Kaikki kirjoittajan Shalom -lehti artikkelit

Shalom lehden pääkirjoitus marraskuu 2019

Shalom -lehden lukijoiden Israelin matka lähestyy. Nyt on hyvä hetki pohtia sekä Suomessa että Israelissa vapaaehtoistemme tekemää työtä Israelin eri laitoksissa. Kotimaan työtämme tulisi tehostaa ja monipuolistaa samaan aikaan kun kehitämme Israelissa vapaaehtois- ja muita työmuotoja yhdessä juutalaisten toimijoiden sekä arabikristittyjen kanssa. Pitkäjänteisen työn tuloksena Israelin Ystävät ry:llä on kestävät ja erittäin hyvät suhteet kaikkiin yhteistyökumppaneihimme sekä Israelissa että Suomessa. Yhdistyksemme kautta on Suomesta vuosittain Israelissa vapaaehtoisia toiseksi eniten koko maailmasta. Israelin Ystävät ry:n lähettämät vapaaehtoiset saavat hyvän kuvan Israelista ja sen todellisuudesta. Lisäksi he oppivat käytännön hepreankieltä merkittävästi. Valitettavasti nämä innokkaat vapaaehtoiset päätyvät harvoin paikallisosastojemme johtopaikoille. Saattaa olla, että sukupolvien välinen kuilu ja ehkä joskus jopa vanhoista tavoista kiinnipitäminen estää innokkaita nuoria aikuisia pääsemästä eteenpäin. Näin varmasti tapahtuu myös meidän organisaatiossamme. Toivottavasti nuoremmatkin löytävät tehtävänsä ja paikkansa toiminnassamme ja toivottavasti me osaamme olla siinä heitä tukemassa.

Olen kiertänyt Suomen eri seurakuntia pian 24 -vuoden ajan pääasiassa Israelin juutalaisten kanssa. Innostavinta on ollut nähdä niitä Israelin ystäviä, jotka ovat ilmaisseet tukensa juutalaiselle maalle ja kansalle. Joskus olemme kohdanneet myös outoa suhtautumista Israeliin ja juutalaisiin. Tällaisessa ajattelussa Israel -ystävyys halutaan rajata tietyn opillisen ajatusmallin mukaisesti. Mutta yksipuoliset ja omavanhurskauteen johtavat ajatusmallit ovat historiallisestikin valitettavan usein muodostuneet kannattajiensa terveelle ajattelulle ja uskolle vaarallisiksi, jopa kulteiksi. Juutalaiset vieraani ovat kertoneet havaintojaan kuinka rakkaus Israelia kohtaan voi kääntyä äärifanatismiksi. Tällainen rakkaus ei ole enää rakkautta, vaan fanaattista oman näkemyksen sokeaa julistamista ja toisin ajattelevien lakihenkistä tuomitsemista. Yksipuoliset, ”oikeaoppisuutta” korostavat ja kristillisenä esiintyvät ajatusrakennelmat voivat saada jopa hengellisen antisemitismin piirteitä. Juutalaisten ”pelastamisesta” omien uskomusten kautta voi tulla pakkomielle. Tällöin ei korosteta uskomisen- ja tahdon vapautta, vaan samanhenkisten yhteenkuuluvuutta ja pakkoa uskoa uskonnollisen liikkeen eliitin muodostaman opin mukaan.

Viime aikoina olen kiertänyt Suomea myös Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Simon Livsonin kanssa. Olemme kohdanneet varsin vähän suoranaista hengellistä antisemitismiä. Varmaan, koska kuulijat ovat pääasiassa vakaita ja harkitsevia IY:n jäseniä. Silti joillakin ulkopuolisina kokoukseen tulijoilla on selvästi ollut hengelliseen antisemitismiin viittaavia ajatuksia. Heille juutalaiset ovat ennemminkin hengellisen vihan ja pakkokäännytyksen kohteita. Oikea evankeliumi on iloinen ja täysin vapaaehtoinen asia johon ei sisälly pakkoa tai hengellistä alistamista. Yksipuolisten raamatunkohtien esillä pitäminen (varsinkin, jos ei tunne raamatun alkukieliä) voi johtaa tyhmiinkin väitteisiin. Kun olen esimerkiksi tilaisuuksissa yrittänyt oikaista kiihkeimpiä alkutekstin vastaisia tulkintoja, olen saanut joidenkin huhumyllyssä juutalaisuuteen kääntyneen maineen! Tämä vain koska puolustan alkutekstiä mahdollisimman puolueettomasti.

Toisaalta jokunen aika sitten nuo samat tahot syyttivät minua ”liiallisesta kristillisyydestä”. Välillä olen siis joidenkin mielestä liian kristitty ja välillä liian juutalainen. Kyllä ylirabbi Livsonillakin on välillä ihmettelemistä meidän kristittyjen keskellä. Osa kristityistä on niin kaksinaamaisia juutalaisten edessä, että heitäkin oikein puistattaa. Meitäkin pitäisi puistattaa se kun edessäpäin ollaan niin juutalaisia ja annetaan jopa ymmärtää, ettei miltei olla edes kristittyjä. Takanapäin ja suljetussa piirissä, kun juutalaisia ei ole paikalla, paljastuu asioiden todellinen luonne: Yritetään hyötyä ja käyttää juutalaisia omiin tarkoituksiin hengellisen antisemitismin luonteen mukaan.

Juutalaisilla ja ei-juutalaisilla on paljon opittavaa toisiltaan. Pitää kuunnella toisiamme ja tehdä yhteistyötä yrittämättä pakkosyöttää omaa uskoaan. Tärkeää on pitäytyä Raamattuun työmme korkeimpana ohjeena. Kun kohtaamme toisemme ilman ennakkoluuloja vapaudumme turhista peloistamme ja uskallamme olla niin samaa kuin eri mieltä rakkaudellisessa hengessä. Siten tulemme parhaiten kuulluksi. Evankeliumi on ilosanoma eikä vihan tai pakon sanoma. Nähdään pian yhteisissä tilaisuuksissamme, hyvät Shalom -lehden lukijat ja Israelin Ystävät!

Shalom terveisin, Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus lokakuu 2019

Shalom-lehden lukijamatka Israeliin lähestyy. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä syvällisemmin Israelin valtion ja kansan asemaa ja tulevaisuutta. Juutalaisessa ajattelussa päälinjat ovat, a) maallinen ajattelu, b) Israelin valtioon kielteisesti suhtautuvat uskonnolliset ääriryhmät, c) kabbalistiset ajatussuunnat ja d) rabbinistinen ajattelu. Ei-juutalaisilla suhtautuminen Israeliin ja juutalaisiin ilmenee a) antisemitismina, b) neutraalina ajatteluna ja c) Israel- ystävyyttä korostavana kristillisyytenä. Viimemainittu jakautuu pääosin: a) helluntailainen dispensationalismi b) kalvininistinen dispensationalismi ja c) muut Israeliin positiivisesti suhtautuvat ei-dispensationalistiset kristityt ja ei-kristityt ryhmät.

Juutalaisten sekulaarit ryhmät kannattavat ja tukevat yleensä Israelin valtiota juutalaisen kansan kotina. Ne näkevät Israelin valtion ja kansan kohtalon riippuvan pitkälti kulloinkin vallitsevasta poliittisesta tilanteesta ja Israelin politiikasta sekä erityisesti USA:n tuesta Israelille. Sekulaarit juutalaiset suhtautuvat yleensä kriittisesti uskonnollisiin ääriryhmiin ja yleensä uskonnon valtaan Israelissa. Valtioon kielteisesti suhtautuvat ryhmät ovat lähinnä ääriuskonnollisia ryhmiä, jotka näkevät maallistuneen Israelin olevan vailla raamatullisia tai muitakaan perusteluja. Heidän mukaansa juutalaiset voivat vain Messiaan johdolla perustaa jumalallisen valtionsa. He näkevät Jumalan tahtoa kunnioittavien juutalaisten kohtalon hyvänä, mutta pitävät Israelin nykyistä valtiota kauhistuksena ja häpeänä.

Kabbalistiset ja rabbinistiset ryhmät näkevät Israelin valtion ja kansan kohtalon sidoksissa Jumalan suunnitelmaan, tahtoon ja lupauksiin. Ne luottavat Israelin kansan tulevaisuuden olevan hyvä ja jatkuvan aikanaan Jumalan maanpäällisessä valtakunnassa Messiaan tullessa. Rabbinistiset ryhmät korostavat näkyviä asioita ja kabbalistiset ryhmät osin myös salaisia näkymättömiä asioita liittyen Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan. He suhtautuvat Israelin valtioon yleensä positiivisesti.

Antisemitistiset uskonnolliset ja muut ryhmät suhtautuvat Israelin valtioon ja kansaan kielteisesti useista syistä. Nykyisen Israelin valtion olemassaololle ei nähdä perusteita ja juutalaisiin suhtaudutaan negatiivisesti. Israel nähdään Jumalan hylkäämäksi palestiinalaisten sortajaksi, josta tulisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti ennen kuin juutalaiset saastuttavat koko maailman.

Dispensionalistiset ryhmät eroavat lähinnä erityisten armolahjojen korostamisen suhteen. Kalvinistit eivät korosta armolahjoja kuten helluntailaiset/karismaattiset suunnat. Dispensationalismi on suuntaus, jonka kannattajat uskovat eri ”armotalouskausiin” joiden aikana Jumala pelastaa Häneen uskovia. Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa oma roolinsa ja kristillisellä kirkolla omansa. Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismi on yleisimmillään helluntailaisuuden, kalvinismin ja baptismin kannattajien parissa. Maantieteellisesti dispensationalismin kannatus on suurinta Yhdysvalloissa.

Kristillinen sionismi on eräiden kristittyjen uskomus ja oppirakennelma, jonka mukaan juutalaisten paluu Pyhään maahan ja nykyisen Israelin valtion syntyminen vuonna 1948 ovat merkkejä Raamatun profetioiden täyttymisestä. Kristillisellä sionismilla on yhteyksiä sitä edeltäneeseen 1800-luvun länsimaiseen kristilliseen ja yhteiskunnalliseen liikkeeseen, joka edisti juutalaisten asuttamista Pyhään Maahan (restoraatio). Poliittisesta näkökulmasta kristillinen sionismi on aate, joka perustelee Israelin ja USA:n valta-asemaa Lähi-idässä.

Kristilliselle sionismille tyypillinen uskomus on, että juutalaisten kokoaminen Israeliin on edellytyksenä Jeesuksen toiselle tulemiselle. Monien protestanttisten kirkkojen piirissä on uskonpuhdistuksesta asti ollut yleinen käsitys, että kristittyjen tulee aktiivisesti tukea juutalaisten paluuta Israeliin ja heidän kääntymistään kristityiksi. Käsite kristillinen sionismi itsessään syntyi 1900-luvun puolivälissä. Kristityt sionistit uskovat, että juutalaiset ovat edelleen Jumalan valittu kansa yhdessä kristittyjen kanssa (Room.11:17-24). Tämän vuoksi kristityt sionistit ovat juutalaisen sionismin kannattajia ja tukijoita. Varsinainen sionismi on juutalaisten poliittinen kansallisuusliike, kristillinen sionismi on uskonnolliselta pohjalta rakentuva ideologia. Kristillistä sionismia on arvosteltu sen politisoitumisesta. Muut kristilliset ja sekulaarit juutalaiseen kansaan ja Israelin valtioon positiivisesti suhtautuvat tahot, jotka eivät ole dispensionalisteja tai kristittyjä sionisteja, korostavat aitoa rakkauttaa juutalaista kansaa ja Israelin valtiota kohtaan ilman erityisiä piilotettuja tai muita agendoja ja uskomuksia.

Shalom-terveisin, Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus, syyskuu 2019

Vietimme kauniin ikimuistoisen kesäkonferenssin 9-11.8.2019 Savossa Tuusniemellä. Tällä kertaa kaikki ei ollutkaan ”vain kuulijan vastuulla”, koska paikalla oli paljon muitakin puhujia kuin savolaisia. Suurin osa puhujista oli eri puolilta suomea ja pastori Rafi Shimon tuli Israelista asti kertomaan Israelin kuulumisia. Viktor Klimenko kohotti meidät laulullaan Israel -tunnelmiin ja Ariel Livson toi Suomen juutalaisen yhteisön lämpimät terveiset tilaisuuteen. Olimme todella siunattuja konferenssin monipuolisesta annista. Suuret kiitokset paikallisille vapaaehtoisille järjestäjille, seurakunnalle ja kunnanjohtajan alaisuudessa toimineille kunnan työntekijöille. Saimme nauttia hyvin organisoidusta ja innostavasta konferenssista.

Konferenssin teema oli ”että he yhtä olisivat” ja se toteutui mielestäni erittäin onnistuneesti. Konferenssissa olimme kaikki yhtä – niin juutalaiset kuin ei-juutalaiset osallistujat – meillä oli yhteinen tavoite juutalaisen kansan parhaaksi ja yksi mieli sen saavuttamiseksi. Olimme kuin yhtä suurta perhettä jota paikalliset johtajat Eino Räsänen ja aluepastori tuttavallisesti sanottuna Paula kaitsivat yhdessä tilaisuuksien juontajien ja taustajoukkojen kanssa.

Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Konferenssin keskusteluissa ja opetuksissa nousi esille hengellinen antisemitismi. Sen juuret ovat syvällä alun perin lähes yksinomaan noin 1000 -vuodeksi roomalaiskatoliseksi kehittyneen kristinuskon ytimessä. Siinä, kuinka juutalaiseen Jumalan omaisuuskansaan suhtaudutaan ja kuinka sitä kohdellaan evankeliumin valossa. Valitettavasti kristinusko on historiansa aikana usein tarjonnut juutalaisille enemmän pimeyttä kuin valoa. Juutalaisia on vainottu eri aikoina Jeesuksen ja kristinuskon nimissä keinoja kaihtamatta ja hurskastellen. Tässä ei mitään ylvästelemisen aihetta. Paremminkin häpeän ja katumuksen paikka vaikka emme itse olekaan olleet historiallisen antisemitismin sanansaattajia. Toki aina on ollut aitoja kristittyjä, jotka ovat olleet antisemitismiä vastaan.

Hengellinen antisemitismi kieltää mm. juutalaisten kyvyn ymmärtää oman uskonsa perustaa jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi. On täysin ymmärrettävää, että juutalaiset uskovat käsittävänsä meitä paremmin ainakin ns. Vanhan testamentin alkukielen sisältöä ja merkityksiä. He uskovat siihen mitä on kirjoitettu ja täydentävät sitä suullisella perimätiedolla. Se etteivät juutalaiset oppineet löydä monia kristittyjen sieltä löytämiä asioita johtuu usein – ei sokeudesta – vaan siitä, ettei monia niitä asioita ole alkuperäisessä tekstissä kirjaimellisesti. Ne voivat perustua kristittyjen teologien vapaaseen tulkintaan oman vakaumuksensa pohjalta.

Välillä käy niin, että jos ei ole oikeaa tietoa toisten uskon perusteista syntyy ennakkoluuloja, jotka alkavat elää omaa elämäänsä. Usein kristittyjen opettajien ja saarnaajien ongelma ja haaste on esiintyä kirjaimellisen raamatunselityksen asiantuntijana tuntematta Raamatun alkukieliä ja niiden sisältöä. Silloin on vaara esittää sellaista, mitä ei ainakaan kirjaimellisesti alkuteksteissä sanota. Tämä on johtanut kautta historian ristiriitaan esim. Vanhan testamentin tekstin juutalaisten asiantuntijoiden kanssa, jotka voivat kiistatta tuoda esiin kristittyjen opettajien ja saarnaajien kielen- ja tekstinymmärtämisen heikkoudet. Esim. jokainen Vanhan testamentin alkukielten vakavasti otettava tutkija tietää, ettei esim. Jeesusta voi johtaa suoraan alkukielisestä Vanhasta testamentista. Jos voisi, niin juutalaiset oppineet olisivat näin jo kauan aikaa sitten tehneet uskollisuudesta alkukieltä kohtaan. Perustelut ovat siis ei-kirjaimellisia. Kestävät perustelut ovat enemmänkin sisällöllisiä ja nousevat Uuden testamentin lähtökohdista käsin.

Kun toimimme juutalaisten kanssa tai hyväksi, niin meidän tulisi kunnioittaa heitä ihmisinä ja tunnustaa tosiasiat: juutalaiset oppineet ovat asiantuntijoita Vanhan testamentin tutkimuksessa. Näin voisi kehittyä aitoa kiinnostusta Vanhan testamentin tutkimiseen myös kristittyjen opettajien ja oppilaiden keskuudessa. Ei terve väittelykään olisi pahitteeksi, vaan kaikille osapuolille ehkä jopa siunaukseksi.

Hyvää ja siunattua syksyä kaikille Shalom -lehden lukijoille!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus, kesäkuu 2019

Tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyy jonkin verran vääntöä siitä, kuinka määritellään kultit, lahkot, mystiset liikkeet ja uususkonnot ja kuinka käsitteet eroavat. Käsitteiden määrittelemisen vaikeus johtunee monesta eri syystä. Yksi syy on varmasti monikulttuurisuuden ja erilaisten mielipiteiden hyväksymisen korostuminen. On aivan oikein, ettei ihmisten uskonsuuntia tai liikkeitä määritellä yksinkertaisten, leimaavien stereotypioiden avulla. Silti pitää erottaa demokratiaan kuuluvat tavalliset, itsenäiset ja avoimet uskonsuunnat ja uskonnot ihmisen sananvapautta rajoittavista ja yksipuolisen autori täärisistä, jopa seuraajilleen tai muille ulkopuolisille vaarallisista uskonnollisista liikkeistä. Riippumatta siitä, kuinka yksilön kannalta vaaralliset liikkeet määritellään, niiden vaarallisuus perustuu johtamis- ja hallintakulttuuriin, jossa yksilö on jatkuvan ja määrätietoisen manipuloinnin kohde.

Tässä pääkirjoituksessa keskityn varoittamaan kulteista ja niihin kuulumisesta. Käytän kulttitermiä ehkä hieman epätieteellisen yleistävästi, mutta käytännön kansankielellä ymmärrettävällä tavalla. Usein liikkeet, jotka myöhemmin kehittyvät kulteiksi, alkavat varsin viattomalta tuntuvalla tavalla. Esimerkiksi kristilliseltä vaikuttavat kultit tarjoavat mielestään aidosti joko liberaaleja tai konservatiivisia arvoja kannattajilleen tai jäsenilleen. Varsinkin Amerikassa syntyneet ja sieltä levinneet kultit tunnetaan aluksi yleensä arvokonservatiivisina. Toki Amerikassakin on monia piilokultteja, joissa on voimakkaan liberaalinen leima. Henkisiin kultteihin kuuluu miljoonia ihmisiä ja niitä on pelkästään Yhdysvalloissa tuhansia. On arvioitu, että niiden vaikutuspiirissä olisi tavalla tai toisella jopa satoja miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti. Kultteja yhdistää sananvapauden ja itsenäisen ajattelun rajoittaminen kultin sisällä ja jos mahdollista sen ulkopuolellakin.

Kultille on ominaista hyvin mustavalkoinen ja yksipuolinen ajattelu, jota tarjotaan ”ainoana oikeana” ratkaisuna maailman ja yksittäisten ihmisten sekä ihmisryhmien ongelmiin. Kultit eivät häpeä ahdasmielisyyttä tai yksipuolisuutta vaan usein ylpeilevät sillä. Tässä mielessä mistä tahansa hengellisestä ja henkisestä liikkeestä voi tulla kultti, kun se alkaa rajoittaa yksilön oikeutta sananvapauteen, itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon pitäen itseään ainoana oikeana tiedon lähteenä. Tästä syystä kultit ovat äärimmäisen vaarallisia. Ne saattavat erikoistua tai keskittyä tiettyihin teemoihin tai ajatuskokonaisuuksiin. Yhteistä on halu manipuloida, hallita ja yksinkertaistaa muuttaen tosiasioita kultin johdon haluamaan suuntaan.

Joissakin kulteissa keskitytään esimerkiksi juutalais- tai Israel -vastaisuuteen, toisissa taas palestiinalais- tai muslimimyönteisyyteen. Muutamissa keskitytään aidon Israel -myönteisyyden sijaan oman järjestön palvontaan ja jopa piilotettuun antisemitismiin. Tällainen antisemitismi väheksyy esimerkiksi juutalaisten oppineiden raamatunselityskykyä ja asettaa oman raamatunselityskulttinsa johtopäätökset ja opetukset etusijalle. Kulteille on ominaista vallan keskittyminen, kannattajien alistaminen ja loputon taloudellisen edun tavoittelu sekä maailmanlopun toteutumisella uhkailu, mikäli ei toimita kultin johdon toivomalla tavalla.

Miten voisimme suojautua kultteja vastaan? Ainut toimiva menetelmä lienee itsenäisen ajattelun säilyttäminen ja faktojen tarkistaminen kaikissa tilanteissa. Kun kultit pyrkivät usein mystiikan keinoin turruttamaan aivomme näkemästä niiden heikkouksia ja vaaroja, meidän tulisi avoimuudella ja oikealla tiedonvälityksellä taistella niiden vääristynyttä todellisuutta ja maailmankuvaa vastaan silloinkin, kun ne vetoavat esimerkiksi Raamatun auktoriteettiin. Tämä on haastava tehtävä, sillä hyvin harvalla kristityllä on riittävää ja perusteellista Raamatun tuntemusta jotta hän voisi haastaa kultin opetukset tai periaatteet. Siksi tarvitaan tervettä opetusta niiden riippumattomien ja itsenäisten asiantuntijoiden taholta, jotka ovat perehtyneet Raamattuun ja sen sisältöihin kokonaisvaltaisesti alkukielten tuntemuksen ja kritiikitöntä ihmisajattelua vierastavalla tavalla.

Hyvää alkanutta kesää ja siunattua totuuden etsimiseen perustuvaa itsenäistä ajattelua, kun käymme kuuntelemassa esimerkiksi kesän ajan hengellisten tapahtumien puheita erityisesti Israelia koskien!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus toukokuu 2019

Ilta-Sanomat lehti julkaisi tiistaina 23.4.2019 jutun, jossa kansanedustaja Hussein al-Taeen (SDP) kirjoituksissa väitetyt salaliittoteoriat ovat jihadismitutkija Juha Saarisen mukaan ”täyttä tuubaa”. Jihadismin tutkimukseen erikoistunut tutkija Juha Saarinen kommentoi vastavalitun kansanedustajan ympärille kehittynyttä kohua Twitterissä sunnuntaina 21.4.2019. Vantaalainen al-Taee valittiin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Pian vaali-illan jälkeen nousi esille muutamia erityisesti Lähi-itää ja alueen tilannetta erikoiseen tyyliin kommentoivia Facebook- ja Twitter-päivityksiä, joiden väitettiin olevan al-Taeen kirjoittamia. Eräässä kirjoituksessa al-Taee rinnasti Israelin valtion ja terroristijärjestö Isisin. ”En näitäkään kaikkia lähde kuitenkaan kiistämään, kun en voi olla varma. Nuorempana olin turhautunut ja kiukkuinen. Minun tapani poistaa pahaa oloani oli lähteä rakentamaan rauhaa”, al-Taee totesi STT:lle viime viikolla.

Ilta-Sanomien toimittaja Salla Jantunen kirjoittaa: ”Jihadismitutkija Juha Saarinen kommentoi kohua Twitterissä pitkällä viestiketjulla. Saarinen on toinen sisäministeriön tilaaman Suomen jihadistiverkostoihin pureutuvan tutkimuksen kirjoittajista… Saarinen kiinnitti al-Taeen väitetyissä kirjoituksissa erityistä huomiota kahteen asiaan: al-Taeen jakamaan Iranin entisen johtajan ajatollah Khomeinin sitaattiin, jonka mukaan Yhdysvallat loi, koulutti ja varusti terroristijärjestö al-Qaidan sekä al-Taeen omaan väitteeseen siitä, että Israelin valtiollinen tiedustelupalvelu Mossad koulutti Isisin kalifia Abu Bakr al-Bagdadia. Yllämainittujen kaltaiset salaliittoteoriat al-Qaidasta tai Isisistä eivät Saarisen mukaan ole harvinaisia Suomessa tai kansainvälisesti. Saarinen tutkijana toivoo, että al-Taee ymmärtäisi väitteensä suhteutettuna asemaansa tunnustettuna Lähi-idän asiantuntijana ja reagoisi asiaan.”

Edelleen: ”Tutkija toivoo, että al-Taee avaisi nykykäsitystään siitä, miten Isis ja al-Qaida ovat hänen mukaansa muodostuneet ja kirjoittaisi myös siitä, millaisena kannanottona hän näkee Isisin ja Israelin valtion rinnastamisen. Saarinen näkee tässä al-Taeelle mahdollisuuden anteeksipyynnön lisäksi päästä asiantuntijana pohtimaan laajemmin ”tällaisten mielipiteiden esittämisen vastuullisuutta ja mahdollisia seurauksia”… Sdp:n johto aikoo keskustella al-Taeen kanssa kirjoittelusta pääsiäisen jälkeen. Al-Taeen entinen työnantaja konfliktinratkaisujärjestö CMI totesi lauantaina, että al-Taee nauttii edelleen järjestön luottamusta”… ”Työ ollut täysin moitteetonta ja erittäin tuloksellista”.

Salla Jantusen kirjoittama artikkeli osoittaa kiistatta, että Suomessakin on lisääntyvää antisemitismiä. Aikaisemmin olemme joutuneet tottumaan enemmän äärioikeiston yksittäisten ihmisten antisemitistisiin kannanottoihin. Nyt olemme tilanteessa, kun joudumme lukemaan ja kuulemaan ääri-islamistisia, Israelia ja juutalaista kansaa vastaan olevia kannanottoja kansanedustajalta. Riippumatta siitä katuuko tai peruuko Hussein al-Taee kirjoituksiaan, on valitettavaa todeta tällaisten Facebook- ja Twitter- kirjoitusten olemassaolo. Vielä kun kyseessä on Eduskuntaan valittu kansanedustaja. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on korostanut tekevänsä yhteistyötä saman arvomaailman omaavien ihmisten kanssa.

Vaikuttaa siltä – kun seuraa esimerkiksi lehtien yleisönosastojen kirjoituksia tai internetin keskustelupalstoja – että olemme varsin sokeita ja helposti manipuloitavia tietyntyyppisen propagandan kautta. Uskomme liian herkästi siihen mitä sanotaan. Emme useinkaan kovin hanakasti lähde tutkimaan sanoman tai viestin todenperäisyyttä. Reagoimme asioihin ja väitteisiin tunteella kun pitäisi tarkistaa faktat. Antisemitismi ei ole koskaan perustunut faktoihin, vaan löyhiin perättömiin väitteisiin, yleistyksiin ja ennakkoluuloihin. Siksi sitä vastaan tulisi taistella faktoja esiin tuomalla. Tosin ihminen, jonka tunteet ovat pinnalla, ei välttämättä halua kuulla järjen tai tosiasioiden ääntä. Vaikka antisemitismin ja erityisesti hengellisen antisemitismin kitkeminen on erittäin vaikeaa, niin jokaisen kunnia-asia tuli olla taistelu antisemitismiä ja muita vääristyneitä stereotypioita vastaan kaikkialla. Tähän kuuluu myös oikean kuvan antaminen juutalaisille siitä miten uskova kristitty toimii antisemitismiä vastaan.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus huhtikuu 2019

Viime vuosina olemme jatkuvasti kuulleet ja lukeneet, kuinka Euroopassa ja muualla antisemitismi elää ja voi hyvin. Antisemitismiin syyllistyvät sekä äärioikeistolaiset että ääri-islamilaiset ryhmät ja yksilöt. Se on ilmennyt väkivallan tekoina ja esim. juutalaisten hautakivien häpäisemisenä sekä monentasoisena vihapuheena ja kirjoituksina mm. sosiaalisessa mediassa. Vihapuheeseen kuuluu mm. erilaisten salaliittoteorioiden esittäminen. Niissä juutalaiset nähdään taloudellisen ja muun vallan salaisina valtiaina ja maailmanvallan kaappaajina. Edelleen levitetään vääräksi todistettua Siionin Viisaiden pöytäkirjaa. Vaikuttaa siltä, että antisemitismi lisääntyy ja retoriikka jyrkkenee sekä islamilaisissa että oikeistolaisissa ääriryhmissä. Tämän takia juutalainen yhteisö on kaikkialla, myös Suomessa, joutunut kiristämään turvatoimia.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt ”kristillinen” antisemitismi. Sana kristillinen on lainausmerkeissä siksi, että antisemitismi ei koskaan ole aidon, raamatullisen kristillisyyden tuote. Jotkut kristityt sananjulistajat vähättelevät juutalaisia vetoamalla ääritapauksissa mm. seuraaviin Uuden testamentin lauseisiin: ”Te olette Isästä perkeleestä… Te kyykäärmeen sikiöt”. Apostoli Paavalin Galatalaiskirje mainitsee, että tietyt juutalaiset (sananopettajat) ovat ”pilalle leikatut” ja alkuperäistekstin mukaan ”olisi parempi, jos heidät kuohittaisiin”. Mutta samaa kieltä voitaisiin käyttää myös monista kristityistä sananopettajista nykyisinkin. Raamatun kritiikki kohdistuu niihin yksilöihin, jotka omahyväisyydessään, vallan- ja rahanhimossaan etsivät omaa kunniaansa vahvistaen omaa asemaansa muiden kustannuksella. Kristillisyydessä näitä ovat mm. ns. menestysteologian opettajat.

Vaikka raamatuntutkijat ovat löytäneet Uudesta testamentista toistasataa ilmausta tai sanontaa, joita voi heidän mielestään pitää antisemitistisinä, niiden pohjalta ei voida rakentaa antisemitistisiä asenteita. Toisaalta Raamatussa, UT:ssa ja VT:ssa, on myös useita kohtia joissa on siunauksia ja lupauksia juutalaiselle kansalle. Ehkä näkyvin ja julmin ”kristillisen” antisemitismin muoto on, kun sananjulistajat ja yksittäiset ihmiset selittävät tai viittaavat Vanhaan testamenttiin alkutekstiä halventavalla tavalla. Tämä johtuu usein tietämättömyydestä ja siitä, ettei tunneta mitä ko. tekstillä tarkoitetaan koko Raamatun kontekstissa. Se voi olla myös silkkaa ylimielisyyttä Raamatun tekstiä kohtaan.

Pahimmillaan tämä ilmenee kun ei ainoastaan vääristellä Raamatun sisältöä, vaan kerrotaan juutalaisuudesta ja juutalaisten raamatunselityksistä vääriä asioita. Ainut tie ulos ”kristillisestä” antisemitismistä on ymmärtääkseni Raamatun syvällinen opiskelu ja keskusteluyhteys juutalaisten kanssa siitä mihin he oikeasti uskovat ja kuinka Raamattua selittävät. Israelin Ystävät ry:ssä olemme nyt saavuttaneet Suomen juutalaisen yhteisön kanssa hyvän sovun ja yhteisymmärryksen. Olemme aina olleet sitoutuneet vastustamaan kaikenlaista antisemitismiä ja juutalaisten käännyttämistä. Näemme kaikenlaisen käännyttämisen sopimattomana.

Käännyttäminen perustuu aina johonkin muuhun, esim. taloudellisten tms. etujen tarjoamiseen, eikä yksilön aitoon tahdonratkaisuun. Jokaisen usko perustuu hänen omaan, vapaaseen harkintaansa – ei painostukseen ja vilpilliseen toimintaan. Jokainen todistakoon uskostaan myös elämällään. Olemme aloittaneet tapahtumien sarjan, jossa mm. Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Shimon Livson selittää asiantuntemuksella, mikä on juutalaisen uskon syvin olemus ja Israelin Ystävien toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri valottaa tieteellisen tutkimuksen valossa, mitkä ovat kristillisen ja juutalaisen uskon erot.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus maaliskuu 2019

Oletko matkojen konkari, vasta-aloittelija vai jopa ensikertalainen? Lähde mukaan Shalom – lehden ainutlaatuiselle lukijamatkalle 15-23.11.2019, joka on taatusti erilainen kuin mihin olet tottunut. Emme matkusta ympäri ja kiirehdi paikasta toiseen majoituspaikkaa vaihdellen keskittymättä mihinkään tai keskittyen kaikkeen. Majoitumme samassa paikassa ja teemme sieltä ainutkertaisia matkoja tutun ja turvallisen matkaoppaan Ariel Livsonin mukana. Emme epäröi tutkia sellaista, mikä on vielä tutkimatta tai paljastaa sellaista, mikä on ollut piilossa.

Ariel Livson kertoo meille tutulla, valloittavalla tyylillään omia tutkittuja näkemyksiään Israeliin liittyvistä totuuksista menneisyyden ja nykyisyyden valossa. Eino Räsänen johdattaa joukkoamme omalla koetellulla liikemiehen, kristillisen keskuksen johtajan ja hengellisen rakentajan yhteiskristillisellä tyylillään. Matkalta ei varmasti puutu sutjautuksia, käänteitä ja uusia elämyksiä. Matkaamme rauhallisesti ja turvallisesti. Shalom-lehden päätoimittaja ja Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri paljastaa omalta osaltaan raamattututkimuksen saloja viimeaikaisten tutkimusten valossa.

Meillä on paljon aikaa kysymyksille, rukoukselle ja sielunhoidolle. Kuitenkin tärkein kysymys on, mitä Israel, juutalainen kansa, sinulle merkitsee? Emme vain kulje Jeesuksen jalanjäljissä, vaan etsimme Hänen sanomansa syvällisempää merkitystä meille ja koko ihmiskunnalle. Mitä merkitystä sillä, että Jeesus oli juutalainen, on Hänen sanomalleen ja toiminnalleen? Luotaamme myös Raamatun sanomaa kohti alkutekstien koskettavia ja syviä merkityksiä.

Älä epäröi lähteä tälle Shalom- lehden juhlamatkalle, joka on sinua varten suunniteltu ja toteutettu yhdessä matkanjohtajien ja oppaamme Ariel Livsonin kanssa. Tulkaa kaikki tälle ainutkertaiselle elämysmatkalle Israeliin! Ks. tarkemmin Shalom -lehdestä ja netistä.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus helmikuu 2019

Lähi-idässä mikään ei ole yksinkertaista ja yksiselitteistä. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Eräs nimettömänä esiintyvä Israelin tiedustelu-upseeri sanoikin, että ainut tosiasia Lähi-idässä on ainainen valtataistelu sekä tarvittaessa siihen liittyvä väkivallan käyttö. Tämä on yksi syy miksi esimerkiksi EU:n ja länsimaiden ratkaisuesitykset Lähi-idän kriisiin eivät toimi. Lähi-idässä kuunnellaan niitä, joilla on sekä valtaa että voimaa kuten Turkkia, Venäjää ja USA:ta sekä paikallisia toimijoita kuten Iran, Israel, Egypti ja Saudi-Arabia. Tämä johtuu pitkälti Lähi-idän historiasta, joka on valtataistelun ja väkivallan historiaa. Modernilla ajalla tähän on vielä lisääntyvästi liittynyt öljyn merkitys.


Suurvalloista erityisesti USA ja Venäjä ovat kiinnostuneet Lähi-idästä. USA:n kiinnostukseen vaikuttavat voimakkaasti sekä ulko- että sisäpoliittiset syyt. Lähi-idän öljyvarat ja öljyn esteetön kulku maailmanmarkkinoille ovat sille tärkeitä. Myös öljyn hinnan kontrolloiminen Lähi-idän tuotannon lisäämisen tai vähentämisen kautta on ollut sen intresseissä. Donald Trumpin hallinto on kuitenkin asettanut painopisteeksi Israelin aseman turvaamisen ja voimakkaiden liittosuhteiden luomisen alueen keskeisten maiden ja niiden johtajien kanssa. Tähän prosessiin on kuulunut Israelin sotilaallisen ja taloudellisen avun kasvattaminen ja sen johdon näkemysten huomioon ottaminen. USA ei Trumpin hallinnon aikana toimi Lähi-idässä Israelin hallinnon tietämättä ja sopimatta jo etukäteen Israelin johdon kanssa. Näin läheistä yhteistyötä Israelin hallinnon kanssa ei ilmeisesti ole aikaisemmin tapahtunut.

USA:n hallinto pyrkii neuvottelemaan Lähi-idän strategisten liittolaistensa kanssa – kuten Saudi-Arabia, Jordania, Egypti ja Israel – sopimuksen, jossa keskeiset arabimaat painostaisivat palestiinalaisia luopumaan asteittain väkivallan käytöstä. Pyrkimys on saada aikaan pysyvämpi rauhansopimus Israelin kanssa niin että väkivaltaisuudet saataisiin loppumaan. Palestiinalaisten tulisi keskittyä oman hallintonsa kehittämiseen eikä Israelin vastustamiseen. Tätä on toki yritetty aiemminkin ilman onnistumista. Lisäksi on muistettava, että Venäjä on uudempi toimija Lähi-idässä ja sillä on tarjota sekä sotilaallista voimaa että taloudellista yhteistyötä omien etujensa ajamiseksi. Venäjän etu on entisestään monimutkaistaa Lähi-idän tilannetta. Se voi myydä esimerkiksi aseteknologiaansa Lähi-idän alueella ja vaikuttaa mm öljynhintaan omaksi edukseen.


Historian ennustaminen on aina osoittautunut haasteellisemmaksi kuin on osattu arvata. Esim. Neuvostoliiton hajoaminen kyettiin ennustamaan pääsääntöisesti vain jälkikäteen. Nykymaailmassa lähes kaikki asiat dokumentoidaan. Ei löydy juuri mitään todistettavaa, dokumentoitua, etukäteen ennustamista joka olisi osunut kohdalleen. Jotkut ovat esittäneet omia profetioitaan ja ennustuksiaan vedoten siihen mitä Raamatusta ymmärtävät. Haasteena tässä on, että ainakaan tähän mennessä ei ole löytynyt luotettavia todisteita tällaisen menetelmän onnistumisesta ennakoida tulevia tapahtumia. Tällaisia profetioita ja ennustuksia on jatkuvasti jouduttu korjaamaan ja muuttamaan, eivätkä ne sittenkään ole osoittautuneet luotettaviksi. Jotta ymmärtäisimme Raamatun profetioita ja ennustuksia, meidän tulisi tuntea myös Raamatun kuvakielen merkityksiä, kielioppia, aikamääreitä ja käsitteitä niiden kirjoitusajankohdan merkityksessä.

Kun Jumala toteuttaa suvereenia tahtoaan maailmanhistoriassa, Hän ei ole riippuvainen ihmisten villeistä raamatuntulkinnoista. Juutalaistenkin mukaan Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias toimija, jonka ei tarvitse kysellä keneltäkään mitä Hän tekee ja kuinka Hän toteuttaa tahtoaan. Meille on monin verroin tärkeämpää luottaa Jumalan armotahtoon kuin kilpailla tai kilvoitella profetioiden ymmärtämisessä ja niiden toteutumisessa. Kaikki on parasta jättää Herran käteen ja tyytyä Hänen tahtonsa toteutumiseen niin maan päällä kuin taivaassa. Jos keskitymme omiin vajavaisiin profetioihimme ja ennustuksiimme, niin lopulta kamppailemme vain Jumalan tahtoa vastaan. Jos taas pidämme esillä Jumalan armotahtoa, niin olemme rakentamassa Hänen valtakuntaansa, jossa Israelillakin on oma raamatullinen merkityksensä.


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus tammikuu 2019

Olemme aloittaneet uuden vuoden. Uusi vuosi haastaa meidät etsimään uutta tietoa lähimmäisistämme, itsestämme, Raamatusta ja Israelista. Uusi ihmisemme etsii ja haluaa löytää aina jotain uutta. ”Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.” Vanha ihmisemme haluaa pitäytyä siihen mikä on vanhaa ja sille turvallista. Siksi meillä ihmisillä vallitsee jännite sisäisen ja ulkoisen ihmisen välillä. Tämä jännite voimistuu ja kamppailu herää erityisesti kaiken uuden edessä.

Meillä on taipumus suhtautua lähimmäisiimme tietyllä, opitulla tavalla. Helposti käy niin, että arvostamme, kunnioitamme ja rakastamme niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Vihaamme ja halveksimme niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Ihmissuhteemme vaikuttavat korostetusti siihen, että näkemyksemme ja asenteemme jäykistyvät entisestään vuosien varrella. Lopulta emme kykene tai halua kovinkaan paljon ymmärtää erilaisia ajatuksia ja asenteita. Kun näin tapahtuu, niin vieraannumme yhä enenevässä määrin niistä lähimmäisistämme, joilla voisi olla meille paljon annettavaa, opetettavaa ja omaksuttavaa – on sitten kyse juutalaisista, ei-juutalaisista tai eri tavalla ajattelevista kristityistä ryhmistä. Todellisuudessahan viisaus ei ole – niinkuin savolainen sanoo – ”yhden miehen tai naisen päässä”.

Itse asiassa monet seikat, joiden nimeen vannomme tai joita pidämme ainoina oikeina, voivat perustua hyvinkin puutteelliseen todellisuuspohjaan. Valtaosa kuulemastamme perustuu enemmän tai vähemmän jonkin osapuolen yksipuoliseen propagandaan. Propagandalla tarkoitan tässä asioiden yksipuolista esittämistä ilman selkeiden vaihtoehtojen esille tuomista.

Tunnettu amerikkalainen kristillinen johtaja sanoi hiljakkoin saarnassaan, että hyvin harva saarnaaja – mukaan lukien hän itse tai sanan kuulija – tuntee tai tietää oikeasti mitä Raamattuun on kirjoitettu. Tällä hän tarkoitti, että lähes kaikki sanan julistajat ja kuulijat ovat opetuksessa ja sanoman ymmärtämisessä Raamatun käännösten varassa. Siksi hän kehotti kaikkia saarnaajia ja julistajia perehtymään ja etsimään alkukielisen sanoman totuutta ja sisältöä. Hän sanoi pelkäävänsä, että nykyinen yleisesti julistettu kristillinen sanoma on osin ristiriidassa Raamatun oman Sanoman kanssa. Hän perusteli näkökantaansa sekä kirkkohistorian että käytännön kokemuksensa kautta.

Kirkkojen ja seurakuntien opit ja käytännöt ovat pitkälti muodostuneet kristillisen tulkinnan ja perinteen kautta historian aikana. Kehitys on vaikuttanut myös moniin Raamatun käännöksiin kääntäjien taustayhteisöjen haluamaan suuntaan. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että Yhdysvalloissa on käytössä n. 40 virallista raamatunkäännöstä eikä mikään niistä läpäise kunnialla puolueettoman raamattututkimuksen seulaa.

Onkin syytä kysyä, kuinka valtava aarrearkku ja kallisarvoinen helmi alkuperäinen Raamattu oikein on? Kuinka sen Sanomaa voisi hyödyntää tulevaisuudessa oikein ja hyödyllisesti yhteiseksi hyväksemme? Tässä työssä meitä voivat auttaa suuresti alan huippututkijat, niin juutalaiset kuin kristitytkin. Mutta olemmeko valmiit ottamaan huomioon heidän tutkimustuloksiansa? Helpointa lienee pitäytyä oman herätysliikkeen, seurakunnan tai kirkkokunnan vakiintuneeseen oppiin ja uskonkäsitykseen. Joskus olen miettinyt, että mihinkä uskonsuuntaan Pyhä Henki on oikein sitoutunut, kun kristityt kiistelevät jatkuvasti siitä kenen traditio on se ainut oikea? Totuushan on, ettei Pyhä Henki ole sitoutunut mihinkään ihmisten kehittämään traditioon tai perinteeseen!

Mielenkiintoista ja tapahtumarikasta, uutta etsivää ja luovaa uutta vuotta toivottaen!

Shalom terveisin,
Ilkka Vakkuri