”Arki rullasi hyvin, mutta taustalla oli koko ajan sodan ja terrorismin todellisuus. Se välittyi uutisten kautta ja myös ihmisten puheissa. Pelätä minun ei tarvinnut, mutta vältin toki reissaamista kriittisiin kohteisiin. Jotenkin koin välillä sen painolastin, mitä on elää juutalaisena tässä ajassa”.
Kuka olet ja mistä sait idean lähteä vapaaehtoiseksi Israeliin?
Olen Pirkkoliisa Toikko Alavudelta. Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja. Minulla ja miehelläni on kolme aikuista lasta ja neljä lastenlasta.
Mieluisia harrastuksiani ovat käsityöt ja liikunta eri muodoissaan sekä valokuvakirjojen teko. Aion tehdä kuvakirjan myös tästä neljän kuukauden jaksosta vapaaehtoistyöntekijänä Israelissa. Olin vapaaehtoisena maaliskuun puolivälistä heinäkuulle 2024. Kuvia tuli otettua paljon ja kuvakirjan avulla on helppo palata mukaviin muistoihin.
Jo opettajantyössä ollessani kypsyttelin ajatusta lähteä jonnekin ulkomaille vapaaehtoistyöhön. Korona pysäytti suunnitelmani, mutta kesällä 2023 ajatus virisi uudelleen, kun seurakunnassamme oli Israelin Ystävien ilta. Siellä vieraana oli pastori Rafi Shimon Kfar Sabasta. Hänellä oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa seurakuntansa toiminnasta ja haave oli päästä siellä joskus käymään. Sinne en kuitenkaan päätynyt, enkä edes samaan kaupunkiin vaan Holonin kaupunkiin.
Millainen on vapaaehtoistyöpaikkasi?
Vapaaehtoistyötäni tein Beit Lea Rabinin asuntolassa, joka on hoitokoti autistisille aikuisille. Asukkaita siellä on 21, kolmessa eri kotiryhmässä. Miehiä oli 15 ja naisia 6, iältään 40-50 vuotta. Työntekijöinä oli nuoria ja vanhoja, sekä juutalaisia että arabeja.
Millaisia ovat päiväsi vapaaehtoistyössä?
Aamuisin autoin asukkaita aamutoimissa, lisäksi valmistin heille aamupalan. Sen jälkeen minulla oli kuusi tuntia vapaata. Iltavuoroon sisältyi asukkaiden pesut, pyykkien lajittelua, salaatin valmistamista, ruokailussa auttamista, tiskaamista ja lopuksi iltatoimet. Viikon mittaan oli myös erilaista toimintaa, kuten pieniä kävelylenkkejä, kuntoilu- ja musiikkituokioita, leipomista, askartelua ja koiravierailuja. Toisinaan oli myös retkiä, esimerkiksi retki Tel Avivin eläinpuistoon oli hieno kokemus. Siellä näimme kirahveja, norsuja ja muita mielenkiintoisia eläimiä.
Mitä olet tehnyt vapaa-ajallasi?
Vapaa-ajallani kävin aika usein Jerusalemissa, siellä kiertelin Vanhassa kaupungissa, lisäksi vierailin King of Kings seurakunnassa ja myös Lähde-majatalossa Benjamin Turkian raamattutunnilla. Kävin myös Jaffassa, Tel Avivissa ja joitakin kertoja myös rannalla Bat Yamissa. Yksi pitempi reissu oli Afulaan, jossa tutustuin Sabra-kodin toimintaan. Siellä ollessani sain tutustua läheiseen kouluun ja osallistua lapsikylän Bar Mitsva-juhlaan. Sain myös mahdollisuuden olla mukana erään työkaverini perheen pääsiäisaterialla ja kylän Shavuot-juhlassa. Lisäksi hän kutsui minua mukaan sodassa kuolleiden sotilaiden muistojuhlaan, mikä oli todella koskettava tilaisuus. Aika usein vain kävelin lähipuistoihin istuskelemaan ja lukemaan, välillä lenkkeilin tai kiertelin kaupoissa.
Mikä on ollut haastavaa?
Haastavaa työssä ainakin aluksi oli oppia tuntemaan asukkaiden lisäksi monet työntekijät. Melkein joka päivä tapasin uuden ihmisen. Kuljetinkin mukanani pientä muistivihkoa, johon kirjoitin uuden ihmisen nimen ja tuntomerkit. Kaikki työntekijät eivät puhuneet englantia, mutta kun talon tavat ja ihmiset olivat tulleet tutuiksi, pärjättiin hyvin vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Lisäksi aikuisten ihmisten peseminen vaati minulta tottumista, sillä en ole ollut aiemmin hoitotyössä.
Mikä yllätti vapaaehtoistyössä?
Oikeastaan se, että asukkaat olivat heikkotasoisempia, kuin odotin. Moni ei pystynyt kommunikoimaan sanoilla lainkaan, mutta toisaalta he olivat omalla tavallaan todella hurmaavia. Viikon monipuolinen ohjelma oli positiivinen yllätys. Negatiivinen yllätys puolestaan oli, että asuntolassa ei lajiteltu mitään jätteitä vaan kaikki meni samaan roskikseen; paperi, metalli, lasi ja biojäte. Myös sitä oudoksuin, että asukkaiden vaatteet vaihdettiin 2-3 kertaa päivässä ja laitettiin pesuun, vaikka ne olisivat olleet puhtaita.
Mitä vapaaehtoistyökokemuksesi antoi sinulle?
Vapaaehtoistyössä sain paljon lisää ymmärrystä autismista, uusia ystäviä, myös taito selvitä erilaisista tilanteista varmistui. Toivon mukaan myös heikko englanninkielen taitoni hiukan kohentui. Ainakin kuullun ymmärtäminen, sillä eräs työkaverini kertoili paljon Israelin kansan eri vaiheista ja historiallisista paikoista. Lisäksi eläminen maassa, jossa ihmisten arjen taustalla oli jatkuva sota ja suru, oli monella tavoin koskettavaa ja mieleenpainuvaa.
Mikä oli parasta?
Ehkä parasta oli se kiitos, jonka sain useilta asukkaiden vanhemmilta, työntekijöiltä ja joiltain muiltakin ihmisiltä. Se, miten he kostein silmin kertoivat arvostavansa sitä, että olin tullut heidän maahansa auttamaan ja seisomaan Israelin kansan rinnalla tällaisena aikana, kun he kokevat koko maailman olevan heitä vastaan.
Millaisia vinkkejä antaisit vapaaehtoistyöhön lähteville?
Vinkkinä lähtijälle sanoisin, että joustavalla mielellä matkaan! Kaikki ei suju samalla tavoin mihin olet Suomessa tottunut, ole valmis oppimaan uutta. Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Itse kokosin puhelimeeni valokuvakansion perheestäni, kodistani ja suomalaisista maisemista eri vuodenaikoina. Niitä oli kiva näyttää, silloin kun joku halusi tietää jotain lisää minusta ja kotimaastani.
Kiinnostuitko vapaaehtoistyöstä Israelissa? Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tehtävästä vapaaehtoistyöstä löydät täältä.