Kaikki kirjoittajan Israelin Ystävät RY artikkelit

Tehilat Yah seurakunnan uutiskirje talvi 2016

Rakkaat Ystävät,

Italia
Tarkoituksemme oli lähettää teille uutiskirje jo paljon aikaisemmin, mutta aika kuluu vauhdilla. Joten palaamme tässä joulukuun alkuun, jolloin Michael osallistui EDIPI:n ( Italian Evankeliset Kristityt Israelin puolesta) vuotuiseen konferenssiin. Hän nauttii jokaisesta Italian vierailustaan, sillä Italia oli hänen ensirakkautensa. Konferenssi oli siunattu. Michaelia pyydettiin puhumaan Israelista. Hän sai uudistaa vanhoja- ja solmia uusia ystävyyssuhteita. Hän tapasi esimerkiksi joitakin uskonveljiä, jotka olivat tukeneet hänen alkuaskeleitaan uskovana noin 30 vuotta sitten. Siihen aikaan hän painiskeli oman identiteetti-kysymyksensä kanssa. Hän ajatteli, ettei Yeshuaan uskovana voinut enää olla juutalainen. Silloin nämä veljet auttoivat häntä ymmärtämään, ettei hän Yeshuaan uskovana pysynyt pelkästään juutalaisena, vaan oli nyt todellinen, Jumalan täydelliseksi tekemä juutalainen, saatuaan kohdata juutalaisen Messiaansa, joka oli tehnyt liiton hänen kanssaan. Michaelin ystävyys napolilaisen pastori Antonion kanssa syveni; hän tuntee olonsa kotoisaksi tämän miehen, hänen perheensä ja seurakuntansa kanssa. Pastori Antonio esitteli hänet pastori Remo Cristallolle, Italian Uuden Helluntaikirkon johtajalle. Hän tapasi myös pastori Bruno Cicharellin, joka johtaa nuorisokeskusta Napolissa. Yhdessä he unelmoivat järjestävänsä nuorisovaihtoja Rishonin ja Napolin välille. Lopuksi, konferenssin aikana Jumala avasi myös oven italiankielisen ”Iloa tuhkan sijaan”-kirjan painatukselle. Kirjan pitäisi tulla painetuksi tässä kuussa, mistä kiitos Jumalalle.

Venäjä
Alkuvuodesta Michael kutsuttiin kolme päivää kestävään paasto-ja rukouskonferenssiin Sotshiin, joka sijaitsee Mustan meren rannalla. Tämän konferenssin tarkoitus oli kerätä yhteen pastoreita kaikilta Venäjän alueilta, ja eri kirkkokunnista, rukoilemaan yhdessä, kokemaan yhteyttä ja ymmärtääkseen Jumalan tahdon. Michaelia pyydettiin puhumaan Israelista, ja osoittamaan niin tärkeä ja tarpeellinen yhteys juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä Messiaassa. Hän kohtasi jonkin verran vastustusta sellaisten kristittyjen taholta, joiden on edelleenkin vaikeaa sijoittaa Israel millekään hengelliselle kartalle.. korvausteologia on vielä voimissaan, mutta toivoa silti on. Tämän konferenssin järjestäjä, jolla on suuri rakkaus Israelia kohtaan, aikoo järjestää keväällä vastaavan konferenssin joillekin pohjoisen seurakunnille, ja hän pyysi Michaelia sinnekin.

Suomi
Erittäin täyden, vuosien 2015-2016 vaihteeseen osuvien matkojen lopuksi ajoittui Michaelin matka Suomeen tammikuun puolessavälissä. Siellä hän sai puhua Yeshuasta Tanachissa (Juutalaisessa Raamatussa), ja osoittaa läheisen yhteyden Tanachin ja Uuden Testamentin välillä. Kiitämme Herraa kasvavasta ystävyydestä Suomen Vapaakirkon kanssa. Kiitämme heitä heidän jatkuvasta rohkaisustaan ja tuestaan työtämme kohtaan. Kiitämme Nanna Rautiaista, monia vuosia lähettinä Kiinassa toiminutta, uutta lähetysjohtajaa, hänen aktiivisesta tuestaan ja avustaan. Kiitämme myös kaikkia muita tiimiin kuuluvia, jotka uhrasivat aikaansa, antoivat viisaita neuvoja, ja rukoilivat. Heitä olivat Graham, Heikki, Hannele, Juhani, Hannu ja tietenkin Kari T. ( jos unohdimme jonkun, antakaa anteeksi). Iloitsemme myös Jaakko Pihlajamäen valinnasta kirkon vanhimman tehtävään. Olemme saaneet tuntea hänet monien vuosien ajan uskollisena Israelin ystävänä.

Koti Tehilat-Yah seurakunnalle
Vuoden 2015 lopulla saimme nähdä kiinteistön, joka oli vain yhtä kerrosta alempana kuin paikka, jota kävimme katsomassa joitakin vuosia sitten, ja jonka omistaa sama liikemies. Tämä paikka olisi erinomainen, tilava (620m2) ja tyhjillään, täynnä potentiaalia. Meillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi varoja. Jostain syystä, jonka uskomme olevan vain Jumalan hyvyyden ansiota, tämä liikemies osoittaa meille suurta myötämielisyyttä, pitäen oven edelleen auki meitä varten.

Iloa tuhkan sijaan
Olemme erittäin kiitollisia Jumalalle siitä, että kirjan käännös useille eri kielille edistyy. Italialainen käännös tuli ensimmäisenä valmiiksi. Saksan-, kiinan- ja venäjänkieliset käännökset ovat tekeillä. Korean-ja heprean kielten kääntäjät aloittavat toivottavasti työnsä pian. Hepreankielistä versiota haluaisimme muokata saadaksemme sen sopivammaksi evankelioimista varten. Parisataa kirjaa lähetettiin Englantiin, jossa MT (Messianic Testimony) vastaa sen jakelusta.

Sam
MT:stä puheenollen; juuri pari viikkoa sitten saimme suureksi iloksemme ja kunniaksemme pitää vieraanamme Sam Gordonia, järjestön johtajaa, joka tuli lyhyelle vierailulle. Hän on aina siunaukseksi ja erityiseksi rohkaisuksi meille. Saimme viettää arvokasta aikaa hänen kanssaan, rukoilla ja suunnitella osallistumistamme MT:n toukokuussa pidettävään työntekijäkokoukseen Englannissa.

Näky yhdestä uudesta ihmisestä
Saimme kokea tämän näyn toteutumista tammikuun lopussa, jolloin lähes koko seurakunnan joukolla (n,80% -srk:sta) matkustimme vuokratulla linja-autolla Jerusalemiin. Siellä meillä oli yhteinen kokous korealaisten ystäviemme kanssa. Meidän korealainen ylistyksen johtajamme johti kokousta, jossa saimme kokea todellista yhteyttä ja Jumalan läsnäoloa näyn mukaisena yhtenä uutena ihmisenä. Michaelia pyydettiin saarnaamaan, ja hän puhui Yhdestä uudesta ihmisestä,
juutalaisesta ja ei-juutalaisesta yhdessä. Tämä kokous kosketti syvästi joitakin vielä uskosta osattomia, jotka tulivat kokoukseen perheenjäsentensä kanssa. Myöhemmin korealaiset tarjosivat meille ihanan aterian, ja hemmottelivat meitä erikoisherkuillaan ja anteliaisuudellaan. Kiitos Herra! Jumalan työn leviäminen Rishonin lähialueelle Noin puoli vuotta sitten Michael aloitti uuden kotiryhmän etiopialaisten kanssa R.:n alueella. Jo jonkin aikaa hänestä on tuntunut siltä, että tuossa lähikaupungissa voisi aloittaa muitakin kotiryhmiä. Tällä ajatuksella on vähän historiallista taustaa, josta olemme joskus voineet jotain mainita, mutta tässä jälleen: Joitakin vuosia sitten Jumala näytti meille rukouksen aikana, että seurakuntamme Rishonissa tulisi olemaan suuren vesikaivon keskiössä, josta virtaisi 12 muuta haaraa ( mikä tarkoittaisi Rishonin tulevan ”veden” lähteeksi tytärseurakunnille sitä ympäröivällä alueella). Kahden viimeisen kuukauden ajan olemme pitäneet kerran kuukaudessa sapatti-iltana kokouksen n.15 hengen ryhmän kanssa, joka koostuu R.:n kaupungista ja sen ympäristöstä tulevista etiopialaisista ja venäjän kielisistä ystävistä. Emme vielä tiedä mihin tämä johtaa, ja ryhmä tarvitsee paljon rukousta, jotta ihmiset ymmärtäisivät näkymme yhteydestä erilaisuudessa, ja kokisivat todella olevansa yhtä perhettä, kielen ja kulttuurin erilaisuudesta huolimatta. Kyse on seikkailusta, johon tarvitsemme Jumalan johdatusta. On mielenkiintoista, että olemme jo löytäneet paikan R.:n kaupungissa, jossa voisimme kokoontua tulevaisuudessa. Tapasimme E.:n, nuoren R.:n kaupungissa asuvan israelilaisen. Itse asiassa hän otti ensin yhteyttä meihin. Hän tuli käymään kotonamme, ja tuli sitten mukaamme R.:ssä pidettyyn kokoukseen. Hän oli kuullut evankeliumin ukrainalaisten ystäviensä kautta, ja on avoin. Rukoilemme Messiaan täydellistä kirkastumista hänen sydämelleen, ja hänen pelastumistaan.

Uusia kasvoja Tehilat-Yah-seurakunnassa
Seurakuntaan on liittynyt uusia veljiä ja sisaria: venäläinen rouva aikuisen poikansa kanssa. Heillä on ihana ja luova palvelutehtävä iäkkäiden ja yksinäisten ihmisten parissa. He lohduttavat heitä sillä lohdutuksella, jota he itse ovat saaneet omiin vaikeuksiinsa. Lisäksi on nuori äiti Boliviasta, joka oli lapsena kuullut Yeshuasta, ja tuli nyt takaisin Hänen luokseen. Toinen tervetullut sisar on läheiseen kaupunkiin muuttanut nuori israelilainen nainen. Rukoilemme myös Tanyan ja Pavelin äidin puolesta, samoinkuin Anjan pojan puolesta, että he saisivat ilmestyksen, ja avaisivat sydämensä Yeshualle. Anja, muuten, sai vastaanottaa ihmeellisen parantumisen selälleen. Kuukausien ajan hän oli sidottuna vuoteeseensa, ja pystyi liikkumaan vain suuren kivun myötä. Anjasta tuli äiti, isoäiti ja sisar monille seurakuntalaisille, jotka kävivät hänen luonaan, siivosivat ja tekivät ruokaa, ja rukoilivat hänen puolestaan. Eräänä iltana nuoret kävivät hänen luonaan rukoilemassa ja ylistämässä Herraa. Uskomme kaikella tällä olevan osuutensa hänen fyysiseen parantumiseensa. Jumala käytti monia eri ihmisiä viestittämään rakkauttaan Anjaa kohtaan. Tänään hän ei ainoastaan tule itsenäisesti toimeen, vaan on kasvanut uskossaan, ja kertoo koskettavan todistuksensa, Jumalalle kiitos! Mayan, israelilainen nainen, on käynyt luonamme kahdesti. Hänellä on vaikea masennustausta, ja Michael rukoili ja kertoi evankeliumin hänelle. Michael toi hänet mukanaan myös maanantain rukous-iltaan, jossa seurakuntalaiset jatkoivat rakkaudellisesti rukousta hänen puolestaan. Kävi ilmi, että hän asuu aivan vastapäätä rakasta etiopialaista sisartamme, kahdeksan lapsen äitiä, suurisydämistä rukoustaistelijaa. Rukoilemme Herran ilmestymistä ja pelastusta tälle Hänen suuresti rakastamalleen naiselle.

Rukous parantumisen puolesta
Noin kaksi kuukautta sitten Michael ja parantumisen puolesta rukoileva tiimi kävivät tervehtimässä Vladia, miestä joka on saanut kurkkusyöpä diagnoosin. Hän on ollut laulaja. Vieraillessamme hänen kodissaan saimme kertoa hyvää sanomaa Yeshuasta hänelle ja hänen vaimolleen, ja rukoilla hänen puolestaan. Pari päivää myöhemmin hän näki unen, jossa hän oli laulamassa seurakunnassa. Sekä hän että hänen vaimonsa vastaanottivat Yeshuan sydämiinsä, ja ovat hyvin janoisia kuulemaan Jumalan sanaa ja oppimaan Yeshuasta. Sen jälkeen yksi johtajistamme on pitänyt jatkuvasti yhteyttä häneen. Vladin kokeet ovat olleet parempia, mistä kiitos Jumalalle!

Yhteyttä johtotiimin kesken
Meillä on ollut useita johtajien brunssi kokoontumisia (perjantaisin kerran kuukaudessa). Kokouksien parasta aikaa on ollut yhteinen rukous, kun etsiessämme ja palvoessamme Jumalaa yhdessä, Hän puhuu meille jonkun Raamatun kohdan kautta, ja joskus näyn tai kuvan kautta. Siinä yhdistyvät yhteinen ateria ja rukous, jonka seurauksena sitten keskustelua eri kysymyksistä ja ongelmista.

Jokainen uskova Yeshuan palvelevana opetuslapsena
Me kaikki toivomme muutosta. Emme halua jatkaa penkin kuluttamista paikallaan, vaan haluamme vaikuttaa meitä ympäröivään maailmaan. Tammikuun lopusta alkaen M. on pitänyt erityistä, kotiryhmiä koskevaa seminaaria joka sunnuntai johtoryhmälle ja kotiryhmien vetäjille. Tämä seminaari ei ole vain yksi opetus tai seminaari muiden joukossa. se on perustavaa laatua oleva, ja voi olla vallankumouksellinen, jos pystymme Jumalan avulla panemaan sen käytäntöön, jotta seurakunnan jokainen jäsen alkaisi palvella. Kaikki alkaa kotiryhmästä. Olkaa hyvät ja rukoilkaa kanssamme, että saisimme viisautta tehdä tarpeelliset muutokset ilman kompromissiä, mutta samalla rakkaudellisesti.

Äidit rukouksessa (Moms in prayer)
Helmikuun puolessavälissä saimme pitää vierainamme sveitsiläisiä tiimiläisiä, jotka kertoivat meille tunnustusten välisestä ja kansainvälisestä ”Äidit rukouksessa” (MIP) liikkeestä. Se oli hyvin syvällistä, haastavaa ja rohkaisevaa. Meidän alakerran rukoushuoneemme täyttyi naisista, jotka halusivat innokkaasti kuulla, mitä näillä (MIP) äideillä oli kerrottavaa. Rukouksemme on nyt, että sydämemme olisivat valmiit aloittamaan tällaisia kahden tai kolmen hengen ryhmiä omassa kaupungissamme. Me elämme pimeässä ajassa, jossa meidän tulee rukoilla poikiemme ja tyttäriemme puolesta, etteivät he pelkästään pysyisi hengissä, vaan voisivat elää vapaina, oppia turvaamaan Jumalaan, ja tulla valoa tuoviksi soihduiksi ympärillään olevaan pimeyteen.

Kiitos :
-Kiitämme Jumalaa Tehilat-Yah seurakuntaan tulleista uusista ihmisistä, uskovista ja etsijöistä. Sinä Herra, olet niin hyvä!
-Kiitämme Jumalaa Anjan parantumisesta ja eheytymisestä
-Kiitämme Jumalaa uudesta ryhmästä R.:n kaupungissa Wir danken Gott für die neue Gruppe in R.
-Kiitämme Jumalaa siunauksesta ja yhteydestämme Äidit rukouksessa-ryhmään.

Rukous- olkaa hyvät ja rukoilkaa kanssamme seuraavien asioiden puolesta :
-Perheet : Kyllä, tarvitsemme vahvempia isiä, tottelevaisia lapsia ja muuttuneita perheitä. Jumala voi tehdä sen, ja näemme saaneemme tähän työvälineet ja strategian. Oi Herra, anna meille voimaa ja viisautta käyttää näitä välineitä, ja olla uskollisia rukouksessa, jotta perheemme voisivat muuttua sisältä päin ulos, parantua ja eheytyä!
-Äidit rukouksessa : Uskomme tämän projektin olevan elämää muuttava. Rukoilkaa varjelusta ja erityistä voitelua tähän alkuun, niin että voisimme muodostaa rukousryhmiä ja ympäröidä lapsemme, heidän koulunsa ja armeijan tukikohdat, sekä heidän opettajansa ja ohjaajansa rukouksin.
-Rohkeutta muutokseen : Kotiryhmiin sellaiset muutokset, jotka ovat tulosta siitä, mitä opimme seminaarissa. Kaikki nämä muutokset, jotta voisimme vaikuttaa kaupunkiimme, ja tehdä tämän kaiken Jumalan kansana.
-Lapsemme ja nuoremme : Rukoilkaa varjelusta – fyysistä, sielullista ja hengellistä – lapsillemme, jotka kasvavat hyvin haasteellisen maailman keskellä. Kutsukoot he kaikki Yeshuan sydämiinsä, ja kasvakoon heidän uskonsa ja tuottakoon hedelmää heidän elämässään!
-Koti Tehilat-Yah seurakunnalle : Rukoilkaa kanssamme läpimurtoa! Jumalalla on tiedossaan oikea aika. Kiitämme Herraa siitä, mitä Hän on meille valmistamassa.
-Iloa tuhkan sijaan : Kiitämme Jumalaa siitä, mitä on tapahtunut tähän asti, ja jatkamme rukousta kääntäjien varjelukseksi ja voiteluksi, jotta eri käännökset tulisivat valmiiksi ja kantaisivat hedelmää Jumalalle kunniaksi.

Siunatkoon teitä rakastava Abba Isämme!
Michael ja Marianne, sekä Roi, Lia ja Matan,
Tehilat-Yah seurakunnan puolesta

Shalom lehden pääkirjoitus 9/15

Kuluneen kesän aikana Israelissa on odotettu kuumeisesti paitsi ankaran kuuman kesän loppua ja viileämmän ilmamassan saapumista, myös Iranin ydinaseneuvottelujen kohtaloa. Hyväksyykö Yhdysvaltain Edustajainhuone tehdyn sopimuksen? Viileän, jopa kolean alku- ja keskikesän jälkeen meitä suomalaisia ovat huolestuttaneet Kreikan tilanteen ohella oman maamme taloudellinen tulevaisuus ja suhteemme Venäjään.

 

Lähi-itä on keskivertosuomalaisen kannalta varsin kaukana. Tuon alueen asiat eivät ole yleisesti ottaen erityisen tärkeitä suomalaisille. Ensisijassa Israelin ystävien muutamien kymmenien tuhansien joukko on niistä aktiivisesti kiinnostunut. Monet muut suomalaiset ovat jopa turtuneet Lähi-idän jatkuviin konflikteihin eivätkä alueen asiat enää jaksa erityisesti kiinnostaa. Siksi on vaarassa, että monelta suomalaiselta jää huomaamatta Iranin tilanteen vaarallisuus jopa koko maailmanrauhalle.

 

Kyse on siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Entä jos mahdollinen sanktioiden asteittainen poistaminen vapauttaisi Iranin hallinnon käyttöön valtavat summat varoja käytettäväksi vaikkapa lisääntyvässä määrin terrorismin ja ehkä myös uuden ydinaseprojektin tukemiseen? Tätä Israelin johtohenkilöt pelkäävät. Mitä seuraa, jos Iran tai joku muu Lähi-idän valtio saa käyttöönsä ydinaseita? Nykyisinhän vain Israelilla on ydinaseita. Mikä muuttuisi?

 

Paljon muuttuisi. Israel ei enää voisi luottaa omaan sotilaalliseen ylivoimaansa Lähi-idässä. Se joutuisi etsimään kaikkiin alueensa kriiseihin uusia diplomaattisia ja rauhanomaisia ratkaisuja. Ydinaseiden käytön uhka olisi niin totaalinen, että koko Lähi-idän alueesta tulisi vielä vakavampi uhka maailmanrauhalle. Mistä löydettäisiin uusi poliittinen tasapaino alueelle? Jos näin käy niin nähtäväksi jää, kuinka tässä onnistutaan ja millaiset päämiehet silloin johtavat Israelia ja muita Lähi-idän maita.

 

Entä terrorismin kehitys maailmassa? Käyttäisikö Iran lisääntyneitä varojaan merkittävästi maailmanlaajuisen terrorismin tukemiseen? Nythän on näyttöä mm. Israelilla ja Yhdysvalloilla, että Iran – ainakin jossain määrin – tukee sille myötämielisiä terroristiryhmiä. Jos näin tapahtuu, niin mitä siitä seuraa Euroopalle ja meille? Jumala Israelia ja meitä kaikkia auttakoon ja siunatkoon! Huutakaamme avuksi Herramme nimeä!

 

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Hamaayan seurakunnan uutiskirje

Juhlan ja rukouksen aika

Rakkaat Rukoilevat ystävät,
Vaellettuaan seitsemän viikkoa erämaassa, Mooses ja israelilaiset tulivat Siinain vuorelle, jossa Mooses lähti leiristä ja meni Herran kasvojen eteen. Seitsemän kertaa hän käveli ylös vuorelle, ja viimeisellä kerralla hän oli siellä 40 päivää. Tänä aikana Mooses sai lain taulut. Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus ristiinnaulittiin ja Hän nousi kuolleista. Ennen kuin Hän nousi taivaaseen Isän luokse, Hän käski opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa Isän lupausta Pyhän Hengen lahjasta.

Juhlimme seurakuntana molempia näistä ihmeistä kymmenen päivän rukouksella ja paastolla, odottaen Pyhää Henkeä, ja ylistämällä yhdessä Jumalan Sanan ihmettä. Näimme sydänten ja elämien muuttuvan rukouksen ja esirukouksen aikana. Päätimme kymmenen päivän rukouksen Shavuot (helluntai)-juhlalla katollamme, ja mukana oli yli 20 eri kansallisuutta. Palvoimme yhdessä eri kielillä, tanssimme ja riemuitsimme, ja näimme kuinka Jumala kosketti ja paransi ei-uskovia vieraitamme.

”Sinä olet luonut kaikki kansat. Ne tulevat eteesi ja kumartavat sinua, ne kunnioittavat sinun nimeäsi, Herra.” Psalm. 86:9

Israel 67 vuotta!

”Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa?” Jes. 86:9

Aikamme merkit ovat todella hämmästyttäviä. Näemme sotia, sanomia sodista ja maanjäristyksistä, ja taivaallisia ilmestyksiä Jumalan kirkkaudesta. Mutta täällä Israelissa meitä muistutetaan vuosittain siitä, että Jumalan sana on totta, ja Hänen lupauksensa ovat varmoja. Kuka olisi uskonut, että Israelin valtio palautettaisiin täydelliseen aikaan 2000:n vuoden jälkeen! Vielä kaksi tuntia ennen kuuluisaa julkilausumaa 14. toukokuuta 1948, David Ben Gurion ja perustaja-isät eivät olleet päättäneet valtion uutta nimeä, ja yhtäkkiä kello 16 perjantaina Israelin valtio julistettiin perustetuksi! 24:n tunnin sisällä arabivaltiot julistivat sodan, ja ihme toisensa jälkeen tämä pieni kansakunta nousi historiasta, ja Jumalan sana tuli jälleen ilmeiseksi. Jopa kansallislaulumme kertoo kaiken yhdellä sanalla: Toivo. Jos Jumala nostaa pystyyn kansansa yhdessä päivässä, kuinka paljon enemmän Hän voi tehdä meille, Hänen lapsilleen?

Pommisuojan/Nuorisokeskuksen kuulumisia

Jumala on ollut uskollinen vastaten tarpeisiimme pommisuojan / nuorisokeskuksen suhteen. Olemme kertoneet, että yritämme ostaa koko seurakuntarakennuksen, mutta ensimmäinen vaihe on kellari. Tiedämme, että seuraava sota on väistämätön, se voi tulla milloin tahansa, ja haluamme olla valmiita. Olemme niin lähellä taloudellisesti, tarvitsemme vielä 50 000 dollaria.

Seminaari Anteeksiannnosta

Orna Greenman piti meille viiden istunnon seminaarin, jossa opimme kuinka hallita negatiivisia ajatuksia ja tunteita (tai muuten ne hallitsevat meitä). Opimme hyvin käytännöllisen tavan antaa anteeksi ja tunnistaa Jumalan ääni taisteluiden keskellä. Me harjoittelimme, sovelsimme, ja aloimme opettaa toisia. Toivomme, että voimme pitää tätä työpajaa eri seurakunnissa niin usein kuin mahdollista.

Ilta yksinhuoltajaäideille

Kuten joka vuosi ennen pääsiäislomaa, järjestimme illan yksinhuoltajaäideille ja leskille. Naiset ylistivät yhdessä, kuulivat rohkaisevan puheen, söivät yhteisen illallisen ja saivat ruokakuponkeja perheelleen. Illan sponsoroi eräs messiaaninen järjestö.

Rukousaiheet

  • Esirukoilijoita Lähi-idän kiristyvän tilanteen takia, kun sunnit ja shiiat taistelevat herruudesta
  • Lähi-idän miljoonien sotapakolaisten turvallisuus ja pelastus
  • Viisautta hallituksellemme tämän myrskyn keskellä, ja että se kääntyisi Jumalan puoleen
  • Turvaa ja suojaa seurakunnallemme, ja lisää työntekijöitä Jumalan sadonkorjuuseen
  • Nuortemme kesän puolesta, että Jumala antaisi tarvittavat varat kesäleireille, joihin nuoret osallistuvat
  • Että Jumala siunaisi meitä puuttuvalla 50 000 dollarilla, jotka tarvitsemme ostaaksemme kellarin väestönsuojaksi
  • Että Jumala antaisi tarvittavat varat ja materiaalit pääurakoitsijalle, joka kunnostaa kellariin.
  • Jumalan viisautta ja johdatusta kasvavalle latinalaisamerikkalaisten ryhmällemme

Arvostamme uskollista tukeanne, rohkaisuanne ja rukouksianne,
Tony ja Orna Sperando Hamaayan seurakunnan puolesta

Second Parting – dokumentti Beit Singeristä

Jo pitkään Israelin Ystävät ry:n tukikohteena olleesta Beit Singerin lastenkodista tehty dokumenttielokuva. Elokuva kertoo neljästä nuoresta, joiden täytyi olosuhteiden pakosta jättää kotinsa jo pieninä ja muuttaa Beit Sheanin lähellä sijaitsevaan sisäoppilaitokseen. Nyt kun he lähestyvät 18:a ikävuottaan, joutuvat he jättämään ainoan kodin, jonka ovat tunteneet.

Elokuvan pääset katsomaan tästä: Second Parting

Shalom-lehden pääkirjoitus 6/15

Minulta on usein kysytty, kuinka Raamattua tulisi ymmärtää, eli ”kuinka on kirjoitettu, kuinkas luet”. Raamatun ymmärtämisen tulee perustua alkutekstin ymmärtämiseen. Siihen ei saa mitään lisätä eikä ottaa pois, vaan sitä tulee käsitellä alkuperäisessä muodossa. Sanoja, lauseita ja käsitteitä tulee tutkia niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja vasta sitten tehdä sovelluksia tai tulkintoja nykyaikaan. Tämä vaatii vähintään neljän kohdan periaatteen käyttämistä.

1. Ensimmäiseksi tulee selvittää, mitä alkuteksti todella tarkoittaa ja mitä käsitteitä siinä käytetään. Tätä varten tulee tutkia sekä heprean, aramean että kreikan alkukielien kielioppia ja selvittää sanojen merkitykset. Vanhaa testamenttia tulee tutkia pääsääntöisesti sen hepreankielisessä muodossa ja Uutta testamenttia kreikankielisessä muodossa. Tämä siksi, koska meillä ei ole muuta varhaista alkutekstiä, kuin nuo tekstit. Muut ovat myöhempiä käännöksiä. Kuitenkin on pidettävä mielessä, että esim. Uudessa testamentissa olevat Vanhan testamentin lainaukset eivät noudata hepreankielistä tekstiä, vaan ne on mukailtu kreikankielisen Vanhan testamentin (Septuaginta) käännöksen mukaan. Tätä varten täytyy olla käytettävissä alkukielen sanakirjoja, kielioppeja ja kielitieteellisiä kommentaareja. Tällaisen tutkimuksen perusteella lauseet ja käsitteet saavat usein aivan uusia merkityksiä verrattuna käännösteksteihin. Lopuksi Raamatun opetuksen perustaksi tulee laatia kunkin tutkijan omalla äidinkielellä mahdollisimman tarkka käännös varustettuna tekstiselityksin.

2. Toiseksi tulee selvittää tieteellisistä, alkukieleen perustuvista teoksista mitä ko. lauseet merkitsivät niiden kirjoittamisen ajankohtana. Tätä varten täytyy tekstien kirjoitusajankohta määritellä riittävän tarkasti ja verrata ko. ajankohdan vastaaviin muihin dokumentteihin, joissa ilmenee käsitteiden, lauseiden ja sanontojen sisällöt tai eri sisältövaihtoehdot. Tarvitaan siis sekä historiallinen että tekstuaalinen konteksti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan lausua sitten jotakin siitä, mikä merkitys teksteillä on ollut omana aikanaan eli ”kuinkas luet”.

3. Kolmanneksi: alkukielen analysoinnin avulla pitää päätellä, mitä kukin Raamatun kirjoittaja on tekstillään omana aikanaan tarkoittanut ja miten hän on sen ymmärtänyt.

4. Neljänneksi, kohtien 1-3 tutkimisen jälkeen, voidaan siirtyä tarkastelemaan haastavaa kysymystä, mitä kukin tarkasteltava raamatunteksti merkitsee meille, eli ”kuinkas sovellat”.

Esimerkkinä tästä tutkimusprosessista voimme ottaa esille sanan, joka on suomeksi käännetty yleensä sanalla ”mielenmuutos”. Alkukielistä sanaa tutkiessa huomataan, että alkukielen sana tarkoittaa täydellistä muutosta sekä ajattelussa, asenteessa että teoissa. Tekstin kirjoittamisajankohtana tuota sanaa on käytetty esim. Josefuksen teoksessa ”Juutalaissota”. Josefus käyttää sanaa puhutellessaan kapinapäällikköä ja vaatii tätä seuraamaan itseään sekä hylkäämään kaikki entiset aatteensa, asenteensa ja toimintamallinsa kuolemantuomion uhalla. Pyhän Hengen opastamana Raamatun kirjoittajat tuovat selvästi esille, missä sanaa käytetään täydellisen muutoksen korostamiseen. Tämä ilmenee mm. kaikesta väkivallasta pidättäytymisenä ja toimimisesta aikaisempien uskomusmallien, asenteiden ja toimintatapojen vastaisesti – jopa uhmaten omaa kulttuuria toimien rauhaan perustuvan Taivasten valtakunnan puolesta.

Mitä tällainen täyskäännös meidän yhteiskunnassamme, joka ei ole erityisen militaristinen tai aggressiivinen, tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se, että hylkäämme luonnollisen ihmisemme itsekkyyden ja alamme todella rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme? Ongelmaksi muodostuu kuitenkin vanha ihmisemme, joka ei halua muuttua. Siksi täydellinen muutos on ihmiselle hyvin vaikea ja vanhan ihmisen piirteet jäävät vaikuttamaan meissä ainakin peitetysti. Vain armon evankeliumi voi antaa meille voimaa jatkuvaan muutokseen. Olemmeko valmiit tällaiseen hengelliseen, henkiseen ja fyysiseen muutokseen? Vai elämmekö vanhan ihmisemme pönkittämää pysähtyneisyyttä, jossa kuvittelemme itse olevamme keskipisteenä  muutosta tarjoavan Herramme sijaan?

Shalom –muutosterveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom-lehden pääkirjoitus 5/15

Israelissa vietettiin hiljakkoin holokaustin muistopäivää. Se on yksi koskettavimmista ja tärkeimmistä juutalaisten muistopäivistä Israelissa. Siksi esim. Eurooppaan tulevat juutalaiset usein ihmettelevät, miksei eurooppalainen media tiedota sen merkityksestä. Tuohon aikaan Israelin Ystävien vieraana olevat messiaanisetkin ovat yllättyneet, ettei suomalainen media juuri mainitse päivää tai kerro sen vietosta Israelissa. Herää kysymys, onko holokaustin muisto unohtumassa Euroopassa?

Euroopan muslimien lukumäärä on voimakkaasti kasvanut sekä syntyvyyden, että maahanmuuton kautta. Monet eurooppalaiset alun perin ei-muslimit ovat kääntyneet islamin uskoon. Syitä tähän on varmaan monia, yksi syy on eurooppalaiseen maallistumiseen kyllästyminen. Varsinkin monet eurooppalaiset naiset ovat etsineet islamin uskosta elämälleen uutta sisältöä ja perinteisen roolin mukaista aviopuolisoa. Jos islaminuskoisten määrän voimakas kasvu jatkuu, on arvioitu, että tulevaisuudessa monessa Euroopan maassa olisi muslimienemmistö. Se tarkoittaisi suurta uskonnon ja kulttuurin muutosta. Ennen tätä olisi tärkeää saada juutalaisten ja muslimien välit rauhanomaisiksi. Jatkuessaan kehitys kiihdyttää juutalaisten muuttoa Israeliin.

Toisaalta myös Israelissa arabiväestön lukumäärä kasvaa sekä Israelin että palestiinalaisten alueilla. Näin juutalaiset ovat tulevaisuudessa joutumassa yhä ahtaammalle islamin uskon puristuksessa. Vaarana on, että Israelinkin johto käy vain viivytystaistelua aikaa vastaan eikä löydä pysyviä keinoja tilanteen rauhoittamiseksi. Juutalaiset varmasti pyrkivät vilpittömästi rakentamaan siltoja esim. Israelin arabiväestöön. Euroopan maissa asuvat juutalaiset ovat pyrkineet rakentamaan suhteita asuinmaidensa väestöön. Silti juutalaisuuden ja islamin välillä vallitsee kasvava jännitys kaikkialla maailmassa missä he kohtaavat.

Muslimien ääriryhmät eivät kaihda väkivallan käyttöä Israelia ja juutalaista kansaa kohtaan. He vannovat jumalansa nimeen tuhoavansa juutalaisvaltion ja ajavansa juutalaiset Välimereen. Vaikka näissä tavoitteissa ja sanoissa on nähtävissä liioiteltua fanaattisuutta, tosiasia on, että juutalaisvaltio on muslimien vihan kohteena kaikkialla maailmassa. Siksi Israel on jatkuvien konfliktien keskipisteessä. Kuinka Israel voi säilyä juutalaisvaltiona, jos juutalaisten maahanmuutto Israeliin ei kasva merkittävästi, tai juutalainen väestö ei ala lisääntyä suurempien perhekokojen kautta. Entä pystyykö Israelin johto löytämään keinoja rauhanomaiseen ja tulokselliseen dialogiin muslimien kanssa? Olisiko löydettävissä jokin keino muslimien ja juutalaisten välisen jännityksen vähentämiseksi? Kuinka Israelissa onnistuttaisiin esim. toteuttamaan hallintoa, jossa valtion turvallisuutta vaarantamatta myös muslimit kokisivat oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden toteutuvan? Se toki on Israelin viranomaisten tavoite mutta molemminpuolinen epäluottamus ja epäusko toisen motiiveihin haittaa asian edistymistä. Kysymyksiin ei ole helppoa ratkaisua.

Eräs Herran kärsivä palvelija esitti yhden ratkaisun n. 2000 vuotta sitten. Hänen esittämänsä väkivallaton, lähimmäisen rakkauteen perustuva malli ei koskaan ole tullut suosituksi. On laskettu, että kristinuskon nimeen on maailmassa tapettu enemmän ihmisiä, kuin minkään muun uskonnon nimessä. Kuitenkin kristinuskon keskeisin henkilö oli väkivallan vastustaja ja kieltäjä. Kuinka helposti käy, että rauhan ja rakkauden sana muuttuu vihan ja väkivallan käytöksi. Siitä pitää huolen ”vanha aatamimme” tehokkaasti ja yllättävän helposti. Helpompi on puhua rauhasta kuin olla rauhan tekijä. Rukoilkaamme, että maailmassa olisi enemmän rauhan tekijöitä.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Kokemuksia Vapaaehtoistyöstä Israelissa

Elisa Silvennoisen (kuvassa vas.) haastattelu.

Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 23.4.2015. Haastattelijana Ilkka Vakkuri.

Miksi lähdit vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Minulle on ollut Israel aina tosi tärkeä, ja olen ollut vapaaehtoistyössä siellä aikaisemminkin eri sairaaloissa, Jad Hasmonassa. Olen sairaanhoitaja ammatiltani, ja olen tehnyt Israelissa yhden sairaanhoitoharjoitteluni, kirurgisen harjoittelun eräässä jerusalemilaisessa sairaalassa. Silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, ajattelin että voisin sillä ammatilla palvella myös Israelia ja juutalaista kansaa. Mietin, että milloin sitten lähtisin sinne, ja kun olin ollut omassa työpaikassani jo useamman vuoden, kuulin ystävältäni, että Israelin ystävien kautta pääsisi vapaaehtoistyöhön Israeliin. Koska olin sairaanhoitaja, halusin että paikka olisi joku hoitolaitos. Äitini asuu Israelissa, hän on naimissa israelilaisen kanssa; eli minulla on perhe Israelissa. Halusin, että vapaaehtoistyöpaikka olisi myös lähellä heitä, että voisin viettää aikaa myös heidän kanssaan. Sitten hain Soile Bar-Yosefin kautta vapaaehtoistöihin, ja pääsin.

Minkälaisia kokemuksia sinulle tuli tästä viimeisestä Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuneesta vapaaehtoistyöstä?

Paikka, jossa olin vapaaehtoistyössä, oli Maon Ruhama -niminen kehitysvammalaitos, joka on lähellä Tel Avivia. Sinne on hyvät kulkuyhteydet Jerusalemista ja Tel Avivista bussilla ja junalla. Maon Ruhama on siis valtion ylläpitämä ja tukema kehitysvammalaitos, jossa oli yli sata asukasta, 20 – 60 -vuotiasta aikuista. Maon Ruhama sijaitsee juna-aseman vieressä Kfar Sabassa, ja sitä ympäröi muuri.
Töihini kuului jokapäiväiseen elämään osallistuminen, eli auttaminen kaikissa toimenpiteissä kuten aamutoimissa ja iltatoimissa. Meillä oli aamu- tai iltavuoroja, seitsemän tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa, ja minulla oli aina perjantait ja lauantait vapaana. Olin ylimääräisenä kätenä ja parina siinä naisten ryhmässä, jossa avustin. Heidän kehitysvammansa olivat aika lieviä, osa heistä pystyi puhumaan, ja näiden asiakkaiden kanssa syntyi ystävyyssuhteita. Osaan hepreaa, sillä olen opiskellut sitä monta vuotta, ja auttoi tosi paljon, kun sillä tuli toimeen. Oli itsellekin todella ihana olla työkavereiden kanssa, tutustua heihin ja osallistua heidän elämäänsä, arjen iloihin ja suruihin. Heidän kanssaan oli monia ihania, mutta myös surullisia kokemuksia.
Olin siellä kolme vuotta sitten, ja siihen aikaan sisältyi paljon juutalaisia juhlia, ja oli todella hienoa osallistua niihin. Kehitysvammalaitos järjesti jokaisen juhlan aikana isot juhlat, ja minäkin sain olla niitä juhlia järjestämässä, auttamassa ja osallistumassa niihin. Oli siis tosi mielenkiintoista. Ystävystyin työntekijöiden kanssa, ja he ottivat minut vapaa-ajalla mukaan heidän juhliinsa. Pääsin esim. häitä edeltäviin tilaisuuksiin, kun erään työntekijän poika oli menossa naimisiin. He olivat marokonjuutalaisia, joten pääsin osallistumaan heidän henna-juhlaansa.
Sain osallistua myös suruihin. Silloin odotettiin sotaa, minkä takia oli pommiharjoituksia monta kertaa viikossa, eli piti mennä pommisuojaan. Sinä aikana myös yhden työkaverini veli kuoli, ja hän pyysi minut sitten mukaan šivaa istumaan, sillä he ovat uskonnollisia.
Se oli siis tosi mielenkiintoista aikaa, mitä siellä vietin. Tutustuin paikallisiin, juutalaisuuteen ja juhliin syvemmin. Meitä vapaaehtoisia oli eri puolilta maailmaa, Saksasta, Japanista, Etelä-Koreasta ja Suomesta. Myös heihin tutustuin, ja heidän kauttaan heidän kulttuureihinsa. Me vapaaehtoiset pidettiin siellä yhtä, kävimme vapaa-ajalla uimassa, tai vierailimme eri paikoissa.
Auttoi tosi paljon, kun osasin heprean kieltä, ja olen jonkun verran opiskellut myös venäjää. Se auttoi asukkaiden kanssa, kun autoin heitä päivittäisissä toimissaan, kävelytin heitä, vein heitä ulos. Paikallisilla ei ollut aikaa siihen, niin sillä tavalla autoin ryhmässä. Puhuin asiakkaiden kanssa hepreaa ja venäjää, ja lauloin heille. Jokainen päivä oli erilainen. Ryhmässä myös leikin ja pelasin heidän kanssaan. Vaikka he olivat aikuisia, monet olivat lapsen tasolla. Osallistuin ryhmätoimintoihin, musiikkiryhmiin ja askarteluryhmiin. Eli todella monipuolista. Aika, jonka siellä vietin, oli yksi elämäni parhaita.
Meillä vapaaehtoisilla oli laitoksessa oma talo, jossa oli neljä huonetta. Meitä oli yhdessä huoneessa kahdesta kolmeen henkilöä. Alussa kun tulin, sain olla ihan yksin omassa huoneessa, mutta sain myöhemmin suomalaisen toisen vapaaehtoisen, mukavan naisen, asumaan kanssani. Yhteisissä tiloissa meillä oli jaettu keittiö ja kylpyhuone. Elämä vapaaehtoisten keskuudessa oli todella mielenkiintoista. Saatiin kehitysvammakeskuksesta ruokaa joka viikko, eli iltapala oli taattu. Muuten saatiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, sekä aamiainen. Saatiin myös taskurahaa, eli kaikki oli taattu.

Mitkä olivat työn suurimmat haasteet?

Minulla ei ollut kielen suhteen haasteita, koska tulin toimeen heprean kielellä, ja olin opiskellut sitä monta vuotta. Laitoksessa oli sekä juutalaisia että arabeja; kummankin ryhmän kanssa toimeen tulemisessa oli vähän haastetta, kulttuurisia eroja ym. Mutta minulla ei ollut kyllä mitään suuria haasteita.

Tulitteko vapaaehtoisten kanssa hyvin toimeen keskenänne?

Pääosin kyllä. Se oli myös tämän ajan rikkaus, että meitä vapaaehtoisia oli niin monista kulttuureista. Pidämme vieläkin yhteyttä joidenkin kanssa esim. Facebookissa.

Oliko siellä saksalaisia vapaaehtoisia?

Kyllä, siellä oli kaksi saksalaista poikaa samaan aikaan.

Olen kuullut, että saksalaiset voivat korvata asevelvollisuuden tulemalla Israeliin vapaaehtoiseksi. Tästä seurauksena siellä on hyvin kirjavaa joukkoa, monia on käräytetty jopa huumeidenkäytöstä. Ilmeisesti teillä ei ollut tällaisia ongelmia?

Meillä ei ollut tällaisia ongelmia, koska nämä pojat olivat uskovaisia, todella ihania.

Eli tässä tulee esille myös uskovien yhteys. Entä millaiset välit teillä oli israelilaiseen henkilökuntaan?

Erittäin hyvät. Ystävystyin monien kanssa, ja he tykkäsivät tosi paljon kun puhuin hepreaa heidän kanssaan ja pystyin kommunikoimaan. He arvostivat sitä todella paljon, ja myös minulle oli ihana asia saada uusia israelilaisia ystäviä. Vieläkin kun olen käynyt Israelissa vapaaehtoistyö-periodin jälkeen, olen käynyt tässä vapaaehtoistyöpaikassa heitä moikkaamassa. Ollaan tultu ystäviksi myös niin, että kun olen Suomessa, niin pidetään myös yhteyttä. Haluan aina Israelissa käydessäni nähdä työkavereitani ja myös näitä asukkaita. Asukkaat muistavat myös minut kolmen vuoden takaa, ja tulevat halaamaan ja pussaamaan. Työntekijät kysyvät milloin tulen takaisin, ja pyytävät tulemaan uudestaan. Tuntuu kuin se olisi perhe, ja kun sinne menee, tuntuu kuin menisi kotiin. Ikään kuin Israelissa olisi toinenkin perhe oman perheeni lisäksi.

Eli suosittelet tätä vapaaehtoistyötä lämpimästi?

Todella lämpimästi, kyllä.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi


Anni Luukkasen (kuvassa oik.) haastattelu.

Haastattelijana Ilkka Vakkuri. Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 30.4.2015

Mikä sinut sai lähtemään vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Tämä on ikuisuuskysymys, johon minulla ei oikein ole vastausta, mutta ehkä kaikkein tarkimmin sitä kuvaa se, että oli halu lähteä ulkomaille. Olin kirjoittanut lukiosta pari vuotta aikaisemmin, ja halusin matkustella. Yritin etsiä ympäri maailmaa erilaisia kohteita ja erilaisia järjestöjä, minkä kautta mennä. Loppujen lopuksi minulle suositeltiin Israelia.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on vapaaehtoistyöstä siellä Israelissa?

Sen voisi mainita, että vapaaehtoistyö Israelissa oli aika erilaista, mitä oletti ja kuvitteli etukäteen. Totta kai oli hyviä, uusia, mahtavia kokemuksia, mutta todellisuus ehkä poikkeaa mielikuvista sillä tavalla, että siellä ihan oikeasti tehdään töitä. Mielikuva oli se, että ehkä muutaman tunnin päivässä vähän auttelen jossain; se on ehkä vähän harhaanjohtava käsitys. Eli voi ihan varautua sellaiseen kokopäiväiseen työntekoon.
Mutta muuten ihmisiä on helppo lähestyä, ja työnteko on ollut siellä aina antoisaa. Olen ollut lasten kanssa, sekä autistien kanssa asuntolassa, ja ihmisten kanssa työskentely on aina antoisa kokemus.

Mikä on sinun kokemuksesi käytännönjärjestelyistä, majoituksesta, toisista vapaaehtoisista ja paikallisista työntekijöistä? Miten kaikki sujui, oliko mitään ongelmia?

Majoituksen ja muiden olosuhteiden osalta on sanottava, että kaikki on sujunut aina moitteettomasti, ja majoitus on ollut kaikin puolin ihan hyvä. Silloin kun olin Beersebassa Israelin Ystävien kautta vapaaehtoisena, meille vapaaehtoisille oli vuokrattu oikeastaan ihan oma asunto. Meitä asui siellä yhteensä kolme suomalaista, ja minulla kävi niin hyvä tuuri, että nämä minun kämppikset ja muut vapaaehtoiset olivat ihania ihmisiä, joista tuli sen aikana ja sen jälkeen hyviä ystäviä. Eli majoitusolosuhteet ja muut, esim. ruokailuolosuhteet ja palkat, ovat olleet ihan riittäviä.
Sen voisi vielä sanoa, että meille tarjottiin heprean kielen kurssi. Se ei käytännössä ollut sen ihmeellisempää kuin että yksi työntekijä opetti meitä. Mutta oli mukavaa, että kielen opiskelu oli otettu huomioon vapaaehtoistyön aikana.

Minkälaisia kokemuksia sinulla oli asukkaiden kanssa, joita hoidit ja autoit?

Itsellä on kyllä todella hyvät kokemukset ja muistot. Mutta on kyllä sanottava, että autistien kanssa kun oli töissä, niin joinain päivinä oli hyvinkin raskasta. Toki nämä vapaaehtoistyöpaikat vaihtelee ja esimerkiksi meille tuli yksi vapaaehtoinen, joka koki muutaman viikon jälkeen, että tämä on hänelle liikaa, ja hänelle etsittiin sitten toinen vapaaehtoistyöpaikka. Ja hän oli siihen toiseen työpaikkaan hyvin tyytyväinen. Meillä oli toisaalta hyvä tuki; työyhteisö oli hyvin avoin ja siellä pystyi kertomaan omista kokemuksistaan. Se avoin ilmapiiri ehkä auttoi jaksamaan, ja toisaalta myös muut vapaaehtoiset, joiden kanssa asuin. Meillä oli avoin yhteys; aina kun pääsee jakamaan omia kokemuksia, niin se auttaa myös jaksamaan.

Kun olet ollut Israelissa nyt montakin kertaa vapaaehtoisena ja muuten, niin mitä sanoisit Israelin kulttuurista ja yleensä Israelissa olosta? Välillä ihmiset ovat vähän peloissaan, ja miettivät uskaltaako Israeliin mennä.

Ensimmäisen kerran menin Israeliin vuonna 2009, ja sen jälkeen olen ollut siellä pidempiä ja lyhempiä pätkiä säännöllisesti. Olen kihloissa israelilaisen kanssa ja menossa naimisiin hänen kanssaan nyt kesällä, ja elokuussa on edessä muutto pysyvästi sinne. Eli jonkun verran olen ollut maassa ja tunnen maan käytäntöjä. Ehkä tuosta poliittisesta tilanteesta voisi sanoa sen, että minun mielestä siellä on turvallista asua ja elää. Esimerkiksi viime kesänä, kun olin siellä, ja oli tämä Gazan konflikti taas käsillä, niin en kyllä arjessa sitä huomannut. Israelilla on hyvät puolustusjärjestelmät, ja suurimmaksi osaksi siitä on tietoinen seuraamalla mediaa. Ei sitä siellä arkielämässä kyllä tule ajateltua.
Muuten arjessa Israel on aika erilainen maa kuin Suomi, mikä pitää ottaa huomioon kun sinne matkustaa. Itse olen aika avoin, ja en ihan pienestä hetkahda, mutta asiat toimivat siellä eri tavalla kuin Suomessa. Toisaalta näen sen pelkästään rikkautena. Mielestäni arki siellä on hirveän mielenkiintoista juuri sen takia, että se ei ole Suomi, ja siellä ei asiat toimi samalla tavalla kuin meillä täällä Suomessa.

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa sellaiselle henkilölle, joka miettii että voisiko lähteä vapaaehtoiseksi?

Ensimmäinen ja tärkein vinkki on se, että luovu kaikista ennakkoluuloista mitä sinulla tähän mennessä on. Liittyivät ne sitten poliittiseen tilanteeseen tai Israelin arkeen, niin luovu ihan kaikista ennakkoluuloista. Koska uskon ja luotan, että Israel tulee tavalla tai toisella yllättämään.
Sitten ihan käytännön vinkkejä oikeastaan on yksi, jonka olen oppinut Israelissa asuessani, eli kärsivällisyys. Eli jos asiat eivät toimi yhtä joustavasti tai nopeasti kuin meillä täällä Suomessa esimerkiksi viranomaistilanteissa tai virastoissa asioidessa, niin ei kannata hätääntyä tai huolestua. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ehkä myös muistaa se, että ollaan Lähi-idässä. Israel ei ole Eurooppaa, vaan Israel on yksi Lähi-idän maa. Vaikka se onkin hyvin moderni ja vaikka se onkin hyvin länsimainen, niin silti siellä monet asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Ehkä rohkaisen siihen, että ottaisi kontaktia israelilaisiin ja muodostaisi myös ystäviä niistä ihan Israelissa asuvista. Koska se aina rikastuttaa kokemusta, jos ystäväpiiri tai tuttavapiiri ei koostu vaan niistä muista vapaaehtoisista tai muista ulkomaalaisista. Israelilaiset hirveän mielellään kutsuvat esimerkiksi kotiinsa, ja vaikka heistä saattaa saada aluksi aika suorasukaisenkin kuvan, niin sitä ei kannata pelästyä, koska he ovat pohjimmiltaan aika lämpimiä ja hyväsydämisiä ihmisiä. On kuitenkin totta, että ihmisten kommunikointi on siellä hyvin erilaista kuin Suomessa. Asiat sanotaan suoraan, mutta se on toisaalta myös hirveän vapauttavaa ja helppoa, koska silloin tietää, että itsekään ei tarvitse sensuroida niin paljon sitä mitä sanoo. Työpaikoilla esimerkiksi on ihan selvää, että asiat riitelevät, eikä ihmiset. Se on tietyllä tavalla myös helpompi kulttuuri sen vuoksi. Olin ainakin itse aluksi ihan shokissa, jos yritin ihan muodollisesti kertoa jotain kohteliaisuuksia, niin niihin vastattiin hirveän suoraan ja torjuttiin ne. Se saattoi olla vähän hämmentävää, koska siellä ei ole samanlaista sosiaalista kulttuuria kuin mitä meillä täällä Suomessa.
Säästä sen verran, että jos olet menossa talviaikaan Israeliin, niin kannattaa pitää mielessä, että vaikka siellä päivisin on lämmintä, niin öisin on mielettömän kylmä. Kun itse olin ensimmäistä kertaa siellä talven, minulla oli pelkästään nahkatakki mukana, ja en muista ikinä elämässäni palelleeni yhtä paljon kuin silloin. Taloissa ei ole välttämättä lämmitystä, vaikka muuten olosuhteet ovat hyvät. Eli kannattaa talviaikaan pakata villasukkaa ja lämmintä takkia mukaan, vaikka se tuntuisikin vähän hullunkuriselta.

Kerroit, että olet tavannut monenlaisia ihmisiä Israelissa. Kertoisitko vähän tarkemmin millä tavalla he poikkeavat ajattelutavaltaan ja muuten siitä mihin on Suomessa tai muissa maissa totuttu? Mikä on se juju ymmärtää israelilaista luonnetta?

Olen ollut siellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olen ollut töissä arabien, palestiinalaisten ja Israelissa asuvien juutalaisten kanssa. On ollut tosi kiehtovaa olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa arjessa, ja samaan aikaan katsoa televisiosta ja mediasta miten tätä kuilua näiden ihmisryhmien välillä luodaan. Väittäisin niin, että oli kansa, kulttuuri tai maa mikä hyvänsä, niin ihmiset ovat loppujen lopuksi perimmältä luonteeltaan kaikki aika samanlaisia. Jos nyt näihin kulttuurisiin eroihin menee, niin vaikka israelilaiset ovat ehkä avoimempia ja suorasukaisempia, niin yllättävän paljon kuitenkin myös samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että he ovat hirveän rehellisiä ja luotettavia. Sanon aina tämän esimerkin muille, kun tästä asiasta puhutaan; jos joskus tarvitsen jotain Israelissa, niin voin luottaa siihen, että saan sen avun, mitä haluan. Jos siellä on joku ihminen eksyksissä tai hädässä kadulla, niin yksikään ihminen ei kulje ohi, vaan häntä ihan todella pysähdytään auttamaan. Yksi hauska käytännön esimerkki on ehkä se, että jos matkustat bussilla, niin aivan varmasti joku vierustoveri jossain vaiheessa alkaa juttelemaan. Eli sitä hiljaisuuden kulttuuria, joka meillä täällä Suomessa on, ei ole siellä. Mutta voisin väittää, että perimmäiseltä luonteeltaan suomalaiset ja israelilaiset ovat hyvinkin samanlaisia.

Kielihän on keskeinen osa kulttuuria ja sinä osaat hepreaa hyvin. Voisitko kuvailla tätä kielellistä ilmapiiriä, miten se heijastaa tätä ajattelua? Kielen ja kulttuurin kanssa tekemisissä oleminen on varmaan ensimmäisiä asioita, kun Israeliin vapaaehtoiseksi tulee.

Aina naureskelen sitä, että olen ihan eri ihminen, riippuen siitä puhunko hepreaa vai suomea. Tuntuu, että elekieli ja kaikki on niin vahvasti mukana siinä kielessä ja sen rakenteessa. Ensinnäkin Israelissa äännehditään ja elehditään ihan eri tavalla kuin Suomessa. Heprean kieli on hirveän rikasta, siellä on kauheasti erilaisia adjektiiveja. Voisin kuvitella, että yhtä asiaa on paljon useampia sanoja selittämässä kuin mitä meillä Suomessa on. Käytännön esimerkkinä voisin sanoa, että jos kysytään ”mitä kuuluu”, niin sitä pystytään kysymään ainakin kolmella tai viidelläkin eri tavalla. Siellä on erilaisia tapoja kysellä tätä ihan arkista asiaa. Ja ne eivät suurimmaksi osaksi ole mitään slangisanoja, vaan niitä voi käyttää monissa eri tilanteissa. Yksi, mikä itseäni häiritsee tosi paljon, on heprean kielen ääntäminen. Se ei tähän suomalaiseen suuhun meinaa millään asettua. Vaikka itsekin puhun hepreaa suhteellisen sujuvasti, niin varmaan kuulostan edelleen aivan kamalalta. Kerta kaikkiaan ne R:t ja S:t; esimerkiksi on kaksi erilaista R:ää, jotka tulee tuolta kurkusta, ja en edelleenkään ymmärrä miten saan erotettua ne toisistaan. Aina kun yritän ääntää niitä, on tosi turhauttavaa kun ihmiset minun mielestäni toistavat ne ihan samalla tavalla, mutta kuitenkaan eivät ole ymmärtäneet sitä mitä minä olen sanonut. Naureskelenkin aina, kun israelilaisten naurukin kuulostaa kurkkuäänteeltä. Kyllä aluksi olin ihan paniikissa, että miten tuota kieltä voi ikinä oppia tai ymmärtää. Mutta kyllä se on hirveän palkitsevaakin, kun huomaa, että pikkuhiljaa sanojen aluista ja lopuista alkaa saamaan selvää. Ja ehkä se ääntäminenkin tästä pikkuhiljaa harjaantuu.

Mitä haluaisit sanoa haastattelun päätteeksi?

Haluaisin sanoa oikeastaan samat sanat, jotka sanoin jo alkuvaiheessa. Eli ylipäätään, kun on Israelista kyse, niin luultavasti se maa, ne ihmiset, kulttuuri ja politiikka, on kaikkinensa erilaisia kuin mitä me ollaan totuttu ajattelemaan tai mitä me mediasta luetaan. Eli tietynlainen ennakkoluulottomuus aina, kun kuulee ja keskustelee näistä asioista, on hyvä pitää mielessä. Toinen asia, minkä haluaisin sanoa, on että kannattaa itsekin lähteä, jos ei vapaaehtoiseksi, niin lomamatkalle, koska se on hirveän mielenkiintoinen, monipuolinen ja uskomattoman rikas maa kulttuurinsa ja kaiken sen osalta. Jos vaan yhtään kiinnostaa, niin rohkaisen lähtemään paikan päälle itse katsomaan, että miten siellä Israelissa arkea oikein eletään.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi

Shalom-lehden pääkirjoitus 4/15

Vähän aikaa sitten vieraanamme oli Venäjän messiaanisen juutalaisen allianssin johtaja Evgeny Blinov. Hän johdatti kuulijansa pohtimaan vakaumuksemme merkitystä. Ennen uskoontuloaan hän toimi mm. Nizhni Novgorodin alueen kommunistisen nuorisojärjestön puheenjohtajana. Evgeny oli uskollinen ja rehellinen kommunisti joka uskoi aatteen oikeutukseen ja kaikkivoipaisuuteen. Kun kommunismi romahti Neuvostoliiton romahtamisen myötä, hän joutui syvään kriisiin. Kaikki tuntui tyhjältä. Koko maailmankuva ja uskon pohja romahti. Onneksi hän löysi Jeesuksen elämäänsä, jolloin kaikki ”loksahti” yht’äkkiä kohdalleen. Elämälle tuli uusi suunta ja tarkoitus jota hän nyt pyrkii toteuttamaan.

Raamatullinen ”uudesti ylhäältä syntyminen” on jatkuva prosessi, jossa ihmisen itsekästä, luonnollista ja ns. lihallista ihmistä kuoletetaan joka hetki (uskoon tullaan kerran mutta jos uskossa ei pysytä, siitä ei ole mitään hyötyä). Jos uskonprosessi keskeytyy tai sitä ei synny, niin liha on voittanut Hengen. Kuinkahan moni ns. uskova yrittää kieltää oman turmeltuneen lihansa vaikutuksen?  Tuloksena siitä on, että annamme helposti lihalle vallan ja alamme opettaa ja puhua lihallisia. Tällöin ihmisen mieli alkaa pyöriä aina enemmän oman itsensä ympärillä. Jeesus ja armo alkaa menettää merkitystään itseensä käpertymisprosessissa. Ihminen alkaa tuomita muita ja pitää itseään toisia parempana.

Ylpistyneessä mielessään hän on onnistunut Jeesuksen seuraaja, muiden opettaja ja lopulta äärimmilleen vietynä jopa uusi, Jeesuksen kaltainen vaikuttaja. Nöyrän uskovan rooli palvelijana on kaukana ja hän alkaa pitää muita palvelijoinaan. Toisten hyödyllisyys ratkaisee heidän ihmisarvonsa, ei Jumalan armo ja todellinen Pyhän Hengen osallisuus. Tällaisessa ihmisessä on täydellistä vain tyhmyys. Siksi tarvitsemme kaiken aikaa Jeesuksen Hengen raikastavaa kosketusta. Uskon kautta Henki tekee meidät eläviksi ja saa jälleen palaamaan Jeesuksen luo toisten palvelijoiksi. Aina välillä olemme niitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, joiden tulisi palata Mestarin jalkojen juureen ja lopettaa edes hetkeksi oman itsensä ympärillä juokseminen.

Raamatun mukaan Israel ei selviä ilman Jumalaa. Israelia harhautetaan usein luulemaan, että se selviää omassa varassaan ja omilla voimillaan. Kristittyinä olemme menneisyydessä tehneet monia vääriä valintoja Israelin suhteen. Välillä näyttää siltä, kuin emme ikinä oppisi jättämään Israelia Jumalan käsiin, vaan yrittäisimme aina omin käsin ja raamatuntulkinnoin hankkia sille pelastusta tai parempaa tulevaisuutta. Israel tarvitsee todellista rakkautta, ei tekopyhää hurskastelua tai mielistelyä. Israel tarvitsee uuden suunnan ja Hengen selviytyäkseen haasteistaan. Israel ei selviä ilman Jumalaa ja Hänen armoaan. Sen myös tulee nöyrtyä Jumalan tahdon alle.

Israel on langennut ja lankeaa kerta toisen jälkeen synnin syövereihin. Tämän opimme jo Vanhasta testamentista. Sama pätee meihin kaikkiin, jos olemme ilman todellista lohtua ja vailla Jumalan kansalaisoikeutta. Niin kauan kuin Israel ei käänny todellisen Jumalan puoleen jatkuvassa uskonprosessissa, se turvaa omaan voimaansa selvitä haasteistaan. Sen suhteen kristillisen Israel -työn kriittinen kysymys kuuluu: Uskommeko raamatunvastaisesti, että Israel pelastuu kokonaisena kansana juutalaisen syntyperänsä tähden? Vai uskommeko Raamatun mukaisesti, että pelastuskysymys ratkeaa ainoastaan ihmisen – juutalaisen ja ei-juutalaisen – henkilökohtaisen jumalasuhteen, s.o. Kristukseen uskomisen ja kuuliaisuuden pohjalta?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Tehilat-Yah seurakunnan Rukouskirje

Rakkaat ystävät,

Palasin (Michael) juuri hyvin siunatulta matkalta Kapkaupungista, Etelä-Afrikasta, jossa olin puhumassa yhdessä Messianic Testimonyn Sam Gordonin kanssa. Puhuimme siellä mm. eräässä konferenssissa Israelista. Puhuimme myös juutalaisessa vanhainkodissa, jossa asuu monia holokaustista selvinneitä. Erään tilaisuudessa pitämäni todistuspuheenvuoron jälkeen luokseni tuli rabbi kyyneliä silmissään. Uskon, että Herra oli koskettanut häntä vahvasti. Näin muutenkin Etelä-Afrikassa suuren tarpeen Messiaalle, ei ainoastaan juutalaisten keskuudessa, mutta myös lukemattomien köyhyydessä elävien ihmisten keskuudessa.

Pyydän rukoustanne kodeissa kokoontuville pienryhmillemme, etenkin kolmelle uudelle ryhmälle, jotka perustimme. Jotkut ovat myös vaihtamassa pienryhmäänsä eri syistä, ja muutokset eivät yleisesti ole helppoja.

Paikka, jossa tapaamme sapattina ja muutamina muina päivinä, on vuokrattu toiselle järjestölle. Saamme jatkaa sen käyttöä, mutta yksityiskohdat ovat vielä selvittämättä. Rukoilkaa, että Jumala antaisi heille suopean mielen meitä kohtaan, ja rukoilkaa myös, että löytäisimme ja pystyisimme ostamaan kokoontumispaikan seurakunnallemme.

Samalla kun olen löytänyt korealaisesta pastori K:sta hengellisen avustajan, olen huomannut, että en aina voin luottaa muihin johtajiin. He ovat hyviä pienryhmien johtajia, mutta he eivät ota askelia kohti vastuullisempaa johtajuutta, ja myös kommunikointi on usein ongelmana. Minulla on kyllä kolmen hengen ydinryhmä, mutta jokainen heistä tulee eri kulttuurista, mikä tekee asiasta haastavan. Rukoilkaa, että Jumala puhuisi sydämelleni selkeästi siitä onko K. oikea henkilö työparikseni vai valmistaako Herra jotain toista tähän tehtävään. Rukoilkaa myös johtotiimin avoimuuden ja yhtenäisyyden puolesta.

Rukoilkaa keskuudessamme olevien heikkojen puolesta, erityisesti P:n ja S:n, kahden miehen, puolesta, joilla on ongelmia perheen ja avioliiton, mutta ennen kaikkea oman itsensä kanssa. Rukoilkaa myös kahden naisen, T:n ja Y:n, puolesta, että he tekisivät täyden käännöksen takaisin uskossaan Herraan, sekä avioparin (G & B) puolesta, että Herra vahvistaisi heidän suhdettaan ja uskoaan, ja että he kasvaisivat läheisimmin seurakuntamme yhteyteen.

Rukoilkaa elämästäni kertovan suomenkielisen kirjan loppuunsaattamisen puolesta. Kirjan on tarkoitus valmistua heinäkuussa, ja sen jälkeen tulee englanninkielinen versio.

Kiitosaiheita:

  • Jumala siunasi lähetysmatkani Etelä-Afrikkaan
  • Miesten ja naisten kokoontumiset
  • Uudet perheet, jotka ovat vahvoja ja terveitä uskossaan
  • Ylistystanssi-ryhmä
  • Pikku-Victoria pääsi kotiin sairaalasta äitinsä syntymäpäivänä
  • Rickin profeetallinen työmuoto ja opetus Tehilat-Yah seurakunnassa

Toivotamme teille kaikille hyvää pääsiäisen aikaa. Messiaamme on totisesti noussut!

Michael Yaron ja Tehilat-Yah seurakunta
(Huom! Michael Yaron puhujakiertueella Suomessa 12.-24.4.2015)

Shalom-lehden pääkirjoitus 3/15

Olin kiertueella Rafi Shimonin kanssa. Kiertue oli onnistunut ja osoitti, kuinka Suomesta vielä löytyy aitoa Israel –rakkautta ja kiinnostusta Israelia kohtaan. Keskustelimme matkan aikana monista syvällisistä asioista. Suomalaisten uskovien suhtautuminen Israeliin vaikutti häneen syvästi. Rafi epäili, onko missään muussa maassa Israelia rakastavia ja tukevia uskovia kristittyjä yhtä paljon suhteessa asukaslukuun.

Kahdenkeskisistä keskusteluista erityisesti yksi kysymys jäi mieleeni. Pohdimme identiteetin merkitystä ihmisen elämässä. Totesimme, että monien suurten maiden kansalaisten identiteetti on hyvin voimakas. Amerikkalaisilla on voimakas amerikkalainen identiteetti, venäläisillä on voimakas venäläinen identiteetti ja saksalaisilla on voimakas saksalainen identiteetti. Tätä listaa voisi vielä jatkaa. Mutta miten on suomalaisen tai israelilaisen identiteetin laita?

Suomalainen identiteetti on muodostunut ensin Ruotsin, sitten Venäjän vallan alla ja lopullisesti Suomen itsenäisyyden aikana. Koska identiteetti on syntynyt suurempien maiden puristuksessa, siinä on hyvin pitkälle nöyrtymisen ja nöyryyden aineksia. Suomalaiset ovat saaneet oppia suurvallan naapurissa, ettei meillä ole syytä luulla itsestämme liikoja. Tärkeintä on selvitä vaikeissa olosuhteissa, koska emme voi muuttaa maantiedettä. Suuri osa Suomen historiaa on ollut taistelua olemassaolosta ja selviämisestä.

Tällainen asetelma on vahvistanut suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja taistelutahtoa. Viime vuosikymmenien taloudellinen vaurastuminen on tosin heikentänyt ihmisten keskinäistä solidaarisuutta. Silti Suomesta löytyy rakentavaa ja maltillista isänmaallisuutta ja oman maan rakkautta. Suomalaiset haluavat myös kunnioittaa muita maita ja kulttuureja. Kristinuskon otteen heikentyminen on selvästi vähentänyt uskonnollisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteiskunnan moraalista perustaa kansan keskuudessä.

Rafi toi esille Israelin kansan ongelmia. Ensinnäkin, israelilaiset jakaantuvat voimakkaasti juutalais– ja arabiväestöön. Näiden suhteet ovat yleensä läheiset vain uskovien arabikristittyjen ja messiaanisten juutalaisten välillä. Arabikulttuuri Israelissa on vahva ja elinvoimainen. Israelin juutalainen kulttuuri elää tietynlaista kriisiä uskonnollisen ja maallisen kulttuurin välimaastossa. Valtaosa Israelin juutalaisista ei ole uskonnollisia eikä uskoa tunnustavia. Lisäksi Israelin juutalaiset ovat tulleet maahan ympäri maailmaa ja tuoneet mukanaan omien maidensa kulttuuripiirteet. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko Israelissa yhtenäistä kulttuuria? Ainoastaan muodolliset juutalaiset perinteet ja Israelin puolustaminen tuntuvat yhdistävän juutalaista kansaa. Riittääkö tämä juutalaisen israelilaisen identiteetin perustaksi?

Ajattelen Raamatun ja erityisesti Jeesuksen opetuksia. Ne tuntuvat olevan pohjimmaltaan niin radikaaleja ja eri kulttuureja haastavia, että voiko Jeesuksen seuraaja hakea identiteettiään ensisijaisesti jostain maallisesta kulttuurista? Jeesus tuntuu haastavan uskovat seuraamaan itseään maailman eri kulttuurien kustannuksella. Tämän takia Jeesuksen seuraajat elävät jatkuvassa ristiriidassa oman kulttuurinsa ja Jeesuksen opetuksien kanssa. Uskottavuutemme Jeesuksen seuraajina riippuu paljolti siitä, kuinka onnistumme tasapainottelemaan näiden kahden välillä.

Shalom –terveisin

Ilkka Vakkuri