Aihearkisto: Shalom Lehden pääkirjoitukset

Israel ei ole yksin, Shalom 9/22

Israel on joutunut oppimaan kovien kokemusten kautta, ettei se viime kädessä voi luottaa muihin valtioihin tai tahoihin, kuin omiin keinoihinsa turvallisuutensa takaamiseksi. Esimerkiksi USA:ssa, joka on ollut Israelin suurin tukija enimmäkseen sisäpoliittisista syistä, valta vaihtuu säännöllisesti  ja USA:n politiikan painopisteet sen mukaisesti. Välillä USA:n hallinto vastustaa Iranin toimintaa kaikin keinoin ja välillä se taas pyrkii hyötymään esimerkiksi Iranin öljyvaroista ja harjoittaa siksi lievempää politiikkaa Iranin suhteen. Samanlaista epäjohdonmukaisuutta suhteessa Israeliin ja sen vastustajiin esiintyy muillakin mailla. Toisinaan ollaan jollakin tavalla Israel-myönteisiä ja sitten taas ei. Vanha sanonta kuuluukin, että oma apu on paras apu. Osittain näistäkin syistä Israel kohtaa monia lisäongelmia.

Tässä vaiheessa Israelissa pidetään jo viidennet parlamenttivaalit kolmen vuoden sisällä ja kansa on poliittisesti jakautunut. Karkeasti sanottuna noin 70 % kansasta kannattaa oikeistoa ja 30 % vasemmistoa. Israelin oikeisto taistelee keskenään vallasta ja siitä kuka johtaa. Näin ovat minulle mm. messiaaniset juutalaiset kertoneet. Netanyahun persoonan ympärillä kuohuu koko ajan. Sikäli on mielenkiintoista, että kaikista häntä kohtaan esitetyistä syytteistä on luovuttu. Mielenkiintoista on nähdä palaako Netanyahu politiikan huipulle? Moni Israelissa toivoo sitä. Moni toivoo päinvastaista tapahtuvan eri syistä. Aika näyttää kuinka käy.

Israelin talous on muiden maailman maiden tavoin vaikeuksissa nykytilanteessa. Ihmisten toimeentulo on koetuksella voimakkaan inflaation kourissa. Kaiken kallistuessa (ruoka, vuokrat, energia jne.) ihmisten on entistä vaikeampi tulla taloudellisesti toimeen. Samalla stressi ja ihmisten keskinäiset suhteet ovat kiristyneet tavalla, jota ei kuulemma ole ennen koettu Israelin nykyisessä historiassa. Ihmiset ovat yhä aggressiivisempia toisiaan kohtaan ja se näkyy ja kuuluu yhteiskunnassa. Kun vielä otetaan mukaan Iranin ydinaseen kehittämispelko sekä erilaiset terroriteot ja niiden pelko, niin ymmärtää Israelin kansan ja maan johdon haasteet ja vaikeudet hyvin suuriksi.

Lopulta Israelin ainoa pysyvä apu voi tulla vain ylhäältä kaikkivaltiaan Jumalan taholta. Jumalan tahto toteutuu Messiaan kautta. Siksi Israelin kansan ainut tosi toivo on Messiaan tulemuksessa ja armossa. Sitä kannattaa odottaa. Israel ei saa unohtaa Jumalaansa.

Shalom terveisin,
Ilkka Vakkuri

Israel haasteiden keskellä, Shalom-lehti 8/22

Korona-aika on ollut haastavaa aikaa maailmassa. Sosiaaliset suhteet ovat aina olleet Israelissa erityisen tärkeitä. Siksi täydelliset koronasulut Israelissa on koettu erityisen vaikeina. Pahimman korona-ajan – eli noin kahden vuoden aikana – esim. Israelin koululaiset ovat olleet säännöllisessä kouluopetuksessa ehkä noin kolme kuukautta. Tämän lisäksi tuona aikana lapset ovat eristäytyneet omiin huoneisiinsa pelaamaan lähinnä tietokonepelejä. Iso joukko lapsia ja nuoria eivät ole saaneet kunnollista yhtenäistä opetusta lähes kahteen vuoteen. Israelissa etäopetus on ollut suppeaa ja osin harvinaista. Siksi tulevaisuudessa täytyy yrittää kuroa kiinni menetetyt opetustavoitteet. Mutta vaikeinta tulee olemaan sosiaalisten suhteiden palauttaminen lasten ja nuorten kanssa, kun merkittävä osa heistä on oppinut eristäytymään omiin oloihinsa.

Aikuisväestön kohdalla on saman tyyppisiä ongelmia. Heistäkin merkittävä osa on paennut sosiaalisten kontaktien puutteita ja työelämän pitkiäkin taukoja internetin syövereihin. Kun tähän lisätään taloudellinen epävarmuus ja lähes räjähdysmäinen hintojen nousu, on ymmärrettävää, että israelilaiset kamppailevat lähes ennen kokemattomien ahdistusten kanssa. Kaikki tämä on kasvattanut vihamielisyyden ilmapiiriä yksilöihmisten ja ryhmien välillä. Israelin korkeimmat viranomaistahot ovat varoittaneet laajoista levottomuuksista ja jopa kansannousun mahdollisuudesta samaan aikaan kun Israelin viholliset tiivistävät toimintaansa maan tuhoamiseksi. Israelissa pidetään lyhyen ajan sisällä jo viidennet vaalit. Viranomaiset ovat jopa varoittaneet, että mikäli vaalien lopputuloksena ei taaskaan saada riittävän vahvaa hallituskoalitiota, Israel voi hajota sisältä päin.

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista havaita, että kaikki entistä pääministeriä Benjamin Netanyuahua kohdanneet syytteet ovat rauenneet eri oikeusasteissa. Monet Israelin juutalaiset toivovatkin, että hän voittaisi vaalit ja tulisi jälleen valituksi pääministeriksi. Toiveena olisi, että hän pystyisi vakauttamaan poliittisesti sekavan tilanteen ja maa voisi keskittyä esim. Iranin ydinasehankkeen estämiseen sekä talouden kohentamiseen.

Taloudellinen tilanne Israelissa on ajautunut erityisen huonoksi keskiluokkaisen ja köyhemmän väestönosan kohdalla. Tämä on johtanut siihen, että monet perheet ovat ajautuneet taloudelliseen ahdinkoon. Israelin tiedotusvälineissä on esim. kerrottu kuinka monien ennen suhteellisen hyvin toimeen tulevien keskiluokkaisten perheiden tilanne on huonontunut. Kohonneet vuokrat ja muut kulut vievät tulot eikä rahaa jää riittävästi edes ruokaan. Tässä tilanteessa monet perheet ovat alkaneet tehdä useampaakin työtä. Siitä huolimatta rahat eivät riitä. Monet köyhät perheet ovat jääneet jopa sosiaalihuollon ulottumattomiin. Jos tämä tilanne jatkuu pitkään, Israelin yhteiskuntarakenteetkin voivat olla vaarassa ihmisten tyytymättömyyden ja ahdistuneisuuden lisääntyessä. Samaan aikaan Iranin ydinaseprojekti etenee ja muutkin Israelin viholliset suunnittelevat entistä aktiivisempaa toimintaa Israelia vastaan.

Historia on opettanut juutalaiselle kansalle, kuten muillekin kansoille, että todellisen hädän hetkellä voi luottaa yksin Korkeimman johdatukseen. Sitä Israelin kansa todella tarvitsee, erityisesti juuri nyt. Olkaamme Israelin kansan rinnalla rukoustaistelussa ja kertokaamme Herramme suunnitelmasta juutalaisen kansan auttamiseksi ja pelastamiseksi sen ahdingosta.

Shalom terveisin,
Ilkka Vakkuri

Ukraina vaarassa – Israelin apu lähellä, Shalom-lehti nro. 7/22

Ukrainan sodan alussa Israel yritti tasapainotella Ukrainan ja Venäjän välissä. Israel halusi säilyttää hyvät välit Venäjään johtuen sen omista eduista Venäjän suhteen.

Samanaikaisesti Israel halusi suojella Ukrainan juutalaisia ja hallintoa Venäjän aggressiota vastaan. Israelin turvajärjestelyt suojelivat mm. presidentti Zelenskyä murhayrityksiä vastaan. Israelin turvallisuuspalvelu ja nettiammattilaiset auttoivat osaltaan torjumaan esim. Venäjän nettihyökkäyksiä. Israel auttoi myös Ukrainan juutalaisia pääsemään turvaan Israeliin.

Lopulta Israelin tuki Ukrainalle tuli entistä selvemmäksi ja avoimemmaksi, mikä selvästi ärsytti Putinia ja Venäjää. Samalla Putin huolestui eri alojen spesialistien joukkopaosta Venäjältä.

Putin huomasi Israelin kallistuvan Ukrainan sodassa selvästi Ukrainan puolelle. Lisähuolta Putinille tuli siitä kun kyvykkäät Venäjän juutalaiset pyrkivät lisääntyvässä määrin Israeliin. Venäjän johto alkoi kiristää ja uhata jopa Israelin Venäjän juutalaistoimiston sulkemisella.

Tämä on sinänsä ymmärrettävää Putinin näkökulmasta, mutta siinä piilee vaara venäjänjuutalaisten suututtamisesta. Venäjän juutalaiset ovat tähän mennessä suhtautuneet olosuhteisiin nähden suopeahkosti Putiniin. Lisäksi jos Putin sallisi Venäjän juutalaisten kaltoin kohtelun niin Israel voi yhdessä Ukrainan kanssa uhata jopa Putinin turvallisuutta.

Lyhyesti sanottuna: Israel on valinnut Ukrainan auttamisen tehtäväkseen. Jos Putin erehtyy olemaan Venäjän tai Ukrainan juutalaisväestölle agressiivinen, niin Israelin tiedustelupalvelu voi yhdessä Ukrainan kanssa aiheuttaa vakavan uhan Venäjän hallinnolle. Israel voi myös auttaa Ukrainaa ratkaisevasti asetoimituksilla. Silloin Venäjän armeija joutuu entistä suurempiin vaikeuksiin.

Israelin Jumala varjelkoon ja ohjatkoon juutalaista kansaa meidän Herramme Messiaan nimessä.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 6/2022

Sitä mukaa kuin koko maailman tilanne on muodostunut entistä monimutkaisemmaksi ja haasteellisemmaksi, myös Israel joutuu ottamaan geopolitiikkaa entistä enemmän huomioon. On sanottu, että Lähi-itä on kuin ruutitynnyri, jossa konfliktit ja räjähdykset voivat saada alkunsa pienistäkin asioista. Israelin päävihollinen Lähi-idän alueella on Iran liittolaisineen. Israel on onnistunut vakauttamaan suhteensa moniin arabimaihin kohtuullisen hyvin. Vaikka jännitteitä on olemassa, niin päällimmäisenä on halu löytää molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja arabimaiden kanssa. Iranin nykyhallinnon aikana on lähes mahdotonta kuvitella mitään yhteistyötä ja Iranin ydinohjelma on yhä yksi suurimmista uhista Israelille.

Lähi-idässä keskeinen toimija on Yhdysvallat, joka on vanhastaan ollut Israelin liittolainen. Demokraatit ovat tukeneet Israelia sen takia, että aikanaan jopa 90 prosenttia amerikanjuutalaisista on äänestänyt demokraattista puoluetta. Viime vuosikymmeninä republikaanien kristitty oikeisto on tukenut Israelia erityisen voimakkaasti ja näillä on eräänlainen ”veto-oikeus” republikaanien Israel-politiikkaan. Kummankaan puolueen piiristä on vaikeata – ellei mahdotonta – päästä kongressiin, senaattiin tai presidentiksi olematta jollain lailla Israel -myönteinen. Viime vuosina demokraattisen puolueen piirissä muslimien vallan kasvu on alkanut ilmetä eriasteisena Israel -vastaisuutena. Aika näyttää miten tilanne Yhdysvalloissa kehittyy, mutta useat juutalaiset ovat siirtyneet republikaanien äänestäjiksi.

Israelin suhde Venäjään ja Kiinaan on erittäin haasteellinen. Kiinan talouslonkerot leviävät kaikkialle maailmaan, myös Lähi-itään. Kiinakin havittelee Israelin Välimeren osan luonnonvarojen hyödyntämistä. Israelille Kiina on myös markkina-alue ja nouseva maailmanvalta. Se on syytä ottaa huomioon politiikassa. Kiinan kanssa Israelilla ei ole varsinaisia konfliktin aiheita tällä hetkellä. Venäjän suhteen tilanne on vaikea. Israel tarvitsee yhteistoimintaa Venäjän kanssa Syyrian ja Iranin suuntaan tapahtuviin torjuntaoperaatioihin. Toisaalta Israel haluaa suojella juutalaista väestöä juutalaisvastaisuudelta niin Venäjällä kuin muuallakin. Tässä yhteydessä Putinin rooli on osoittautunut moniselitteiseksi. Hän on Venäjällä toiminut juutalaisten vainoamista vastaan, mutta Ukrainassa Putinin joukot ovat tappaneet juutalaisiakin.

Ukrainan sotaan Israel otti aluksi mahdollisimman neutraalin kannan, mutta nyt se on osoittanut selkeää tukea Ukrainalle. Lisäksi Israel on turvannut Ukrainan juutalaisen presidentin turvallisuutta ja auttanut Ukrainan armeijaa edistyneen teknologian ja tiedustelun suhteen.

Israel varmasti harjoittaa sekä huolellista että taitavaa ulko-ja sisäpolitiikkaa välttääkseen sitä kohtaavat karikot. Maa joutuu olemaan erityisen huolellinen suhteessaan alueensa äärijärjestöihin. Sen tulee torjua terrorismia, mutta välttää provosoitumista. Israelilla on tärkeä rooli luoda toiminnallaan vakautta alueella, jossa sunni- ja shiiamuslimien välit ovat yhä kireämmät ja jännitteet yhä ilmeisempiä. Israelin tärkein tehtävä alueella on estää Irania saamasta ydinasetta ja tukemasta alueen terrorismia.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 5/2022

Jumala yksin on hyvä

Monet kristityt Israel-ystävät ovat innostuneet ja jopa haltioissaan erilaisista Israel-profetioista. Silloin usein sekä uskovien tempaus että maailmanloppu kiinnostavat. Kuinkahan Israelin juutalaiset suhtautuvat näihin kristittyjen haaveisiin ja toiveisiin?

Israelissa eletään arkitodellisuutta. Israelin juutalaisilla ei ole aikaa eikä varaa pitkälle tulevaisuuteen liittyviin spekulaatioihin. Heidän täytyy selvitä jokapäiväisistä haasteista, jota toistuvien terrori-iskujen pelko vielä lisää. Jotkut juutalaiset oppineet ovat sanoneet, että kristityillä on liikaa aikaa ja mielikuvitusta ja liian vähän realismia ja raamatuntuntemusta, sillä he keskittyvät tulevaisuuteen sen sijaan, että eläisivät nykyisyyttä. Heidän mukaansa, jos ote nykyisyydestä muuttuu mielikuvien ja mielikuvituksen tulevaisuuden maailmaksi, nykyinen elämä menettää merkityksensä tai jää elämättä.

Tämä sama viesti ja ajatusrakennelma on ollut kristinuskon suurien ajattelijoiden huulilla ja mielessä, kun he ovat puhuneet kristittynä elämisestä tämän maailman keskellä kuitenkin toivonsa säilyttäen. Tulevaisuuden eri skenaariot ja vaihtoehdot on hyvä pitää mielessä, kun mietitään elämän päämäärää ja tavoitetta. Silloin kaiken keskuksena on Jeesus Kristus. Pyhä Henki kutsuu Jeesuksen luokse, Jeesus vie Isän tykö ja Isän tykönä on lopullinen koti varattuna meille kaikille. Tässä ajassa olemme kuin matkamiehiä vieraalla maalla vielä ilman lopullista kotia, minne päänsä kallistaa.

Kaikkia uskovia kuitenkin yhdistää maanpäällinen tehtävä, joka on ilosanoman julistamista Herrasta Jeesuksesta. Jokainen voi ottaa ilosanoman vastaan tai olla ottamatta. Pääasia, että sanoma on tarjolla kaiken arjen, kärsimyksen, tuhon ja pahuuden keskellä. Ilman uskoa tuonpuoleiseen tai iankaikkiseen elämään, elämä jää vaille tarkoitusta satunnaiseksi luonnon ilmiöksi. Tuonpuoleisen tai iankaikkisen elämän asioissa ei ole merkitystä – kuten Raamattu viisaasti opettaa – osaammeko lukea ajan merkkejä vai emme. Meidän tulee olla koko ajan valmiita kohtaamaan kaikki se, mitä Jumala sallii tapahtuvan.

Jumalan maailma ei ole kuten ihmisten maailma. Parhaatkaan ihmiset eivät kykene Jumalan aivoituksia ja yksityiskohtaisia suunnitelmia tietämään tai ymmärtämään. Siksi kaikenlainen profetoiminen on vajavaista mutta Jumala on täydellinen rakkaus ja elävä Jumala. Hän toimii oman aivoituksensa mukaan – ei meidän. Hän on täysin riippumaton ihmisten tulkinnoista, päättelyistä, ennustuksista, profetioista tai ajatusrakennelmista. Jumala on suvereeni ja täydellinen ja siksi Hän ei tarvitse meitä. Mutta me tarvitsemme Häntä. Me olemme vain ihmisiä, kuten apostoli Paavalikin sanoo, ja siksi meidän ei tule luulla tai uskoa enempää kuin mitä ihmisestä tulee ajatella. Lihan mieli on aina lopulta lihallinen. Jumalan Henki eli Pyhä Henki ei ole lähtöisin meistä eikä se ole riippuvainen meistä, vaan Jumalasta. Lihaa ei voi pyhittää. Jumala yksin on edelleen täydellisesti Pyhä.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

 

Shalom-lehden pääkirjoitus 4/2022

Bidenismin kaaos?

Kaikkien maailmankansojen toiminnan ja motivaation ytimessä on selviytyminen. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Samanaikaisesti kun tavalliset kansalaiset yrittävät selviytyä erilaisista arkipäivän haasteista, kaikilla kansoilla on oma eliittinsä, joka enemmän tai vähemmän häikäilemättömästi ajaa omaa etuaan. Siksi kansojen vaiheissa vaikuttaa oleellisesti jännite eliitin ja tavallisen kansalaisen tarpeiden välillä. Kansalaiset voivat aloittaa äärimmäisessä tapauksessa sisällissodan tai kumouksen, mutta ne harvoin onnistuvat kukistamaan pysyvästi eliitin toiminnan räikeitä epäkohtia. Eliitin perinteinen toimintamalli on järjestää sotia kansan yhdistämiseksi yhteistä vihollista vastaan, jolloin eliitin väärinkäytökset jäävät taka-alalle. Tämä on johtanut loppumattomiin sotiin kansojen välille ja joskus, mutta harvemmin, kansan tyytymättömyydestä kumpuaviin sisällissotiin ja kapinoihin. Yleensä kapinat ja sisällissodat ovat johtaneet vain uuden eliitin muodostumiseen. Yleensä sodat ovat pönkittäneet vanhan eliitin asemaa tavalla tai toisella koska sota yleensä yhdistää kansan eliitin taakse. Poikkeuksena on tilanne, jossa sota osoittautuu niin tappiolliseksi ja järjettömäksi, että tavallinen kansalainenkin sen tajuaa ja kokee oman asemansa ja toimeentulonsa uhatuksi.

Venäjän eliitti – käytännössä tsaari Putin – päätti pajareiden tuella aloittaa sodan Ukrainassa saadakseen Venäjän kansan yhtenäisenä tukemaan Putinin tsaarinaikaisen suurvenäjän luomista. Suomen kannalta on vaarallista Putinin ja hänen hallintonsa viittaukset Suomen itsenäiseksi julistamisen pätemättömyydestä ja siihen ettei Leninillä ollut oikeutta antaa Suomelle itsenäisyyttä. Venäjä on tehnyt monta virhettä Ukrainan sodan aikana. Samoin Länsi. Venäjän virheistä on paljon puhuttu ja kirjoitettu. Lännen virheistä paljon vähemmän, jos juuri ollenkaan.

Lännen johtajana ja turvallisuuden takaajana on toisen maailmansodan esiripun sulkeuduttua pidetty Yhdysvaltoja ja sen johtajaa, USA:n presidenttiä. Suhtautuminen USA:n presidenttiin on USA:n ja Euroopan mediassa ja eliitin keskuudessa riippunut pääasiassa presidentin puoluetaustasta. Vähemmän siitä mitä presidentti oikeasti tekee tai on tekemättä. Euroopan maiden kansalaisten enemmistö on luonnollisesti seurannut mielipiteissään median ja eliitin suosimaa kuvaa. Riippumatta siitä miten USA:n presidentteihin milloinkin suhtaudutaan he ovat olleet yleensä hyvin toimintakykyisiä ja kykeneviä hoitamaan vaativaa tehtävää Lännen johtajina.

Elämme nyt erityisen haastavaa aikaa maailmassa. Eripuolilla maailmaa diktatuurit pyrkivät haastamaan läntiset arvot ja Lännen tulevaisuuden. Näiden maiden ja tahojen lista on pitkä: Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea, Iran, Venezuela, Kuuba, Islam jne. Tilanteeseen, jossa elämme, liittyy monenlaisia katastrofin vaaroja kuten ydinsota, kyberhyökkäys, kemiallinen tai biologinen sodankäynti, jopa maailmamme tuho. Tänä aikana USA:ta on johtanut presidentti, joka on USA:n kaikkien aikojen vanhin virassa oleva presidentti. Bidenin kognitiiviset taidot ovat osoittautuneet kyseenalaisiksi vaativan tehtävän hoidolle. Siitä on seurannut kriisejä toisensa perään ja lopulta tämä Ukrainan sota. Biden epäonnistui Lännen ainoan supervallan johtajana pysäyttämään Putin. Keinoja Bidenin käytössä olisi ollut runsaasti. Biden on noin vuodessa saanut aikaan enemmän ongelmia omalla heikolla johtamistaidollaan ja -kyvyllään kuin kukaan edellinen USA:n presidentti.

Voimme vain odottaa mitä Bidenin jäljellä olevat kolme vuotta virassa tuovat tullessaan – ellei sitten häntä siirretä syrjään ennen kautensa päättymistä. Ehkä viisain ratkaisu olisi siirtää sekä Biden että Putin eläkkeelle mahdollisimman pian maailman turvallisuuden tähden. Politiikka on siitä kummallinen asia, että siinä oikea ja väärä, järkevä ja järjetön kulkevat käsikädessä poliittisen eliitin tarpeiden mukaisesti. Tavallinen kansa harvemmin pystyy vaikuttamaan poliittisen tai hengellisen eliitin toimintaan. Siksi maailmassa on niin paljon välinpitämätöntä pahuutta ja häikäilemättömiä eliittejä. Jos olet kiinnostunut Ukrainan sodan syistä ja seurauksista voit katsoa asioista tarkemmin mm. YouTube: Ilkka Vakkuri videot.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 3/2022

Israelille on tärkeää hoitaa suhteensa maan arabiväestöön hyvin. Tätä sillanrakennustyötä Israelin viranomaiset ovat yrittäneet tehdä vaihtelevalla menestyksellä. He tietävät, että arabiväestön suhteen ei ole varaa ylilyönteihin. Siksi Israel pyrkii suhtautumaan tähän väestönosaan mieluummin positiivisesti kuin negatiivisesti.

Viime aikoina osa Israelin arabiväestöstä on alkanut suhtautua varsin negatiivisesti ja epäluuloisesti Israelin hallintoa kohtaan. Israel kykenee selvittämään pienet paikalliset turvallisuusuhat ja kriisit hyvin tehokkaasti. Mutta jos Israelin sisällä syntyy todella massiivisia arabiväestön mielenosoituksia tai laajamittaisen Intifadan kaltaisia kansannousuja, niiden kukistaminen voi osoittautua varsin hankalaksi. Isoja kansanjoukkoja on vaikea eristää ja vangita pidemmäksi aikaa. Tämä on ajankohtaista nyt, varsinkin kun USA:n pres. Joe Bidenin arvostus on kyseenalaistettu ja hänen kykyään johtaa USA:ta ja läntistä maailmaa kriisien aikana epäillään.

Toinen tärkeä kysymys on Israelin juutalaisen hallinnon suhde Israelin alueen kristittyihin ja kristittyihin ylipäätään. Olivat kristittyjen todelliset motiivit mitkä tahansa, heistä ainakin osa suhtautuu Israeliin positiivisesti. Merkittävä osa kristityistä suhtautuu juutalaisvaltioon varsin neutraalisti. Jos Israelin valtio ei kuitenkaan jostain syystä hoida suhteitaan kristittyihin taitavasti, kristittyjen tuki Israelille saattaa vähentyä merkittävästi.

Amerikkalaista republikaanipuoluetta lähellä oleva kristillinen äärioikeisto on esimerkiksi tukenut Israelia monella tapaa saadakseen Amerikan juutalaiset enenevässä määrin äänestämään republikaaneja. Siten USA:n vaalimatematiikka kääntyisi heille positiiviseksi. Juutalaiset ovat olleet USA:n vaaleissa sikäli vaa’ankieliasemassa, että historiallisesti n. 90 % heistä on äänestänyt demokraatteja. Juutalaisten äänestäjien määrä perheenjäsenineen on n. 5-10 miljoonaa ääntä. Näin merkittävän äänimäärän siirtyessä republikaaniselle puolueelle se saattaisi varmistaa pysyvän valta-aseman.

Suurin osa Amerikan uskonnollisista republikaaneista ilmoittaa olevansa kristittyjä sionisteja jotka kieltäytyvät virallisesti Israelissa tehtävästä lähetystyöstä. Kuitenkin heidän toimintansa taloudelliset tukijat maailmalla pitävät äärimmäisen tärkeänä juutalaisten evankeliointia. Heillä on tähän uskonnolliset ja ideologiset syyt. Näiden kristittyjen sionistien lukumäärä ei kuitenkaan ole kasvamaan päin vaan se vähenee.

Kristitty lähetystyö ei ole edennyt erityisen merkittävästi Israelissa, joten se ei siellä muodosta todellista uhkaa juutalaisuudelle. Siksi juutalaisten viranomaisten kannattaisi suhtautua kristittyihin varsin maltillisesti ja välttää kristittyjen turhaa provosoitumista suhtautumaan Israelin viranomaisiin joko avoimen tai piilotetun negatiivisesti. Israel tarvitsee kristittyjen positiivisen tuen kaikilla elämän osa-alueilla.

Israelin Ystävät ry tekee monipuolista yhteistyötä Israelin viranomaisten ja Israelissa toimivien uskonyhteisöjen kanssa. Tavoitteena on saada aikaan asiallinen ja positiivinen kuva Israelista ja sen haasteista. Siksi meillekin on tärkeää, että myös Israelin kristittyjä kohdellaan tasapuolisesti ja tasavertaisesti.

Shalom- terveisin,

Ilkka Vakkuri

 

Shalom-lehden pääkirjoitus 2/2022

Viime aikoina olemme joutuneet jännittämään Venäjän aggressiivisten puheiden ja toimien johdosta. Tätä pääkirjoitusta kirjoitettaessa emme vielä tiedä, onko Venäjä jo ryhtynyt aggressioihin Ukrainaa ja/tai muita mahdollisia valtioita kohtaan. Tiedämme hyvin, että Venäjä haaveilee sekä sotilaallisesta että maantieteellisestä suurvalta-asemasta. Taloudellisesta suurvalta-asemasta Venäjä tuskin voi edes haaveilla. On oletettavissa, että ennemmin tai myöhemmin jo sisäpoliittisistakin syistä Venäjä ryhtyy ajamaan yhä aggressiivisemmin alueellisen valta-asemansa vahvistamista erityisesti uhkaamalla sotilaallisella voimankäytöllä. Venäjä tavoittelee alueellisesti jonkinlaista minineuvostoliiton asemaa. Tässä ei ole sinänsä mitään yllättävää tai uutta. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miksi Venäjä toimii niinkuin se toimii juuri nyt? Syitä on varmasti monia.

Yhdysvaltain presidentti on vaihtunut ja kiistellyn, edelleen elinvoimaisen Trumpin jälkeen Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi valittiin Joe Biden. Bidenin arvostus niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa sekä Yhdysvalloissa lienee tällä hetkellä olevan matalalla. Vaikka Biden yrittää välttää haastatteluja, lehdistökonferensseja ja työpaikallaan Valkoisessa talossa oloa, hänen uskottavuutensa ja arvostuksensa on huono. Ne vähät haastattelut, joissa Bidenin luottotoimittajat saavat kysyä jotain, ovat hänen kannaltaan epäonnistuneet. Esimerkiksi presidenttikautensa 1-vuotispäivänä Biden piti lehdistötilaisuuden, jossa antoi ymmärtää, että jos Venäjä hyökkää ja miehittää Ukrainan, USA vastaa täysillä talouspakotteilla. Sen sijaan jos Venäjä miehittää vain osan Ukrainasta, talouspakotteet ovat pienemmät. Tämä ymmärrettiin maailmalla laajalti siten, että Biden näytti vihreää valoa Ukrainan osittaiselle miehittämiselle. Tällainen linjaus oli varmaankin Putinille mieleinen.

Sisäpoliittisesti Putin tarvitsee nopean alueellisen ja sotilaallisen voiton, vaikka vain Itä-Ukrainan kapinallisalueen liittämisen Venäjään, kuten tapahtui Krimin kohdalla tunnustuksettomien ns. ”vihreiden miesten” toimesta. Bidenin on sanottu olevan kyvykäs ja hyvä ulkopolitiikan tuntija vaikka jo Obama sanoi aikanaan yksityisesti, että hänen varapresidenttinsä Biden pystyy sotkemaan kaikki mahdolliset asiat. Huolta siis herättää mitä kaikkea Bidenin presidenttikaudella vielä tapahtuu. Bidenin valinta presidentiksi on ollut USA:n vihollisille edullista. Demokraattisen puolueen valtaeliitti runnoi Bidenin röyhkeästi ohi muiden demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaiden, koska Biden sopi heidän suunnitelmiinsa. Uskoisi heidänkin ehkä jo miettivän päätöstään.

Entisen Itä-Euroopan maat ovat vähitellen saamassa lisää sotilaallista voimaa uusien aseiden ja kaluston muodossa. Tämä kestää aikansa ja siksi Venäjän sotilaallisella uhittelulla on tietynlainen tilaus erityisesti Ukrainan kohdalla. Mikä tahansa sotilaallinen uhittelu ja kriisi nostaa yleensä kaasun ja öljyn maailmanmarkkinahintoja. Venäjä ei ole kyennyt yrityksistä huolimatta luomaan omaa merkittävää muuta teollisuutta kuin öljy-ja kaasuteollisuutta. Sen talous on edelleen kaasun ja öljyn maailmanmarkkinahintojen varassa. Putinille on tärkeää tehdä toimenpiteitä, jotka nostavat kaasun ja öljyn maailmanmarkkinahintoja ja siten saada tukea Venäjän välillä horjuvaan talouteen. Ilman öljyn ja kaasun korkeampaa maailmanmarkkinahintaa Venäjän on vaikea pitää yllä asevoimiensa uskottavuutta ja oman kansan edes osittaista tyytyväisyyttä.

Tärkeää on myös Kiinan osuus. Kiina on todellinen taloudellinen maailmanvalta. Se on USA:n jälkeen maailman toiseksi suurin talous jo nyt. Kiina pyrkii elinikäiseksi valitun presidenttinsä tavoitteiden mukaisesti täydelliseen valta-asemaan maailmassa taloudellisesti, sotilaallisesti ja muillakin aloilla vuoteen 2049 mennessä. Maa käyttää kaikkia mahdollisia liittoja ja keinoja USA:n valta-aseman heikentämiseksi. Toisaalta Kiina pyrkii toimimaan niin, että amerikkalaiset kuluttajat ostaisivat yhä enemmän kiinalaisia tuotteita vahvistaen siten Kiinan taloutta. Venäjä ja Kiina ovat tietyissä asioissa liittolaisia USA:n ja NATON vastaisessa kampanjassa ja sen suhteen niiden intressit ovat yhteiset. Mitä heikompia USA ja NATO ovat sotilaallisesti, sen parempi se on Venäjälle, Kiinalle ja heidän liittolaisilleen.

Israelin kannalta Kiinan Iranin kanssa solmima – sisällöltään salainen – yhteistyösopimus on huolestuttava. Emme myöskään tiedä kuinka monta ja minkälaatuisia sopimuksia Kiina ja Iran ovat aiemmin tehneet. Kiinan vaikutusvalta kasvaa jatkuvasti. Venäjän kanssa Israelilla on varsin hyvä neuvotteluyhteys ja Putinin aikana Venäjä ottaa huomioon Israelin turvallisuustarpeet. Israelissa on esimerkiksi noin 1,3 miljoonaa Venäjältä muuttanutta juutalaista, joita Venäjä edelleen pitää myös venäläisinä. Kiinan kohdalla vastaavaa luontaista yhteyttä Israeliin ei ole. Kiinan vaikutusvallan kasvaminen Lähi-idässä voidaan kokea Israelin näkökulmasta kasvavaksi uhaksi. Siksi Israel on tässäkin asiassa varuillaan ja pyrkii kehittämään puolustustaan ja turvallisuusjärjestelmiään. Se toteuttaa täysin itsenäistä ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Israelilla on tässä maailmanajassa sekä oikeus että velvollisuus toimia kaikissa tilanteissa kansansa parhaaksi.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 1/2022

N. 2000 vuotta sitten, Jeesuksen elinaikana juutalaisten keskuudessa odotettiin kiihkeästi Messiasta. Juutalaisten messiasodotuksiin oli kehittynyt kolme traditiota.

  1. Odotettiin sellaista lopunajan Messiasta, joka julistaisi parannuksen tekoa ja Jumalan valtakunnan pikaista tuloa. Tämä apokalyptinen odotus piti sisällään ajatuksen pikaisesta lopullisesta tuomiosta niille, jotka vainosivat juutalaista kansaa. Juutalainen Messias toisi ikuisen Jumalan kuningaskunnan kaikille juutalaisille. Jeesuksella oli apokalyptinen näky, joka selvästi koski ensijaisesti juutalaista kansaa. Sen mukaan viimeisellä tuomiolla tuomitaan rikkaat ja vaikutusvaltaiset Jeesuksen ajan juutalaiset eli kaikki ne, jotka käyttivät köyhiä ja sorrettuja ihmisiä hyväkseen tavalla tai toisella omien etujensa hyväksi. Jeesuksen ajatus oli, että hän itse on tuo lopun ajan kuningas ja tuomari – lopunajan Messiaskuningas, joka johtaa Jumalan kuningaskuntaa.
  2. Toinen tuon ajan messiaskäsitys oli, että Messias nähtiin profeettana, joka saa lain profetaallisen julistuksen kautta juutalaiset noudattamaan Mooseksen vastaanottamaa lakia täydellisesti. Tämän jälkeen tulee Jumalan juutalainen kuningaskunta. Toisin sanoen Jumalan laki tulee kirjoitetuksi juutalaisen kansan sydämiin profetaallisen julistuksen kautta.
  3. Kolmas messiaskäsitys oli, että Messias tulee olemaan sotilasjohtaja, joka yhdistää juutalaiset tuhoamaan heidän vastustajansa ja vapauttamaan juutalaisen kansan lopullisesti, eli saattamaan exoduksen päätökseen. Tämän jälkeen tulee saman sotilasjohtajan johtama Jumalan kuningaskunta.

Pakanakansat eivät luonnollisesti ilahtuneet mistään juutalaisesta messiaskäsityksestä, vaan loivat omat messiaskäsityksensä ja sovelluksensa. Tätä asiaa on tutkittu ja valotettu useissa pakanalliseen messiaskäsitykseen liittyvissä tutkimuksissa. Kun ei-juutalaiset saavuttivat kristinuskossa johtavan aseman, messiaskäsite muutettiin asteittain kokonaan ei-juutalaiseksi messiaskäsitteeksi. Siinä juutalaiset esitettiin ja määriteltiin Kristuksen vastustajiksi ja siten kadotukseen joutuviksi ihmiseksi, elleivät he ennen kuolemaansa kääntyneet uskomaan ei-juutalaiseen Kristukseen. Mutta ei-juutalainen Messias tai Kristus ei oikein sopinut juutalaiseen messiaskäsitykseen. Tästä johtuen juutalaisten ja kristittyjen tiet erosivat asteittain lopullisesti.

Tänä päivänä monet maailman kansat etsivät kiivaasti itselleen kansallisia messiashahmoja, jotka johtaisivat heidät voittoon vastustajistaan ja täydellisen maanpäällisen valtakunnan syntyyn. Venäjällä luodaan kiivaasti Putin -kulttia ja hänestä yritetään tehdä todellinen messiashahmo, joka palauttaa Venäjän suuruuden ja imperiumin arvovallan. Kiinan elinikäiseksi julistettua presidenttiä palvotaan ja ihaillaan uuden kiinalaisen maailmanvallan luojana ja toteuttajana. Pohjois-Korean johtaja kuvittelee olevansa todellinen messiashahmo. Listaa voisi jatkaa monen muun maan kohdalla. Etsitään siis vahvaa diktaattoria, joka laittaisi asiat kuntoon ja palauttaisi kansojen suuruuden.

Tässä messiaskilpailussa juutalaisille ei tarjota juuri mitään roolia. Juutalaisella kansalla on toki ollut omat messiaskandidaattinsa. Mutta nykyinen Israelin valtio on todellinen sotilasmahti ilman omaa messiastaankin. Israelin valtio kykenee yleisesti torjumaan kaikki tietoiset uhat ainakin ydinaseillaan. Silti monet viimeaikaiset tapahtunut Israelissa ovat herättäneet huolestumista. Voisivatko Israelin valtion sisäiset jännitteet ja vastakohdat – esimerkiksi juutalaisen ja arabiväestön välillä – puhjeta avoimeksi konfliktiksi? Riippuen konfliktin laajuudesta sen torjuminen voisi osoittautua erityisen haasteelliseksi. Jos esim. sadattuhannet, tai jopa puolitoista miljoonaa Israelin arabia, ryhtyisivät avoimeen konfliktiin Israelin juutalaisten kanssa, kuinka tällainen ristiriita voitaisiin sotilaallisesti tai taloudellisesti ratkaista? Satojatuhansia ihmisiä on vaikea laittaa vanki-loihin tai eristää ilman suuria turvallisuusriskejä tai käytännön toimenpideongelmia. Aika näyttää, tuleeko jotain tällaista jossain vaiheessa tapahtumaan. Vai tuleeko juutalaisten odottama messiashahmo ratkaisemaan tämän ja muut konfliktit kertaheitolla?

Meillä kristityillä on vankkumaton luottamus siihen, että tiedämme, kuka tuo lopunajan Messias on ja mitä hän tekee. Juutalaiset eivät ymmärrettävistä syistä usko kristilliseen messiaskäsitteeseen. Heillä on täysi oikeus toimia uskonsa ja ymmärryksensä mukaan. Ennemmin tai myöhemmin me saamme vastauksen siihen, kummat ovat messiaskysymyksessä oikeassa, kristityt uskovat vai juutalaiset? Jeesushan opetti ja sanoi ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus”. Juuri parannuksen tekemisen vaatimus yhdistää juutalaista ja kristillistä messiaskäsitystä. Tehkäämme siis molemmat tuo parannus niin Messias tulee! Messiasta odotellessa.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

 

Shalom -lehden pääkirjoitus 10/2021

Kristillinen joulu ja juutalaisten Hanukka -juhla ovat valon juhlia. Erityisesti täällä pohjoisella alueella, missä Suomikin sijaitsee, valoa tarvitaan synkkyyden keskellä vuoden pimeimpänä ajanjaksona. Valitettavasti niin Suomen juutalaiset kuin kristitytkin joutuvat ainakin vielä tämän joulun ja Hanukka-ajan viettämään Covid 19 -sairauden varjossa. Tilanne ei ole toivoton, mutta huolestuttava. Se raastaa erityisesti yksin eläviä vanhuksia riippumatta siitä, onko heidät rokotettu vai ei.

Covid 19 -viruksen leviäminen ja muut vakavat ihmiskunnan uhkatekijät saavat meidät uskovat miettimään perimmäistä kysymystä siitä, miksi Jumala sallii kärsimystä? Tämä kysymys on sekä kristityille, että erityisesti juutalaisille vakava ja haasteellinen kysymys. Voimme tarjota siihen monia näennäisvastauksia. Yksi tyypillinen vastaus on, että ei ole kysymys Jumalan sallimuksesta vaan ihmisen pahuudesta. Tällä tavalla yritetään kiertää kysymys Jumalan sallimuksesta tai vastuusta jollekin muulle taholle. Näin yritetään ikäänkuin ulkoistaa paha. Tätä perustellaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa esiintyvällä ajatuksella, että ihmisen liha on paha. Näin ollen ajatellaan, että ihminen itse, tai Uuden testamentin mukaan jopa paholainen on syypää kärsimykseen.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Ongelmana on, että mitään ei voi tapahtua Jumalan sallimatta. Toisin sanoen jos Jumala ei salli kärsimystä, silloin ei ole kärsimystä. Näin päätellen lopullinen syy kärsimykseen ei voi olla ihmisen ajatukset tai teot, vaan Jumalan päätös. Tätä tosiasiaa on vaikea kumota tai muuksi muuttaa. Kaikkivaltiaana Jumalalla on oikeus toteuttaa tahtoaan riippumatta siitä miten me asian koemme tai näemme. Vaikuttaa siltä, että ainoa kestävä ja totuudenmukainen perustelu kärsimyksellä on Jumalan tahto ja sallimus. Tähän viittaa sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa oleva sana, joka on käännetty suomeksi sanalla armo. Alkuperäinen sana olisi parempi kääntää suomeksi ylistämisen ja kiittämisen aiheeksi, kuten Jobin kohdallakin tapahtui. Sanan käytön voisi tiivistää Jobin sanoihin ”Herra otti, Herra antoi, ylistetty olkoon Herran nimi”. Tämä tarkoittaa, että Herra tekee, mitä Hän haluaa, sallii myös kärsimystä. Mutta siitä huolimatta meidän tulee ylistää Häntä.

Uuden testamentin sanoin savenvalaja voi tehdä astioille oman tahtonsa mukaan, eivätkä saviastiat voi valittaa savenvalajalle. Kärsimyksen hyväksyminen yhdeksi Jumalan sallimukseksi ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että me ihmiset tuotamme kärsimystä lähimmäisillemme tai muille elollisille olennoille. Jumalan Raamatun mukainen tahto on, että me emme tuota tarpeetonta kärsimystä kenellekään. Kristillisessä joulussa juhlitaan kärsivää Herran palvelijaa. Jos me vainoamme toisiamme tai juutalaisia, niin kärsikö Hän turhaan? Jumalan rakkaus ilmenee Kristuksen kautta saatavassa anteeksiantamisessa ja se voittaa lopulta kaikki kärsimykset, joita ei enää iankaikkisuudessa ole.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri