Kaikki kirjoittajan Israelin Ystävät RY artikkelit

Hamaayan seurakunnan uutiskirje

Juhlan ja rukouksen aika

Rakkaat Rukoilevat ystävät,
Vaellettuaan seitsemän viikkoa erämaassa, Mooses ja israelilaiset tulivat Siinain vuorelle, jossa Mooses lähti leiristä ja meni Herran kasvojen eteen. Seitsemän kertaa hän käveli ylös vuorelle, ja viimeisellä kerralla hän oli siellä 40 päivää. Tänä aikana Mooses sai lain taulut. Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus ristiinnaulittiin ja Hän nousi kuolleista. Ennen kuin Hän nousi taivaaseen Isän luokse, Hän käski opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa Isän lupausta Pyhän Hengen lahjasta.

Juhlimme seurakuntana molempia näistä ihmeistä kymmenen päivän rukouksella ja paastolla, odottaen Pyhää Henkeä, ja ylistämällä yhdessä Jumalan Sanan ihmettä. Näimme sydänten ja elämien muuttuvan rukouksen ja esirukouksen aikana. Päätimme kymmenen päivän rukouksen Shavuot (helluntai)-juhlalla katollamme, ja mukana oli yli 20 eri kansallisuutta. Palvoimme yhdessä eri kielillä, tanssimme ja riemuitsimme, ja näimme kuinka Jumala kosketti ja paransi ei-uskovia vieraitamme.

”Sinä olet luonut kaikki kansat. Ne tulevat eteesi ja kumartavat sinua, ne kunnioittavat sinun nimeäsi, Herra.” Psalm. 86:9

Israel 67 vuotta!

”Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa?” Jes. 86:9

Aikamme merkit ovat todella hämmästyttäviä. Näemme sotia, sanomia sodista ja maanjäristyksistä, ja taivaallisia ilmestyksiä Jumalan kirkkaudesta. Mutta täällä Israelissa meitä muistutetaan vuosittain siitä, että Jumalan sana on totta, ja Hänen lupauksensa ovat varmoja. Kuka olisi uskonut, että Israelin valtio palautettaisiin täydelliseen aikaan 2000:n vuoden jälkeen! Vielä kaksi tuntia ennen kuuluisaa julkilausumaa 14. toukokuuta 1948, David Ben Gurion ja perustaja-isät eivät olleet päättäneet valtion uutta nimeä, ja yhtäkkiä kello 16 perjantaina Israelin valtio julistettiin perustetuksi! 24:n tunnin sisällä arabivaltiot julistivat sodan, ja ihme toisensa jälkeen tämä pieni kansakunta nousi historiasta, ja Jumalan sana tuli jälleen ilmeiseksi. Jopa kansallislaulumme kertoo kaiken yhdellä sanalla: Toivo. Jos Jumala nostaa pystyyn kansansa yhdessä päivässä, kuinka paljon enemmän Hän voi tehdä meille, Hänen lapsilleen?

Pommisuojan/Nuorisokeskuksen kuulumisia

Jumala on ollut uskollinen vastaten tarpeisiimme pommisuojan / nuorisokeskuksen suhteen. Olemme kertoneet, että yritämme ostaa koko seurakuntarakennuksen, mutta ensimmäinen vaihe on kellari. Tiedämme, että seuraava sota on väistämätön, se voi tulla milloin tahansa, ja haluamme olla valmiita. Olemme niin lähellä taloudellisesti, tarvitsemme vielä 50 000 dollaria.

Seminaari Anteeksiannnosta

Orna Greenman piti meille viiden istunnon seminaarin, jossa opimme kuinka hallita negatiivisia ajatuksia ja tunteita (tai muuten ne hallitsevat meitä). Opimme hyvin käytännöllisen tavan antaa anteeksi ja tunnistaa Jumalan ääni taisteluiden keskellä. Me harjoittelimme, sovelsimme, ja aloimme opettaa toisia. Toivomme, että voimme pitää tätä työpajaa eri seurakunnissa niin usein kuin mahdollista.

Ilta yksinhuoltajaäideille

Kuten joka vuosi ennen pääsiäislomaa, järjestimme illan yksinhuoltajaäideille ja leskille. Naiset ylistivät yhdessä, kuulivat rohkaisevan puheen, söivät yhteisen illallisen ja saivat ruokakuponkeja perheelleen. Illan sponsoroi eräs messiaaninen järjestö.

Rukousaiheet

  • Esirukoilijoita Lähi-idän kiristyvän tilanteen takia, kun sunnit ja shiiat taistelevat herruudesta
  • Lähi-idän miljoonien sotapakolaisten turvallisuus ja pelastus
  • Viisautta hallituksellemme tämän myrskyn keskellä, ja että se kääntyisi Jumalan puoleen
  • Turvaa ja suojaa seurakunnallemme, ja lisää työntekijöitä Jumalan sadonkorjuuseen
  • Nuortemme kesän puolesta, että Jumala antaisi tarvittavat varat kesäleireille, joihin nuoret osallistuvat
  • Että Jumala siunaisi meitä puuttuvalla 50 000 dollarilla, jotka tarvitsemme ostaaksemme kellarin väestönsuojaksi
  • Että Jumala antaisi tarvittavat varat ja materiaalit pääurakoitsijalle, joka kunnostaa kellariin.
  • Jumalan viisautta ja johdatusta kasvavalle latinalaisamerikkalaisten ryhmällemme

Arvostamme uskollista tukeanne, rohkaisuanne ja rukouksianne,
Tony ja Orna Sperando Hamaayan seurakunnan puolesta

Second Parting – dokumentti Beit Singeristä

Jo pitkään Israelin Ystävät ry:n tukikohteena olleesta Beit Singerin lastenkodista tehty dokumenttielokuva. Elokuva kertoo neljästä nuoresta, joiden täytyi olosuhteiden pakosta jättää kotinsa jo pieninä ja muuttaa Beit Sheanin lähellä sijaitsevaan sisäoppilaitokseen. Nyt kun he lähestyvät 18:a ikävuottaan, joutuvat he jättämään ainoan kodin, jonka ovat tunteneet.

Elokuvan pääset katsomaan tästä: Second Parting

Shalom-lehden pääkirjoitus 6/15

Minulta on usein kysytty, kuinka Raamattua tulisi ymmärtää, eli ”kuinka on kirjoitettu, kuinkas luet”. Raamatun ymmärtämisen tulee perustua alkutekstin ymmärtämiseen. Siihen ei saa mitään lisätä eikä ottaa pois, vaan sitä tulee käsitellä alkuperäisessä muodossa. Sanoja, lauseita ja käsitteitä tulee tutkia niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja vasta sitten tehdä sovelluksia tai tulkintoja nykyaikaan. Tämä vaatii vähintään neljän kohdan periaatteen käyttämistä.

1. Ensimmäiseksi tulee selvittää, mitä alkuteksti todella tarkoittaa ja mitä käsitteitä siinä käytetään. Tätä varten tulee tutkia sekä heprean, aramean että kreikan alkukielien kielioppia ja selvittää sanojen merkitykset. Vanhaa testamenttia tulee tutkia pääsääntöisesti sen hepreankielisessä muodossa ja Uutta testamenttia kreikankielisessä muodossa. Tämä siksi, koska meillä ei ole muuta varhaista alkutekstiä, kuin nuo tekstit. Muut ovat myöhempiä käännöksiä. Kuitenkin on pidettävä mielessä, että esim. Uudessa testamentissa olevat Vanhan testamentin lainaukset eivät noudata hepreankielistä tekstiä, vaan ne on mukailtu kreikankielisen Vanhan testamentin (Septuaginta) käännöksen mukaan. Tätä varten täytyy olla käytettävissä alkukielen sanakirjoja, kielioppeja ja kielitieteellisiä kommentaareja. Tällaisen tutkimuksen perusteella lauseet ja käsitteet saavat usein aivan uusia merkityksiä verrattuna käännösteksteihin. Lopuksi Raamatun opetuksen perustaksi tulee laatia kunkin tutkijan omalla äidinkielellä mahdollisimman tarkka käännös varustettuna tekstiselityksin.

2. Toiseksi tulee selvittää tieteellisistä, alkukieleen perustuvista teoksista mitä ko. lauseet merkitsivät niiden kirjoittamisen ajankohtana. Tätä varten täytyy tekstien kirjoitusajankohta määritellä riittävän tarkasti ja verrata ko. ajankohdan vastaaviin muihin dokumentteihin, joissa ilmenee käsitteiden, lauseiden ja sanontojen sisällöt tai eri sisältövaihtoehdot. Tarvitaan siis sekä historiallinen että tekstuaalinen konteksti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan lausua sitten jotakin siitä, mikä merkitys teksteillä on ollut omana aikanaan eli ”kuinkas luet”.

3. Kolmanneksi: alkukielen analysoinnin avulla pitää päätellä, mitä kukin Raamatun kirjoittaja on tekstillään omana aikanaan tarkoittanut ja miten hän on sen ymmärtänyt.

4. Neljänneksi, kohtien 1-3 tutkimisen jälkeen, voidaan siirtyä tarkastelemaan haastavaa kysymystä, mitä kukin tarkasteltava raamatunteksti merkitsee meille, eli ”kuinkas sovellat”.

Esimerkkinä tästä tutkimusprosessista voimme ottaa esille sanan, joka on suomeksi käännetty yleensä sanalla ”mielenmuutos”. Alkukielistä sanaa tutkiessa huomataan, että alkukielen sana tarkoittaa täydellistä muutosta sekä ajattelussa, asenteessa että teoissa. Tekstin kirjoittamisajankohtana tuota sanaa on käytetty esim. Josefuksen teoksessa ”Juutalaissota”. Josefus käyttää sanaa puhutellessaan kapinapäällikköä ja vaatii tätä seuraamaan itseään sekä hylkäämään kaikki entiset aatteensa, asenteensa ja toimintamallinsa kuolemantuomion uhalla. Pyhän Hengen opastamana Raamatun kirjoittajat tuovat selvästi esille, missä sanaa käytetään täydellisen muutoksen korostamiseen. Tämä ilmenee mm. kaikesta väkivallasta pidättäytymisenä ja toimimisesta aikaisempien uskomusmallien, asenteiden ja toimintatapojen vastaisesti – jopa uhmaten omaa kulttuuria toimien rauhaan perustuvan Taivasten valtakunnan puolesta.

Mitä tällainen täyskäännös meidän yhteiskunnassamme, joka ei ole erityisen militaristinen tai aggressiivinen, tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se, että hylkäämme luonnollisen ihmisemme itsekkyyden ja alamme todella rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme? Ongelmaksi muodostuu kuitenkin vanha ihmisemme, joka ei halua muuttua. Siksi täydellinen muutos on ihmiselle hyvin vaikea ja vanhan ihmisen piirteet jäävät vaikuttamaan meissä ainakin peitetysti. Vain armon evankeliumi voi antaa meille voimaa jatkuvaan muutokseen. Olemmeko valmiit tällaiseen hengelliseen, henkiseen ja fyysiseen muutokseen? Vai elämmekö vanhan ihmisemme pönkittämää pysähtyneisyyttä, jossa kuvittelemme itse olevamme keskipisteenä  muutosta tarjoavan Herramme sijaan?

Shalom –muutosterveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 5/15

Israelissa vietettiin hiljakkoin holokaustin muistopäivää. Se on yksi koskettavimmista ja tärkeimmistä juutalaisten muistopäivistä Israelissa. Siksi esim. Eurooppaan tulevat juutalaiset usein ihmettelevät, miksei eurooppalainen media tiedota sen merkityksestä. Tuohon aikaan Israelin Ystävien vieraana olevat messiaanisetkin ovat yllättyneet, ettei suomalainen media juuri mainitse päivää tai kerro sen vietosta Israelissa. Herää kysymys, onko holokaustin muisto unohtumassa Euroopassa?

Euroopan muslimien lukumäärä on voimakkaasti kasvanut sekä syntyvyyden, että maahanmuuton kautta. Monet eurooppalaiset alun perin ei-muslimit ovat kääntyneet islamin uskoon. Syitä tähän on varmaan monia, yksi syy on eurooppalaiseen maallistumiseen kyllästyminen. Varsinkin monet eurooppalaiset naiset ovat etsineet islamin uskosta elämälleen uutta sisältöä ja perinteisen roolin mukaista aviopuolisoa. Jos islaminuskoisten määrän voimakas kasvu jatkuu, on arvioitu, että tulevaisuudessa monessa Euroopan maassa olisi muslimienemmistö. Se tarkoittaisi suurta uskonnon ja kulttuurin muutosta. Ennen tätä olisi tärkeää saada juutalaisten ja muslimien välit rauhanomaisiksi. Jatkuessaan kehitys kiihdyttää juutalaisten muuttoa Israeliin.

Toisaalta myös Israelissa arabiväestön lukumäärä kasvaa sekä Israelin että palestiinalaisten alueilla. Näin juutalaiset ovat tulevaisuudessa joutumassa yhä ahtaammalle islamin uskon puristuksessa. Vaarana on, että Israelinkin johto käy vain viivytystaistelua aikaa vastaan eikä löydä pysyviä keinoja tilanteen rauhoittamiseksi. Juutalaiset varmasti pyrkivät vilpittömästi rakentamaan siltoja esim. Israelin arabiväestöön. Euroopan maissa asuvat juutalaiset ovat pyrkineet rakentamaan suhteita asuinmaidensa väestöön. Silti juutalaisuuden ja islamin välillä vallitsee kasvava jännitys kaikkialla maailmassa missä he kohtaavat.

Muslimien ääriryhmät eivät kaihda väkivallan käyttöä Israelia ja juutalaista kansaa kohtaan. He vannovat jumalansa nimeen tuhoavansa juutalaisvaltion ja ajavansa juutalaiset Välimereen. Vaikka näissä tavoitteissa ja sanoissa on nähtävissä liioiteltua fanaattisuutta, tosiasia on, että juutalaisvaltio on muslimien vihan kohteena kaikkialla maailmassa. Siksi Israel on jatkuvien konfliktien keskipisteessä. Kuinka Israel voi säilyä juutalaisvaltiona, jos juutalaisten maahanmuutto Israeliin ei kasva merkittävästi, tai juutalainen väestö ei ala lisääntyä suurempien perhekokojen kautta. Entä pystyykö Israelin johto löytämään keinoja rauhanomaiseen ja tulokselliseen dialogiin muslimien kanssa? Olisiko löydettävissä jokin keino muslimien ja juutalaisten välisen jännityksen vähentämiseksi? Kuinka Israelissa onnistuttaisiin esim. toteuttamaan hallintoa, jossa valtion turvallisuutta vaarantamatta myös muslimit kokisivat oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden toteutuvan? Se toki on Israelin viranomaisten tavoite mutta molemminpuolinen epäluottamus ja epäusko toisen motiiveihin haittaa asian edistymistä. Kysymyksiin ei ole helppoa ratkaisua.

Eräs Herran kärsivä palvelija esitti yhden ratkaisun n. 2000 vuotta sitten. Hänen esittämänsä väkivallaton, lähimmäisen rakkauteen perustuva malli ei koskaan ole tullut suosituksi. On laskettu, että kristinuskon nimeen on maailmassa tapettu enemmän ihmisiä, kuin minkään muun uskonnon nimessä. Kuitenkin kristinuskon keskeisin henkilö oli väkivallan vastustaja ja kieltäjä. Kuinka helposti käy, että rauhan ja rakkauden sana muuttuu vihan ja väkivallan käytöksi. Siitä pitää huolen ”vanha aatamimme” tehokkaasti ja yllättävän helposti. Helpompi on puhua rauhasta kuin olla rauhan tekijä. Rukoilkaamme, että maailmassa olisi enemmän rauhan tekijöitä.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Kokemuksia Vapaaehtoistyöstä Israelissa

Elisa Silvennoisen (kuvassa vas.) haastattelu.

Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 23.4.2015. Haastattelijana Ilkka Vakkuri.

Miksi lähdit vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Minulle on ollut Israel aina tosi tärkeä, ja olen ollut vapaaehtoistyössä siellä aikaisemminkin eri sairaaloissa, Jad Hasmonassa. Olen sairaanhoitaja ammatiltani, ja olen tehnyt Israelissa yhden sairaanhoitoharjoitteluni, kirurgisen harjoittelun eräässä jerusalemilaisessa sairaalassa. Silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, ajattelin että voisin sillä ammatilla palvella myös Israelia ja juutalaista kansaa. Mietin, että milloin sitten lähtisin sinne, ja kun olin ollut omassa työpaikassani jo useamman vuoden, kuulin ystävältäni, että Israelin ystävien kautta pääsisi vapaaehtoistyöhön Israeliin. Koska olin sairaanhoitaja, halusin että paikka olisi joku hoitolaitos. Äitini asuu Israelissa, hän on naimissa israelilaisen kanssa; eli minulla on perhe Israelissa. Halusin, että vapaaehtoistyöpaikka olisi myös lähellä heitä, että voisin viettää aikaa myös heidän kanssaan. Sitten hain Soile Bar-Yosefin kautta vapaaehtoistöihin, ja pääsin.

Minkälaisia kokemuksia sinulle tuli tästä viimeisestä Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuneesta vapaaehtoistyöstä?

Paikka, jossa olin vapaaehtoistyössä, oli Maon Ruhama -niminen kehitysvammalaitos, joka on lähellä Tel Avivia. Sinne on hyvät kulkuyhteydet Jerusalemista ja Tel Avivista bussilla ja junalla. Maon Ruhama on siis valtion ylläpitämä ja tukema kehitysvammalaitos, jossa oli yli sata asukasta, 20 – 60 -vuotiasta aikuista. Maon Ruhama sijaitsee juna-aseman vieressä Kfar Sabassa, ja sitä ympäröi muuri.
Töihini kuului jokapäiväiseen elämään osallistuminen, eli auttaminen kaikissa toimenpiteissä kuten aamutoimissa ja iltatoimissa. Meillä oli aamu- tai iltavuoroja, seitsemän tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa, ja minulla oli aina perjantait ja lauantait vapaana. Olin ylimääräisenä kätenä ja parina siinä naisten ryhmässä, jossa avustin. Heidän kehitysvammansa olivat aika lieviä, osa heistä pystyi puhumaan, ja näiden asiakkaiden kanssa syntyi ystävyyssuhteita. Osaan hepreaa, sillä olen opiskellut sitä monta vuotta, ja auttoi tosi paljon, kun sillä tuli toimeen. Oli itsellekin todella ihana olla työkavereiden kanssa, tutustua heihin ja osallistua heidän elämäänsä, arjen iloihin ja suruihin. Heidän kanssaan oli monia ihania, mutta myös surullisia kokemuksia.
Olin siellä kolme vuotta sitten, ja siihen aikaan sisältyi paljon juutalaisia juhlia, ja oli todella hienoa osallistua niihin. Kehitysvammalaitos järjesti jokaisen juhlan aikana isot juhlat, ja minäkin sain olla niitä juhlia järjestämässä, auttamassa ja osallistumassa niihin. Oli siis tosi mielenkiintoista. Ystävystyin työntekijöiden kanssa, ja he ottivat minut vapaa-ajalla mukaan heidän juhliinsa. Pääsin esim. häitä edeltäviin tilaisuuksiin, kun erään työntekijän poika oli menossa naimisiin. He olivat marokonjuutalaisia, joten pääsin osallistumaan heidän henna-juhlaansa.
Sain osallistua myös suruihin. Silloin odotettiin sotaa, minkä takia oli pommiharjoituksia monta kertaa viikossa, eli piti mennä pommisuojaan. Sinä aikana myös yhden työkaverini veli kuoli, ja hän pyysi minut sitten mukaan šivaa istumaan, sillä he ovat uskonnollisia.
Se oli siis tosi mielenkiintoista aikaa, mitä siellä vietin. Tutustuin paikallisiin, juutalaisuuteen ja juhliin syvemmin. Meitä vapaaehtoisia oli eri puolilta maailmaa, Saksasta, Japanista, Etelä-Koreasta ja Suomesta. Myös heihin tutustuin, ja heidän kauttaan heidän kulttuureihinsa. Me vapaaehtoiset pidettiin siellä yhtä, kävimme vapaa-ajalla uimassa, tai vierailimme eri paikoissa.
Auttoi tosi paljon, kun osasin heprean kieltä, ja olen jonkun verran opiskellut myös venäjää. Se auttoi asukkaiden kanssa, kun autoin heitä päivittäisissä toimissaan, kävelytin heitä, vein heitä ulos. Paikallisilla ei ollut aikaa siihen, niin sillä tavalla autoin ryhmässä. Puhuin asiakkaiden kanssa hepreaa ja venäjää, ja lauloin heille. Jokainen päivä oli erilainen. Ryhmässä myös leikin ja pelasin heidän kanssaan. Vaikka he olivat aikuisia, monet olivat lapsen tasolla. Osallistuin ryhmätoimintoihin, musiikkiryhmiin ja askarteluryhmiin. Eli todella monipuolista. Aika, jonka siellä vietin, oli yksi elämäni parhaita.
Meillä vapaaehtoisilla oli laitoksessa oma talo, jossa oli neljä huonetta. Meitä oli yhdessä huoneessa kahdesta kolmeen henkilöä. Alussa kun tulin, sain olla ihan yksin omassa huoneessa, mutta sain myöhemmin suomalaisen toisen vapaaehtoisen, mukavan naisen, asumaan kanssani. Yhteisissä tiloissa meillä oli jaettu keittiö ja kylpyhuone. Elämä vapaaehtoisten keskuudessa oli todella mielenkiintoista. Saatiin kehitysvammakeskuksesta ruokaa joka viikko, eli iltapala oli taattu. Muuten saatiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, sekä aamiainen. Saatiin myös taskurahaa, eli kaikki oli taattu.

Mitkä olivat työn suurimmat haasteet?

Minulla ei ollut kielen suhteen haasteita, koska tulin toimeen heprean kielellä, ja olin opiskellut sitä monta vuotta. Laitoksessa oli sekä juutalaisia että arabeja; kummankin ryhmän kanssa toimeen tulemisessa oli vähän haastetta, kulttuurisia eroja ym. Mutta minulla ei ollut kyllä mitään suuria haasteita.

Tulitteko vapaaehtoisten kanssa hyvin toimeen keskenänne?

Pääosin kyllä. Se oli myös tämän ajan rikkaus, että meitä vapaaehtoisia oli niin monista kulttuureista. Pidämme vieläkin yhteyttä joidenkin kanssa esim. Facebookissa.

Oliko siellä saksalaisia vapaaehtoisia?

Kyllä, siellä oli kaksi saksalaista poikaa samaan aikaan.

Olen kuullut, että saksalaiset voivat korvata asevelvollisuuden tulemalla Israeliin vapaaehtoiseksi. Tästä seurauksena siellä on hyvin kirjavaa joukkoa, monia on käräytetty jopa huumeidenkäytöstä. Ilmeisesti teillä ei ollut tällaisia ongelmia?

Meillä ei ollut tällaisia ongelmia, koska nämä pojat olivat uskovaisia, todella ihania.

Eli tässä tulee esille myös uskovien yhteys. Entä millaiset välit teillä oli israelilaiseen henkilökuntaan?

Erittäin hyvät. Ystävystyin monien kanssa, ja he tykkäsivät tosi paljon kun puhuin hepreaa heidän kanssaan ja pystyin kommunikoimaan. He arvostivat sitä todella paljon, ja myös minulle oli ihana asia saada uusia israelilaisia ystäviä. Vieläkin kun olen käynyt Israelissa vapaaehtoistyö-periodin jälkeen, olen käynyt tässä vapaaehtoistyöpaikassa heitä moikkaamassa. Ollaan tultu ystäviksi myös niin, että kun olen Suomessa, niin pidetään myös yhteyttä. Haluan aina Israelissa käydessäni nähdä työkavereitani ja myös näitä asukkaita. Asukkaat muistavat myös minut kolmen vuoden takaa, ja tulevat halaamaan ja pussaamaan. Työntekijät kysyvät milloin tulen takaisin, ja pyytävät tulemaan uudestaan. Tuntuu kuin se olisi perhe, ja kun sinne menee, tuntuu kuin menisi kotiin. Ikään kuin Israelissa olisi toinenkin perhe oman perheeni lisäksi.

Eli suosittelet tätä vapaaehtoistyötä lämpimästi?

Todella lämpimästi, kyllä.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi


Anni Luukkasen (kuvassa oik.) haastattelu.

Haastattelijana Ilkka Vakkuri. Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 30.4.2015

Mikä sinut sai lähtemään vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Tämä on ikuisuuskysymys, johon minulla ei oikein ole vastausta, mutta ehkä kaikkein tarkimmin sitä kuvaa se, että oli halu lähteä ulkomaille. Olin kirjoittanut lukiosta pari vuotta aikaisemmin, ja halusin matkustella. Yritin etsiä ympäri maailmaa erilaisia kohteita ja erilaisia järjestöjä, minkä kautta mennä. Loppujen lopuksi minulle suositeltiin Israelia.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on vapaaehtoistyöstä siellä Israelissa?

Sen voisi mainita, että vapaaehtoistyö Israelissa oli aika erilaista, mitä oletti ja kuvitteli etukäteen. Totta kai oli hyviä, uusia, mahtavia kokemuksia, mutta todellisuus ehkä poikkeaa mielikuvista sillä tavalla, että siellä ihan oikeasti tehdään töitä. Mielikuva oli se, että ehkä muutaman tunnin päivässä vähän auttelen jossain; se on ehkä vähän harhaanjohtava käsitys. Eli voi ihan varautua sellaiseen kokopäiväiseen työntekoon.
Mutta muuten ihmisiä on helppo lähestyä, ja työnteko on ollut siellä aina antoisaa. Olen ollut lasten kanssa, sekä autistien kanssa asuntolassa, ja ihmisten kanssa työskentely on aina antoisa kokemus.

Mikä on sinun kokemuksesi käytännönjärjestelyistä, majoituksesta, toisista vapaaehtoisista ja paikallisista työntekijöistä? Miten kaikki sujui, oliko mitään ongelmia?

Majoituksen ja muiden olosuhteiden osalta on sanottava, että kaikki on sujunut aina moitteettomasti, ja majoitus on ollut kaikin puolin ihan hyvä. Silloin kun olin Beersebassa Israelin Ystävien kautta vapaaehtoisena, meille vapaaehtoisille oli vuokrattu oikeastaan ihan oma asunto. Meitä asui siellä yhteensä kolme suomalaista, ja minulla kävi niin hyvä tuuri, että nämä minun kämppikset ja muut vapaaehtoiset olivat ihania ihmisiä, joista tuli sen aikana ja sen jälkeen hyviä ystäviä. Eli majoitusolosuhteet ja muut, esim. ruokailuolosuhteet ja palkat, ovat olleet ihan riittäviä.
Sen voisi vielä sanoa, että meille tarjottiin heprean kielen kurssi. Se ei käytännössä ollut sen ihmeellisempää kuin että yksi työntekijä opetti meitä. Mutta oli mukavaa, että kielen opiskelu oli otettu huomioon vapaaehtoistyön aikana.

Minkälaisia kokemuksia sinulla oli asukkaiden kanssa, joita hoidit ja autoit?

Itsellä on kyllä todella hyvät kokemukset ja muistot. Mutta on kyllä sanottava, että autistien kanssa kun oli töissä, niin joinain päivinä oli hyvinkin raskasta. Toki nämä vapaaehtoistyöpaikat vaihtelee ja esimerkiksi meille tuli yksi vapaaehtoinen, joka koki muutaman viikon jälkeen, että tämä on hänelle liikaa, ja hänelle etsittiin sitten toinen vapaaehtoistyöpaikka. Ja hän oli siihen toiseen työpaikkaan hyvin tyytyväinen. Meillä oli toisaalta hyvä tuki; työyhteisö oli hyvin avoin ja siellä pystyi kertomaan omista kokemuksistaan. Se avoin ilmapiiri ehkä auttoi jaksamaan, ja toisaalta myös muut vapaaehtoiset, joiden kanssa asuin. Meillä oli avoin yhteys; aina kun pääsee jakamaan omia kokemuksia, niin se auttaa myös jaksamaan.

Kun olet ollut Israelissa nyt montakin kertaa vapaaehtoisena ja muuten, niin mitä sanoisit Israelin kulttuurista ja yleensä Israelissa olosta? Välillä ihmiset ovat vähän peloissaan, ja miettivät uskaltaako Israeliin mennä.

Ensimmäisen kerran menin Israeliin vuonna 2009, ja sen jälkeen olen ollut siellä pidempiä ja lyhempiä pätkiä säännöllisesti. Olen kihloissa israelilaisen kanssa ja menossa naimisiin hänen kanssaan nyt kesällä, ja elokuussa on edessä muutto pysyvästi sinne. Eli jonkun verran olen ollut maassa ja tunnen maan käytäntöjä. Ehkä tuosta poliittisesta tilanteesta voisi sanoa sen, että minun mielestä siellä on turvallista asua ja elää. Esimerkiksi viime kesänä, kun olin siellä, ja oli tämä Gazan konflikti taas käsillä, niin en kyllä arjessa sitä huomannut. Israelilla on hyvät puolustusjärjestelmät, ja suurimmaksi osaksi siitä on tietoinen seuraamalla mediaa. Ei sitä siellä arkielämässä kyllä tule ajateltua.
Muuten arjessa Israel on aika erilainen maa kuin Suomi, mikä pitää ottaa huomioon kun sinne matkustaa. Itse olen aika avoin, ja en ihan pienestä hetkahda, mutta asiat toimivat siellä eri tavalla kuin Suomessa. Toisaalta näen sen pelkästään rikkautena. Mielestäni arki siellä on hirveän mielenkiintoista juuri sen takia, että se ei ole Suomi, ja siellä ei asiat toimi samalla tavalla kuin meillä täällä Suomessa.

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa sellaiselle henkilölle, joka miettii että voisiko lähteä vapaaehtoiseksi?

Ensimmäinen ja tärkein vinkki on se, että luovu kaikista ennakkoluuloista mitä sinulla tähän mennessä on. Liittyivät ne sitten poliittiseen tilanteeseen tai Israelin arkeen, niin luovu ihan kaikista ennakkoluuloista. Koska uskon ja luotan, että Israel tulee tavalla tai toisella yllättämään.
Sitten ihan käytännön vinkkejä oikeastaan on yksi, jonka olen oppinut Israelissa asuessani, eli kärsivällisyys. Eli jos asiat eivät toimi yhtä joustavasti tai nopeasti kuin meillä täällä Suomessa esimerkiksi viranomaistilanteissa tai virastoissa asioidessa, niin ei kannata hätääntyä tai huolestua. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ehkä myös muistaa se, että ollaan Lähi-idässä. Israel ei ole Eurooppaa, vaan Israel on yksi Lähi-idän maa. Vaikka se onkin hyvin moderni ja vaikka se onkin hyvin länsimainen, niin silti siellä monet asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Ehkä rohkaisen siihen, että ottaisi kontaktia israelilaisiin ja muodostaisi myös ystäviä niistä ihan Israelissa asuvista. Koska se aina rikastuttaa kokemusta, jos ystäväpiiri tai tuttavapiiri ei koostu vaan niistä muista vapaaehtoisista tai muista ulkomaalaisista. Israelilaiset hirveän mielellään kutsuvat esimerkiksi kotiinsa, ja vaikka heistä saattaa saada aluksi aika suorasukaisenkin kuvan, niin sitä ei kannata pelästyä, koska he ovat pohjimmiltaan aika lämpimiä ja hyväsydämisiä ihmisiä. On kuitenkin totta, että ihmisten kommunikointi on siellä hyvin erilaista kuin Suomessa. Asiat sanotaan suoraan, mutta se on toisaalta myös hirveän vapauttavaa ja helppoa, koska silloin tietää, että itsekään ei tarvitse sensuroida niin paljon sitä mitä sanoo. Työpaikoilla esimerkiksi on ihan selvää, että asiat riitelevät, eikä ihmiset. Se on tietyllä tavalla myös helpompi kulttuuri sen vuoksi. Olin ainakin itse aluksi ihan shokissa, jos yritin ihan muodollisesti kertoa jotain kohteliaisuuksia, niin niihin vastattiin hirveän suoraan ja torjuttiin ne. Se saattoi olla vähän hämmentävää, koska siellä ei ole samanlaista sosiaalista kulttuuria kuin mitä meillä täällä Suomessa.
Säästä sen verran, että jos olet menossa talviaikaan Israeliin, niin kannattaa pitää mielessä, että vaikka siellä päivisin on lämmintä, niin öisin on mielettömän kylmä. Kun itse olin ensimmäistä kertaa siellä talven, minulla oli pelkästään nahkatakki mukana, ja en muista ikinä elämässäni palelleeni yhtä paljon kuin silloin. Taloissa ei ole välttämättä lämmitystä, vaikka muuten olosuhteet ovat hyvät. Eli kannattaa talviaikaan pakata villasukkaa ja lämmintä takkia mukaan, vaikka se tuntuisikin vähän hullunkuriselta.

Kerroit, että olet tavannut monenlaisia ihmisiä Israelissa. Kertoisitko vähän tarkemmin millä tavalla he poikkeavat ajattelutavaltaan ja muuten siitä mihin on Suomessa tai muissa maissa totuttu? Mikä on se juju ymmärtää israelilaista luonnetta?

Olen ollut siellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olen ollut töissä arabien, palestiinalaisten ja Israelissa asuvien juutalaisten kanssa. On ollut tosi kiehtovaa olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa arjessa, ja samaan aikaan katsoa televisiosta ja mediasta miten tätä kuilua näiden ihmisryhmien välillä luodaan. Väittäisin niin, että oli kansa, kulttuuri tai maa mikä hyvänsä, niin ihmiset ovat loppujen lopuksi perimmältä luonteeltaan kaikki aika samanlaisia. Jos nyt näihin kulttuurisiin eroihin menee, niin vaikka israelilaiset ovat ehkä avoimempia ja suorasukaisempia, niin yllättävän paljon kuitenkin myös samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että he ovat hirveän rehellisiä ja luotettavia. Sanon aina tämän esimerkin muille, kun tästä asiasta puhutaan; jos joskus tarvitsen jotain Israelissa, niin voin luottaa siihen, että saan sen avun, mitä haluan. Jos siellä on joku ihminen eksyksissä tai hädässä kadulla, niin yksikään ihminen ei kulje ohi, vaan häntä ihan todella pysähdytään auttamaan. Yksi hauska käytännön esimerkki on ehkä se, että jos matkustat bussilla, niin aivan varmasti joku vierustoveri jossain vaiheessa alkaa juttelemaan. Eli sitä hiljaisuuden kulttuuria, joka meillä täällä Suomessa on, ei ole siellä. Mutta voisin väittää, että perimmäiseltä luonteeltaan suomalaiset ja israelilaiset ovat hyvinkin samanlaisia.

Kielihän on keskeinen osa kulttuuria ja sinä osaat hepreaa hyvin. Voisitko kuvailla tätä kielellistä ilmapiiriä, miten se heijastaa tätä ajattelua? Kielen ja kulttuurin kanssa tekemisissä oleminen on varmaan ensimmäisiä asioita, kun Israeliin vapaaehtoiseksi tulee.

Aina naureskelen sitä, että olen ihan eri ihminen, riippuen siitä puhunko hepreaa vai suomea. Tuntuu, että elekieli ja kaikki on niin vahvasti mukana siinä kielessä ja sen rakenteessa. Ensinnäkin Israelissa äännehditään ja elehditään ihan eri tavalla kuin Suomessa. Heprean kieli on hirveän rikasta, siellä on kauheasti erilaisia adjektiiveja. Voisin kuvitella, että yhtä asiaa on paljon useampia sanoja selittämässä kuin mitä meillä Suomessa on. Käytännön esimerkkinä voisin sanoa, että jos kysytään ”mitä kuuluu”, niin sitä pystytään kysymään ainakin kolmella tai viidelläkin eri tavalla. Siellä on erilaisia tapoja kysellä tätä ihan arkista asiaa. Ja ne eivät suurimmaksi osaksi ole mitään slangisanoja, vaan niitä voi käyttää monissa eri tilanteissa. Yksi, mikä itseäni häiritsee tosi paljon, on heprean kielen ääntäminen. Se ei tähän suomalaiseen suuhun meinaa millään asettua. Vaikka itsekin puhun hepreaa suhteellisen sujuvasti, niin varmaan kuulostan edelleen aivan kamalalta. Kerta kaikkiaan ne R:t ja S:t; esimerkiksi on kaksi erilaista R:ää, jotka tulee tuolta kurkusta, ja en edelleenkään ymmärrä miten saan erotettua ne toisistaan. Aina kun yritän ääntää niitä, on tosi turhauttavaa kun ihmiset minun mielestäni toistavat ne ihan samalla tavalla, mutta kuitenkaan eivät ole ymmärtäneet sitä mitä minä olen sanonut. Naureskelenkin aina, kun israelilaisten naurukin kuulostaa kurkkuäänteeltä. Kyllä aluksi olin ihan paniikissa, että miten tuota kieltä voi ikinä oppia tai ymmärtää. Mutta kyllä se on hirveän palkitsevaakin, kun huomaa, että pikkuhiljaa sanojen aluista ja lopuista alkaa saamaan selvää. Ja ehkä se ääntäminenkin tästä pikkuhiljaa harjaantuu.

Mitä haluaisit sanoa haastattelun päätteeksi?

Haluaisin sanoa oikeastaan samat sanat, jotka sanoin jo alkuvaiheessa. Eli ylipäätään, kun on Israelista kyse, niin luultavasti se maa, ne ihmiset, kulttuuri ja politiikka, on kaikkinensa erilaisia kuin mitä me ollaan totuttu ajattelemaan tai mitä me mediasta luetaan. Eli tietynlainen ennakkoluulottomuus aina, kun kuulee ja keskustelee näistä asioista, on hyvä pitää mielessä. Toinen asia, minkä haluaisin sanoa, on että kannattaa itsekin lähteä, jos ei vapaaehtoiseksi, niin lomamatkalle, koska se on hirveän mielenkiintoinen, monipuolinen ja uskomattoman rikas maa kulttuurinsa ja kaiken sen osalta. Jos vaan yhtään kiinnostaa, niin rohkaisen lähtemään paikan päälle itse katsomaan, että miten siellä Israelissa arkea oikein eletään.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi

Shalom-lehden pääkirjoitus 4/15

Vähän aikaa sitten vieraanamme oli Venäjän messiaanisen juutalaisen allianssin johtaja Evgeny Blinov. Hän johdatti kuulijansa pohtimaan vakaumuksemme merkitystä. Ennen uskoontuloaan hän toimi mm. Nizhni Novgorodin alueen kommunistisen nuorisojärjestön puheenjohtajana. Evgeny oli uskollinen ja rehellinen kommunisti joka uskoi aatteen oikeutukseen ja kaikkivoipaisuuteen. Kun kommunismi romahti Neuvostoliiton romahtamisen myötä, hän joutui syvään kriisiin. Kaikki tuntui tyhjältä. Koko maailmankuva ja uskon pohja romahti. Onneksi hän löysi Jeesuksen elämäänsä, jolloin kaikki ”loksahti” yht’äkkiä kohdalleen. Elämälle tuli uusi suunta ja tarkoitus jota hän nyt pyrkii toteuttamaan.

Raamatullinen ”uudesti ylhäältä syntyminen” on jatkuva prosessi, jossa ihmisen itsekästä, luonnollista ja ns. lihallista ihmistä kuoletetaan joka hetki (uskoon tullaan kerran mutta jos uskossa ei pysytä, siitä ei ole mitään hyötyä). Jos uskonprosessi keskeytyy tai sitä ei synny, niin liha on voittanut Hengen. Kuinkahan moni ns. uskova yrittää kieltää oman turmeltuneen lihansa vaikutuksen?  Tuloksena siitä on, että annamme helposti lihalle vallan ja alamme opettaa ja puhua lihallisia. Tällöin ihmisen mieli alkaa pyöriä aina enemmän oman itsensä ympärillä. Jeesus ja armo alkaa menettää merkitystään itseensä käpertymisprosessissa. Ihminen alkaa tuomita muita ja pitää itseään toisia parempana.

Ylpistyneessä mielessään hän on onnistunut Jeesuksen seuraaja, muiden opettaja ja lopulta äärimmilleen vietynä jopa uusi, Jeesuksen kaltainen vaikuttaja. Nöyrän uskovan rooli palvelijana on kaukana ja hän alkaa pitää muita palvelijoinaan. Toisten hyödyllisyys ratkaisee heidän ihmisarvonsa, ei Jumalan armo ja todellinen Pyhän Hengen osallisuus. Tällaisessa ihmisessä on täydellistä vain tyhmyys. Siksi tarvitsemme kaiken aikaa Jeesuksen Hengen raikastavaa kosketusta. Uskon kautta Henki tekee meidät eläviksi ja saa jälleen palaamaan Jeesuksen luo toisten palvelijoiksi. Aina välillä olemme niitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, joiden tulisi palata Mestarin jalkojen juureen ja lopettaa edes hetkeksi oman itsensä ympärillä juokseminen.

Raamatun mukaan Israel ei selviä ilman Jumalaa. Israelia harhautetaan usein luulemaan, että se selviää omassa varassaan ja omilla voimillaan. Kristittyinä olemme menneisyydessä tehneet monia vääriä valintoja Israelin suhteen. Välillä näyttää siltä, kuin emme ikinä oppisi jättämään Israelia Jumalan käsiin, vaan yrittäisimme aina omin käsin ja raamatuntulkinnoin hankkia sille pelastusta tai parempaa tulevaisuutta. Israel tarvitsee todellista rakkautta, ei tekopyhää hurskastelua tai mielistelyä. Israel tarvitsee uuden suunnan ja Hengen selviytyäkseen haasteistaan. Israel ei selviä ilman Jumalaa ja Hänen armoaan. Sen myös tulee nöyrtyä Jumalan tahdon alle.

Israel on langennut ja lankeaa kerta toisen jälkeen synnin syövereihin. Tämän opimme jo Vanhasta testamentista. Sama pätee meihin kaikkiin, jos olemme ilman todellista lohtua ja vailla Jumalan kansalaisoikeutta. Niin kauan kuin Israel ei käänny todellisen Jumalan puoleen jatkuvassa uskonprosessissa, se turvaa omaan voimaansa selvitä haasteistaan. Sen suhteen kristillisen Israel -työn kriittinen kysymys kuuluu: Uskommeko raamatunvastaisesti, että Israel pelastuu kokonaisena kansana juutalaisen syntyperänsä tähden? Vai uskommeko Raamatun mukaisesti, että pelastuskysymys ratkeaa ainoastaan ihmisen – juutalaisen ja ei-juutalaisen – henkilökohtaisen jumalasuhteen, s.o. Kristukseen uskomisen ja kuuliaisuuden pohjalta?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Tehilat-Yah seurakunnan Rukouskirje

Rakkaat ystävät,

Palasin (Michael) juuri hyvin siunatulta matkalta Kapkaupungista, Etelä-Afrikasta, jossa olin puhumassa yhdessä Messianic Testimonyn Sam Gordonin kanssa. Puhuimme siellä mm. eräässä konferenssissa Israelista. Puhuimme myös juutalaisessa vanhainkodissa, jossa asuu monia holokaustista selvinneitä. Erään tilaisuudessa pitämäni todistuspuheenvuoron jälkeen luokseni tuli rabbi kyyneliä silmissään. Uskon, että Herra oli koskettanut häntä vahvasti. Näin muutenkin Etelä-Afrikassa suuren tarpeen Messiaalle, ei ainoastaan juutalaisten keskuudessa, mutta myös lukemattomien köyhyydessä elävien ihmisten keskuudessa.

Pyydän rukoustanne kodeissa kokoontuville pienryhmillemme, etenkin kolmelle uudelle ryhmälle, jotka perustimme. Jotkut ovat myös vaihtamassa pienryhmäänsä eri syistä, ja muutokset eivät yleisesti ole helppoja.

Paikka, jossa tapaamme sapattina ja muutamina muina päivinä, on vuokrattu toiselle järjestölle. Saamme jatkaa sen käyttöä, mutta yksityiskohdat ovat vielä selvittämättä. Rukoilkaa, että Jumala antaisi heille suopean mielen meitä kohtaan, ja rukoilkaa myös, että löytäisimme ja pystyisimme ostamaan kokoontumispaikan seurakunnallemme.

Samalla kun olen löytänyt korealaisesta pastori K:sta hengellisen avustajan, olen huomannut, että en aina voin luottaa muihin johtajiin. He ovat hyviä pienryhmien johtajia, mutta he eivät ota askelia kohti vastuullisempaa johtajuutta, ja myös kommunikointi on usein ongelmana. Minulla on kyllä kolmen hengen ydinryhmä, mutta jokainen heistä tulee eri kulttuurista, mikä tekee asiasta haastavan. Rukoilkaa, että Jumala puhuisi sydämelleni selkeästi siitä onko K. oikea henkilö työparikseni vai valmistaako Herra jotain toista tähän tehtävään. Rukoilkaa myös johtotiimin avoimuuden ja yhtenäisyyden puolesta.

Rukoilkaa keskuudessamme olevien heikkojen puolesta, erityisesti P:n ja S:n, kahden miehen, puolesta, joilla on ongelmia perheen ja avioliiton, mutta ennen kaikkea oman itsensä kanssa. Rukoilkaa myös kahden naisen, T:n ja Y:n, puolesta, että he tekisivät täyden käännöksen takaisin uskossaan Herraan, sekä avioparin (G & B) puolesta, että Herra vahvistaisi heidän suhdettaan ja uskoaan, ja että he kasvaisivat läheisimmin seurakuntamme yhteyteen.

Rukoilkaa elämästäni kertovan suomenkielisen kirjan loppuunsaattamisen puolesta. Kirjan on tarkoitus valmistua heinäkuussa, ja sen jälkeen tulee englanninkielinen versio.

Kiitosaiheita:

  • Jumala siunasi lähetysmatkani Etelä-Afrikkaan
  • Miesten ja naisten kokoontumiset
  • Uudet perheet, jotka ovat vahvoja ja terveitä uskossaan
  • Ylistystanssi-ryhmä
  • Pikku-Victoria pääsi kotiin sairaalasta äitinsä syntymäpäivänä
  • Rickin profeetallinen työmuoto ja opetus Tehilat-Yah seurakunnassa

Toivotamme teille kaikille hyvää pääsiäisen aikaa. Messiaamme on totisesti noussut!

Michael Yaron ja Tehilat-Yah seurakunta
(Huom! Michael Yaron puhujakiertueella Suomessa 12.-24.4.2015)

Shalom-lehden pääkirjoitus 3/15

Olin kiertueella Rafi Shimonin kanssa. Kiertue oli onnistunut ja osoitti, kuinka Suomesta vielä löytyy aitoa Israel –rakkautta ja kiinnostusta Israelia kohtaan. Keskustelimme matkan aikana monista syvällisistä asioista. Suomalaisten uskovien suhtautuminen Israeliin vaikutti häneen syvästi. Rafi epäili, onko missään muussa maassa Israelia rakastavia ja tukevia uskovia kristittyjä yhtä paljon suhteessa asukaslukuun.

Kahdenkeskisistä keskusteluista erityisesti yksi kysymys jäi mieleeni. Pohdimme identiteetin merkitystä ihmisen elämässä. Totesimme, että monien suurten maiden kansalaisten identiteetti on hyvin voimakas. Amerikkalaisilla on voimakas amerikkalainen identiteetti, venäläisillä on voimakas venäläinen identiteetti ja saksalaisilla on voimakas saksalainen identiteetti. Tätä listaa voisi vielä jatkaa. Mutta miten on suomalaisen tai israelilaisen identiteetin laita?

Suomalainen identiteetti on muodostunut ensin Ruotsin, sitten Venäjän vallan alla ja lopullisesti Suomen itsenäisyyden aikana. Koska identiteetti on syntynyt suurempien maiden puristuksessa, siinä on hyvin pitkälle nöyrtymisen ja nöyryyden aineksia. Suomalaiset ovat saaneet oppia suurvallan naapurissa, ettei meillä ole syytä luulla itsestämme liikoja. Tärkeintä on selvitä vaikeissa olosuhteissa, koska emme voi muuttaa maantiedettä. Suuri osa Suomen historiaa on ollut taistelua olemassaolosta ja selviämisestä.

Tällainen asetelma on vahvistanut suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja taistelutahtoa. Viime vuosikymmenien taloudellinen vaurastuminen on tosin heikentänyt ihmisten keskinäistä solidaarisuutta. Silti Suomesta löytyy rakentavaa ja maltillista isänmaallisuutta ja oman maan rakkautta. Suomalaiset haluavat myös kunnioittaa muita maita ja kulttuureja. Kristinuskon otteen heikentyminen on selvästi vähentänyt uskonnollisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteiskunnan moraalista perustaa kansan keskuudessä.

Rafi toi esille Israelin kansan ongelmia. Ensinnäkin, israelilaiset jakaantuvat voimakkaasti juutalais– ja arabiväestöön. Näiden suhteet ovat yleensä läheiset vain uskovien arabikristittyjen ja messiaanisten juutalaisten välillä. Arabikulttuuri Israelissa on vahva ja elinvoimainen. Israelin juutalainen kulttuuri elää tietynlaista kriisiä uskonnollisen ja maallisen kulttuurin välimaastossa. Valtaosa Israelin juutalaisista ei ole uskonnollisia eikä uskoa tunnustavia. Lisäksi Israelin juutalaiset ovat tulleet maahan ympäri maailmaa ja tuoneet mukanaan omien maidensa kulttuuripiirteet. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko Israelissa yhtenäistä kulttuuria? Ainoastaan muodolliset juutalaiset perinteet ja Israelin puolustaminen tuntuvat yhdistävän juutalaista kansaa. Riittääkö tämä juutalaisen israelilaisen identiteetin perustaksi?

Ajattelen Raamatun ja erityisesti Jeesuksen opetuksia. Ne tuntuvat olevan pohjimmaltaan niin radikaaleja ja eri kulttuureja haastavia, että voiko Jeesuksen seuraaja hakea identiteettiään ensisijaisesti jostain maallisesta kulttuurista? Jeesus tuntuu haastavan uskovat seuraamaan itseään maailman eri kulttuurien kustannuksella. Tämän takia Jeesuksen seuraajat elävät jatkuvassa ristiriidassa oman kulttuurinsa ja Jeesuksen opetuksien kanssa. Uskottavuutemme Jeesuksen seuraajina riippuu paljolti siitä, kuinka onnistumme tasapainottelemaan näiden kahden välillä.

Shalom –terveisin

Ilkka Vakkuri

Tehilat Yah -seurakunnan uutiskirje

Tehilat Yah seurakunnan uutiskirje – talvi 2015

Viime vuonna eräs suomalainen kirjailija kirjoitti kirjan Michaelin perheen elämästä ja siitä miten hän kohtasi Jeesuksen. Kirja, joka tullaan piakkoin julkaisemaan, saa nimekseen ”Iloöljyä tuhkan sijasta”, ja se on todistus elämästä: se kertoo isoisä Aleksanderin ja hänen perheensä elämästä ja eloonjäämisestä Toisen Maailmansodan aikana Puolassa; Michaelin lapsuudesta Israelissa; hänen elämänsä muuttaneesta kohtaamisesta Jeesuksen kanssa; Jumalan kutsusta, tämän päivän perheestämme ja Jumalan Valtakunnan työstämme.

Kirjan tekeminen monine haastatteluineen ja kysymyksineen on tuonut takaisin lukemattomia muistoja. Kirja on suomenkielinen mutta se tullaan kääntämään myös englanniksi ja myöhemmin myös muille kielille. Juuri kun kirja oli päätösvaiheessa, Michael kutsuttiin rukousmatkalle Auschwitziin. Matkan aikana hän tapasi ystävänsä Jurgenin ja Peterin Frankfurtissa. Jurgen oli todistanut hänelle Herrasta melkein 30 vuotta sitten. Michaelin ystävät veivät hänet Haus Hephataan Bad-Nauheimissa , jossa hän kohtasi Jeesuksen ensimmäisen kerran. Veli Ulf rukoili hänen kanssaan kun hän otti Jeesuksen vastaan. Viime syksynä, melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin, sama rakas veli tuli tapaamaan meitä kotiimme Rishoniin, nauttimaan yhteisestä uskosta ja katsomaan tuon ensirukouksen tuottamia hedelmiä.

Sitten Puolaan, Auschwitziin: Seitsemän päivää kestäneen rukousmatkan aikana oli monia sovitushetkiä kun saksalaiset, itävaltalaiset, puolalaiset, sveitsiläiset ja muiden maiden edustajat katuivat niitä pahoja tekoja, joita heidän esi-isänsä olivat tehneet juutalaisille. Viikko loppui 70:een muistotilaisuuteen Auschwitzin vapauttamisesta, 27 tammikuuta 1945. On kulunut 70 vuotta eikä maailma ole vieläkään päässyt irti antisemitismistä. Se tuottaa vielä katkeruutta ja vahvistuu ”samoissa vanhoissa” paikoissa kuten Ranskassa; se on myös nostamassa päätään uusissa paikoissa kuten Australiassa. Jälleen huomaamme että juutalaisella kansalla ei ole rauhaisaa turvapaikkaa. Ainoa toivomme on Taivaallisessa Isässämme ja Hänen lupauksissaan kansallemme. Hän tulee suojelemaan ja varjelemaan meitä.

Michael: ”Muutama viikko sitten palasin Puolan matkalta jossa kävin Auschwitzin kuolemanleirillä. Tällä kertaa sain kokea kuvitelmissani sitä kärsimystä mitä juutalaiset uhrit kokivat laskeutuessaan alas junista, kävellessään valikointiin missä heidät erotettiin ja suunnattiin joko kuolemaan kaasukammioihin taikka internoiduille työleireille, missä kuolema tuli vain hitaammin. Kun saavuin tuhkapellolle jonne on kerätty uhrien jäännökset, en voinut enää kestää tuskaani ja puhkesin itkuun, kun sydämessäni velloivat vihan ja raivon aallot ajatellessani noiden uhrien sekä myös oman perheeni jäsenten ja sukulaisteni kärsimyksiä. Menneisyyteni nousi esiin pakahduttavasti ja sydämeni särkyi. Oman menneisyyteni fyysinen ja emotionaalinen olotila purkautuivat esiin räjähdysmäisesti… siinä ymmärsin että vain Jumalan voima voi auttaa minua antamaan anteeksi, vaikka en tule koskaan unohtamaan mitä tapahtui.
Lisäksi, minulle on selvinnyt että asemani uskovana velvoittaa minua katsomaan asiaa suuremman tarkoituksen kannalta. Kansani puolesta tuntemani surun ja tuskan tunteiden käydessä päälle, on vaara että menetän jotain äärettömän tärkeää (2. Kor. 1:6-7). Minulle tuli mieleen Joosef joka sanoi veljilleen, että Jumala oli käyttänyt hänelle tapahtuneita vastoinkäymisiä että hän pääsisi sovintoon perheensä kanssa; muuttaakseen Juudaksen, Simeonin ja muiden veljien luonteenlaadun, ja, Hänen vielä suuremman suunnitelmansa takia; viedäkseen Israelin kansan Egyptiin. Monia vuosia myöhemmin Jumala näyttäisi valtasuuruutensa kun Hänen kansansa oli vaeltamassa pois Egyptistä.
Olen Holokaustista pelastuneiden ensimmäinen lapsi; heidän sanoinkuvaamaton kärsimyksensä ja liian aikainen kuolemansa, kun olin vielä pieni lapsi, saivat aikaan paljon kärsimystä – jota en tietenkään voi verrata heidän kärsimyksiinsä. Oma tuskani sai minut huutamaan Jumalan puoleen ja etsimään Häntä koko sydämelläni. Tässä tuskassani Jumala ilmestyi minulle hoitaen ja parantaen sairaan sydämeni ja lohduttaen minua (Jesaja 61)! Hän teki tämän, ei ainoastaan minun pelastuksekseni, vaan että saisin olla parantava ja lohduttava väline Hänen käsissään muille, jopa vielä niille elossa oleville jotka ovat läpikäyneet keskitysleirien kauhut.
Tätä olenkin tehnyt menneinä vuosina ja se täyttää minut ilolla. Tämä ilo ei ole riippuvainen elämän olosuhteista! Se kumpuaa Jumalan läsnäolosta kanssani ja siitä mitä Hän on tehnyt elämässäni saaden aikaan voimakkaan muutoksen minussa, ja se jatkuu vieläkin päivittäin. Ollessani Auschwitzissa sain kirjani valmiiksi ja juuri tämän syvällisen Jumalan ohjaaman matkan aikana Jumala ilmaisi minulle Hänen ”Iloöljynsä tuhkan sijasta”.

ELÄMÄÄ TEHILAT-YAH SEURAKUNNASSA

Terveitä perheitä

Kuinka haluaisimmekaan sanoa että näin on, mutta niin ei ole. Seurakuntamme muodostuu monista ongelmien kanssa painivista perheistä. Se on varmaan normaalia kaikissa maailman seurakunnissa, eikä se ole edes yllättävää, Jumalahan tuli etsimään sairaita, ei terveitä. Mutta joskus haluaisimme nähdä enemmän anteeksiantoa ja parantumista, enemmän muutosta hyvään päin, enemmän hedelmää tuottavia päätöksiä, enemmän viisautta ja rakkautta aviopuolisoiden elämässä lasten hyväksi, jotka heille on uskottu. Hyvä uutinen on, että aloitimme vuoden siirtäen perhepalveluun useita henkilöitä, jotka haluavat palvella seurakunnassamme. Kun kirjoitan tätä kirjettä meillä on kanssamme 12 henkilön tiimi Suomesta (kolme perhettä), joka haluaa auttaa nimenomaan perheongelmissa. Toukokuussa, jos Herra sallii, meillä tulee olemaan kaksipäiväinen perheleiri, jossa avustaa ja opettaa sveitsiläinen pastoripariskunta, joiden sydämellä on perhepalvelu.

Palvelutoimintaa Miehille ja Naisille

Sen jälkeen kun noin kolme kuukautta sitten aloitimme taas miesten tapaamiset kaksi kertaa viikossa, olemme saaneet nähdä hyviä tuloksia. Meillä on noin seitsemän miehen sitoutunut ryhmä, mikä on todella rohkaisevaa. Pyhän Hengen tarpeellisuus on käänteentekevää miehille aviopuolisoina, isinä ja oppaina. Yritämme vahvistaa miehiä ja painottaa perheen merkitystä Jumalan silmissä. On mielenkiintoista, että vähän sen jälkeen kun miesten kokoukset muuttuivat, myös naisten kokoukset saivat uutta elämää. Nyt meillä on kaksi ryhmää, yksi hepreankielinen ja yksi venäjänkielinen. Jokaisessa ryhmässä on 5-7 sitoutunutta naista. Kun ei tarvitse kääntää kieltä, yhdessäolo tulee joustavammaksi. Rukouksesta on tullut näiden kokousten tärkein asia.

Palvelutoimintaa Nuorille

Kun on läsnä 4 sotilasta, rukouselämä ei ole koskaan sammunutta. H ja V, sekä naissotilas D, ovat palvelleet jonkin aikaa armeijassa. R ja E ovat tulleet vähän aikaa sitten. Rukoilkaa tekin heidän puolestaan kun he valmistautuvat armeijan haasteisiin. Varsinkin R sanoo, että hän ei pysty uskomaan Jumalaan. Siksi rukoilemmekin että tulisi eräänä päivänä tuo hetki jolloin hän voi katsoa taaksepäin ja huomata kuinka vain yhdet jalanjäljet näkyvät ja ne nähdessään Jumala ilmaisee hänelle olleensa läsnä noissa vaikeissa tilanteissa.

Yleisesti ottaen nuorisomme on kypsynyt huomattavasti. He tekevät aloitteita, ovat päivittäin kontaktissa netin kautta, ottavat osaa kansallisiin nuorten uskovien ja nuorten aikuisten ja sotilaiden tapahtumiin. Joka tapauksessa, rukoilemme että saisimme nuorisopastorin joka voisi seurata heitä läheltä, kun he taistelevat vaikeiden päätösten kanssa; joillakin on särkynyt koti ja vaikea suhde vanhempiin, jotkut taistelevat uskonasioiden kanssa. Jokin aika sitten lähetimme kaksi nuorta naista, joilla näyttää olevan kykyjä nuorten johtoon, nuorten johtajien kurssille, niin että tämä palvelumuoto alkaisi kypsyä heidän sydämissään.

Lapset  

Nykyisin voimme helposti menettää lapset, kun maailma tarjoaa ihania ja toiminnallisia huvituksia heille. Joillakin meistä on ollut viime aikoina tunne, että Sapattikoulu ei oikein pysty näyttämään lapsille, että usko Jeesukseen on ”ihanaa” ja että se kannattaa. Ajatelkaapa että melkein kaikki meidän lapsemme ovat ainoat luokkansa ”messiaaniset”. Saavuttaessaan murrosiän, se tuo tullessaan eksistentiaalisia haasteita. Monet joutuvat naurun alaisiksi ja muutamat joutuvat hukkaan. Tiedämme kyllä että Sapattikoulu ei voi korvata sitä mitä vanhempien pitäisi opettaa heille kotona, mutta me ponnistelemme jotta saisimme mahdollisemman suuren vaikutuksen heihin. Siksi teemme työtä saadaksemme opetuksen mahdollisimman mielenkiintoiseksi, yrittäen vaikuttaa heidän tunteisiinsa, käyttäen apuna näyttelmiä, niin että lapset voivat esiintyä Raamatun henkilöinä tai vastaavina. Olemme myös aloittaneet viikoittaiset kohtaamiset, että mielenkiinto säilyisi ja kontaktit Tehilat-Yah -seurakunnan lasten kanssa syvenisivät.

Opetuskurssi mahdollisille uusille johtajille

Sen jälkeen, kun olimme osallistuneet John Maxwellin yli kaksi vuotta kestäneisiin seminaareihin, ja kun olin opettanut seurakunnassa viisi vuotta, aloitin opetuskurssin johtajuudesta ja pappeudesta. Minulla on pieni numero uskollisia osallistujia. Opiskellessamme jokaisen osallistujan erityinen lahja tulee esiin, ja näkyy selvästi että heissä on ainesta johtajuuteen. B ja Z ovat potentiaaleja diakoneja, K. ylistysjohtaja, hänen vaimollansa M:llä ja hänen ystävällään A:lla on taas esirukoustaakka. T. hoitaa yksin ja suurella vastuuntunnolla kirjastoamme. (Kirjastomme on kasvanut nopeasti ja meillä on paljon uskonnollisia kirjoja kolmella kielellä: hepreaksi, venäjäksi ja englanniksi. Kaikki tämä on vielä meillä kotona, mutta toivottavasti voimme pian viedä ne uuteen kokoustilaamme).

Uutta Tehilat-Yah perheessä

Korealaiset ystävämme K ja M ovat olleet meille suureksi siunaukseksi, kun he päättivät muuttaa Jerusalemista Rishoniin voidakseen palvella paremmin seurakuntaamme. Tällä hetkellä K on ylistysjohtaja ja hän pitää vaimonsa kanssa säännöllisesti naisten ja miesten sekä nuorten kokouksia kotonaan. He ovat tärkeitä meille; meillä on sama näky, ja me rukoilemme toistemme puolesta.

Kevin ja Sheila ovat äskettäin päättäneet liittyä seurakuntaamme. Heiltä meni pitkään ennen kuin Jumalan tahto selkeni heidän kohdallaan. He asuvat aika kaukana, mutta tuntevat olevansa kotona Tehilat-Yah:ssa, mikä tietysti on meille ilon aihe.

Suomalais- israelilainen kahden lapsen äiti Y on vastikään muuttanut Rishoniin Suomesta. Monet seurakunnan jäsenet ovat ystävystyneet häneen ja auttaneet tarpeellisten huonekalujen hankkimisessa sekä vuokrahuoneiston huoneiston korjaustöissä jne. Rukoilemme että hän voisi sopeutua hyvin ja asettua uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin ja uuteen maahan, ja tuntea että me olemme todella hänen laajennettu perheensä.

Ydintiimi

Rukoilemme ja tapaamme ydintiimimme kanssa vähintään kaksi kertaa viikossa. K:lla on vahvat pastorin lahjat ja hän todella yhtyy näkyymme jossittelematta. Hän on meille rukousvastaus auttajana, ja henkilönä, joka voi olla Michaelin vierellä; hänellä on vahva korealainen uskonperintö ja hän osallistuu aktiivisesti. Hän on myöskin alkanut opettaa yksilöitä opetuslapseuden ja rukouksen kautta. Hänen vaimonsa on todellinen esirukoilija.

Marianne on virallisesti liittynyt NPO-tiimin työntekijöihin hoitaen hallintoa, suunnittelua ja kehittäen projekteja A:n kanssa, joka on ollut työkaverimme jo viime helmikuusta asti. Hän hoitaa myös ulkomaankontaktit. Hänhän on jo ennenkin tehnyt tätä samaa, mutta nyt se on virallista.

Tarpeessa olevien ja Holokaustista pelastuneiden avustaminen

Vuoden 2014 lopulla Michael johti Israelin puolesta kiinalaista lähetystä tarpeessa oleville ja Holokaustin uhreille Tel Aviv-Jaffassa. Yksi lähetys suuntautui Holokaustin uhreille, toinen tarpeessa oleville arabiperheille. Iso joukko kiinalaisia kristittyjä nautti Jumalan rakkaudesta näiden ihmisten kanssa tarjoten heille tarjottiin kunnon päivällisen, kulttuuriajanvietettä, näytelmiä, pelejä ja rentouttavia terveisiä. Osanottajia oli paljon ja evankeliumia julistettiin erityisellä tavalla, kun heillä oli etuoikeus tehdä työtä yhdessä tuntemansa arabipastorin kanssa Jaffasta.

Me jatkamme avustustyötä kahden eri eloonjääneiden ryhmän kanssa. Alusta asti olemme auttaneet maksamalla heille ryhmätoimintaa sekä jakaneet ruokakortteja vaikeuksissa oleville. A on alkanut käydä aina joskus näiden Toisesta Maailmansodasta paenneiden luon. Lokakuusta lähtien hän on käynyt viikoittain tapaamassa heitä kodeissaan, kuunnellen heidän kertomuksiaan, elämän vaikeuksiaan, ja, jos ovi avautuu, hän kertoo heille uskosta ja rukoilee heidän kanssaan. Tämä palvelu tulee suoraan Jumalan sydämeltä. Monilla heistä ei ole vielä selvää ymmärrystä evankeliumista. Olemme kiitollisia Jumalalle tämän projektin säännöllisyydestä, ja siitä vastaa ryhmä rakkaita uskovia Uudestakaupungista, Suomesta.

Köyhät ja kodittomat

Äsken Michaelia pyydettiin osallistumaan uuteen N.P.O. komiteaan jonka tarkoituksena on katukeittiö. Tämä on hänelle erittäin rakas asia. Odotamme innolla päivää, jolloin meillä tulee olemaan keskus, jossa tarjota lämmintä ruokaa ja elintarvikkeita tarvitseville. Rishonissa on kiellettyä jakaa lämmintä ruokaa julkisilla paikoilla, kuten kaduilla ja puistoissa.

Kehitystä

Viime vuonna kyselimme usein, miten voisimme saavuttaa paremmin ihmisiä median kautta. Siitä saakka olemme aloittaneet suorat lähetykset venäjän- ja englanninkielisistä kokouksistamme (http://bog.tv/tehilatyah). Nyt ne ovat säännöllisiä. Olemme myös päivittämässä englanninkielistä internet-sivuamme kääntämällä sen sekä hepreaksi että venäjäksi. Olemme juuri lisäämässä paljon uusia valokuvia galleriaamme. Tukekaa meitä! Toivomme todella että kuluttamamme aika ja vaivannäkö tulee kantamaan runsasta hedelmää, ja että ihmiset tulisivat siunatuiksi netin kautta. Rukoilemme erityisesti että miehet ja naiset, jotka eivät vielä tunne Yeshuaa, ottaisivat yhteyttä verkossa, kiinnostuisivat Jumalasta ja oppisivat tuntemaan Messiaan. Jumala on edelleen Jumala… ja se antaa turvallisuutta kaikissa muutoksissa ympärillämme, joita koemme JOKA HETKI.

Jumalalliset siteet ulkomaailmaan

Shorashim (=juuret)

Tämän nimen suomalaiset uskovat antoivat eräälle ystävämme Ed Marvinin perustamalle seurakunnalle vuosia sitten. Sen jälkeen kun Ed lähti Suomesta, ryhmä vähensi toimintaa muutamiksi vuosiksi. Michael tunsi että hänen olisi autettava ryhmää vahvistumaan jonkun aikaa, koska sen jäsenissä oli useita hänen ystäviään. Syksyllä 2014 ryhmä on alkanut kokoontua Ed ja Richard Brewisin luvalla viikoittain. Vaikka he eivät kuulukaan Vapaakirkkoon, Shorashim on heidän hallinnassaan. Jäsenet tulevat monista eri suunnista mutta heitä yhdistää halu oppia tuntemaan uskon messiaaniset ulottuvuudet tasapainoisesti. Michael painottaa Messiaan varjojen merkitystä heprealaisessa Raamatussa (Vanha Testamentti).

Ukraina

Michael aloitti vuoden 2015 parhaalla mahdollisella tavalla, hän matkusti KJMC:n (Kiovan Heprealais-Messiaaninen Konferenssi) Kiovan vuotuiseen rukouskonferenssiin, jota johti ukrainalainen pastori Boris Grisenkon. Hän ei olisi halunnut menettää sitä mistään hinnasta! Siellä hän sai kunnian saarnata, sekä lopun aikaa osallistua rukoukseen ja ylistystanssiin, joka jatkui aamusta iltaan joka päivä. Jumala puhui hänelle että hän kutsuisi tanssinjohtajan Svetan tulemaan meille opettamaan niille, joilla on kiinnostusta tähän palvelumuotoon. Samanaikaisesti Jumala puhui Svetalle kutsuen häntä lähtemään Israeliin. Viikko sen jälkeen Sveta ja Regina, eräs hänen tanssijoistaan, saapuivat seurakuntaamme ollakseen kanssamme 10 päivää. He olivat todella siunaus meille ja saivat alkuun Michaelin niin paljon toivoman tanssiryhmän. Kaksi seurakuntamme sisarta ja muutama nuori ottivat haasteen vastaan ja kohta näemme miten he pärjäävät! Olemme onnesta mykkänä!

Meidän perhe

Kiitämme Jumalaa siitä, että te olette tukenamme. Pariskuntana haluaisimme olla aina enemmän Jeesuksen kaltaisia, aina toimessa, eikä koskaan liian kiireellisiä. Kiitämme Jumalaa kolmesta lapsestamme, joista jokainen on ainutlaatuinen ja erityinen. Roi ja Lia ovat juuri läpäisseet ensimmäisen osan kouluvuodesta saaden hyvät tulokset. Se on suuri asia! Koulun lisäksi Roi on innostunut jalkapallosta seuraten isänsä jalanjälkiä, ja kannattaa siis Tel Avivin Maccabi joukkuetta.

Kiitos Jumalalle myös vieraista, joita olemme saaneet pitää viime kuukausien aikana, jotkut suunniteltuja, jotkut satunnaisia, mutta kaikki Jumalan valitsemia. Kiitämme että olemme voineet tarjota kotimme turvapaikaksi muutamille seurakunnan jäsenille, jotka tarvitsivat eritäytymistä joksikin aikaa.

Kiitämme Jumalaa

  • ennen kaikkea rukouksistanne
  • kirjan valmistumisesta
  • miesten ja naisten kokousten uudistumisesta
  • Vittoriasta, heikosta A:n ja M:n lapsesta, joka heille luvattiin profetiassa viime vuonna, monen abortin jälkeen. Hänet sananmukaisesti pelastettiin äitinsä kohdusta 27 viikon iässä (raskaustoksikoosi) ja vain 700 gramma painavana. Laskettu aika oli helmikuussa. Tänään hän painaa 2.4 kg ja voi hyvin. Rukoillaan että hän pääsisi pian kotiin.
  • Korealaisesta veli K:sta, joka on ollut suuri apu Michaelille ja myöskin rukousvastaus.

Rukousaiheita

  • Muutamat seurakunnan miehet ovat menneet hengellisessä elämässään taaksepäin, rukoillaan että Jumala vahvistaisi heitä aviomiehinä, isinä ja kotiensa pappeina
  • Vaikeuksissa olevien avioparien ja perheiden puolesta. Että voisivat päästä yli ja olla yhtä
  • Työmme puolesta joka suuntautuu miehiin, naisiin, nuorisoon, lapsiin, Holokaustista pelastuneille, avun tarpeessa oleville
  • Sairaiden ja heikkojen paranemista: Fahina, Aleontina, Anna, Immanuel, Silvia
  • Parantumisrukouspalvelun puolesta
  • Että seurakunta saisi paikan kokoontua ja toimia
  • Että seurakunta syttyisi rukouselämälle
  • Että tilaisuuksissamme olisi väkevä Pyhän Hengen läsnäolo

Rakastava ja armollinen Jumala teitä siunatkoon!

Michael & Marianne sekä Roi, Lia ja Matan

The Apple of His Eye Uutiskirje

The Apple of His Eye Russia – Uutiskirje maaliskuu 2015

Elämme vielä kun voimme…. Ehkä on outoa kuulla minun kaltaiseni optimistin sanovan näin. Ongelma on, että viimeisen 20 – 30:n vuoden aikana totuimme suhteellisen rauhalliseen ja ymmärrettävään maailmaan, joka oli siististi järjestetty omiin lokeroihinsa. Mutta maailma ei ole järjestettävissä lokeroihin, vaikka joskus niin ajattelemme. Terroriteot ympäri maailmaa, räjähdykset ja ammuskelut Lähi-idässä, ammuskelut Ranskassa ja Tšetšeniassa, islamilaisen valtion uhka, ja paljon muuta, tapahtuu parhaillaan maailmassa. Seuraan tätä kaikkea tuntien kauhua ja ahdistusta, kuten kuka tahansa normaali ihminen. Jos kuitenkin pyrimme katsomaan  tilannetta raamatullisesta näkökulmasta, niin ymmärrämme, että nämä asiat eivät ole vain outoja ja uskomattomia tapahtumia, vaan jotain mistä Raamattu puhuu melkein jokaisessa kirjassaan.

Kauheaa ei ole ainoastaan se, mitä on tapahtumassa, vaan myös se että olemme kadottaneet näkökyvyn maailman tapahtumiin ja omaan elämäämme. Tämä tarkoittaa ymmärrystä siitä, että Jumala on joka ikisen asian ja tapahtuman yläpuolella. Huolimatta siitä, miten tärkeää se on, vähitellen unohdamme, että elämämme on Jumalan käsissä. Siksi meidän ei tarvitse joutua paniikkiin maailman tapahtumien takia, vaan alkaa etsiä Hänen tahtoaan, ja kauhistelun sijaan alkaa saarnata Hänen pelastustaan ihmisille. Meidän ja muiden pelastus on riippuvainen Hänen armostaan, ja me saarnaamme tätä armoa, jonka nimi on Kristus.

Suoritimme ennen joulua toisen ”Open Your Hand” kampanjan Valko-Venäjällä. Nickolai Haskin ja vapaaehtoiset hänen seurakunnastaan jakoivat juutalaisvanhuksille yli 40 ruokapakettia. Tällä hetkellä lama on johtanut Valko-Venäjällä 30:n prosentin devalvaatioon, joka on vaikuttanut kulutustuotteiden hintojen nousuun, ja siten sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin, etenkin vanhuksiin. Niinpä juutalaisvanhukset ottivat ruokapaketit ilolla vastaan. Tämä kampanja oli mahdollinen suomalaisten ja australialaisten ystäviemme avustuksen ansiosta.

Jokin aika sitten meiltä pyydettiin uutta Shalom-lehden numeroa. Helmikuussa aloimme valmistella uutta numeroa, jota on tarkoitus painaa 3000 kappaletta. Tässä numerossa suunnitelmissamme on julkaista materiaalia ja todistuksia Jeesuksesta, sekä artikkeleita Raamatusta ja Israelista. Pyydämme rukoustanne ja tukeanne uuden lehden puolesta, sillä meillä ei ole tähän vielä rahoitusta. Tuodaan tämä työmuoto ja koko työmme Jumalalle, joka on kaiken hyvän lähde.

Teidän Jeesuksessa,
Pastori Alexey Shepelev

email: applerus@yandex.ru
skype: applerus
www.mashiah.info