Aihearkisto: Shalom Lehden pääkirjoitukset

Shalom -lehden pääkirjoitus kesäkuu 2020

Tätä kirjoitettaessa käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset, niin Israelissa kuin Suomessakin, ovat joutuneet tottumaan koronavirukseen liittyviin järjestelyihin. Koronaviruksen seurauksena olemme joutuneet ottamaan toisiimme fyysistä etäisyyttä. Mutta samalla on vaarana, että ajaudumme ja totumme myös henkisen etäisyyden ottamiseen toisiimme. Israelissa ihmiset ovat tottuneet läheiseen kanssakäymiseen niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä. Israelilaiseen kulttuuriin kuuluu jatkuva, suomalaisittain ajatellen jopa liiankin läheinen ja äänekäs yhteydenpito. Israelilaisia tämä ei tunnu haittaavan, koska se on osa heidän kulttuuriaan. Silti esimerkiksi Israelin Ystävät ry:n israelilaiset vieraat ovat sanoneet, että Suomessa oleminen on heille lepoa. He kokevat, että Suomesta puuttuu aggressiivisen liiallinen läheisyys ja siihen kuuluva äänekkyys.

Vieraamme nauttivat parin viikon kiertueensa aikana siitä, että suomalaiset kunnioittavat heidän yksityisyyttään enemmän kuin israelilaiset. Nykyisessä tilanteessa he kertovat, että koettu fyysinen eristäytyminen, sekä sen myötä osittain myös henkinen eristäytyminen, on ollut shokki ja kova pala nieltäväksi. Tämä johtunee siitä, että Israelin koronajärjestelyt ja sen seurauksena vaikutus sosiaalisiin suhteisiin on ollut erityisen tiukka ja poikennut paljon totutusta. Suomalaisen kulttuurin ansiosta vastaava tilanne on ollut suomalaisille helpompi hallita ja kestää. Silti yli 70 -vuotiaiden eristäminen on ollut useille heistä vaikeaa ja siihen sopeutuminen hankalaa. Tilanteessa, jossa pääsääntöisesti niin seurakunnat kuin kirkotkin ovat olleet kiinni koronajärjestelyjen tähden, ovat seurakunnat ja kirkot pyrkineet järjestämään internetissä tapahtuvia tilaisuuksia. Kuitenkaan nämä eivät täytä eri uskontojen tai uskonsuuntien seuraajien tarvetta samoin ajattelevien läheiseen keskinäiseen yhteyteen.

Tässä yhteydessä meidän on hyvä pohtia laajemminkin keskinäisen yhteyden merkitystä niin uskon asioissa kuin muissakin yhteyksissä. Kuinka kauaksi me olimme jo etääntyneet toisistamme – ainakin henkisesti – jo ennen koronakriisiä? Todellinen läsnäolo ja läheisyys ovat eri asia kuin niiden nimellinen läsnäolo. Olemmeko todella kiinnostuneet lähimmäisistä saatikka ventovieraista? Onko meillä aitoa lähimmäisen rakkautta toisiamme kohtaan ja millainen on rakkautemme Israelin kansaa tai muita suomalaisia kohtaan? Onko esimerkiksi juutalaisuus meille kristityille enemmänkin harha kuin osa Jumalan suunnitelmaa? Mitä juutalaiset ja juutalaisuus meille merkitsee?

Viimeistään nyt, kun koronarajoitukset vielä osittain ovat voimassa, on hyvä aika alkaa pohtia suhdettamme Israeliin ja juutalaiseen kansaan. Onko suhteemme raamatullinen vai omasta itsestämme ja omista tarpeistamme lähtevää kiintymystä johonkin, joka eroaa selvästi

suomalaisuudesta? Samoin israelilaiset joutuvat pohtimaan aidon läheisyyden ja fyysisen sosiaalisen etäisyyden merkitystä omassa elämässään. Kaikki joudumme pohtimaan, kuinka paljon sosiaalinen media voi lopulta korvata aitoja ihmissuhteita? Voiko se ylipäänsä korvata niitä?

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus toukokuu 2020

Pekka Sartola kirjoitti aikanaan kirjan nimeltä Totuutena Valhe. Kirjan otsikko syöpyi mieleeni. Myöhemmin ryhdyin tutkimaan maallisia diktaattoreita ja hengellisiä kulttijohtajia mm. YLE Puheen ”12 diktaattoria” -ohjelmaa varten. Asteittain minulle kirkastui, että poliittisista, uskonnollisista ja muista aatteista voi tulla kultteja yllättävän helposti, koska kultilliset piirteet ovat osa aatteiden rakennusainesta. Erilaisten aatteiden kannattajat ja johtajat uskovat, että heidän aatteensa on ylivertainen ja lähes virheetön. Tästä seuraa, että he ovat omasta mielestään ylivertaisen oikeassa. Harva heistä harjoittaa merkittävää kritiikkiä omaa aatettaan kohtaan. Kriittinen kultin ja sen johtajien tarkastelu johtaa sitä harjoittavan erottamiseen kultista tai hän eroaa itse. Tästä johtuen aatteet harvemmin muuttavat merkittävästi sisältöään tai toimintojaan. Jeesus oli monella tapaa oman aikansa – kuten kaiken ihmiselle määrätyn ajan – kriitikko. Inhimillisesti tarkastellen hänenkin kohtalonsa osoittaa kuinka kriitikon pahimmillaan käy valtaa pitäviä vastaan. Roomalla ja sen juutalaisilla tukijoilla oli oma totuutensa, joka oli pitkälti valhetta Jeesuksen silmissä. He käyttivät valtajärjestelmää köyhien ja heikkojen sortamiseen ja omien etujensa ajamiseen välillä hyvinkin törkeällä tavalla. Kristikunnan historian kannalta oli irvokasta kun Rooman valtaeliitti ja roomalaiskatolinen kirkko löysivät toisensa. Syntyi paavin johtama feodaalilaitos, joka sorti kaikkia paitsi valtaeliittiä.


Yleinen ongelma niin poliittisissa kuin uskonnollisissakin aatteissa on, että ihmiskäsitys vieraantuu todellisuudesta. Oma ryhmä ja sen aatteet nähdään ainoaksi oikeaksi tieksi. Syntyy toimintamalli, jossa tarkoitus pyhittää keinot aatteen eteenpäin viemiseksi. Todellisuudesta erossa olevassa maailmankuvassa ihmiset ja aatteet ovat joko täysin hyviä tai täysin pahoja. Aatteissa, kuten uskonnoissakin voi aina olla jotakin hyvää ja jotakin pahaa. Ongelma syntyy kun vain oman aatteen ja uskonnon edustajat nähdään hyvinä ja muut täysin pahoina. Ellei kukaan haasta terveellä tavalla sisältäpäin uskottavasti ja merkittävästi näitä näkemyksiä, lopputulos voi olla hirvittävä sekä liikkeeseen kuuluville että ulkopuolisille. Kun aatteista katoaa rakentava ja terve kriittisyys omiin käsityksiin, ja erityisesti kun kriittisyys vaiennetaan, alkaa olla koossa ainekset kultin syntymiselle. Kultin synnyttyä kaikenlainen kritiikki kultin johtoa ja ajatusmaailmaa vastaan vaietaan ja toisinajattelijat eristetään yhteisöstä. Jäljelle jää yleensä pelkkä kulissi alkuperäisestä ajatusmaailmasta, jolla alun perin saattoi olla joku yleishyödyllinen tarkoitus. Mitä voimakkaampi kultti, sen suurempi valhe. Kultin jäsenet eivät voi valita kriittisyyden tietä, vaan he palvelevat aatettaan ilman valtaa päätöksentekoon.

Mikä tahansa poliittinen, uskonnollinen tai muu aate voi ajanoloon muuttua kultiksi. Kulttiin kuuluu yleensä aina korruptio ja suosikkijärjestelmä. Jos sinun ei katsota kuuluvan kultin ytimeen, olet marginaalissa. Lisäksi niin poliittisiin kuin uskonnollisiin aatteisiin kuuluu median hallinta. Tämä korostuu meidän ajassamme. Yleisesti ottaen ihmiset uskovat helposti, mitä heille mediassa kerrotaan ja vain harva omaa kriittistä luku- ja ajattelukykyä. Meidän pitää pysyä valppaina myös median esittämien totuuksien suhteen. Kuka meille kertoo totuuden? Mikä on totuuden lähde ja miten totuus perustellaan? Miksi tietyt asiat kuvataan totuutena? Mitä valheen puhuja hyötyy? Ehkä erityisesti nyt koronakriisin aikana meidän tulisi olla valppaita sen suhteen mitä esitetään totuutena. Kansalaisten vapauksia on kaikkialla maailmassa rajattu hyvinkin paljon. Pitää varoa, ettei uusien virus- tai vastaavien kriisien pelko johda kansalaisvapauksien pysyvämpään rajoittamiseen valtaeliitin haluamalla tavalla ohi todellisen tarpeen. Jos näin käy, on vaara, että demokratiasta aletaan luopua kohti harvainvaltaa ilman merkittävää oppositiota ja asiallista kritiikkiä.

Koska on vaikea muuttaa muiden aatteita tai uskontoja, niin tulisi aloittaa omista aatteista ja hyvissä ajoin harjoittaa niiden rakentavaa kriittistä tarkastelua etsien totuutta niin kauan kuin mahdollista. Tämä koskee niin Israel -kysymystä kuin muitakin tärkeitä kysymyksiä. Olkaamme rohkeat ja aloittakaamme totuuden etsintä! Minuakin on varoitettu, että jos yritän etsiä esim. Raamatun totuutta alkutekstien kirjoituksista – en vain käännöksistä – niin saatan olla jopa vaarallinen, koska en niele kaikkia kirjoituksia tai puheita sellaisenaan. Jokaisen pitäisi olla sen verran ”vaarallinen” vallitsevalle johdolle ja uskomuksille, että tarkistamme missä vaiheessa totuus alkaa muuttua valheeksi! Ei anneta periksi vääryydelle ja valheelle! Myönnetään omat puutteemme ja korjataan se, minkä näemme vääräksi. Yritetään tukea toistemme vahvuuksia ja auttaa toisiamme kamppailussa heikkouksiemme kanssa. Israelin ja kaikkien kansojen ainoa oikea Jumala iloitsee kun etsimme oikeudenmukaisuutta ja pyrimme totuuteen!


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus maaliskuu 2020

Negatiivisella tiedottamisella ja uutisoinnilla on yleensä haitallisia vaikutuksia. Negatiivisilla asenteilla ja informaatiolla ei yleensä ratkaista ongelmia eikä synnytetä uusia ratkaisumalleja. Tämä koskee niin Suomen kuin myös kansainvälisen median toimintaa. Esim. Suomessa media rummuttaa jatkuvasti ajatusta kuinka maaseutu on tyhjenemässä ja asuntojen arvot putoamassa lähelle nollaa. Media viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan väestö lisääntyy ja asuntojen hinnat kehittyvät nousujohteisesti vain kolmessa kasvukeskuksessa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Tämä usein esillä oleva asia esitetään ilman sen pohtimista mikä olisi ratkaisu ongelmaan.

Maaseudulla asumisen aliarvioiminen aiheuttaa yhä enemmän katkeruutta ja lähes paniikin omaisia tuntemuksia siellä asuville. Nämä ihmiset ovat osaltaan luoneet Suomen hyvinvointivaltion ja heidän maallisen työnsä tärkein hedelmä on usein oma asunto. Nyt arvioidaan – ainakin median mukaan – että heidän kiinteistönsä menettävät arvonsa. Toisin sanoen: heidän maallisen elämäntyönsä taloudellinen saavutus on lähes kokonaan häviämässä ennusteiden pohjattomaan suohon. Tällainen negatiivinen toitottaminen vain vahvistaa negatiivista arvonkehitystä.

Negatiivisen tiedottamisen motiivina on varmaan osittain myös ihmisten varoittaminen maaseutua koskevasta vaarallisesta kehityssuunnasta. Mutta onko tällaisessa mediatiedottamisessa lopulta mitään hyötyä saavutettavissa? Olisiko tärkeämpää keskittyä etsimään ratkaisuja ongelmaan, joka syntyy väestön ja työpaikkojen keskittymisestä suuriin kaupunkeihin? Tämä trendi on toki maailmanlaajuinen ja se on johtamassa moniin ongelmiin väestön ja työpaikkojen keskittyessä suuriin kasvukeskuksiin.

Sama trendi, tosin pienempänä, on nähtävissä myös Israelissa. Kuitenkin Israelin media keskittyy kauhukuvien maalaamisen sijaan viestittämään ajatusta, että koko Israelin maa tulee asuttaa ja työpaikat säilyttää myös maaseudulla. Tätä on tuettu voimakkaalla aluepolitiikalla, joka tähtää – jo Israelin turvallisuudenkin kannalta – siihen, että maa olisi laajalti asuttu. Tämän seurauksena nuoria ihmisiä löytyy niin kaupungeista kuin maaseudultakin, samoin työpaikkoja. Israel tietää myös, miten tärkeä on sen maatalouden omavaraisuus mahdollisia kriisejä silmällä pitäen.

Meillä Suomessa tulisi herätä tähän kysymykseen maatalouden mahdollisimman korkeasta omavaraisuudesta ja koko maan pitämisestä asuttuna. On aivan käsittämätöntä, että Suomen hallitus ja poliitikot eivät ainakaan toistaiseksi ole näyttäneet tekevän kovinkaan konkreettisia tekoja tai päätöksiä aluepolitiikan kokonaisvaltaiseksi hoitamiseksi. Ikään kuin monet muut asiat olisivat paljon tärkeämpiä. Tähän lienee syynä se, että poliitikot ja poliittiset puolueet tähyävät kasvukeskusten äänestäjien kosiskeluun ja ovat hyvin varovaisia ei-kasvukeskusten asioiden ajamiselle. Olemme voineet lukea jopa sellaisia kommentteja tiettyjen puolueiden edustajien taholta, että miksi pyrkiä viivyttämään väistämättömästi tapahtuvaa kehitystä. Annetaan ihmisten vain vapaasti muuttaa kasvukeskuksiin.

Ymmärtääkseni meidän kannattaisi ottaa oppia Israelin aluepolitiikasta, jossa maaseudun ja ei-kasvukeskusten säilyttäminen asuttuna nähdään yhteisenä etuna. Jos nykyinen trendi jatkuu, se voi johtaa jopa maatalouden kriisiomavaraisuuden vaaralliseen heikkenemiseen ja olla uhka turvallisuudellemme mahdollisissa kriisitilanteissa. Puhumattakaan ihmisten kiinteistöomaisuuden arvonromahduksen vaikutuksista sekä kansantalouteen, että yrittämisen haluun ja jaksamiseen maaseudulla.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus helmikuu 2020

Antisemitismi ja sen esiinnousu ajassamme on yksi ihmiskunnan suurimmista häpeätahroista. Sen olemassaolo tänäkin päivänä osoittaa kuinka tärkeää on asiallisen ja totuudenmukaisen tiedon levittäminen juutalaisista ja heidän todellisesta merkityksestään ihmiskunnalle. Amerikkalainen toimittaja, tutkija ja kirjailija Louis Harap jakaa vuonna 1987 ilmestyneessä kirjassaan antisemitismin kuuteen luokkaan:

-uskonnollinen (juutalaiset Jeesuksen tappajina),

-taloudellinen (juutalaiset pankkiireina, koronkiskojina),

-yhteiskunnallinen (röyhkeät juutalaiset),

-rasistinen (juutalaiset alempiarvoisia),

-ideologinen (juutalaiset vallankumouksellisia),

-kulttuurinen (juutalaiset nakertavat yhteiskunnan perusteita).

Edellä mainitut väitteet on Shalom -lehdessä kumottu monta kertaa. Kuitenkin haluan tarkastella tarkemmin uskonnollista antisemitismiä, koska se ehkä on kavalin antisemitismin muoto ja jää usein huomaamatta. Tarkastelen yhtä sen valitettavaa erityismuotoa. Suurin osa aikamme juutalaisista tai kristityistä ei lue omaa Raamattuaan ainakaan säännöllisesti. Kuitenkin heillä on jonkinlainen yleinen käsitys sen sisällöstä. Tarkemman käsityksen saadakseen he joutuvat turvautumaan uskonnollisten opettajiensa opetuksiin ja oman uskontonsa traditioihin.

Juutalaiset uskonnolliset opettajat tuntevat pääsääntöisesti hyvin alkukielisen Tanakhin, jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi. Siksi juutalaiset oppineet hyödyntävät opetuksessaan alkukielen osaamistaan avoimesti ja välillä hyvin perusteellisestikin. Kristittyjen Uutta testamenttia vain harva heistä on lukenut tai on valmis kommentoimaan laajemmin. Vain harvat kristityt uskonnolliset opettajat puolestaan tuntevat Vanhan testamentin alkukielistä sisältöä. Siksi yleensä vältetään Vanhan testamentin tekstin syvempää alkukielistä käsittelyä.

Monet kristinuskon tärkeät opit ja väitteet edellyttävät tuekseen Vanhan testamentin alkukielen tekstien hallintaa. Jännite kristinuskon ja juutalaisuuden uskonnollisten opettajien auktoriteettien välillä on usein todellinen ainakin tavallisen ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna. Voidaankin perustellusti kysyä: millä auktoriteetilla kristityt uskonnolliset opettajat, jotka eivät oikeasti osaa Raamatun alkukieliä, toimivat? Tavallinen vastaus lienee, että heidän opetuksensa perustuu traditioihin. Mutta voisivatko traditiot joissakin kohdin olla väärässä? Jos voisivat, niin asiat tulisi tutkia Raamatun alkuteksteistä ja selvittää mikä on väärin tai oikein Raamatun tekstin pohjalta.

Käsittääkseni yksi kristittyjen ”hengellisen antisemitismin” syy on pelko, että juutalaiset oppineet tuntevat Vanhan testamentin alkukielen paremmin kuin kristityt uskonnolliset opettajat keskimäärin. Tästä seuraa epävarmuuden tunnetta, joka voi ajanoloon kasvaa jopa vihaksi ensin juutalaisia uskonnollisia opettajia ja sitten lopulta koko juutalaista kansaa kohtaan. Ainakin näin on käynyt historiassa. Eikö ajatus, että juutalaiset ovat muuten hyvin älykkäitä, mutta Raamattua he eivät juuri ymmärrä, ole antisemitismiä? Ne kristityt kirkkoisät, jotka vielä osasivat Raamatun alkukieliä edes kohtuullisesti, eivät luoneet kristinuskon myöhempiä oppeja. Sen tekivät ne, jotka eivät juurikaan osanneet Raamatun alkukieliä.

Koska juutalaiset uskonnolliset opettajat ovat pääsääntöisesti aina osanneet Vanhan testamentin varsinaisen alkukielen, ovat ainekset katkeruuteen, väärinymmärtämiseen ja jopa vihaan olemassa. Kun soppaan lisätään tosiasia, että nykyaikaisen riippumattoman kielentutkimuksen tulokset yleensä tukevat juutalaisten oppineiden tulkintoja, on ristiriita selvästi todettavissa. Meidän kaikkien on aika avata Raamattu ja kysyä itseltämme ja muilta mitä sinne on kirjoitettu ja ”kuinkas luet?”

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus tammikuu 2020

Olemme saaneet Herran armosta aloittaa uuden vuoden. Meidän tulee arvostaa jokaista hetkeä ja mahdollisuutta toteuttaa Jumalan armon sanomaa omassa elämässämme ja toisten ihmisten elämässä. Juutalainen kansa tarvitsee vilpitöntä tukeamme yhä enemmän ilman taka-ajatuksia. Juutalainen kansa on historian aikana kokenut monenlaista vainoa ns. kristityn maailman taholta. Korvausteologiassa Israelin kansa on kokonaan korvattu kristillisellä kirkolla. Siinä väitetään, että kirkkolaitokselle kuuluvat kaikki Vanhan testamentin siunaukset mutta juutalainen kansa on nyt kokonaan Jumalan hylkäämä.


Israelin valtion perustamisesta 1948 alkaen ja jo sitä ennenkin syntyi kristillisiä liikkeitä, jotka vaikuttivat juutalaismyönteisiltä. Ne korostivat rakkautta juutalaista kansaa kohtaan ja Raamatun profetioiden täyttymistä Israelin valtion ja kansan kohtaloissa. Ongelma on kuitenkin siinä, että
osa näistä aktiivisista ryhmistä ja järjestöistä ylläpitää omaa ja villiä raamatuntulkintaa. Niissä ei juurikaan tunneta alkukielisiä raamatuntekstejä. Ei välitetä tutkia mitä Raamattu opettaa alkukielellä. Myöskään ei tutkita juutalaisten oppineiden opetusta tai Vanhan testamentin tulkintaa. Itse asiassa vaikuttaa jopa siltä, että eräät kristityt johtajat saattavat pelätä oman tulkintatraditionsa osoittautuvan puutteelliseksi tai osin jopa vääräksi.


On hyvin raakaa ja ylimielistä jos kristilliset Israel-ryhmät ja -järjestöt esiintyvät juutalaisten ystävinä ja samaan aikaan juutalaisten selän takana opettavat esimerkiksi kuinka juutalaiset vihan aikana ”pakkokäännytetään” viimeisen holokaustin kautta Jeesukseen uskoviksi. Jos tarkastellaan niitä Vanhan ja Uuden testamentin raamatunkohtia, joita ääridispensationalismi käyttää, ei voi kuin ihmetellä
kuinka näitä näkemyksiä perustellaan alkutekstin vastaisesti. Eräät kristilliset piirit eivät edes uskalla vakavasti kohdata juutalaisten tai kristittyjen omia huippuraamatuntutkijoita. Sen sijaan toistetaan kritiikittömästi omia mantroja omille kannattajille. Välillä myös omat todelliset näkemykset yritetään peittää ja houkutella juutalaiset rahalla hiljaisiksi, etteivät he puhuisi kristillisen tulkinnan ongelmista.


Uusi vuosi antaa meille kaikille mahdollisuuden tukea juutalaista kansaa kokonaisvaltaisesti ja vilpittömästi. Jeesus oli juutalainen. Hänen omat opetuksensa eivät poikenneet ratkaisevasti aikansa juutalaisten oikeamielisten ja vanhurskaiden rabbien opetuksista. Jos arvostamme Jeesusta, niin meidän tulee suhtautua juutalaiseen kansaan kuten hän suhtautui. Meidän tuleekin julistaa Raamatun alkukielistä sanomaa niin kuin Jeesus sitä julisti. Muodollinen uskominen ei lopulta auta ketään. Tarvitaan uskollisuutta Raamatun Jeesuksen sanomalle ja opetukselle. Vain siten voimme toteuttaa hänen todellista tahtoaan. Se alkaa siitä miten me kristityt todella voimme auttaa ja rakastaa juutalaista kansaa.


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus marraskuu 2019

Shalom -lehden lukijoiden Israelin matka lähestyy. Nyt on hyvä hetki pohtia sekä Suomessa että Israelissa vapaaehtoistemme tekemää työtä Israelin eri laitoksissa. Kotimaan työtämme tulisi tehostaa ja monipuolistaa samaan aikaan kun kehitämme Israelissa vapaaehtois- ja muita työmuotoja yhdessä juutalaisten toimijoiden sekä arabikristittyjen kanssa. Pitkäjänteisen työn tuloksena Israelin Ystävät ry:llä on kestävät ja erittäin hyvät suhteet kaikkiin yhteistyökumppaneihimme sekä Israelissa että Suomessa. Yhdistyksemme kautta on Suomesta vuosittain Israelissa vapaaehtoisia toiseksi eniten koko maailmasta. Israelin Ystävät ry:n lähettämät vapaaehtoiset saavat hyvän kuvan Israelista ja sen todellisuudesta. Lisäksi he oppivat käytännön hepreankieltä merkittävästi. Valitettavasti nämä innokkaat vapaaehtoiset päätyvät harvoin paikallisosastojemme johtopaikoille. Saattaa olla, että sukupolvien välinen kuilu ja ehkä joskus jopa vanhoista tavoista kiinnipitäminen estää innokkaita nuoria aikuisia pääsemästä eteenpäin. Näin varmasti tapahtuu myös meidän organisaatiossamme. Toivottavasti nuoremmatkin löytävät tehtävänsä ja paikkansa toiminnassamme ja toivottavasti me osaamme olla siinä heitä tukemassa.

Olen kiertänyt Suomen eri seurakuntia pian 24 -vuoden ajan pääasiassa Israelin juutalaisten kanssa. Innostavinta on ollut nähdä niitä Israelin ystäviä, jotka ovat ilmaisseet tukensa juutalaiselle maalle ja kansalle. Joskus olemme kohdanneet myös outoa suhtautumista Israeliin ja juutalaisiin. Tällaisessa ajattelussa Israel -ystävyys halutaan rajata tietyn opillisen ajatusmallin mukaisesti. Mutta yksipuoliset ja omavanhurskauteen johtavat ajatusmallit ovat historiallisestikin valitettavan usein muodostuneet kannattajiensa terveelle ajattelulle ja uskolle vaarallisiksi, jopa kulteiksi. Juutalaiset vieraani ovat kertoneet havaintojaan kuinka rakkaus Israelia kohtaan voi kääntyä äärifanatismiksi. Tällainen rakkaus ei ole enää rakkautta, vaan fanaattista oman näkemyksen sokeaa julistamista ja toisin ajattelevien lakihenkistä tuomitsemista. Yksipuoliset, ”oikeaoppisuutta” korostavat ja kristillisenä esiintyvät ajatusrakennelmat voivat saada jopa hengellisen antisemitismin piirteitä. Juutalaisten ”pelastamisesta” omien uskomusten kautta voi tulla pakkomielle. Tällöin ei korosteta uskomisen- ja tahdon vapautta, vaan samanhenkisten yhteenkuuluvuutta ja pakkoa uskoa uskonnollisen liikkeen eliitin muodostaman opin mukaan.

Viime aikoina olen kiertänyt Suomea myös Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Simon Livsonin kanssa. Olemme kohdanneet varsin vähän suoranaista hengellistä antisemitismiä. Varmaan, koska kuulijat ovat pääasiassa vakaita ja harkitsevia IY:n jäseniä. Silti joillakin ulkopuolisina kokoukseen tulijoilla on selvästi ollut hengelliseen antisemitismiin viittaavia ajatuksia. Heille juutalaiset ovat ennemminkin hengellisen vihan ja pakkokäännytyksen kohteita. Oikea evankeliumi on iloinen ja täysin vapaaehtoinen asia johon ei sisälly pakkoa tai hengellistä alistamista. Yksipuolisten raamatunkohtien esillä pitäminen (varsinkin, jos ei tunne raamatun alkukieliä) voi johtaa tyhmiinkin väitteisiin. Kun olen esimerkiksi tilaisuuksissa yrittänyt oikaista kiihkeimpiä alkutekstin vastaisia tulkintoja, olen saanut joidenkin huhumyllyssä juutalaisuuteen kääntyneen maineen! Tämä vain koska puolustan alkutekstiä mahdollisimman puolueettomasti.

Toisaalta jokunen aika sitten nuo samat tahot syyttivät minua ”liiallisesta kristillisyydestä”. Välillä olen siis joidenkin mielestä liian kristitty ja välillä liian juutalainen. Kyllä ylirabbi Livsonillakin on välillä ihmettelemistä meidän kristittyjen keskellä. Osa kristityistä on niin kaksinaamaisia juutalaisten edessä, että heitäkin oikein puistattaa. Meitäkin pitäisi puistattaa se kun edessäpäin ollaan niin juutalaisia ja annetaan jopa ymmärtää, ettei miltei olla edes kristittyjä. Takanapäin ja suljetussa piirissä, kun juutalaisia ei ole paikalla, paljastuu asioiden todellinen luonne: Yritetään hyötyä ja käyttää juutalaisia omiin tarkoituksiin hengellisen antisemitismin luonteen mukaan.

Juutalaisilla ja ei-juutalaisilla on paljon opittavaa toisiltaan. Pitää kuunnella toisiamme ja tehdä yhteistyötä yrittämättä pakkosyöttää omaa uskoaan. Tärkeää on pitäytyä Raamattuun työmme korkeimpana ohjeena. Kun kohtaamme toisemme ilman ennakkoluuloja vapaudumme turhista peloistamme ja uskallamme olla niin samaa kuin eri mieltä rakkaudellisessa hengessä. Siten tulemme parhaiten kuulluksi. Evankeliumi on ilosanoma eikä vihan tai pakon sanoma. Nähdään pian yhteisissä tilaisuuksissamme, hyvät Shalom -lehden lukijat ja Israelin Ystävät!

Shalom terveisin, Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus lokakuu 2019

Shalom-lehden lukijamatka Israeliin lähestyy. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä syvällisemmin Israelin valtion ja kansan asemaa ja tulevaisuutta. Juutalaisessa ajattelussa päälinjat ovat, a) maallinen ajattelu, b) Israelin valtioon kielteisesti suhtautuvat uskonnolliset ääriryhmät, c) kabbalistiset ajatussuunnat ja d) rabbinistinen ajattelu. Ei-juutalaisilla suhtautuminen Israeliin ja juutalaisiin ilmenee a) antisemitismina, b) neutraalina ajatteluna ja c) Israel- ystävyyttä korostavana kristillisyytenä. Viimemainittu jakautuu pääosin: a) helluntailainen dispensationalismi b) kalvininistinen dispensationalismi ja c) muut Israeliin positiivisesti suhtautuvat ei-dispensationalistiset kristityt ja ei-kristityt ryhmät.

Juutalaisten sekulaarit ryhmät kannattavat ja tukevat yleensä Israelin valtiota juutalaisen kansan kotina. Ne näkevät Israelin valtion ja kansan kohtalon riippuvan pitkälti kulloinkin vallitsevasta poliittisesta tilanteesta ja Israelin politiikasta sekä erityisesti USA:n tuesta Israelille. Sekulaarit juutalaiset suhtautuvat yleensä kriittisesti uskonnollisiin ääriryhmiin ja yleensä uskonnon valtaan Israelissa. Valtioon kielteisesti suhtautuvat ryhmät ovat lähinnä ääriuskonnollisia ryhmiä, jotka näkevät maallistuneen Israelin olevan vailla raamatullisia tai muitakaan perusteluja. Heidän mukaansa juutalaiset voivat vain Messiaan johdolla perustaa jumalallisen valtionsa. He näkevät Jumalan tahtoa kunnioittavien juutalaisten kohtalon hyvänä, mutta pitävät Israelin nykyistä valtiota kauhistuksena ja häpeänä.

Kabbalistiset ja rabbinistiset ryhmät näkevät Israelin valtion ja kansan kohtalon sidoksissa Jumalan suunnitelmaan, tahtoon ja lupauksiin. Ne luottavat Israelin kansan tulevaisuuden olevan hyvä ja jatkuvan aikanaan Jumalan maanpäällisessä valtakunnassa Messiaan tullessa. Rabbinistiset ryhmät korostavat näkyviä asioita ja kabbalistiset ryhmät osin myös salaisia näkymättömiä asioita liittyen Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan. He suhtautuvat Israelin valtioon yleensä positiivisesti.

Antisemitistiset uskonnolliset ja muut ryhmät suhtautuvat Israelin valtioon ja kansaan kielteisesti useista syistä. Nykyisen Israelin valtion olemassaololle ei nähdä perusteita ja juutalaisiin suhtaudutaan negatiivisesti. Israel nähdään Jumalan hylkäämäksi palestiinalaisten sortajaksi, josta tulisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti ennen kuin juutalaiset saastuttavat koko maailman.

Dispensionalistiset ryhmät eroavat lähinnä erityisten armolahjojen korostamisen suhteen. Kalvinistit eivät korosta armolahjoja kuten helluntailaiset/karismaattiset suunnat. Dispensationalismi on suuntaus, jonka kannattajat uskovat eri ”armotalouskausiin” joiden aikana Jumala pelastaa Häneen uskovia. Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa oma roolinsa ja kristillisellä kirkolla omansa. Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismi on yleisimmillään helluntailaisuuden, kalvinismin ja baptismin kannattajien parissa. Maantieteellisesti dispensationalismin kannatus on suurinta Yhdysvalloissa.

Kristillinen sionismi on eräiden kristittyjen uskomus ja oppirakennelma, jonka mukaan juutalaisten paluu Pyhään maahan ja nykyisen Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 ovat merkkejä Raamatun profetioiden täyttymisestä. Kristillisellä sionismilla on yhteyksiä sitä edeltäneeseen 1800-luvun länsimaiseen kristilliseen ja yhteiskunnalliseen liikkeeseen, joka edisti juutalaisten asuttamista Pyhään Maahan (restoraatio). Poliittisesta näkökulmasta kristillinen sionismi on aate, joka perustelee Israelin ja USA:n valta-asemaa Lähi-idässä.

Kristilliselle sionismille tyypillinen uskomus on, että juutalaisten kokoaminen Israeliin on edellytyksenä Jeesuksen toiselle tulemiselle. Monien protestanttisten kirkkojen piirissä on uskonpuhdistuksesta asti ollut yleinen käsitys, että kristittyjen tulee aktiivisesti tukea juutalaisten paluuta Israeliin ja heidän kääntymistään kristityiksi. Käsite kristillinen sionismi itsessään syntyi 1900-luvun puolivälissä. Kristityt sionistit uskovat, että juutalaiset ovat edelleen Jumalan valittu kansa yhdessä kristittyjen kanssa (Room.11:17-24). Tämän vuoksi kristityt sionistit ovat juutalaisen sionismin kannattajia ja tukijoita. Varsinainen sionismi on juutalaisten poliittinen kansallisuusliike, kristillinen sionismi on uskonnolliselta pohjalta rakentuva ideologia. Kristillistä sionismia on arvosteltu sen politisoitumisesta. Muut kristilliset ja sekulaarit juutalaiseen kansaan ja Israelin valtioon positiivisesti suhtautuvat tahot, jotka eivät ole dispensionalisteja tai kristittyjä sionisteja, korostavat aitoa rakkauttaa juutalaista kansaa ja Israelin valtiota kohtaan ilman erityisiä piilotettuja tai muita agendoja ja uskomuksia.

Shalom-terveisin, Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus, kesäkuu 2019

Tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyy jonkin verran vääntöä siitä, kuinka määritellään kultit, lahkot, mystiset liikkeet ja uususkonnot ja kuinka käsitteet eroavat. Käsitteiden määrittelemisen vaikeus johtunee monesta eri syystä. Yksi syy on varmasti monikulttuurisuuden ja erilaisten mielipiteiden hyväksymisen korostuminen. On aivan oikein, ettei ihmisten uskonsuuntia tai liikkeitä määritellä yksinkertaisten, leimaavien stereotypioiden avulla. Silti pitää erottaa demokratiaan kuuluvat tavalliset, itsenäiset ja avoimet uskonsuunnat ja uskonnot ihmisen sananvapautta rajoittavista ja yksipuolisen autori täärisistä, jopa seuraajilleen tai muille ulkopuolisille vaarallisista uskonnollisista liikkeistä. Riippumatta siitä, kuinka yksilön kannalta vaaralliset liikkeet määritellään, niiden vaarallisuus perustuu johtamis- ja hallintakulttuuriin, jossa yksilö on jatkuvan ja määrätietoisen manipuloinnin kohde.

Tässä pääkirjoituksessa keskityn varoittamaan kulteista ja niihin kuulumisesta. Käytän kulttitermiä ehkä hieman epätieteellisen yleistävästi, mutta käytännön kansankielellä ymmärrettävällä tavalla. Usein liikkeet, jotka myöhemmin kehittyvät kulteiksi, alkavat varsin viattomalta tuntuvalla tavalla. Esimerkiksi kristilliseltä vaikuttavat kultit tarjoavat mielestään aidosti joko liberaaleja tai konservatiivisia arvoja kannattajilleen tai jäsenilleen. Varsinkin Amerikassa syntyneet ja sieltä levinneet kultit tunnetaan aluksi yleensä arvokonservatiivisina. Toki Amerikassakin on monia piilokultteja, joissa on voimakkaan liberaalinen leima. Henkisiin kultteihin kuuluu miljoonia ihmisiä ja niitä on pelkästään Yhdysvalloissa tuhansia. On arvioitu, että niiden vaikutuspiirissä olisi tavalla tai toisella jopa satoja miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti. Kultteja yhdistää sananvapauden ja itsenäisen ajattelun rajoittaminen kultin sisällä ja jos mahdollista sen ulkopuolellakin.

Kultille on ominaista hyvin mustavalkoinen ja yksipuolinen ajattelu, jota tarjotaan ”ainoana oikeana” ratkaisuna maailman ja yksittäisten ihmisten sekä ihmisryhmien ongelmiin. Kultit eivät häpeä ahdasmielisyyttä tai yksipuolisuutta vaan usein ylpeilevät sillä. Tässä mielessä mistä tahansa hengellisestä ja henkisestä liikkeestä voi tulla kultti, kun se alkaa rajoittaa yksilön oikeutta sananvapauteen, itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon pitäen itseään ainoana oikeana tiedon lähteenä. Tästä syystä kultit ovat äärimmäisen vaarallisia. Ne saattavat erikoistua tai keskittyä tiettyihin teemoihin tai ajatuskokonaisuuksiin. Yhteistä on halu manipuloida, hallita ja yksinkertaistaa muuttaen tosiasioita kultin johdon haluamaan suuntaan.

Joissakin kulteissa keskitytään esimerkiksi juutalais- tai Israel -vastaisuuteen, toisissa taas palestiinalais- tai muslimimyönteisyyteen. Muutamissa keskitytään aidon Israel -myönteisyyden sijaan oman järjestön palvontaan ja jopa piilotettuun antisemitismiin. Tällainen antisemitismi väheksyy esimerkiksi juutalaisten oppineiden raamatunselityskykyä ja asettaa oman raamatunselityskulttinsa johtopäätökset ja opetukset etusijalle. Kulteille on ominaista vallan keskittyminen, kannattajien alistaminen ja loputon taloudellisen edun tavoittelu sekä maailmanlopun toteutumisella uhkailu, mikäli ei toimita kultin johdon toivomalla tavalla.

Miten voisimme suojautua kultteja vastaan? Ainut toimiva menetelmä lienee itsenäisen ajattelun säilyttäminen ja faktojen tarkistaminen kaikissa tilanteissa. Kun kultit pyrkivät usein mystiikan keinoin turruttamaan aivomme näkemästä niiden heikkouksia ja vaaroja, meidän tulisi avoimuudella ja oikealla tiedonvälityksellä taistella niiden vääristynyttä todellisuutta ja maailmankuvaa vastaan silloinkin, kun ne vetoavat esimerkiksi Raamatun auktoriteettiin. Tämä on haastava tehtävä, sillä hyvin harvalla kristityllä on riittävää ja perusteellista Raamatun tuntemusta jotta hän voisi haastaa kultin opetukset tai periaatteet. Siksi tarvitaan tervettä opetusta niiden riippumattomien ja itsenäisten asiantuntijoiden taholta, jotka ovat perehtyneet Raamattuun ja sen sisältöihin kokonaisvaltaisesti alkukielten tuntemuksen ja kritiikitöntä ihmisajattelua vierastavalla tavalla.

Hyvää alkanutta kesää ja siunattua totuuden etsimiseen perustuvaa itsenäistä ajattelua, kun käymme kuuntelemassa esimerkiksi kesän ajan hengellisten tapahtumien puheita erityisesti Israelia koskien!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus toukokuu 2019

Ilta-Sanomat lehti julkaisi tiistaina 23.4.2019 jutun, jossa kansanedustaja Hussein al-Taeen (SDP) kirjoituksissa väitetyt salaliittoteoriat ovat jihadismitutkija Juha Saarisen mukaan ”täyttä tuubaa”. Jihadismin tutkimukseen erikoistunut tutkija Juha Saarinen kommentoi vastavalitun kansanedustajan ympärille kehittynyttä kohua Twitterissä sunnuntaina 21.4.2019. Vantaalainen al-Taee valittiin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Pian vaali-illan jälkeen nousi esille muutamia erityisesti Lähi-itää ja alueen tilannetta erikoiseen tyyliin kommentoivia Facebook- ja Twitter-päivityksiä, joiden väitettiin olevan al-Taeen kirjoittamia. Eräässä kirjoituksessa al-Taee rinnasti Israelin valtion ja terroristijärjestö Isisin. ”En näitäkään kaikkia lähde kuitenkaan kiistämään, kun en voi olla varma. Nuorempana olin turhautunut ja kiukkuinen. Minun tapani poistaa pahaa oloani oli lähteä rakentamaan rauhaa”, al-Taee totesi STT:lle viime viikolla.

Ilta-Sanomien toimittaja Salla Jantunen kirjoittaa: ”Jihadismitutkija Juha Saarinen kommentoi kohua Twitterissä pitkällä viestiketjulla. Saarinen on toinen sisäministeriön tilaaman Suomen jihadistiverkostoihin pureutuvan tutkimuksen kirjoittajista… Saarinen kiinnitti al-Taeen väitetyissä kirjoituksissa erityistä huomiota kahteen asiaan: al-Taeen jakamaan Iranin entisen johtajan ajatollah Khomeinin sitaattiin, jonka mukaan Yhdysvallat loi, koulutti ja varusti terroristijärjestö al-Qaidan sekä al-Taeen omaan väitteeseen siitä, että Israelin valtiollinen tiedustelupalvelu Mossad koulutti Isisin kalifia Abu Bakr al-Bagdadia. Yllämainittujen kaltaiset salaliittoteoriat al-Qaidasta tai Isisistä eivät Saarisen mukaan ole harvinaisia Suomessa tai kansainvälisesti. Saarinen tutkijana toivoo, että al-Taee ymmärtäisi väitteensä suhteutettuna asemaansa tunnustettuna Lähi-idän asiantuntijana ja reagoisi asiaan.”

Edelleen: ”Tutkija toivoo, että al-Taee avaisi nykykäsitystään siitä, miten Isis ja al-Qaida ovat hänen mukaansa muodostuneet ja kirjoittaisi myös siitä, millaisena kannanottona hän näkee Isisin ja Israelin valtion rinnastamisen. Saarinen näkee tässä al-Taeelle mahdollisuuden anteeksipyynnön lisäksi päästä asiantuntijana pohtimaan laajemmin ”tällaisten mielipiteiden esittämisen vastuullisuutta ja mahdollisia seurauksia”… Sdp:n johto aikoo keskustella al-Taeen kanssa kirjoittelusta pääsiäisen jälkeen. Al-Taeen entinen työnantaja konfliktinratkaisujärjestö CMI totesi lauantaina, että al-Taee nauttii edelleen järjestön luottamusta”… ”Työ ollut täysin moitteetonta ja erittäin tuloksellista”.

Salla Jantusen kirjoittama artikkeli osoittaa kiistatta, että Suomessakin on lisääntyvää antisemitismiä. Aikaisemmin olemme joutuneet tottumaan enemmän äärioikeiston yksittäisten ihmisten antisemitistisiin kannanottoihin. Nyt olemme tilanteessa, kun joudumme lukemaan ja kuulemaan ääri-islamistisia, Israelia ja juutalaista kansaa vastaan olevia kannanottoja kansanedustajalta. Riippumatta siitä katuuko tai peruuko Hussein al-Taee kirjoituksiaan, on valitettavaa todeta tällaisten Facebook- ja Twitter- kirjoitusten olemassaolo. Vielä kun kyseessä on Eduskuntaan valittu kansanedustaja. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on korostanut tekevänsä yhteistyötä saman arvomaailman omaavien ihmisten kanssa.

Vaikuttaa siltä – kun seuraa esimerkiksi lehtien yleisönosastojen kirjoituksia tai internetin keskustelupalstoja – että olemme varsin sokeita ja helposti manipuloitavia tietyntyyppisen propagandan kautta. Uskomme liian herkästi siihen mitä sanotaan. Emme useinkaan kovin hanakasti lähde tutkimaan sanoman tai viestin todenperäisyyttä. Reagoimme asioihin ja väitteisiin tunteella kun pitäisi tarkistaa faktat. Antisemitismi ei ole koskaan perustunut faktoihin, vaan löyhiin perättömiin väitteisiin, yleistyksiin ja ennakkoluuloihin. Siksi sitä vastaan tulisi taistella faktoja esiin tuomalla. Tosin ihminen, jonka tunteet ovat pinnalla, ei välttämättä halua kuulla järjen tai tosiasioiden ääntä. Vaikka antisemitismin ja erityisesti hengellisen antisemitismin kitkeminen on erittäin vaikeaa, niin jokaisen kunnia-asia tuli olla taistelu antisemitismiä ja muita vääristyneitä stereotypioita vastaan kaikkialla. Tähän kuuluu myös oikean kuvan antaminen juutalaisille siitä miten uskova kristitty toimii antisemitismiä vastaan.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus huhtikuu 2019

Viime vuosina olemme jatkuvasti kuulleet ja lukeneet, kuinka Euroopassa ja muualla antisemitismi elää ja voi hyvin. Antisemitismiin syyllistyvät sekä äärioikeistolaiset että ääri-islamilaiset ryhmät ja yksilöt. Se on ilmennyt väkivallan tekoina ja esim. juutalaisten hautakivien häpäisemisenä sekä monentasoisena vihapuheena ja kirjoituksina mm. sosiaalisessa mediassa. Vihapuheeseen kuuluu mm. erilaisten salaliittoteorioiden esittäminen. Niissä juutalaiset nähdään taloudellisen ja muun vallan salaisina valtiaina ja maailmanvallan kaappaajina. Edelleen levitetään vääräksi todistettua Siionin Viisaiden pöytäkirjaa. Vaikuttaa siltä, että antisemitismi lisääntyy ja retoriikka jyrkkenee sekä islamilaisissa että oikeistolaisissa ääriryhmissä. Tämän takia juutalainen yhteisö on kaikkialla, myös Suomessa, joutunut kiristämään turvatoimia.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt ”kristillinen” antisemitismi. Sana kristillinen on lainausmerkeissä siksi, että antisemitismi ei koskaan ole aidon, raamatullisen kristillisyyden tuote. Jotkut kristityt sananjulistajat vähättelevät juutalaisia vetoamalla ääritapauksissa mm. seuraaviin Uuden testamentin lauseisiin: ”Te olette Isästä perkeleestä… Te kyykäärmeen sikiöt”. Apostoli Paavalin Galatalaiskirje mainitsee, että tietyt juutalaiset (sananopettajat) ovat ”pilalle leikatut” ja alkuperäistekstin mukaan ”olisi parempi, jos heidät kuohittaisiin”. Mutta samaa kieltä voitaisiin käyttää myös monista kristityistä sananopettajista nykyisinkin. Raamatun kritiikki kohdistuu niihin yksilöihin, jotka omahyväisyydessään, vallan- ja rahanhimossaan etsivät omaa kunniaansa vahvistaen omaa asemaansa muiden kustannuksella. Kristillisyydessä näitä ovat mm. ns. menestysteologian opettajat.

Vaikka raamatuntutkijat ovat löytäneet Uudesta testamentista toistasataa ilmausta tai sanontaa, joita voi heidän mielestään pitää antisemitistisinä, niiden pohjalta ei voida rakentaa antisemitistisiä asenteita. Toisaalta Raamatussa, UT:ssa ja VT:ssa, on myös useita kohtia joissa on siunauksia ja lupauksia juutalaiselle kansalle. Ehkä näkyvin ja julmin ”kristillisen” antisemitismin muoto on, kun sananjulistajat ja yksittäiset ihmiset selittävät tai viittaavat Vanhaan testamenttiin alkutekstiä halventavalla tavalla. Tämä johtuu usein tietämättömyydestä ja siitä, ettei tunneta mitä ko. tekstillä tarkoitetaan koko Raamatun kontekstissa. Se voi olla myös silkkaa ylimielisyyttä Raamatun tekstiä kohtaan.

Pahimmillaan tämä ilmenee kun ei ainoastaan vääristellä Raamatun sisältöä, vaan kerrotaan juutalaisuudesta ja juutalaisten raamatunselityksistä vääriä asioita. Ainut tie ulos ”kristillisestä” antisemitismistä on ymmärtääkseni Raamatun syvällinen opiskelu ja keskusteluyhteys juutalaisten kanssa siitä mihin he oikeasti uskovat ja kuinka Raamattua selittävät. Israelin Ystävät ry:ssä olemme nyt saavuttaneet Suomen juutalaisen yhteisön kanssa hyvän sovun ja yhteisymmärryksen. Olemme aina olleet sitoutuneet vastustamaan kaikenlaista antisemitismiä ja juutalaisten käännyttämistä. Näemme kaikenlaisen käännyttämisen sopimattomana.

Käännyttäminen perustuu aina johonkin muuhun, esim. taloudellisten tms. etujen tarjoamiseen, eikä yksilön aitoon tahdonratkaisuun. Jokaisen usko perustuu hänen omaan, vapaaseen harkintaansa – ei painostukseen ja vilpilliseen toimintaan. Jokainen todistakoon uskostaan myös elämällään. Olemme aloittaneet tapahtumien sarjan, jossa mm. Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Shimon Livson selittää asiantuntemuksella, mikä on juutalaisen uskon syvin olemus ja Israelin Ystävien toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri valottaa tieteellisen tutkimuksen valossa, mitkä ovat kristillisen ja juutalaisen uskon erot.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri