Israeliin vuonna 1991 muuttanut suomalainen Eeva elää keskellä poikkeustilaa Rishon LeTzionissa. Arki on muuttunut dramaattisesti lokakuun 7. päivän tapahtumien jälkeen – yöunet ovat rikkonaisia, päivät kuluvat ilmahälytysten rytmittäminä ja elämä on kutistunut pommisuojien, uutisten ja yhteisön tuen ympärille. Silti hän kuvaa tunnetta turvalliseksi ja on ylpeä osallisuudestaan israelilaiseen yhteiskuntaan.
- Milloin muutit Israeliin ja miksi?
Tulin Israeliin vuonna 1991 tammikuussa, juuri ennen Persianlahden sotaa, au pairiksi. Sinä aikana tapasin tulevan mieheni, jonka kanssa olimme ehtineet vaihtaa muutaman kirjeen. Halusin kovasti tutustua paikallisiin, Israel kiinnosti minua jo hyvin pienestä tytöstä asti.
- Missä päin Israelia asut tällä hetkellä?
Asumme Rishon LeTzionissa, Tel Avivin ja Jerusalemin välissä.
ARJEN MUUTOKSET
- Miten arki on muuttunut Iranin ja Israelin välisten jännitteiden vuoksi?
Arki muuttui kokonaan jo 7.10. Se oli pahinta, mitä saattoi kuvitella ja sen jälkeen elämä on tuntunut hyvin erilaiselta. Sekä arki, mutta eniten mieli ja tunne, kokemus israelilaisuudesta ja juutalaisuudesta sekä niiden suhteesta maailmaan. Israelin ja Iranin sota tuntui välttämättömältä, mutta kukaan ei uskonut sen tapahtuvan juuri näin. Rohkeus on yllättänyt, jo 7.10.alkaen, mutta nyt mittakaava tuntuu hurjemmalta. Arki on lähinnä ilmahälytysten välissä toimimista ja uutisten seuraamista. Yöunet ovat muuttuneet hyvin rikkonaisiksi ja se tuntuu raskaalta. Olo on silti turvallinen, väestönsuojelu toimii hyvin. Israelilaiset ovat hyvin sopeutuvaisia ja sietokyky sekä optimismi ovat kansallispiirteitä.
- Käytkö töissä? Onko se muuttunut jotenkin?
Olen Toiviomatkojen kohdepäällikkö Israelissa ja työni muuttui jo 7.10. kun turistikausi loppui ennen, kuin oli kunnolla alkanutkaan. Toivomme kaikki, että turismi vielä jonain päivänä kukoistaisi!
- Miten kaupat, koulut ja julkinen liikenne toimivat nykytilanteessa?
Koulut ovat kiinni, juuri ennen lukuvuoden loppua. Kaupat ovat auki, mutta sulkevat ovensa aiemmin. Julkista liikennettä on vähennetty ja lentokenttä kokonaan kiinni. Ihmiset hoitavat tarvittavat asiat, epänormaali on kuitenkin jo melko normaalia. Kadut kuitenkin hiljenevät ja ilmapiiri on jännittynyt ja odottava iltaa kohti, jolloin pommitukset usein alkavat. Suihkussa käynti kannattaa sovittaa ilmahälytysten väliin!
TURVALLISUUS JA VARAUTUMINEN
- Miten valmistaudutte mahdollisiin hyökkäyksiin? Onko kotonasi turvahuone?
Puhelin on tärkeä tilanteen seuraamisen kannalta. Sovellukset hälyttävät uhasta jo hyvissä ajoin ja antaa aikaa suojautumiselle. Itse ilmahälytyksen soidessa aikaa suojautua on noin puolitoista minuuttia. Meillä ei ole turvahuonetta, joten juoksemme portaat alas (asumme 8.kerroksessa) kellarin pommisuojaan.
- Miltä tuntuu hälytysten aikana, kun joudut menemään suojaan?
Pahinta ovat yölliset hälytykset, jotka herättävät unesta. Syke nousee, mutta rutiini tuo turvaa. Toisaalta, jokainen vähänkään ilmahälytystä muistuttava pelästyttää ja aistit ovat ylivirittyneet kuulemaan ja reagoimaan. Pommisuojamme on syvällä talon alla ja siellä on turvallista. Hankalaa ja epävarmaa, jopa pelottavaa, on olla kodin ulkopuolella ja liikenteessä. Huomaan tarkkailevani ympäristöä suojautumisen varalta ja juuri tässä sodassa välttelen ulkona liikkumista. Elämä on kutistunut pieneksi ja yhden asian ympärille.
- Miten hyvin tunnet hätäohjeistukset ja varautumiskäytännöt?
Erittäin hyvin. Vien suojaan mukanani passit, pankkikortit, puhelimen ja laturin sekä vesipullon. Mainitsemani sovellukset ovat tärkein ajantasainen tiedonlähde, ilma niitä en kokisi oloani hyväksi.
- Luotatko Israelin puolustusjärjestelmiin, kuten Rautakupoliin?
Luotan ja se on osoittanut jo hyödyllisyytensä. Ymmärrän myös, että jokaisella kansalaisella on vastuu itsestä ja muista, puolustusjärjestelmät eivät ole täysin aukottomia. Uteliaisuus tai välinpitämättömyys voi johtaa ikäviin asioihin. Luulen, että Israelissa on maailman suojautumistietoisimmat ihmiset!
TUNTEET JA HENKINEN KUORMITUS
- Millaisia tunteita tämä tilanne sinussa herättää? Pelkoa, turhautumista, toivoa?
Juuri tällä hetkellä väsymystä. Jatkuva valmiustila uuvuttaa. Toivoa on, koska Israel on vihdoin ottanut kohtalon omiin käsiinsä ja taistelee fyysisesti ja psyykkisesti vihollista ja vihollismielisiä vastaan. Turhautuminen syntyy maailman ymmärtämättömyydestä ja naiiviudesta. Miten helppoa mielien muokkaaminen onkaan!
- Miten käsittelet stressiä tai huolta? Saako apua, jos sitä tarvitsee?
Parasta stressin käsittelyä ovat ihan tavalliset arkipuuhat, kukkien hoitaminen, kotityöt, ystävien ja perheen yhdessäolo. Hyvät unet ja kyky elää juuri tätä hetkeä. Muuhun ei voi vaikuttaa ja huomisesta on turha murehtia tai liikaa suunnitella. On hyvä osata rajata omaa elämää ja on sallittua myös ”kuplautua” välillä. Muutoin kuorma kasvaa liian suureksi. Apua on saatavilla, auttavia puhelimia ja neuvontaa, tarvittaessa.
- Miten perheesi Suomessa suhtautuu tilanteeseen?
He ovat jo aika tottuneita ja pitävät yhteyttä jatkuvasti. Puhumme myös muusta, kuin sodasta ja se on varsin terapeuttista. He osaltaan luottavat meidän ja yhteisön huolehtivan toisistamme. Mitään paniikkia ei ole havaittavissa. En myöskään oleta, että he liian intensiivisesti seuraisivat uutisia, tilannetta on vaikea etäältä käsittää. Tieto lisää tuskaa ja meille parasta on tavallinen jutustelu tai vaikkapa piristävät Insta-videot.
YHTEISÖ JA IHMISSUHTEET
- Miten paikallinen yhteisö reagoi tilanteeseen? Onko yhteishenki vahvistunut?
Israel on moniääninen, mutta yhteishenki on vahva. Muista huolehditaan ja kokemuksia jaetaan. Tunne erityisyydestä on vain vahvistunut näiden kuukausien aikana. Kansallistunne on voimakas ja kokemus siitä, että juutalaisten kohtalo on sen omissa käsissä.
- Koetko olevasi osa yhteisöä vai ulkopuolinen suomalaisena?
Olen täysin osa yhteisöä. Israelissa kaikki ovat ”jostain” ja lopulta se menettää merkityksensä. Olemme vain ME.
- Millaista tukea ulkomaalaiset saavat Israelissa kriisitilanteessa?
Uskoisin, että jokainen omassa yhteisössään, kukaan ei joudu jäämään yksin ja apua voi aina pyytää. Tiedonvälitys on hyvää.
MEDIAN JA VIESTINNÄN ROOLI
- Miten seuraat uutisia? Luotatko enemmän paikallisiin vai kansainvälisiin lähteisiin?
Seuraan päivittäin paikallisia uutisia, internetin tietotulvaa sekä suomalaista tiedonvälitystä. Valitettavasti sen olen todennut entistä vääristelevämmäksi ja puolueellisemmaksi. Luotan paikalliseen ja saan riittävästi tietoa. Israelissa ei pelätä moniäänisyyttä ja erimielisyyttä, siksi uutisointi ja ajankohtaislähetykset ovat hyvin mielenkiintoisia ja kattavia.
- Näetkö ristiriitoja sen välillä, miten asiat esitetään Israelissa ja Suomessa?
Erittäin suuren ristiriidan. On valitettavaa, kuinka sinisilmäisesti suomalainen(kin) media luottaa terroristijärjestöjen ja-valtioiden uutisointiin. Rohkeus uutisoida asioita laajemmin, puuttuu ja asiantuntijanäkökulmat tuntuvat olevan aina samoja, samoilta henkilöiltä. Länsimainen media ja näkökulma on hyvin itseriittoinen ja kapeakatseinen. Ehkä oman ymmärtämättömyyden ja hyväuskoisuuden myöntäminen on liian vaikeaa. Koen, jopa kokemusasiantuntijana itseni usein kyseenalaistetuksi. Propaganda on tehokasta ja sitä vastaan taisteleminen tuntuu hyvin haastavalta. Olen yrittänyt vaikuttaa osaltani ja teen sen jatkossakin ja olen ylpeä israelilaisuudestani ja mahdollisuudesta olla osa historiaa.
LOPUKSI
- Oletko harkinnut lähtöä maasta tilanteen vuoksi?
En, päinvastoin.
- Mitä haluaisit suomalaisten tietävän elämästä Israelissa juuri nyt?
Israel taistelee olemassaolostaan ja se tekee sen vahvana. Kansallistunne on voimakas ja nuoret kantavat vastuunsa tietoisina roolistaan. Tyttäreni suorittaa asepalvelustaan ja olen hänestä hyvin ylpeä. Israel on demokratia, tasa-arvoinen sekä monimuotoinen yhteiskunta, joka haluaa elää rauhassa. Sen se on todistanut jo useasti. Israelilaisilla on elämäniloa ja rohkeutta, toivoa ja huikea historia, jota edelleen kirjoitetaan!
- Mikä antaa sinulle toivoa tai voimaa vaikeina aikoina?
Usko, perhe, koti ja ystävät. Tavalliset asiat. On hienoa olla osa Israelia ja olen ylpeä siitä!
Haastattelija: Soile Bar-Yosef