Shalom -lehden pääkirjoitus 10/2017

Odotamme Suomessa levollisin ja turvallisin mielin joulun juhla-aikaa. Valitettavasti monessa muussa maassa tilanne on tänäkin jouluna tyystin toinen. Mutta myös Suomessa väkivalta ja alakulo varjostaa monen ihmisen joulua. Monestakin syystä joudumme jouluhumun keskellä välillä miettimään elämämme tarkoitusta ja joulun syvempää merkitystä.

On outoa, että joulun merkkihenkilön – Jeesuksen – seuraaminen on osoittautunut ihmiskunnalle niin kovin haasteelliseksi. Rauhaan ja rakkauteen henkilöitynyt opettaja ja Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on joutunut kristillisen uskonnon historiassa sodan ja väkivallan idoliksi monessa maassa. Historian tutkijat jopa esittävät, että ihmiskunnan historiassa Jeesuksen nimessä on tapettu enemmän ihmisiä kuin missään muussa nimessä. Kuinka tähän on päädytty?

Kun tutkii kristikunnan historiaa, ei voi välttyä siltä toteamukselta, että Jeesuksen persoonaa ja henkilöä on käytetty häikäilemättömästi hyväksi oikeuttamaan milloin mitäkin vääryyttä ja väärää toimintaa. Tämä on ollut mahdollista, koska Jeesuksesta on tehty usein häikäilemättömän inhimillisen valtapelin väline. Jeesuksen nimeen on vedottu tai hänen nimessään on tehty kauhistuttavia asioita. Jotkut ihmiset ovat pyrkineet toteuttamaan omia tavoitteitaan Jeesuksen nimeen vedoten sen sijaan, että olisivat seuranneet Jeesuksen opetuksia. Näin Jeesuksen opetukset ovat asteittain muuttuneet tai ne on kokonaan korvattu ihmisten omilla opetuksilla ja tulkinnoilla Jeesuksesta.

Tänäkin päivänä on olemassa kiivaita ja mieleltään kiihkeitä kristittyjä. He ovat valmiita käyttämään Jeesuksen nimeä omien mieltymystensä ja tavoitteidensa välikappaleena. Heitä yhdistää äärettömän röyhkeyden ja paatumuksen lisäksi suuri luulo omasta egostaan ja heitä on kaikkialla missä on kyse itsekeskeisestä oikeassa olemisesta ja valtapelistä. Omasta mielestään he tietävät kaikesta tarpeellisesta kaiken. Yhtä asiaa he eivät ilmeisesti tunne: Raamatun Jeesusta.

Kun nyt valmistaudumme ”joulun viettohon” kuten perinteisesti on tapana, on meidän hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään sen syvällistä Sanomaa. Jeesus ei tullut maailmaan tuomaan sotaa, itsekkyyttä, oikeassa olemisen pakkoa, henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai omilla teoilla ansaittavaa pelastusta, vaan rakkautta ja armoa. Osaammeko tai voimmeko me rakastaa tai armahtaa kanssaihmisiämme tänä jouluna, vai onko meillä jotain mielestämme tärkeämpää tehtävää?

Herra olkoon kanssamme tässä kilvoittelussa todellisen rakkauden Sanoman levittämisen asiassa!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri