myrskyissä. Juutalaisille ja kristityille, toki muillekin ihmisryhmille, perinteet ovat olleet kuin laki ja tapa tai paremminkin peräsin, joka ohjaa karikkojen keskellä seilaavaa laivaa. Niiden tarkoituksena on estää vakavat haaksirikot ja törmäykset kiviin ja muihin esteisiin. Niiden tarkoitus on myös suojella ja estää elämämme purtta uppoamasta syviin tai mataliin vesiin. Perinteet ovat ylläpitäneet vakautta ja yhteisön ja yksilön kuuluvuutta ihmissukupolvien ketjuun. Niiden tarkoitus on ollut pohjimmiltaan hyvä. Toki niitäkin on käytetty välillä väärin jopa sodan ja vihamielisyyden viljelyyn kansojen ja ihmisten välillä. Kaikkia sinänsä hyviä asioita voidaan myös käyttää väärin tai palvelemaan vääriä tarkoitusperiä.

Historiallisesti joulu on meille kristityille hyvän mielen ja armon juhla. Silloin on ainakin kerran vuodessa ajatuksemme kääntyneet Vapahtajan ja Armon Tuojan puoleen. Toki on jouluun liitetty aina myös pakanallisia ja materialistisia perinteitä. Lapsille joulu on oma juhlansa lahjoineen ja muistamisineen. Monessa perheessä joulu on perheen yhdessäolon kohokohta. Mutta eräissä perheissä se voi olla myös väkivaltainen perhehelvetti kalvavina ristiriitoineen. Pelastakaa Lapset -järjestön ja turvakotien toiminnassa se on ollut vuosi vuodelta kiihtyvää työntäyteistä aikaa. Moni idylli on rikkoutunut juuri joulurauhan aikaan. Hengellisenä juhlana joulu lienee menettänyt merkitystään samassa tahdissa kuin yhteiskunnan maallistuminen on edennyt. Lienee vain ajan kysymys kun hengellisyys käytännöllisesti katsoen katoaa lähes kokonaan tavallisen suomalaisen elämästä, ellei niin ole jo tapahtunut.

Tästä ilmiöstä syytetään välillä kaupunkilaistumista, kirkkoa tai yleensä yhteiskuntaa. Toisaalta monet maallistuneet ihmiset riemuitsevat hengellisen joulun katoamisesta kodeista, kouluista ja lopulta jopa kirkoista. Kirkoista hengellinen joulu katoaa, jos niistä katoaa joulun Herra eli Vapahtajamme Jeesus Kristus ja hänen sanomansa kaiku. Jos ne maallistuvat niin, että kirkon sanomaa ei voi enää selvästi erottaa maallisesta maailmasta ja sen sanomasta, jäljelle jää pelkkä kulissi. Sitä ylläpidetään muinaisuuden jäänteenä, mutta sen totuusarvoon juuri kukaan ei enää usko. Seinät voivat olla komeat, mutta hengellinen sisältö joko puuttuu tai se on korvattu jollakin toisella sisällöllä. Nykyisin kun välillä kuuntelee kirkkojen sanomaa – ei voi kuin ihmetellä miten kauas on menty kristinuskon perussanomasta. Perussanoman tilalle tai sen rinnalle on tullut sellaista opetusta ja sanomaa, että jopa maallistuneet ihmiset ihmettelevät kirkkojen hengellistä

tilaa. Jotkut jopa kyseenalaistavat sen mihin kirkkoja vielä tarvitaan, jos ne alkavat itse olla niin maallistuneita ettei niiden sanomaa voi enää kunnolla erottaa poliittisten puolueiden tai muiden maallisten yhteisöjen vaalisaarnoista.

Sanonta kuuluu, että ”kukin taaplaa tyylillään”, mutta sen ei ole tarkoitus kuvata kirkkojen perussanomasta vieraantumista. Joulun perussanoma ei tietenkään ole lahjat, ympäristömuutos, tasa-arvoinen avioliittolaki tai edes lapset tai aikuiset, vaikka nämäkin voivat olla monille tärkeitä. Joulun perussanoma on kristitylle juutalainen mies, jonka Isä Jumala valitsi tiettyyn tehtävään ja jota kutsumme Jeesukseksi ja Kristukseksi, meidän Herraksemme. Joulun sanoma kertoo hänen Sanomansa. Se ei ole meidän keksimäämme tai jostakin muualta kuultua itsekeskeistä ihmisen omaa sanomaa. Jeesus yksin on Joulun Herra ja perussanoma, emme me.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus marraskuu 2020

Tätä kirjoittaessani emme vielä tiedä kuinka Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tulee käymään. Lopputuloksesta riippumatta on oletettavaa, että Yhdysvallat säilyy jonkinasteisena Israelin liittolaisena. Historia on opettanut Israelin kansaa luottamaan viime kädessä omiin resursseihinsa ja voimavaroihinsa niin maanpuolustuksessa kuin muussakin toiminnassa. Israelilla on hyvin vähän ystäviä maailmanlaajuisesti. Sen sijaan vihollisia on varmasti riittävästi.

Presidentti Donald Trumpin toiminta Israelia kohtaan on otettu vastaan erittäin positiivisesti juutalaisen kansan keskuudessa. Kaksi kolmasosaa Israelin juutalaisista piti lokakuun 2020 mielipidetutkimuksessa presidentti Trumpia parempana presidenttikandidaattina kuin Joe Bidenia. Selvä enemmistö Israelin juutalaisista on ollut valmis tukemaan presidentti Donald Trumpin työtä Lähi-idässä. Presidentti Trumpin teot: Jerusalem tunnustaminen Israelin jakamattomaksi pääkaupungiksi, USA:n suurlähetystön siirtäminen Tel Avivista Jerusalemiin, monien arabimaiden suhteiden normalisoiminen Israelin kanssa (Yhdistyneet Arabiemiraatit, Bahrain ja Sudan) jäävät varmasti historiaan ainutlaatuisina tekoina.

Israelin valtio haluaa suojella juutalaista kansaa kaikkialla missä juutalaisia on. Israelin tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen lonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Israel ei luota turvallisuusasioissa mihinkään muuhun, kuin omiin elimiinsä. Israel tutkii jokaisen turvallisuusviranomaiseksi valittavan taustat huolellisesti ja ulkopuolisen on sinne vaikea soluttautua. Tärkeimmistä turvallisuusoperaatioistaan Israel tiedottaa yleensä vasta jälkikäteen, jos silloinkaan. Liittolaisilleenkin valtio paljastaa hyvin vähän operaatioistaan varmistaakseen, etteivät ne paljastuisi etukäteen. Israelin turvallisuusoperaatiot onnistuvat lähes aina. Tämä Israelin turvallisuuspolitiikka ei varmaan tule muuttumaan, oli Yhdysvaltain presidenttinä kuka tahansa.

Taloudellisesti Israel on ollut sidoksissa USA:han. USA:sta eri muodoissa tulevat avustukset ovat olleet eri muodoissaan usean miljardin euron arvoisia joka vuosi. Jos otetaan huomioon myös epäsuorat tuet ja avustukset, summa kasvaa vielä melkoisesti. Vaikka USA on Israelille taloudellisesti hyvin tärkeä kumppani, Israel on pyrkinyt määrätietoisesti kehittämään taloudellista yhteistyötä myös muiden maiden kanssa. Sen lisäksi, että Israelin merialueilta on löydetty merkittäviä kaasu- ja öljyesiintymiä, maa on pyrkinyt kasvattamaan omavaraisuuttaan kaikilla muillakin sektoreilla. Israelin periaatteena on ollut, että antaa muiden pitää meteliä omista talous-, turvallisuus- ja sotilasasioistaan, mutta Israel tekee työtään näillä sektoreilla kaikessa hiljaisuudessa julkisuudelta piilossa. Tällainen politiikka on antanut Israelille liikkumavaraa ja luotettavuutta koskien kumppaneita, joiden kanssa Israel tekee joko julkista- tai salaista yhteistyötä.

Israelin valtio toimii lakkaamatta kansansa parhaaksi maata uhkaavissa tilanteissa. Israelin tärkein tuki on kuitenkin Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Ilman Jumalaa ja Hänen tukeaan Israel ei selviä nyt eikä tulevaisuudessa haasteistaan. Siksi rukoilemme, että mahdollisimman moni juutalainen löytäisi Jumalan ja Messiaan uskonsa perustaksi.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus lokakuu 2020

Koronatilanne ei näytä Israelissa tai maailmalla olevan kokonaan ohi. Aika näyttää kauanko koronakriisi vielä kestää. Israelilaiset tiedemiehet ovat eturivissä kehittämässä sekä rokotetta että lääkettä koronavirusta vastaan. Uskomme, että kyllä tämäkin maallinen kriisi vielä voitetaan.


Israelin periviholliset Lähi-idässä ovat Iran ja sen kanssa yhteistoimintaa tekevät tahot. Ne ovat jatkaneet Israelin vastaista kampanjointiaan kaikin käytettävissä olevien keinoin. Valitettavasti ainakin osa tuosta propagandasta on levinnyt laajalle Israeliin kriittisesti suhtautuvan valtamedian kautta. Siksi on tärkeää, että Israelista ja sen toimista levitetään mahdollisimman väärentämätöntä tietoa silloin kun se vain on mahdollista.

Juuri siksi, arvoisat lehtemme lukijat, Shalom -lehti on perustettu ja haluamme toimia siinä mahdollisimman hyvin. Tuomme esille niitä asioita joita jokaisen Israelin ystävän olisi hyvä tietää Israelista. Emme pelkää tuoda vaikeitakin asioita esille. Emme myöskään halua edustaa mitään kulttia tai erityisryhmää, vaan haluamme olla terveellä raamatullisella pohjalla tukemassa Israelia. Näin haluamme toimia silloinkin kun joudumme jostain syystä ristiriitaan ns. yleisen mielipiteen ja ajattelun kanssa.

Vaalimme hyviä suhteita juutalaiseen yhteisöön niin Suomessa kuin Israelissakin. Tästä osoituksena ovat erinomaiset, läheiset ja luottamukselliset suhteet juutalaisiin toimijoihin niin hengellisellä kuin maallisellakin tasolla. Olemme nähneet juutalaisen kansan kamppailun olemassaolostaan niin yksityisestä kuin yhteisöllisestä näkökulmasta. On tärkeää muistaa, että juutalaisen kansan kohtalo on kuitenkin yksin Jumalan käsissä.


Yksi tärkeä tehtävämme on rukoilla lakkaamatta Jumalan suojelusta Israelille ja sen kansalle. Tule sinäkin tukemaan työtämme Israelin hyväksi! Jumalan tahdossa toimien emme horju – kuten et sinäkään – tämän tärkeän tehtävämme edessä. Herran meitä tässä työssä siunatkoon!

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri