Aihearkisto: Shalom Lehden pääkirjoitukset

Shalom lehden pääkirjoitus marraskuu 2020

Tätä kirjoittaessani emme vielä tiedä kuinka Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tulee käymään. Lopputuloksesta riippumatta on oletettavaa, että Yhdysvallat säilyy jonkinasteisena Israelin liittolaisena. Historia on opettanut Israelin kansaa luottamaan viime kädessä omiin resursseihinsa ja voimavaroihinsa niin maanpuolustuksessa kuin muussakin toiminnassa. Israelilla on hyvin vähän ystäviä maailmanlaajuisesti. Sen sijaan vihollisia on varmasti riittävästi.

Presidentti Donald Trumpin toiminta Israelia kohtaan on otettu vastaan erittäin positiivisesti juutalaisen kansan keskuudessa. Kaksi kolmasosaa Israelin juutalaisista piti lokakuun 2020 mielipidetutkimuksessa presidentti Trumpia parempana presidenttikandidaattina kuin Joe Bidenia. Selvä enemmistö Israelin juutalaisista on ollut valmis tukemaan presidentti Donald Trumpin työtä Lähi-idässä. Presidentti Trumpin teot: Jerusalem tunnustaminen Israelin jakamattomaksi pääkaupungiksi, USA:n suurlähetystön siirtäminen Tel Avivista Jerusalemiin, monien arabimaiden suhteiden normalisoiminen Israelin kanssa (Yhdistyneet Arabiemiraatit, Bahrain ja Sudan) jäävät varmasti historiaan ainutlaatuisina tekoina.

Israelin valtio haluaa suojella juutalaista kansaa kaikkialla missä juutalaisia on. Israelin tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen lonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Israel ei luota turvallisuusasioissa mihinkään muuhun, kuin omiin elimiinsä. Israel tutkii jokaisen turvallisuusviranomaiseksi valittavan taustat huolellisesti ja ulkopuolisen on sinne vaikea soluttautua. Tärkeimmistä turvallisuusoperaatioistaan Israel tiedottaa yleensä vasta jälkikäteen, jos silloinkaan. Liittolaisilleenkin valtio paljastaa hyvin vähän operaatioistaan varmistaakseen, etteivät ne paljastuisi etukäteen. Israelin turvallisuusoperaatiot onnistuvat lähes aina. Tämä Israelin turvallisuuspolitiikka ei varmaan tule muuttumaan, oli Yhdysvaltain presidenttinä kuka tahansa.

Taloudellisesti Israel on ollut sidoksissa USA:han. USA:sta eri muodoissa tulevat avustukset ovat olleet eri muodoissaan usean miljardin euron arvoisia joka vuosi. Jos otetaan huomioon myös epäsuorat tuet ja avustukset, summa kasvaa vielä melkoisesti. Vaikka USA on Israelille taloudellisesti hyvin tärkeä kumppani, Israel on pyrkinyt määrätietoisesti kehittämään taloudellista yhteistyötä myös muiden maiden kanssa. Sen lisäksi, että Israelin merialueilta on löydetty merkittäviä kaasu- ja öljyesiintymiä, maa on pyrkinyt kasvattamaan omavaraisuuttaan kaikilla muillakin sektoreilla. Israelin periaatteena on ollut, että antaa muiden pitää meteliä omista talous-, turvallisuus- ja sotilasasioistaan, mutta Israel tekee työtään näillä sektoreilla kaikessa hiljaisuudessa julkisuudelta piilossa. Tällainen politiikka on antanut Israelille liikkumavaraa ja luotettavuutta koskien kumppaneita, joiden kanssa Israel tekee joko julkista- tai salaista yhteistyötä.

Israelin valtio toimii lakkaamatta kansansa parhaaksi maata uhkaavissa tilanteissa. Israelin tärkein tuki on kuitenkin Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Ilman Jumalaa ja Hänen tukeaan Israel ei selviä nyt eikä tulevaisuudessa haasteistaan. Siksi rukoilemme, että mahdollisimman moni juutalainen löytäisi Jumalan ja Messiaan uskonsa perustaksi.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus lokakuu 2020

Koronatilanne ei näytä Israelissa tai maailmalla olevan kokonaan ohi. Aika näyttää kauanko koronakriisi vielä kestää. Israelilaiset tiedemiehet ovat eturivissä kehittämässä sekä rokotetta että lääkettä koronavirusta vastaan. Uskomme, että kyllä tämäkin maallinen kriisi vielä voitetaan.


Israelin periviholliset Lähi-idässä ovat Iran ja sen kanssa yhteistoimintaa tekevät tahot. Ne ovat jatkaneet Israelin vastaista kampanjointiaan kaikin käytettävissä olevien keinoin. Valitettavasti ainakin osa tuosta propagandasta on levinnyt laajalle Israeliin kriittisesti suhtautuvan valtamedian kautta. Siksi on tärkeää, että Israelista ja sen toimista levitetään mahdollisimman väärentämätöntä tietoa silloin kun se vain on mahdollista.

Juuri siksi, arvoisat lehtemme lukijat, Shalom -lehti on perustettu ja haluamme toimia siinä mahdollisimman hyvin. Tuomme esille niitä asioita joita jokaisen Israelin ystävän olisi hyvä tietää Israelista. Emme pelkää tuoda vaikeitakin asioita esille. Emme myöskään halua edustaa mitään kulttia tai erityisryhmää, vaan haluamme olla terveellä raamatullisella pohjalla tukemassa Israelia. Näin haluamme toimia silloinkin kun joudumme jostain syystä ristiriitaan ns. yleisen mielipiteen ja ajattelun kanssa.

Vaalimme hyviä suhteita juutalaiseen yhteisöön niin Suomessa kuin Israelissakin. Tästä osoituksena ovat erinomaiset, läheiset ja luottamukselliset suhteet juutalaisiin toimijoihin niin hengellisellä kuin maallisellakin tasolla. Olemme nähneet juutalaisen kansan kamppailun olemassaolostaan niin yksityisestä kuin yhteisöllisestä näkökulmasta. On tärkeää muistaa, että juutalaisen kansan kohtalo on kuitenkin yksin Jumalan käsissä.


Yksi tärkeä tehtävämme on rukoilla lakkaamatta Jumalan suojelusta Israelille ja sen kansalle. Tule sinäkin tukemaan työtämme Israelin hyväksi! Jumalan tahdossa toimien emme horju – kuten et sinäkään – tämän tärkeän tehtävämme edessä. Herran meitä tässä työssä siunatkoon!

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus syyskuu 2020

Koronavirus on saanut aikaan maailmanlaajuista paniikkia. Ihmiset ovat huolissaan omasta ja omaistensa turvallisuudesta. Huolenaiheena on fyysinen, henkinen ja taloudellinen turvallisuus. Pelkona on, että joku tai kaikki näistä asioista ovat vakavasti uhattuna. Tällainen reaktio on normaalia ja perusteltua tässä tilanteessa. Pelko on tullut osaksi vakavaa todellisuutta sekä Suomessa että myös Israelissa.

Koronaviruksen aiheuttaman pandemian keskellä on jäänyt vähemmälle huomiolle maailman uskonnollisten kirkkojen ja yhteisöjen sulkeutuminen. Ne eivät ole vain laajasti sulkeneet kirkkojensa ja seurakuntatilojensa ovet yleisötilaisuuksista, vaan ne ovat ajautuneet monella tapaa laajamittaiseen epävarmuuden tilaan koskien nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Samalla kun ne etsivät ratkaisua mm. uskottavuushaasteeseensa pandemian kourissa, niiden on täytynyt tunnustaa oma epävarmuutensa ja voimattomuutensa pandemian synnyttämän kriisin pikaisesta ratkaisusta.

Tämä on aivan uusi tilanne koko maailmassa. Aina ennen kirkot ovat lähes täyttyneet rukoilevista ihmisistä vakavien kriisien aikana. Nyt monin paikoin kirkot ovat olleet kiinni. Kyse on tässäkin täysin ymmärrettävästä toiminnasta kirkkojen ja hengellisten yhteisöjen taholta. Syntyneen toimintavajeen ne ovat pyrkineet korvaamaan etä- ja internet -tilaisuuksilla. Ongelmaksi on muodostunut kuitenkin välitön ihmisten läheisyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksen puute. Onkin vaarana, että ihmiset vieraantuvat yhä enemmän kirkoistaan ja oman hengellisen yhteisönsä toiminnasta, varsinkin, jos yhteistä toimintaa ei juurikaan ole tai se on vähäistä. Tämä voi johtaa yhä syvenevään maallistumiskehitykseen.

Voidaan siis hyvällä syyllä kysyä: mihin kirkkoja ja hengellisiä yhteisöjä enää tarvitaan, jos niiden toiminta korona- tai muiden vastaavien pandemian aikana lähes lamaantuu. Eikö juuri hengellisten yhteisöjen paikka olisi pandemioiden vastaisen rintaman kärjessä? Voidaan kysyä, nukkuvatko kirkot ja hengelliset yhteisöt näinä haastavina aikoina, kun niiden pitäisi kaiken normaalin ymmärryksen mukaan olla uhan vastaisen taistelun eturivissä ellei jopa johdossa? Miten tällainen uskonyhteisöjen nykylama on ylipäänsä mahdollinen? Missä ovat uskontaistelujoukot?

Israelin kansa on Raamatun Jumalan suunnitelmissa erityinen kansa. Sen tulisi Raamatun mukaan olla kirkkautena muiden kansojen keskellä ja johtaa hengellistä sodankäyntiä pahuutta, uhkia ja haasteita vastaan. Siksi olisi tärkeää, että Israelin kansa heräisi ottamaan vastuuta Raamatussa heille annetusta tehtävästä. Israelin kansan lopullinen tehtävä on ennen kaikkea hengellinen. Nyt tuo kansa on osoittanut huippukykynsä monella maallisella sektorilla. Olisiko nyt hengellisen heräämisen aika?

Israelin Ystävinä voimme tukea Israelin kärsivää ja haavoitettua kansaa monella tapaa erityisesti näin pandemiakriisin keskellä. Kaikki tuki onkin nyt erityisen tärkeää. Meidänkin tehtävämme on ensisijaisesti hengellinen. Siksi meidän tulee omalta osaltamme seisoa Israelin rinnalla myös hengellisesti ja nähdä Raamatun pohjalta uskon silmin mitä nyt on laajemminkin tapahtumassa. Nyt ei ole aika nukkua, vaan herätä, ettei pandemia johda hengelliseen lamaan, vaan hengelliseen tarkasteluun ja uudistumiseen kohdallamme. Tähän taisteluun tarvitaan meitä jokaista, niin täällä Suomessa kuin Israelissakin. Olethan mukana?

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus kesäkuu 2020

Tätä kirjoitettaessa käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset, niin Israelissa kuin Suomessakin, ovat joutuneet tottumaan koronavirukseen liittyviin järjestelyihin. Koronaviruksen seurauksena olemme joutuneet ottamaan toisiimme fyysistä etäisyyttä. Mutta samalla on vaarana, että ajaudumme ja totumme myös henkisen etäisyyden ottamiseen toisiimme. Israelissa ihmiset ovat tottuneet läheiseen kanssakäymiseen niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä. Israelilaiseen kulttuuriin kuuluu jatkuva, suomalaisittain ajatellen jopa liiankin läheinen ja äänekäs yhteydenpito. Israelilaisia tämä ei tunnu haittaavan, koska se on osa heidän kulttuuriaan. Silti esimerkiksi Israelin Ystävät ry:n israelilaiset vieraat ovat sanoneet, että Suomessa oleminen on heille lepoa. He kokevat, että Suomesta puuttuu aggressiivisen liiallinen läheisyys ja siihen kuuluva äänekkyys.

Vieraamme nauttivat parin viikon kiertueensa aikana siitä, että suomalaiset kunnioittavat heidän yksityisyyttään enemmän kuin israelilaiset. Nykyisessä tilanteessa he kertovat, että koettu fyysinen eristäytyminen, sekä sen myötä osittain myös henkinen eristäytyminen, on ollut shokki ja kova pala nieltäväksi. Tämä johtunee siitä, että Israelin koronajärjestelyt ja sen seurauksena vaikutus sosiaalisiin suhteisiin on ollut erityisen tiukka ja poikennut paljon totutusta. Suomalaisen kulttuurin ansiosta vastaava tilanne on ollut suomalaisille helpompi hallita ja kestää. Silti yli 70 -vuotiaiden eristäminen on ollut useille heistä vaikeaa ja siihen sopeutuminen hankalaa. Tilanteessa, jossa pääsääntöisesti niin seurakunnat kuin kirkotkin ovat olleet kiinni koronajärjestelyjen tähden, ovat seurakunnat ja kirkot pyrkineet järjestämään internetissä tapahtuvia tilaisuuksia. Kuitenkaan nämä eivät täytä eri uskontojen tai uskonsuuntien seuraajien tarvetta samoin ajattelevien läheiseen keskinäiseen yhteyteen.

Tässä yhteydessä meidän on hyvä pohtia laajemminkin keskinäisen yhteyden merkitystä niin uskon asioissa kuin muissakin yhteyksissä. Kuinka kauaksi me olimme jo etääntyneet toisistamme – ainakin henkisesti – jo ennen koronakriisiä? Todellinen läsnäolo ja läheisyys ovat eri asia kuin niiden nimellinen läsnäolo. Olemmeko todella kiinnostuneet lähimmäisistä saatikka ventovieraista? Onko meillä aitoa lähimmäisen rakkautta toisiamme kohtaan ja millainen on rakkautemme Israelin kansaa tai muita suomalaisia kohtaan? Onko esimerkiksi juutalaisuus meille kristityille enemmänkin harha kuin osa Jumalan suunnitelmaa? Mitä juutalaiset ja juutalaisuus meille merkitsee?

Viimeistään nyt, kun koronarajoitukset vielä osittain ovat voimassa, on hyvä aika alkaa pohtia suhdettamme Israeliin ja juutalaiseen kansaan. Onko suhteemme raamatullinen vai omasta itsestämme ja omista tarpeistamme lähtevää kiintymystä johonkin, joka eroaa selvästi

suomalaisuudesta? Samoin israelilaiset joutuvat pohtimaan aidon läheisyyden ja fyysisen sosiaalisen etäisyyden merkitystä omassa elämässään. Kaikki joudumme pohtimaan, kuinka paljon sosiaalinen media voi lopulta korvata aitoja ihmissuhteita? Voiko se ylipäänsä korvata niitä?

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus toukokuu 2020

Pekka Sartola kirjoitti aikanaan kirjan nimeltä Totuutena Valhe. Kirjan otsikko syöpyi mieleeni. Myöhemmin ryhdyin tutkimaan maallisia diktaattoreita ja hengellisiä kulttijohtajia mm. YLE Puheen ”12 diktaattoria” -ohjelmaa varten. Asteittain minulle kirkastui, että poliittisista, uskonnollisista ja muista aatteista voi tulla kultteja yllättävän helposti, koska kultilliset piirteet ovat osa aatteiden rakennusainesta. Erilaisten aatteiden kannattajat ja johtajat uskovat, että heidän aatteensa on ylivertainen ja lähes virheetön. Tästä seuraa, että he ovat omasta mielestään ylivertaisen oikeassa. Harva heistä harjoittaa merkittävää kritiikkiä omaa aatettaan kohtaan. Kriittinen kultin ja sen johtajien tarkastelu johtaa sitä harjoittavan erottamiseen kultista tai hän eroaa itse. Tästä johtuen aatteet harvemmin muuttavat merkittävästi sisältöään tai toimintojaan. Jeesus oli monella tapaa oman aikansa – kuten kaiken ihmiselle määrätyn ajan – kriitikko. Inhimillisesti tarkastellen hänenkin kohtalonsa osoittaa kuinka kriitikon pahimmillaan käy valtaa pitäviä vastaan. Roomalla ja sen juutalaisilla tukijoilla oli oma totuutensa, joka oli pitkälti valhetta Jeesuksen silmissä. He käyttivät valtajärjestelmää köyhien ja heikkojen sortamiseen ja omien etujensa ajamiseen välillä hyvinkin törkeällä tavalla. Kristikunnan historian kannalta oli irvokasta kun Rooman valtaeliitti ja roomalaiskatolinen kirkko löysivät toisensa. Syntyi paavin johtama feodaalilaitos, joka sorti kaikkia paitsi valtaeliittiä.


Yleinen ongelma niin poliittisissa kuin uskonnollisissakin aatteissa on, että ihmiskäsitys vieraantuu todellisuudesta. Oma ryhmä ja sen aatteet nähdään ainoaksi oikeaksi tieksi. Syntyy toimintamalli, jossa tarkoitus pyhittää keinot aatteen eteenpäin viemiseksi. Todellisuudesta erossa olevassa maailmankuvassa ihmiset ja aatteet ovat joko täysin hyviä tai täysin pahoja. Aatteissa, kuten uskonnoissakin voi aina olla jotakin hyvää ja jotakin pahaa. Ongelma syntyy kun vain oman aatteen ja uskonnon edustajat nähdään hyvinä ja muut täysin pahoina. Ellei kukaan haasta terveellä tavalla sisältäpäin uskottavasti ja merkittävästi näitä näkemyksiä, lopputulos voi olla hirvittävä sekä liikkeeseen kuuluville että ulkopuolisille. Kun aatteista katoaa rakentava ja terve kriittisyys omiin käsityksiin, ja erityisesti kun kriittisyys vaiennetaan, alkaa olla koossa ainekset kultin syntymiselle. Kultin synnyttyä kaikenlainen kritiikki kultin johtoa ja ajatusmaailmaa vastaan vaietaan ja toisinajattelijat eristetään yhteisöstä. Jäljelle jää yleensä pelkkä kulissi alkuperäisestä ajatusmaailmasta, jolla alun perin saattoi olla joku yleishyödyllinen tarkoitus. Mitä voimakkaampi kultti, sen suurempi valhe. Kultin jäsenet eivät voi valita kriittisyyden tietä, vaan he palvelevat aatettaan ilman valtaa päätöksentekoon.

Mikä tahansa poliittinen, uskonnollinen tai muu aate voi ajanoloon muuttua kultiksi. Kulttiin kuuluu yleensä aina korruptio ja suosikkijärjestelmä. Jos sinun ei katsota kuuluvan kultin ytimeen, olet marginaalissa. Lisäksi niin poliittisiin kuin uskonnollisiin aatteisiin kuuluu median hallinta. Tämä korostuu meidän ajassamme. Yleisesti ottaen ihmiset uskovat helposti, mitä heille mediassa kerrotaan ja vain harva omaa kriittistä luku- ja ajattelukykyä. Meidän pitää pysyä valppaina myös median esittämien totuuksien suhteen. Kuka meille kertoo totuuden? Mikä on totuuden lähde ja miten totuus perustellaan? Miksi tietyt asiat kuvataan totuutena? Mitä valheen puhuja hyötyy? Ehkä erityisesti nyt koronakriisin aikana meidän tulisi olla valppaita sen suhteen mitä esitetään totuutena. Kansalaisten vapauksia on kaikkialla maailmassa rajattu hyvinkin paljon. Pitää varoa, ettei uusien virus- tai vastaavien kriisien pelko johda kansalaisvapauksien pysyvämpään rajoittamiseen valtaeliitin haluamalla tavalla ohi todellisen tarpeen. Jos näin käy, on vaara, että demokratiasta aletaan luopua kohti harvainvaltaa ilman merkittävää oppositiota ja asiallista kritiikkiä.

Koska on vaikea muuttaa muiden aatteita tai uskontoja, niin tulisi aloittaa omista aatteista ja hyvissä ajoin harjoittaa niiden rakentavaa kriittistä tarkastelua etsien totuutta niin kauan kuin mahdollista. Tämä koskee niin Israel -kysymystä kuin muitakin tärkeitä kysymyksiä. Olkaamme rohkeat ja aloittakaamme totuuden etsintä! Minuakin on varoitettu, että jos yritän etsiä esim. Raamatun totuutta alkutekstien kirjoituksista – en vain käännöksistä – niin saatan olla jopa vaarallinen, koska en niele kaikkia kirjoituksia tai puheita sellaisenaan. Jokaisen pitäisi olla sen verran ”vaarallinen” vallitsevalle johdolle ja uskomuksille, että tarkistamme missä vaiheessa totuus alkaa muuttua valheeksi! Ei anneta periksi vääryydelle ja valheelle! Myönnetään omat puutteemme ja korjataan se, minkä näemme vääräksi. Yritetään tukea toistemme vahvuuksia ja auttaa toisiamme kamppailussa heikkouksiemme kanssa. Israelin ja kaikkien kansojen ainoa oikea Jumala iloitsee kun etsimme oikeudenmukaisuutta ja pyrimme totuuteen!


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus maaliskuu 2020

Negatiivisella tiedottamisella ja uutisoinnilla on yleensä haitallisia vaikutuksia. Negatiivisilla asenteilla ja informaatiolla ei yleensä ratkaista ongelmia eikä synnytetä uusia ratkaisumalleja. Tämä koskee niin Suomen kuin myös kansainvälisen median toimintaa. Esim. Suomessa media rummuttaa jatkuvasti ajatusta kuinka maaseutu on tyhjenemässä ja asuntojen arvot putoamassa lähelle nollaa. Media viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan väestö lisääntyy ja asuntojen hinnat kehittyvät nousujohteisesti vain kolmessa kasvukeskuksessa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Tämä usein esillä oleva asia esitetään ilman sen pohtimista mikä olisi ratkaisu ongelmaan.

Maaseudulla asumisen aliarvioiminen aiheuttaa yhä enemmän katkeruutta ja lähes paniikin omaisia tuntemuksia siellä asuville. Nämä ihmiset ovat osaltaan luoneet Suomen hyvinvointivaltion ja heidän maallisen työnsä tärkein hedelmä on usein oma asunto. Nyt arvioidaan – ainakin median mukaan – että heidän kiinteistönsä menettävät arvonsa. Toisin sanoen: heidän maallisen elämäntyönsä taloudellinen saavutus on lähes kokonaan häviämässä ennusteiden pohjattomaan suohon. Tällainen negatiivinen toitottaminen vain vahvistaa negatiivista arvonkehitystä.

Negatiivisen tiedottamisen motiivina on varmaan osittain myös ihmisten varoittaminen maaseutua koskevasta vaarallisesta kehityssuunnasta. Mutta onko tällaisessa mediatiedottamisessa lopulta mitään hyötyä saavutettavissa? Olisiko tärkeämpää keskittyä etsimään ratkaisuja ongelmaan, joka syntyy väestön ja työpaikkojen keskittymisestä suuriin kaupunkeihin? Tämä trendi on toki maailmanlaajuinen ja se on johtamassa moniin ongelmiin väestön ja työpaikkojen keskittyessä suuriin kasvukeskuksiin.

Sama trendi, tosin pienempänä, on nähtävissä myös Israelissa. Kuitenkin Israelin media keskittyy kauhukuvien maalaamisen sijaan viestittämään ajatusta, että koko Israelin maa tulee asuttaa ja työpaikat säilyttää myös maaseudulla. Tätä on tuettu voimakkaalla aluepolitiikalla, joka tähtää – jo Israelin turvallisuudenkin kannalta – siihen, että maa olisi laajalti asuttu. Tämän seurauksena nuoria ihmisiä löytyy niin kaupungeista kuin maaseudultakin, samoin työpaikkoja. Israel tietää myös, miten tärkeä on sen maatalouden omavaraisuus mahdollisia kriisejä silmällä pitäen.

Meillä Suomessa tulisi herätä tähän kysymykseen maatalouden mahdollisimman korkeasta omavaraisuudesta ja koko maan pitämisestä asuttuna. On aivan käsittämätöntä, että Suomen hallitus ja poliitikot eivät ainakaan toistaiseksi ole näyttäneet tekevän kovinkaan konkreettisia tekoja tai päätöksiä aluepolitiikan kokonaisvaltaiseksi hoitamiseksi. Ikään kuin monet muut asiat olisivat paljon tärkeämpiä. Tähän lienee syynä se, että poliitikot ja poliittiset puolueet tähyävät kasvukeskusten äänestäjien kosiskeluun ja ovat hyvin varovaisia ei-kasvukeskusten asioiden ajamiselle. Olemme voineet lukea jopa sellaisia kommentteja tiettyjen puolueiden edustajien taholta, että miksi pyrkiä viivyttämään väistämättömästi tapahtuvaa kehitystä. Annetaan ihmisten vain vapaasti muuttaa kasvukeskuksiin.

Ymmärtääkseni meidän kannattaisi ottaa oppia Israelin aluepolitiikasta, jossa maaseudun ja ei-kasvukeskusten säilyttäminen asuttuna nähdään yhteisenä etuna. Jos nykyinen trendi jatkuu, se voi johtaa jopa maatalouden kriisiomavaraisuuden vaaralliseen heikkenemiseen ja olla uhka turvallisuudellemme mahdollisissa kriisitilanteissa. Puhumattakaan ihmisten kiinteistöomaisuuden arvonromahduksen vaikutuksista sekä kansantalouteen, että yrittämisen haluun ja jaksamiseen maaseudulla.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus helmikuu 2020

Antisemitismi ja sen esiinnousu ajassamme on yksi ihmiskunnan suurimmista häpeätahroista. Sen olemassaolo tänäkin päivänä osoittaa kuinka tärkeää on asiallisen ja totuudenmukaisen tiedon levittäminen juutalaisista ja heidän todellisesta merkityksestään ihmiskunnalle. Amerikkalainen toimittaja, tutkija ja kirjailija Louis Harap jakaa vuonna 1987 ilmestyneessä kirjassaan antisemitismin kuuteen luokkaan:

-uskonnollinen (juutalaiset Jeesuksen tappajina),

-taloudellinen (juutalaiset pankkiireina, koronkiskojina),

-yhteiskunnallinen (röyhkeät juutalaiset),

-rasistinen (juutalaiset alempiarvoisia),

-ideologinen (juutalaiset vallankumouksellisia),

-kulttuurinen (juutalaiset nakertavat yhteiskunnan perusteita).

Edellä mainitut väitteet on Shalom -lehdessä kumottu monta kertaa. Kuitenkin haluan tarkastella tarkemmin uskonnollista antisemitismiä, koska se ehkä on kavalin antisemitismin muoto ja jää usein huomaamatta. Tarkastelen yhtä sen valitettavaa erityismuotoa. Suurin osa aikamme juutalaisista tai kristityistä ei lue omaa Raamattuaan ainakaan säännöllisesti. Kuitenkin heillä on jonkinlainen yleinen käsitys sen sisällöstä. Tarkemman käsityksen saadakseen he joutuvat turvautumaan uskonnollisten opettajiensa opetuksiin ja oman uskontonsa traditioihin.

Juutalaiset uskonnolliset opettajat tuntevat pääsääntöisesti hyvin alkukielisen Tanakhin, jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi. Siksi juutalaiset oppineet hyödyntävät opetuksessaan alkukielen osaamistaan avoimesti ja välillä hyvin perusteellisestikin. Kristittyjen Uutta testamenttia vain harva heistä on lukenut tai on valmis kommentoimaan laajemmin. Vain harvat kristityt uskonnolliset opettajat puolestaan tuntevat Vanhan testamentin alkukielistä sisältöä. Siksi yleensä vältetään Vanhan testamentin tekstin syvempää alkukielistä käsittelyä.

Monet kristinuskon tärkeät opit ja väitteet edellyttävät tuekseen Vanhan testamentin alkukielen tekstien hallintaa. Jännite kristinuskon ja juutalaisuuden uskonnollisten opettajien auktoriteettien välillä on usein todellinen ainakin tavallisen ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna. Voidaankin perustellusti kysyä: millä auktoriteetilla kristityt uskonnolliset opettajat, jotka eivät oikeasti osaa Raamatun alkukieliä, toimivat? Tavallinen vastaus lienee, että heidän opetuksensa perustuu traditioihin. Mutta voisivatko traditiot joissakin kohdin olla väärässä? Jos voisivat, niin asiat tulisi tutkia Raamatun alkuteksteistä ja selvittää mikä on väärin tai oikein Raamatun tekstin pohjalta.

Käsittääkseni yksi kristittyjen ”hengellisen antisemitismin” syy on pelko, että juutalaiset oppineet tuntevat Vanhan testamentin alkukielen paremmin kuin kristityt uskonnolliset opettajat keskimäärin. Tästä seuraa epävarmuuden tunnetta, joka voi ajanoloon kasvaa jopa vihaksi ensin juutalaisia uskonnollisia opettajia ja sitten lopulta koko juutalaista kansaa kohtaan. Ainakin näin on käynyt historiassa. Eikö ajatus, että juutalaiset ovat muuten hyvin älykkäitä, mutta Raamattua he eivät juuri ymmärrä, ole antisemitismiä? Ne kristityt kirkkoisät, jotka vielä osasivat Raamatun alkukieliä edes kohtuullisesti, eivät luoneet kristinuskon myöhempiä oppeja. Sen tekivät ne, jotka eivät juurikaan osanneet Raamatun alkukieliä.

Koska juutalaiset uskonnolliset opettajat ovat pääsääntöisesti aina osanneet Vanhan testamentin varsinaisen alkukielen, ovat ainekset katkeruuteen, väärinymmärtämiseen ja jopa vihaan olemassa. Kun soppaan lisätään tosiasia, että nykyaikaisen riippumattoman kielentutkimuksen tulokset yleensä tukevat juutalaisten oppineiden tulkintoja, on ristiriita selvästi todettavissa. Meidän kaikkien on aika avata Raamattu ja kysyä itseltämme ja muilta mitä sinne on kirjoitettu ja ”kuinkas luet?”

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus tammikuu 2020

Olemme saaneet Herran armosta aloittaa uuden vuoden. Meidän tulee arvostaa jokaista hetkeä ja mahdollisuutta toteuttaa Jumalan armon sanomaa omassa elämässämme ja toisten ihmisten elämässä. Juutalainen kansa tarvitsee vilpitöntä tukeamme yhä enemmän ilman taka-ajatuksia. Juutalainen kansa on historian aikana kokenut monenlaista vainoa ns. kristityn maailman taholta. Korvausteologiassa Israelin kansa on kokonaan korvattu kristillisellä kirkolla. Siinä väitetään, että kirkkolaitokselle kuuluvat kaikki Vanhan testamentin siunaukset mutta juutalainen kansa on nyt kokonaan Jumalan hylkäämä.


Israelin valtion perustamisesta 1948 alkaen ja jo sitä ennenkin syntyi kristillisiä liikkeitä, jotka vaikuttivat juutalaismyönteisiltä. Ne korostivat rakkautta juutalaista kansaa kohtaan ja Raamatun profetioiden täyttymistä Israelin valtion ja kansan kohtaloissa. Ongelma on kuitenkin siinä, että
osa näistä aktiivisista ryhmistä ja järjestöistä ylläpitää omaa ja villiä raamatuntulkintaa. Niissä ei juurikaan tunneta alkukielisiä raamatuntekstejä. Ei välitetä tutkia mitä Raamattu opettaa alkukielellä. Myöskään ei tutkita juutalaisten oppineiden opetusta tai Vanhan testamentin tulkintaa. Itse asiassa vaikuttaa jopa siltä, että eräät kristityt johtajat saattavat pelätä oman tulkintatraditionsa osoittautuvan puutteelliseksi tai osin jopa vääräksi.


On hyvin raakaa ja ylimielistä jos kristilliset Israel-ryhmät ja -järjestöt esiintyvät juutalaisten ystävinä ja samaan aikaan juutalaisten selän takana opettavat esimerkiksi kuinka juutalaiset vihan aikana ”pakkokäännytetään” viimeisen holokaustin kautta Jeesukseen uskoviksi. Jos tarkastellaan niitä Vanhan ja Uuden testamentin raamatunkohtia, joita ääridispensationalismi käyttää, ei voi kuin ihmetellä
kuinka näitä näkemyksiä perustellaan alkutekstin vastaisesti. Eräät kristilliset piirit eivät edes uskalla vakavasti kohdata juutalaisten tai kristittyjen omia huippuraamatuntutkijoita. Sen sijaan toistetaan kritiikittömästi omia mantroja omille kannattajille. Välillä myös omat todelliset näkemykset yritetään peittää ja houkutella juutalaiset rahalla hiljaisiksi, etteivät he puhuisi kristillisen tulkinnan ongelmista.


Uusi vuosi antaa meille kaikille mahdollisuuden tukea juutalaista kansaa kokonaisvaltaisesti ja vilpittömästi. Jeesus oli juutalainen. Hänen omat opetuksensa eivät poikenneet ratkaisevasti aikansa juutalaisten oikeamielisten ja vanhurskaiden rabbien opetuksista. Jos arvostamme Jeesusta, niin meidän tulee suhtautua juutalaiseen kansaan kuten hän suhtautui. Meidän tuleekin julistaa Raamatun alkukielistä sanomaa niin kuin Jeesus sitä julisti. Muodollinen uskominen ei lopulta auta ketään. Tarvitaan uskollisuutta Raamatun Jeesuksen sanomalle ja opetukselle. Vain siten voimme toteuttaa hänen todellista tahtoaan. Se alkaa siitä miten me kristityt todella voimme auttaa ja rakastaa juutalaista kansaa.


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus marraskuu 2019

Shalom -lehden lukijoiden Israelin matka lähestyy. Nyt on hyvä hetki pohtia sekä Suomessa että Israelissa vapaaehtoistemme tekemää työtä Israelin eri laitoksissa. Kotimaan työtämme tulisi tehostaa ja monipuolistaa samaan aikaan kun kehitämme Israelissa vapaaehtois- ja muita työmuotoja yhdessä juutalaisten toimijoiden sekä arabikristittyjen kanssa. Pitkäjänteisen työn tuloksena Israelin Ystävät ry:llä on kestävät ja erittäin hyvät suhteet kaikkiin yhteistyökumppaneihimme sekä Israelissa että Suomessa. Yhdistyksemme kautta on Suomesta vuosittain Israelissa vapaaehtoisia toiseksi eniten koko maailmasta. Israelin Ystävät ry:n lähettämät vapaaehtoiset saavat hyvän kuvan Israelista ja sen todellisuudesta. Lisäksi he oppivat käytännön hepreankieltä merkittävästi. Valitettavasti nämä innokkaat vapaaehtoiset päätyvät harvoin paikallisosastojemme johtopaikoille. Saattaa olla, että sukupolvien välinen kuilu ja ehkä joskus jopa vanhoista tavoista kiinnipitäminen estää innokkaita nuoria aikuisia pääsemästä eteenpäin. Näin varmasti tapahtuu myös meidän organisaatiossamme. Toivottavasti nuoremmatkin löytävät tehtävänsä ja paikkansa toiminnassamme ja toivottavasti me osaamme olla siinä heitä tukemassa.

Olen kiertänyt Suomen eri seurakuntia pian 24 -vuoden ajan pääasiassa Israelin juutalaisten kanssa. Innostavinta on ollut nähdä niitä Israelin ystäviä, jotka ovat ilmaisseet tukensa juutalaiselle maalle ja kansalle. Joskus olemme kohdanneet myös outoa suhtautumista Israeliin ja juutalaisiin. Tällaisessa ajattelussa Israel -ystävyys halutaan rajata tietyn opillisen ajatusmallin mukaisesti. Mutta yksipuoliset ja omavanhurskauteen johtavat ajatusmallit ovat historiallisestikin valitettavan usein muodostuneet kannattajiensa terveelle ajattelulle ja uskolle vaarallisiksi, jopa kulteiksi. Juutalaiset vieraani ovat kertoneet havaintojaan kuinka rakkaus Israelia kohtaan voi kääntyä äärifanatismiksi. Tällainen rakkaus ei ole enää rakkautta, vaan fanaattista oman näkemyksen sokeaa julistamista ja toisin ajattelevien lakihenkistä tuomitsemista. Yksipuoliset, ”oikeaoppisuutta” korostavat ja kristillisenä esiintyvät ajatusrakennelmat voivat saada jopa hengellisen antisemitismin piirteitä. Juutalaisten ”pelastamisesta” omien uskomusten kautta voi tulla pakkomielle. Tällöin ei korosteta uskomisen- ja tahdon vapautta, vaan samanhenkisten yhteenkuuluvuutta ja pakkoa uskoa uskonnollisen liikkeen eliitin muodostaman opin mukaan.

Viime aikoina olen kiertänyt Suomea myös Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Simon Livsonin kanssa. Olemme kohdanneet varsin vähän suoranaista hengellistä antisemitismiä. Varmaan, koska kuulijat ovat pääasiassa vakaita ja harkitsevia IY:n jäseniä. Silti joillakin ulkopuolisina kokoukseen tulijoilla on selvästi ollut hengelliseen antisemitismiin viittaavia ajatuksia. Heille juutalaiset ovat ennemminkin hengellisen vihan ja pakkokäännytyksen kohteita. Oikea evankeliumi on iloinen ja täysin vapaaehtoinen asia johon ei sisälly pakkoa tai hengellistä alistamista. Yksipuolisten raamatunkohtien esillä pitäminen (varsinkin, jos ei tunne raamatun alkukieliä) voi johtaa tyhmiinkin väitteisiin. Kun olen esimerkiksi tilaisuuksissa yrittänyt oikaista kiihkeimpiä alkutekstin vastaisia tulkintoja, olen saanut joidenkin huhumyllyssä juutalaisuuteen kääntyneen maineen! Tämä vain koska puolustan alkutekstiä mahdollisimman puolueettomasti.

Toisaalta jokunen aika sitten nuo samat tahot syyttivät minua ”liiallisesta kristillisyydestä”. Välillä olen siis joidenkin mielestä liian kristitty ja välillä liian juutalainen. Kyllä ylirabbi Livsonillakin on välillä ihmettelemistä meidän kristittyjen keskellä. Osa kristityistä on niin kaksinaamaisia juutalaisten edessä, että heitäkin oikein puistattaa. Meitäkin pitäisi puistattaa se kun edessäpäin ollaan niin juutalaisia ja annetaan jopa ymmärtää, ettei miltei olla edes kristittyjä. Takanapäin ja suljetussa piirissä, kun juutalaisia ei ole paikalla, paljastuu asioiden todellinen luonne: Yritetään hyötyä ja käyttää juutalaisia omiin tarkoituksiin hengellisen antisemitismin luonteen mukaan.

Juutalaisilla ja ei-juutalaisilla on paljon opittavaa toisiltaan. Pitää kuunnella toisiamme ja tehdä yhteistyötä yrittämättä pakkosyöttää omaa uskoaan. Tärkeää on pitäytyä Raamattuun työmme korkeimpana ohjeena. Kun kohtaamme toisemme ilman ennakkoluuloja vapaudumme turhista peloistamme ja uskallamme olla niin samaa kuin eri mieltä rakkaudellisessa hengessä. Siten tulemme parhaiten kuulluksi. Evankeliumi on ilosanoma eikä vihan tai pakon sanoma. Nähdään pian yhteisissä tilaisuuksissamme, hyvät Shalom -lehden lukijat ja Israelin Ystävät!

Shalom terveisin, Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus lokakuu 2019

Shalom-lehden lukijamatka Israeliin lähestyy. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä syvällisemmin Israelin valtion ja kansan asemaa ja tulevaisuutta. Juutalaisessa ajattelussa päälinjat ovat, a) maallinen ajattelu, b) Israelin valtioon kielteisesti suhtautuvat uskonnolliset ääriryhmät, c) kabbalistiset ajatussuunnat ja d) rabbinistinen ajattelu. Ei-juutalaisilla suhtautuminen Israeliin ja juutalaisiin ilmenee a) antisemitismina, b) neutraalina ajatteluna ja c) Israel- ystävyyttä korostavana kristillisyytenä. Viimemainittu jakautuu pääosin: a) helluntailainen dispensationalismi b) kalvininistinen dispensationalismi ja c) muut Israeliin positiivisesti suhtautuvat ei-dispensationalistiset kristityt ja ei-kristityt ryhmät.

Juutalaisten sekulaarit ryhmät kannattavat ja tukevat yleensä Israelin valtiota juutalaisen kansan kotina. Ne näkevät Israelin valtion ja kansan kohtalon riippuvan pitkälti kulloinkin vallitsevasta poliittisesta tilanteesta ja Israelin politiikasta sekä erityisesti USA:n tuesta Israelille. Sekulaarit juutalaiset suhtautuvat yleensä kriittisesti uskonnollisiin ääriryhmiin ja yleensä uskonnon valtaan Israelissa. Valtioon kielteisesti suhtautuvat ryhmät ovat lähinnä ääriuskonnollisia ryhmiä, jotka näkevät maallistuneen Israelin olevan vailla raamatullisia tai muitakaan perusteluja. Heidän mukaansa juutalaiset voivat vain Messiaan johdolla perustaa jumalallisen valtionsa. He näkevät Jumalan tahtoa kunnioittavien juutalaisten kohtalon hyvänä, mutta pitävät Israelin nykyistä valtiota kauhistuksena ja häpeänä.

Kabbalistiset ja rabbinistiset ryhmät näkevät Israelin valtion ja kansan kohtalon sidoksissa Jumalan suunnitelmaan, tahtoon ja lupauksiin. Ne luottavat Israelin kansan tulevaisuuden olevan hyvä ja jatkuvan aikanaan Jumalan maanpäällisessä valtakunnassa Messiaan tullessa. Rabbinistiset ryhmät korostavat näkyviä asioita ja kabbalistiset ryhmät osin myös salaisia näkymättömiä asioita liittyen Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan. He suhtautuvat Israelin valtioon yleensä positiivisesti.

Antisemitistiset uskonnolliset ja muut ryhmät suhtautuvat Israelin valtioon ja kansaan kielteisesti useista syistä. Nykyisen Israelin valtion olemassaololle ei nähdä perusteita ja juutalaisiin suhtaudutaan negatiivisesti. Israel nähdään Jumalan hylkäämäksi palestiinalaisten sortajaksi, josta tulisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti ennen kuin juutalaiset saastuttavat koko maailman.

Dispensionalistiset ryhmät eroavat lähinnä erityisten armolahjojen korostamisen suhteen. Kalvinistit eivät korosta armolahjoja kuten helluntailaiset/karismaattiset suunnat. Dispensationalismi on suuntaus, jonka kannattajat uskovat eri ”armotalouskausiin” joiden aikana Jumala pelastaa Häneen uskovia. Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa oma roolinsa ja kristillisellä kirkolla omansa. Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismi on yleisimmillään helluntailaisuuden, kalvinismin ja baptismin kannattajien parissa. Maantieteellisesti dispensationalismin kannatus on suurinta Yhdysvalloissa.

Kristillinen sionismi on eräiden kristittyjen uskomus ja oppirakennelma, jonka mukaan juutalaisten paluu Pyhään maahan ja nykyisen Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 ovat merkkejä Raamatun profetioiden täyttymisestä. Kristillisellä sionismilla on yhteyksiä sitä edeltäneeseen 1800-luvun länsimaiseen kristilliseen ja yhteiskunnalliseen liikkeeseen, joka edisti juutalaisten asuttamista Pyhään Maahan (restoraatio). Poliittisesta näkökulmasta kristillinen sionismi on aate, joka perustelee Israelin ja USA:n valta-asemaa Lähi-idässä.

Kristilliselle sionismille tyypillinen uskomus on, että juutalaisten kokoaminen Israeliin on edellytyksenä Jeesuksen toiselle tulemiselle. Monien protestanttisten kirkkojen piirissä on uskonpuhdistuksesta asti ollut yleinen käsitys, että kristittyjen tulee aktiivisesti tukea juutalaisten paluuta Israeliin ja heidän kääntymistään kristityiksi. Käsite kristillinen sionismi itsessään syntyi 1900-luvun puolivälissä. Kristityt sionistit uskovat, että juutalaiset ovat edelleen Jumalan valittu kansa yhdessä kristittyjen kanssa (Room.11:17-24). Tämän vuoksi kristityt sionistit ovat juutalaisen sionismin kannattajia ja tukijoita. Varsinainen sionismi on juutalaisten poliittinen kansallisuusliike, kristillinen sionismi on uskonnolliselta pohjalta rakentuva ideologia. Kristillistä sionismia on arvosteltu sen politisoitumisesta. Muut kristilliset ja sekulaarit juutalaiseen kansaan ja Israelin valtioon positiivisesti suhtautuvat tahot, jotka eivät ole dispensionalisteja tai kristittyjä sionisteja, korostavat aitoa rakkauttaa juutalaista kansaa ja Israelin valtiota kohtaan ilman erityisiä piilotettuja tai muita agendoja ja uskomuksia.

Shalom-terveisin, Ilkka Vakkuri