Aihearkisto: Shalom Lehden pääkirjoitukset

Shalom -lehden pääkirjoitus helmikuu 2019

Lähi-idässä mikään ei ole yksinkertaista ja yksiselitteistä. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Eräs nimettömänä esiintyvä Israelin tiedustelu-upseeri sanoikin, että ainut tosiasia Lähi-idässä on ainainen valtataistelu sekä tarvittaessa siihen liittyvä väkivallan käyttö. Tämä on yksi syy miksi esimerkiksi EU:n ja länsimaiden ratkaisuesitykset Lähi-idän kriisiin eivät toimi. Lähi-idässä kuunnellaan niitä, joilla on sekä valtaa että voimaa kuten Turkkia, Venäjää ja USA:ta sekä paikallisia toimijoita kuten Iran, Israel, Egypti ja Saudi-Arabia. Tämä johtuu pitkälti Lähi-idän historiasta, joka on valtataistelun ja väkivallan historiaa. Modernilla ajalla tähän on vielä lisääntyvästi liittynyt öljyn merkitys.


Suurvalloista erityisesti USA ja Venäjä ovat kiinnostuneet Lähi-idästä. USA:n kiinnostukseen vaikuttavat voimakkaasti sekä ulko- että sisäpoliittiset syyt. Lähi-idän öljyvarat ja öljyn esteetön kulku maailmanmarkkinoille ovat sille tärkeitä. Myös öljyn hinnan kontrolloiminen Lähi-idän tuotannon lisäämisen tai vähentämisen kautta on ollut sen intresseissä. Donald Trumpin hallinto on kuitenkin asettanut painopisteeksi Israelin aseman turvaamisen ja voimakkaiden liittosuhteiden luomisen alueen keskeisten maiden ja niiden johtajien kanssa. Tähän prosessiin on kuulunut Israelin sotilaallisen ja taloudellisen avun kasvattaminen ja sen johdon näkemysten huomioon ottaminen. USA ei Trumpin hallinnon aikana toimi Lähi-idässä Israelin hallinnon tietämättä ja sopimatta jo etukäteen Israelin johdon kanssa. Näin läheistä yhteistyötä Israelin hallinnon kanssa ei ilmeisesti ole aikaisemmin tapahtunut.

USA:n hallinto pyrkii neuvottelemaan Lähi-idän strategisten liittolaistensa kanssa – kuten Saudi-Arabia, Jordania, Egypti ja Israel – sopimuksen, jossa keskeiset arabimaat painostaisivat palestiinalaisia luopumaan asteittain väkivallan käytöstä. Pyrkimys on saada aikaan pysyvämpi rauhansopimus Israelin kanssa niin että väkivaltaisuudet saataisiin loppumaan. Palestiinalaisten tulisi keskittyä oman hallintonsa kehittämiseen eikä Israelin vastustamiseen. Tätä on toki yritetty aiemminkin ilman onnistumista. Lisäksi on muistettava, että Venäjä on uudempi toimija Lähi-idässä ja sillä on tarjota sekä sotilaallista voimaa että taloudellista yhteistyötä omien etujensa ajamiseksi. Venäjän etu on entisestään monimutkaistaa Lähi-idän tilannetta. Se voi myydä esimerkiksi aseteknologiaansa Lähi-idän alueella ja vaikuttaa mm öljynhintaan omaksi edukseen.


Historian ennustaminen on aina osoittautunut haasteellisemmaksi kuin on osattu arvata. Esim. Neuvostoliiton hajoaminen kyettiin ennustamaan pääsääntöisesti vain jälkikäteen. Nykymaailmassa lähes kaikki asiat dokumentoidaan. Ei löydy juuri mitään todistettavaa, dokumentoitua, etukäteen ennustamista joka olisi osunut kohdalleen. Jotkut ovat esittäneet omia profetioitaan ja ennustuksiaan vedoten siihen mitä Raamatusta ymmärtävät. Haasteena tässä on, että ainakaan tähän mennessä ei ole löytynyt luotettavia todisteita tällaisen menetelmän onnistumisesta ennakoida tulevia tapahtumia. Tällaisia profetioita ja ennustuksia on jatkuvasti jouduttu korjaamaan ja muuttamaan, eivätkä ne sittenkään ole osoittautuneet luotettaviksi. Jotta ymmärtäisimme Raamatun profetioita ja ennustuksia, meidän tulisi tuntea myös Raamatun kuvakielen merkityksiä, kielioppia, aikamääreitä ja käsitteitä niiden kirjoitusajankohdan merkityksessä.

Kun Jumala toteuttaa suvereenia tahtoaan maailmanhistoriassa, Hän ei ole riippuvainen ihmisten villeistä raamatuntulkinnoista. Juutalaistenkin mukaan Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias toimija, jonka ei tarvitse kysellä keneltäkään mitä Hän tekee ja kuinka Hän toteuttaa tahtoaan. Meille on monin verroin tärkeämpää luottaa Jumalan armotahtoon kuin kilpailla tai kilvoitella profetioiden ymmärtämisessä ja niiden toteutumisessa. Kaikki on parasta jättää Herran käteen ja tyytyä Hänen tahtonsa toteutumiseen niin maan päällä kuin taivaassa. Jos keskitymme omiin vajavaisiin profetioihimme ja ennustuksiimme, niin lopulta kamppailemme vain Jumalan tahtoa vastaan. Jos taas pidämme esillä Jumalan armotahtoa, niin olemme rakentamassa Hänen valtakuntaansa, jossa Israelillakin on oma raamatullinen merkityksensä.


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus tammikuu 2019

Olemme aloittaneet uuden vuoden. Uusi vuosi haastaa meidät etsimään uutta tietoa lähimmäisistämme, itsestämme, Raamatusta ja Israelista. Uusi ihmisemme etsii ja haluaa löytää aina jotain uutta. ”Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.” Vanha ihmisemme haluaa pitäytyä siihen mikä on vanhaa ja sille turvallista. Siksi meillä ihmisillä vallitsee jännite sisäisen ja ulkoisen ihmisen välillä. Tämä jännite voimistuu ja kamppailu herää erityisesti kaiken uuden edessä.

Meillä on taipumus suhtautua lähimmäisiimme tietyllä, opitulla tavalla. Helposti käy niin, että arvostamme, kunnioitamme ja rakastamme niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Vihaamme ja halveksimme niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Ihmissuhteemme vaikuttavat korostetusti siihen, että näkemyksemme ja asenteemme jäykistyvät entisestään vuosien varrella. Lopulta emme kykene tai halua kovinkaan paljon ymmärtää erilaisia ajatuksia ja asenteita. Kun näin tapahtuu, niin vieraannumme yhä enenevässä määrin niistä lähimmäisistämme, joilla voisi olla meille paljon annettavaa, opetettavaa ja omaksuttavaa – on sitten kyse juutalaisista, ei-juutalaisista tai eri tavalla ajattelevista kristityistä ryhmistä. Todellisuudessahan viisaus ei ole – niinkuin savolainen sanoo – ”yhden miehen tai naisen päässä”.

Itse asiassa monet seikat, joiden nimeen vannomme tai joita pidämme ainoina oikeina, voivat perustua hyvinkin puutteelliseen todellisuuspohjaan. Valtaosa kuulemastamme perustuu enemmän tai vähemmän jonkin osapuolen yksipuoliseen propagandaan. Propagandalla tarkoitan tässä asioiden yksipuolista esittämistä ilman selkeiden vaihtoehtojen esille tuomista.

Tunnettu amerikkalainen kristillinen johtaja sanoi hiljakkoin saarnassaan, että hyvin harva saarnaaja – mukaan lukien hän itse tai sanan kuulija – tuntee tai tietää oikeasti mitä Raamattuun on kirjoitettu. Tällä hän tarkoitti, että lähes kaikki sanan julistajat ja kuulijat ovat opetuksessa ja sanoman ymmärtämisessä Raamatun käännösten varassa. Siksi hän kehotti kaikkia saarnaajia ja julistajia perehtymään ja etsimään alkukielisen sanoman totuutta ja sisältöä. Hän sanoi pelkäävänsä, että nykyinen yleisesti julistettu kristillinen sanoma on osin ristiriidassa Raamatun oman Sanoman kanssa. Hän perusteli näkökantaansa sekä kirkkohistorian että käytännön kokemuksensa kautta.

Kirkkojen ja seurakuntien opit ja käytännöt ovat pitkälti muodostuneet kristillisen tulkinnan ja perinteen kautta historian aikana. Kehitys on vaikuttanut myös moniin Raamatun käännöksiin kääntäjien taustayhteisöjen haluamaan suuntaan. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että Yhdysvalloissa on käytössä n. 40 virallista raamatunkäännöstä eikä mikään niistä läpäise kunnialla puolueettoman raamattututkimuksen seulaa.

Onkin syytä kysyä, kuinka valtava aarrearkku ja kallisarvoinen helmi alkuperäinen Raamattu oikein on? Kuinka sen Sanomaa voisi hyödyntää tulevaisuudessa oikein ja hyödyllisesti yhteiseksi hyväksemme? Tässä työssä meitä voivat auttaa suuresti alan huippututkijat, niin juutalaiset kuin kristitytkin. Mutta olemmeko valmiit ottamaan huomioon heidän tutkimustuloksiansa? Helpointa lienee pitäytyä oman herätysliikkeen, seurakunnan tai kirkkokunnan vakiintuneeseen oppiin ja uskonkäsitykseen. Joskus olen miettinyt, että mihinkä uskonsuuntaan Pyhä Henki on oikein sitoutunut, kun kristityt kiistelevät jatkuvasti siitä kenen traditio on se ainut oikea? Totuushan on, ettei Pyhä Henki ole sitoutunut mihinkään ihmisten kehittämään traditioon tai perinteeseen!

Mielenkiintoista ja tapahtumarikasta, uutta etsivää ja luovaa uutta vuotta toivottaen!

Shalom terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus, joulukuu 2018

Kaikki maailman aktiivikristityt valmistautuvat joulun suureen juhlaan. Kristityille Jeesus on luvattu ja ennustettu Messias, Jumalan Poika ja Jumalan toinen persoona. Aikamme tutkijat yleensä olettavat, että ilman Jeesuksen korottamista jumalliseksi tai varsinkin Jumalan toiseksi persoonaksi, kristinusko ei olisi eriytynyt riittävästi juutalaisuudesta ja kiinnostanut pakanakansoja. Se ei olisi levinnyt laajalle. Kirkkohistorioitsijoiden mukaan Jeesuksen aseman korottaminen saarnamiehestä, rabbista ja parantajasta jumalalliseksi olennoksi ja Jumalan toiseksi persoonaksi ei tapahtunut hetkessä. Se oli varsin pitkän historiallisen prosessin tulos.

Kuitenkin kaikki lienevät yksimielisiä, että lopputulos oli välttämätön kristikunnan kehityksen kannalta. Ilman Jeesuksen korottamista ainutlaatuiseen asemaan nykyistä ja vaikutusvaltaista kristinuskoa ei olisi voinut syntyä tai kehittyä. Vaikka kristinuskon asema on erityisesti viimeisen 100 -vuoden aikana selvästi heikentynyt maallistumisen myötä, on sillä yhä sekä maallista että hengellistä asemaa ja valtaakin. Jopa maallistuneessa Suomessa kirkot yhä täyttyvät joulunajan konserteissa ja tapahtumissa. Ei ole syytä unohtaa traditionaalista joulukirkkoakaan, jolloin kirkot yleensä täyttyvät. Pääsääntöisesti kirkko yhä vihkii avioparit, hoitaa hautajaiset ja pitää rippikoulut lähes kaikille suomalaisille.

Monet kristilliset tahot ovat kuitenkin yhä enemmän huolissaan kristinuskon otteen heikkenemisestä tavallisten suomalaisten lisääntyvästi maallistuvassa maailmankuvassa. Kysytään, kuinka tästä kehityksen vaiheesta selvitään ja onko kehityksen suunta enää ylipäänsä muutettavissa. Kirkkojen ja seurakuntien vaikutusmahdollisuudet ihmisten arkeen ja elämään ovat olleet voimakkaasti kapenemassa. Koska tämä kehitys on koettu uhkaavaksi, niin sen pysäyttämiseksi on yritetty löytää erilaisia keinoja. Keinot ovat vaihdelleet kaiken maallisen ja hengellisen uutuuden hyväksymisestä kaiken uuden kieltämiseen ja jopa eristäytymiseen. Kuitenkin vaikuttaa, että mitkään keinot eivät ole ainakaan toistaiseksi pysäyttäneet yleistä maallistumiskehitystä.

Joulusta on tullut yhä enemmän maallisen perhejuhlan kaltainen tapahtuma. Joulun hengellinen Sanoma on jäänyt enenevässä määrin taka-alalle. Onko joulun varsinainen Sanoma jo kokonaan häviämässä ihmisten elämästä? Tämä on kiperä kysymys ja vastaus riippuu siitä, mikä ymmärretään joulun hengelliseksi sanomaksi? Onko Sanoma Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajana jo suurelta osin menetetty tavallisten suomalaisten keskuudessa? Voivatko kirkot ja seurakunnat jotenkin vaikuttaa yleiseen maallistumiskehitykseen? Yhä kasvava pelko on, että vastaus on kielteinen.

Juutalaisten keskuudessa Jeesuksen näkeminen pelkkänä vääränä profeettana ja -messiaana on vaihtumassa. Yhä useampi ajattelee, että juutalainen Jeesus oli lähinnä ankaran juutalaisen lain ja oikeudenmukaisuuden opettaja. Heidän käsityksensä mukaan Paavali ja monet muut Uuden testamentin kirjoittajat – ja myöhemmät kirkkoisät – vääristelivät jeesuskuvan vastaamaan omia poliittisuskonnollisia tavoitteitaan. He uskovat, että ilman alkuperäisen jeesuskuvan ja Jeesuksen sanoman muuttamista kristinuskon ydinsanoma olisi toisenlainen ja jopa juutalaisuutta kunnioittava.

Vaikuttaa siltä, että ainakin maallistuneissa länsimaissa kristinuskon perussanoma on katoamassa tavallisten ihmisten elämästä. Se on luisumassa kiihtyvää tahtia kohti tapakristillisyyttä, joka sekin asteittain katoaa. Kuinka tämä kehitys pysäytetään? Voisiko sanoma Jeesuksesta vielä juurtua ihmisten sydämiin? Voisiko tuon prosessin käynnistää jo tänä jouluna? Lähtökohtana voisi olla sen kertominen, mitä Jeesus sinulle henkilökohtaisesti merkitsee.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 9/2018

Viime aikoina Suomessakin on paljon puhuttu Euroopan Unionista. Yksi tärkeä syy tähän on Suomen entisen pääministerin Aleksander Stubbin pyrkimys EU:n huippuvirkaan. Toinen syy on ollut jo pidempään jatkunut EU:n integraatiokeskustelu. Kolmas syy on yleinen keskustelu EU:n tulevaisuudesta nyt kun Britannia lähtee ulos EU:sta maaliskuussa 2019. Eri näkemyksistä riippumatta kaikki tuntuvat olevan jotenkin huolissaan EU:n tulevaisuudesta, niin EU:n kannattajat kuin vastustajatkin. Vaikka EU:n tulevaisuuden näkymät ovat käyneet entistä epävarmemmiksi, silti yhä selkeämpi enemmistö Suomessa kannattaa maamme EU jäsenyyttä. Pelätään EU:n jäsenmaiden uusia talouskriisejä, mahdollista talouden taantumista, Britannian EU eron seurauksia, uusia maahanmuuttokriisejä pakolaistulvineen, EU:n puolustuskyvyn heikkenemistä Venäjän kiihtyneen asevarustelun takia, ympäristön saastumista ja sitä torjuvien toimenpiteiden vaikutusta talouteen ja EU:n maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, EU:n aseman heikkenemistä suurvaltojen ottaessa yhä keskeisemmän roolin maailmanpolitiikasta ja -tapahtumista, EU:n jäsenvaltioiden keskinäisen jännityksen kasvua kun niiden edut ja tavoitteet ovat yhä selvemmin ristiriidassa keskenään, jne.

Jos EU:lla ei ole helppoa näinä aikoina niin myös suurvaltojen eturistiriidat ovat tulleet esiin ympäri maapalloa. USA on tähän asti enemmänkin seurannut Kiinan ja Venäjän toimia ilman, että se olisi voimakkaasti puuttunut näiden vaikutusvallan laajentumispyrkimyksiin. Tähän on osasyynä ollut USA:n sisäpolitiikka, joka on vaikuttanut ulkopolitiikkaan. USA on pyrkinyt toimimaan niin, että Venäjä ja Kiina ovat voineet tuntea olonsa turvalliseksi kaikissa tilanteissa. Tähän politiikkaan on liittynyt EU:n ja USA:n natoliittolaisten tukeminen ilman konfliktien synnyttämistä, jos mahdollista Venäjän tai Kiinan kanssa. Venäjää ei ole haluttu EU:n tai USA:n toimesta ärsyttää sotilaallisesti eikä Kiinaa taloudellisesti. Venäjän kiihtyvään asevarusteluun ei ole vastattu kilpavarustelulla, vaan taloudellisilla sanktioilla vedoten esimerkiksi Krimin laittomaan miehitykseen. EU:lla ei ole näyttänyt olevan selkeää politiikkaa Kiinan vaikutusvallan kasvun pysäyttämiseksi. Kiinan halpatuonti ja muut vaikuttamiskeinot EU:n ja USA:n talouteen ja EU:n jäsenmaihin ovat saaneet rauhassa vahvistua.

USA nykyinen presidentti Donald Trump on tuonut päättäväisesti esiin, että hän haluaa virkakaudellaan palauttaa voimatasapainon suurvaltojen välille. Venäjä ja Kiina pakotetaan neuvottelemaan kohtuullisista ja oikeudenmukaisista kaupan ja sotilaallisen tasapainon ehdoista, joista myös sovitaan ja pidetään kiinni. Tässä tilanteessa EU:n painoarvo on jäänyt heikoksi suurvaltojen pyrkimysten ja tavoitteiden keskellä. Suurvallat ovat yhä selvemmin sekaantumassa kaikkiin maailman konflikteihin ja talouskysymyksiin suoraan tai epäsuorasti. Venäjä on toiminut näissä asioissa ehkä näkyvämmin, kun taas Kiina on toiminut enemmän kulisseissa.

Donald Trumpin voimakas tuki Israelille hämmentää myös EU:ta, jossa monet päättäjät haluavat harjoittaa enemmän palestiinalaismyönteistä politiikkaa. Israelilla on liittolainen joka vankkumatta ja suoraselkäisesti puolustaa Israelin oikeutta olemassaoloon ja tukee juutalaisvaltiota. Tämä vaikeuttaa EU:n pyrkimysten toteuttamista Lähi-idässä ja samalla osoittaa EU:n voimattomuutta vaikuttaa USA:n Lähi-idän politiikkaan. Venäjä on aktiivinen Lähi-idän alueella ja sen toimet entisestään kiristävät tilannetta alueella. Ne saattavat jopa johtaa vakavaan konfliktiin Israelin tai USA:n kanssa. Kiina seuraa taustalla tilannetta ja pyrkii hyötymään siitä tilaisuuden tullessa. Nähtäväksi jää kuinka tilanne kehittyy Lähi-idän ruutitynnyrissä Israelin ja sen naapurien keskuudessa. Ainakin tiedämme, että Israel tarvitsee sen henkisen, hengellisen ja aineellisen tuen mitä voimme tarjota Israelin Ystävinä.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 8/2018

Olen viime aikoina lukenut mielenkiinnolla Ninarose Maozin Ariel Livsonin elämästä kertovaa kirjaa nimeltä ”Luvatun maan Ariel”. Kirja on minulle tärkeä siksi, että se kertoo hyvin tuntemani ja arvostamani ihmisen elämästä. Ariel tullut jo pidemmän ajan kuluessa minulle tutuksi erinomaisena Israelin matkaoppaana ja mielenkiintoisena persoonana, jonka sanavalmius ja kyky opastaa ovat aivan omaa luokkaansa. Hän on aina suhtautunut vastuullisen intohimoisesti siihen mitä tekee ja sen mukaiset ovat hänen työnsä tuloksetkin.

Kirja on kooste Arielin elämän keskeisistä tapahtumista. Niitä käydään läpi sekä Arielin että hänen läheisten ystäviensä kertomana. Mukana on vakavuutta, huumoria, itseironiaa, avoimuutta ja suuria tunteitakin. Tapahtumat etenevät dynaamisesti ja tiivistetysti esitettynä. Kirja ei varsinaisesti syväluotaa Arielin koko räiskyvää, tutkivaa ja kyseenalaistavaa persoonaa, saati keskity hänen tutkimiinsa erityiskysymyksiin kovinkaan tarkasti. Mutta se antaa kuitenkin riittävän tarkan kokonaiskuvan Arielin kiehtovasta ja osin yllättävästäkin persoonasta. Tämän takia kirjaa voi suositella luettavaksi jokaiselle siitä kiinnostuneelle riippumatta lukijan henkilökohtaisesta taustasta.

Arielin arvot ja asenteet tulevat hyvin ja positiivisella tavalla esille. Kirja kannattaa siis lukea huolellisesti niin kykenee paremmin ymmärtämään Arielin osin särmikästä, joskus jopa kiivastakin mutta määrätietoista persoonallisuutta, jota huumori ja itseironia värittävät. Kun tunnen Arielin vuosien varrelta kohtalaisen hyvin, minua on aina kiehtonut hänen kykynsä ja taitonsa kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä ja ajatusrakennelmia. Tutkimusten mukaan me ihmiset luomme äärimmäisen harvoin mitään aivan uutta. Pääasiassa toistelemme sitä mitä olemme aiemmin oppineet.

Itsenäistä ajattelua, jota todellinen vastuullinen vapaa tahto edellyttää, on vaikea synnyttää tai pitää yllä, jos olemme enemmän tai vähemmän ympäristömme ja kulttuurimme vankeja. Vapaus edellyttää sekä vapaan tahdon että todellisen kriittisen elämän- ja ajatustavan omaksumista osaksi arkipäivän todellisuutta. Tässä asiassa luulen Arielin onnistuneen hyvin. Toivottavasti hän pitää pintansa aina maallisen elämänsä lopullisille kalkkiviivoille asti! Arielin tuntien uskon niin käyvän ja saamme iloita vielä monista uusista, huumorilla höystetyistä itsenäisistä ajatuksista Arielin suusta tai kynästä. Siunattua jatkoa elämääsi Ariel ja Israelin pyhän Jumalan siunausta!

Hyvät Shalom-lehden lukijat: tukekaa Israelia sekä hengellisesti, aineellisesti että henkisesti niin Arielkin riemuitsee kanssamme!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 7/2018

Suomessa olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimästä kesästä. Välillä ehkä liiankin lämpimästä. Ainahan kaikissa asioissa on puolensa ja puolensa. Israelin Ystävät ry on kesälläkin toiminut periaatteidensa mukaan Israelin parhaaksi. Olemme järjestäneet Israel-tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Kuhmossa pidimme hyvin onnistuneen konferenssin Israelin Ystävät ry:n 110-vuotis- ja Israelin valtion 70-vuotisjuhlien merkeissä.

Tuimme Israelia ja sen kansaa taloudellisesti, henkisesti ja ennen kaikkea hengellisesti. Israelissa olevat vapaaehtoisemme jatkoivat merkittävää konkreettista vapaaehtoistyötä Israelin hyväksi. Kiitos kaikille Shalom-lehden lukijoille, jotka olette olleet tukemassa työtämme Israelin hyväksi tänä kesänä ja muulloinkin! Jatkakaamme edelleen yhteisen Israel-työmme tukemista myös syksyn saapuessa.

Valtamedia Suomessa on jatkanut yksipuolisten näkemysten ja kohujuttujen esiin nostamista. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Ainahan lehdistö ja muu media on ollut myös poliittisen vaikuttamisen ja ihmisten viihdyttämisen tärkeä väline. Internetin ja sen sosiaalisen median myötä lehdistö on saanut kilpailijan, jonka hallitseminen ei ole enää helppoa vaikka sitä yritetään kaiken aikaa eri puolilla maailmaa. Uusi media kykenee tunkeutumaan joka paikkaan – tahdotaan sitä tai ei. Se ei ole enää vain vaihtoehto vanhalle medialle, vaan se valtaa siltä yhä lisää alaa.

On julkaistu tutkimuksia, joiden mukaan esimerkiksi nuoret ovat jo pääosin hylänneet vanhat mediat. He lukevat tai kuuntelevat uutisensa usein uuden median eri lähteistä. Tätä ei valtamedia Suomessa, eikä monessa muussakaan maassa, ota riittävästi huomioon. Perinteinen media tuhoaa uskottavuutensa, jos se edelleen käyttää lähteenään liian yksipuolisesti valittuja mielipiteitä ja ajatuksia. Ihmiset voivat lukea ja kuunnella vaihtoehtoisia kantoja ja näkemyksiä sähköisen median laajoista lähdeaineistoista, jos haluavat niin tehdä.

Israel -piireissä on jo vuosikymmeniä nähty, että Israelia koskeva uutisointi on osin puolueellista ja jopa virheellistä. Nykyisin voi uusien medioiden kautta tutkia monipuolisemmin ja laaja-alaisemmin Israel-uutisoinnin kirjoa ja tehdä sen perusteella omat johtopäätöksensä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että myös Israel-uutisoinnissa on virheellisyyksiä, yksipuolisuuksia ja jopa tarkoituksellisia ylilyöntejä. Tässä suhteessa uusi media palvelee meitä jakamalla monipuolisempaa tietoa kuin vanha media.

70-vuotiaan Israelin historia on vaikuttava selviytymistarina, joka ainutlaatuisuudessaan hakee vertaistaan maailmanhistoriassa. Tämä tarina jatkuu edelleen vaikka sille on haettu loppua sen vihollisten taholta jo 70-vuoden ajan. Väkisinkin uskovan mieleen tulee ajatus Jumalan suunnitelmasta ja johdatuksesta. Kuinka muuten voi selittää Israelin selviämistä kaikista haasteista, joita tuo suhteellisen nuori valtio on jo saanut kokea. Israel on tänä päivänä entistä vahvempi taloudellisesti, teknologisesti, henkisesti, sotilaallisesti ja osin yhteiskunnallisestikin.

Silti kaikkien näiden Jumalan sallimien ihmeiden keskellä juutalainen kansa on, jos mahdollista, entistäkin maallistuneempi. Siksi uskon, että meidän Jeesukseen pelastajana uskovien, tulisi antaa kaikki tukemme Israelin hengelliselle heräämiselle. Kaikki tuki on toki tärkeää, mutta hengellisen työn tukeminen on välttämätöntä ja arvokkainta Jumalan pelastussuunnitelman toteutumisen kannalta. Tukekaamme hengellistä evankeliumin työtä niin enkelitkin taivaassa riemuitsevat!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehti nro 5/2018 pääkirjoitus

Tänä vuonna saamme juhlia kahta meille Israelin ystäville tärkeää asiaa. Israelin Ystävät ry täyttää 110 vuotta ja Israelin valtio 70 vuotta. Yhdistyksemme muistaa näitä asioita monissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Päätapahtumia ovat ”Israelin Ystävät 110 vuotta” -juhlakonferenssi Kuhmossa 17-19.8 ja juhlaseminaari Tuusniemen Hupelissa 17-20.6. Kun puhutaan jonkin järjestön tai valtion perustamisesta unohtuu helposti, miten ainutlaatuisia ja tärkeitä tapahtumia ne saattavat olla. IY perustettiin 40 vuotta ennen Israelin valtion perustamista, ei jälleenrakentamaan muinaista Israelia vaan tukemaan jotain täysin uutta. Kun Israelin valtio perustettiin 70 vuotta sitten, ajatuksena ei ollut muinaisen Israelin valtion uudelleen perustaminen, vaan tarkoituksena oli luoda uutta ja ainutlaatuista.

Näin onkin tapahtunut Israelin modernin valtion kohdalla. Se on pystynyt suorituksiin, joista muinaisessa Israelissa ei osattu haaveilla. Historiallinen Israel oli pappeus- ja kuningasvaltainen teokratia. Nykyinen Israel on demokraattinen valtio jossa kuningas tai papisto eivät päätä, vaan kansan valitsema parlamentti ja poliittisesti valittu hallitus. Muinainen Israel oli Raamatun mukaan pohjimmiltaan uskonnollinen. Monista raamatunkohdista luemme, että kansan ja sen johtajien jumalanpalvelus oli usein teennäistä ja vilpillistä. Tutkimusten mukaan nykyjuutalaisista 70 % ei usko mihinkään korkeampaan voimaan. Israel on moderni ja maallistunut yhteiskunta, jossa on kuitenkin voimakkaat perinteet. Ne näkyvät mm. juutalaisten juhlien säännöllisenä viettämisenä.

Tulevaisuus näyttää kuinka Israelin valtio tulee mahdollisesti vielä kehittymään ja muuttumaan. Uskovina toivomme, että Israelin valtio tulisi kehittymään ja uudistumaan hengelliseen suuntaan ja Raamatun tutkimisen pohjalta syntyisi jotakin aivan uutta. Vanhoilliset uskonnolliset valtarakenteet pyrkivät aina osaltaan tukahduttamaan oikean hengellisen uudistumisen pyrkimykset. Vanhan testamentin profeettojen selkeä sanoma on jatkuva hengellisen ja henkisen uudistumisen ja uudistamisen tie. Siitä ei ole epäilystäkään kun luetaan profeettoja.

Israelin Ystävät ry on 110 -vuotisen taipaleensa aikana kohdannut monenlaisia haasteita. Järjestön perustamisen takana oli halu auttaa evankeliumikeskeisesti sekä suomalaisten kristittyjen että yleensä juutalaisten ajattelua koskien Raamatun ilmoitusta Israelista ja Messiaasta. Maallinen Israelin valtio olisi korkeintaan välietappi kohti Jumalan myöhemmin perustamaa kuningaskuntaa, jossa Messias olisi kuninkaana ja Jumala kaiken valtiaana. Mielipidemittaustenkin valossa näyttää siltä, että Israelin valtiosta on tullut monelle juutalaiselle ja kristitylle itsetarkoitus. Samalla lopullinen Jumalan päämäärä on enemmän tai vähemmän hämärtynyt näiden ihmisten keskellä. Tämä johtaa hengelliseen lamaantumiseen ja pelkkien traditioiden muodolliseen noudattamiseen ilman syvempää sisältöä. Näin ei tietenkään ole kaikkien kohdalla mutta nykyisen maallistumiskehityksen myötä tämä uhkaa tulla vallitsevaksi kehitykseksi.

Tällainen kehitys on raamatullisen näkökulman kannalta vaarallinen. Jos hengelliset tavoitteet ja päämäärät hämärtyvät puhuttaessa Israelin valtiosta, niin hälytyskellojen tulisi soida maallistumisen vaarojen edessä. Tämä maallistuminen näkyy myös Israelissa vietettävissä maallisissa 70 -vuotistapahtumissa. Suomessa se näkyy siellä, missä Israelin valtion 70 -vuotisjuhlinnassa painotetaan lähinnä maallisia tavoitteita. Jos kristityt unohtavat tai jättävät tuomatta esille hengellisen sanomansa, muuttuu Israelin tarkastelu aina enemmän maalliseksi valtion ihailuksi ja palvonnaksi. Kristittyjen tulee puhua parannuksen tekemisestä, hengellisen ja maallisen elämän uudistumisesta ja jatkuvasta Kristuksen tunnustamisen tarpeesta. Jos näin ei tapahdu, kristinuskon sanoma haalistuu, maallistuu ja menettää suolansa. Kristinuskon ydin katoaa kun Jeesuksesta vaietaan. Mieleen tulevat Jeesuksen sanat Matt.10:32 ”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten (juutalaisten ja pakanoiden) edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.”

Shalom-terveisin, Ilkka Vakkuri

Shalom -lehti nro 4/2018 pääkirjoitus

Poliittinen tilanne Israelin ympärillä on ollut jo pitkään sekava ja Israelin kannalta jopa vaarallinen. Esimerkiksi Iranin uhka on ollut jo pitkään ilmeinen. Se pitää sisällään jopa ydiniskun mahdollisuuden Israeliin. Tämän estämiseksi Israelin puolustusvoimat, tiedusteluelimet ja viranomaiset työskentelevät kaikilla tasoilla lakkaamatta. He ovat erittäin tyytyväisiä siihen, että nykyisin heillä on ainakin yksi selvä tukija, jolla on käytettävissään iso arsenaali keinoja Israelin auttamiseksi. Monien israelilaisten poliitikkojen ylistämä ja arvostama henkilö on tietenkin suosiotaan viime aikoina myös kotimaassaan kasvattanut USA:n presidentti Donald Trump.

Trumpin viimeisin valinta ulkoministeriksi vahvistaa Israelia tukevaa linjaa. Presidentti Trump on monessa suhteessa poikkeuksellinen persoona, joka uskaltaa olla oma itsensä ja toteuttaa sitä mitä lupaa vastustuksestakin huolimatta. Hän ei pelkää laittaa itseään likoon ajamiensa asioiden puolesta. Häneltä näyttää puuttuvan eräitä yleensä poliitikoille kuuluvia luonteenpiirteitä, joita olemme tottuneet näkemään.

Poliitikot eivät juuri edusta muuta kuin itseään ja etupiirejään. He pyrkivät kaikessa muuttamaan asioiden luonnetta ja joskus totuuttakin omien tarkoitusperiensä hyväksi. Harvemmin he edes yrittävät tosissaan pitää vaalilupauksiaan. Heille on myös vaikeaa maineen menettämisen pelossa vaihtaa tiiminsä jäseniä. Samoin pelätään yleistä reaktiota ja erotettujen kostoa eri muodoissa. Sopivien ja pätevien tiimiläisten löytäminen on kuitenkin yksi poliitikon tärkeimmistä tehtävistä. Poliitikot ovat yleensä populisteja poliittisesta kannastaan riippumatta ja yrittävät toimissaan miellyttää mahdollisimman monia. Siksi he yleensä välttävät tekemästä vaikeita päätöksiä ja harvoin he ovat valmiita kantamaan vastuunsa tekemistään päätöksistä.

Populismiin kuuluu, että halutaan esiintyä turvallisina, arvattavina ja etukäteen ennustettavina kansakunnan isä- tai äitihahmoina tavalla tai toisella. Halutaan miellyttää valtamediaa ja sen edustamia tahoja. Ei uskalleta tehdä mitään mikä vaarantaisi omaa etua. Valtamedian asemaa ei uskalleta arvostella vaikka aihettakin olisi. Poliitikot ovat yleensä riippuvaisia heidän työnsä ja kampanjointinsa rahoittajista. Siksi he toimivat näiden tahojen intressien mukaan. Mitä enemmän joku tarjoaa poliitikolle tukea, sitä vaikutusvaltaisempi tällainen taho on poliitikon päätösten ja toimien ohjaajana.

Kaavasta poiketen Donald Trump toimii poliitikolle epätyypillisellä tavalla. Lyhyessä ajassa hän onkin onnistunut muuttamaan maailman politiikan totuttuja kuvioita joiltakin osin. Vanha sanonta kuuluu, että ”aina roiskuu kun rapataan”. Me voimme vain seurata mitä uutta pres. Trump vielä saa aikaan niin maailmanpolitiikassa kuin USA:n ulko- ja sisäpolitiikassa. Yksi asia ainakin näyttää varmalta: hän seisoo Israelin rinnalla sen vaikutusvaltaisimpana tukijana. Raamattu kehottaa rukoilemaan myös päättäjien ja esivallan puolesta. Ei ole väärin pyytää Jumalan ohjausta Donald Trumpille hänen tehtävässään. Muistakaamme myös erityisesti Israelin päättäjiä sekä tietenkin oman maamme presidenttiä, hallitusta, eduskuntaa ja virkamiehiä.

Onnea ja siunausta nyt 70-vuotta täyttävälle Israelin valtiolle!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom lehti nro 2/2018 pääkirjoitus

Jerusalemin merkitys juutalaiselle kansalle on niin suuri, että Israel ei varmastikaan ole valmis luopumaan siitä maailman tapahtumista riippumatta. Se on ja pysyy osana Israelin valtiota. Tarvittaessa Israel kykenee ja on valmis käyttämään riittävän kovia keinoja Jerusalemin pitämiseksi Israelin yhteydessä. Viimeisenä keinona voisi olla jopa ydinaseiden käyttö Israelin kansan ja Jerusalemin puolustamiseksi.

Ajatus pääkaupunki Jerusalemin jakamisesta on suurimmalle osalle juutalaisista varmasti vastenmielinen. Toisaalta tiedämme, että israelilaisten huippupoliitikkojen keskuudessa on esitetty varasuunnitelmana Jerusalemin kaupungin rajojen laajentamista Betlehemin ja muutamien muiden palestiinalaisalueiden suuntaan. Nämä alueet olisivat osa ”palestiinalaisten Jerusalemia” ja Israel säilyttäisi nykyisen tilanteen varsinaisen Jerusalemin suhteen. Tätä vaihtoehtoa eivät palestiinalaiset ole vielä hyväksyneet eikä Israelkaan tällä hetkellä ole aktiivinen asian suhteen. Suurvalloista erityisesti USA ja Venäjä ovat ilmaisseet lisääntyvää tukea Israelille. USA:n kohdalla kyse on ollut konkreettisista toimista Israelin hyväksi. Venäjän asenne on enemmänkin rajoittunut varovaisen positiiviseen suhtautumiseen Israelin pyrkimyksiä kohtaan. Venäjää motivoivana tekijänä on varmasti ollut Israelin merialueilta löydettyjen luonnonrikkauksien hyödyntäminen yhdessä Israelin kanssa taloudellisten sopimusten kautta.

Israelin kannalta USA:n tilanteen tekee erikoiseksi se, että Amerikan juutalaiset yleensä ja joskus jopa 90 prosenttisesti äänestävät demokraattisen puolueen ehdokkaita erilaisissa vaaleissa. Siksi suuri osa heistä periaatteensa mukaan vastustaa nykyistä republikaanien presidenttiä. Israelissa asuvien juutalaisten keskuudessa nykyinen presidentti on erittäin suosittu. He puolestaan näkevät hänessä Israelin vankkumattoman tukijan ja paljon hyviä asioita aikaan saavan valtionpäämiehen. Israel ei ole luopumassa Jerusalemista eikä sen pitämisestä valtion pääkaupunkina. Ei näytä siltä, että mikään ulkopuolinen taho voisi vaarantaa tätä asetelmaa. Jos jonkinlainen palestiinalaisvaltio perustettaisiin, niin Israel ei sallisi sen saavan merkittävää osaa nykyisestä Jerusalemista. Siksi olisi luontevaa, että muutkin valtiot yhä suuremmassa määrin USA:n esimerkkiä seuraten, tunnustaisivat Jerusalemin itsenäisen ja suvereenin Israelin valtion pääkaupungiksi.

Tästä Israelille turvallisesta lähtökohdasta käsin voitaisiin käydä rakentavia rauhanneuvotteluja Israelin ja palestiinalaisten välillä saavuttaen ehkä jotain edistystäkin. Israelin ei kannata käydä neuvotteluja kenenkään kanssa, jos sen turvallisuusnäkökohdat eivät ole keskipisteessä. Juutalainen kansa on päättänyt, ettei enää koskaan saa tapahtua holokaustia ja siksi se on järkkymätön sekä Israelin että Jerusalemin turvallisuuden ja tulevaisuuden suhteen. Ei enää koskaan holokaustia! Seisokaamme yhtenäisinä Israelin rinnalla näinä vaikeina aikoina Vapahtajamme voimassa!

Shalom-terveisin ja Israelia siunaten,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehti nro 1/2018 pääkirjoitus

Päättynyt vuosi 2017 oli nopeasti etenevien tapahtumien ja yllättävien käänteiden aikaa. Maailmanpolitiikan suhteen katsottuna Suomessa on kuitenkin edelleen yleisesti ottaen varsin rauhallista. Silti Suomenkin tulevaisuutta uhkaa terrorismin rantautuminen maahamme. Suomesta lähti ISIS – taistelijoita arvioiden mukaan yli sata. Nyt kun he palaavat maahan, niin millaisen uhan he muodostavat maamme turvallisuudelle? On tarpeetonta luetella niitä kaikkia kauheita väkivalta- tai terrori-iskuja mitä maailmalla tapahtui vuonna 2017. Toisaalta on annettava tunnustus maailmassa toimivien terrorismin vastaisten toimielinten ja ihmisten toiminnalle. Ennakkotoimilla on pelastettu suuri määrä ihmishenkiä. Samalla kun terrorismin vastustaminen ja sen vastainen taistelu on yhdistänyt maailman kansoja, on esimerkiksi Pohjois-Korean ydinaseistuminen lisännyt pelkoa ja epävarmuutta maailmanlaajuisesti. Lähi-idän konfliktit eivät ole ainakaan merkittävästi lientyneet vuoden 2017 aikana, ehkä pikemminkin lisääntyneet.

USA:sta alkanut valtamedian kritiikki ei ole vuoden aikana vielä laajemmin levinnyt koskemaan muita maita. Mielipidemittausten mukaan jopa 42 % USA:n kansalaisista ei luota omaan valtamediaansa. Yhtenä syynä lienee, että USA:n valtamedia on käytännöllisesti katsoen yhden poliittisen puolueen ja suunnan käsissä. Kun valtamediaa hallitsevan demokraattisen puolueen tukijoiden intressit ovat uhattuina, alkaa maan valtamediassa voimakas ajojahti vastustajan nujertamiseksi. Sitä tapahtuu esim. jos Yhdysvaltoihin valitaan republikaaninen presidentti. Näin halutaan varmistaa, että seuraava presidentti olisi demokraattipuolueesta. Republikaaneilla on tukenaan omassa viestinnässään vain yksi pääuutiskanava ja joitakin radiokanavia. Siksi he ovat olleet alakynnessä mediavyörytyksen alla. Vaikutusvaltaisen median toimin on pyritty synnyttämään maailmanlaajaa ulkoista painetta republikaanipresidentin kannatuksen eliminoimiseksi. Viime vuosikymmeninä suomalainenkin valtalehdistö on osallistunut tahtomattaan tai tieten tahtoen Amerikan vaalityöhön, vaikka Suomen kansa ei Amerikan presidenttiä voikaan valita.

Suomalainen lehdistö lainaa mm. lähes kritiikittömästi CNN:n ja muiden demokraattista puoluetta tukevien kohu-uutisia lähes sellaisenaan. Vuosi 2017 on ollut republikaanipresidentin vastaisessa kampanjassa osin myös yksipuolisen propagandan levittämisen aikaa. Tämä johtunee siitä, että demokraatit eivät ole kyenneet hyväksymään vaalitappiotaan joka pitkälti johtui ilmeisesti heidän omasta syystään. Donald Trumpin vastainen kampanja aloitettiin amerikkalaisessa valtamediassa, kun Trumpista, entisestä demokraattien tukijasta, alkoi muodostua merkittävä ehdokas republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Trump kuitenkin vastasi tähän kritisoimalla usein valtamediaa, sen valtarakenteita ja sen yksipuolista uutisointia. Amerikkalainen, rikkaiden demokraattien hallinnassa oleva valtamedia syyllistyi useaan kertaan ns. ”valheuutisiin”. Kerrottiin uutisia tapahtumista ja asioista joita ei ollut edes tapahtunut.

Esimerkiksi yhden viikon aikana, viime joulukuun alussa, USA:n valtamedioissa oli neljä täysin perätöntä uutista, jotka jouduttiin myöntämään harhaanjohtaviksi. Voi vain arvata mitä tällainen uutisointi merkitsee valtamedian uskottavuudelle. Amerikkalainen valtamedia on joutunut itsekin myöntämään asian, koska he pelkäävät laillisia seuraamuksia. Näiden uutisten tekijöitä on siirretty toisiin tehtäviin tai jopa erotettu. On ymmärrettävää, että monet ovat tyytyväisiä siihen ettei USA:n valtamedian kritiikki ja siitä tiedottaminen ole juuri levinnyt USA:n ulkopuolelle. Voi vain kuvitella mitä seurauksia voisi olla myös Suomen valtapelille, jos mediakritiikki leviäisi laajemmin maamme kansalaisten keskuuteen ja he alkaisivat tarkastella kriittisesti Suomen valtamediaa. Tässä tilanteessa sosiaalisesta mediasta on muodostunut kilpaileva media valtamedialle. Voi olla, että siitä kehittyy perinteisen median haastaja ajankohtaisuudellaan, sisällöllään ja dynamiikallaan.

Mitä tahansa toteamme vuodesta 2017 maailmanpolitiikassa tai historiassa, niin amerikkalaisen valtamedian yksi saavutus on, että Trump lienee vuoden puhutuin ja merkittävin vaikuttaja koko maailmassa. Maailma seuraa Trumpin edesottamuksia ja toimintaa aktiivisesti ja päivittäin lööppien ja uutisten muodossa. Donald Trump ei ole perinteinen poliitikko siinäkään mielessä, että hän on pyrkinyt toteuttamaan vaalilupauksiaan. Tämä lienee harvinaista politiikkojen kohdalla. Jos haluat tietää lisää Trumpin toteuttamista uudistuksista ja aikaansaannoksista, niin voit kirjoittautua Valkoisen talon sähköpostipostituslistalle. Voi vain ihmetellä sitä uudistusten tarmokkuutta, jota Trump lähes päivittäin toteuttaa. Ei ihme, että pääosin USA:n demokraattien käsissä oleva valtamedia haluaa vaieta Trumpin saavutuksista. Oltuaan vähän yli 8 kk virassa, hän viime vuoden lopulla tunnusti ja tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Yksikään USA:n presidentti ei ole näin rohjennut tehdä 25 -vuoteen, vaikka pitäisi olla itsestään selvyys, että Israel saa suvereenina valtiona päättää pääkaupunkinsa sijainnin. Emme tiedä mitä vuosi 2018 tulee merkitsemään historiassa Lähi-idän osalta. Mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että Trump tulee edelleen olemaan maailman tapahtumien keskipisteessä siitä riippumatta, tekeekö hyviä vai huonoja päätöksiä. Tästä valtamedia pitää huolen niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Israelin Jumala armahtakoon ja siunatkoon Jerusalemia, juutalaisia sekä arabikansaa. Myös amerikkalaisia ja sen presidenttiä sekä omaa maatamme ja sen päättäjiä!

Shalom–terveisin,

Ilkka Vakkuri