Aihearkisto: Vapaaehtoistyö

Kokemuksia Vapaaehtoistyöstä Israelissa

Elisa Silvennoisen (kuvassa vas.) haastattelu.

Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 23.4.2015. Haastattelijana Ilkka Vakkuri.

Miksi lähdit vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Minulle on ollut Israel aina tosi tärkeä, ja olen ollut vapaaehtoistyössä siellä aikaisemminkin eri sairaaloissa, Jad Hasmonassa. Olen sairaanhoitaja ammatiltani, ja olen tehnyt Israelissa yhden sairaanhoitoharjoitteluni, kirurgisen harjoittelun eräässä jerusalemilaisessa sairaalassa. Silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, ajattelin että voisin sillä ammatilla palvella myös Israelia ja juutalaista kansaa. Mietin, että milloin sitten lähtisin sinne, ja kun olin ollut omassa työpaikassani jo useamman vuoden, kuulin ystävältäni, että Israelin ystävien kautta pääsisi vapaaehtoistyöhön Israeliin. Koska olin sairaanhoitaja, halusin että paikka olisi joku hoitolaitos. Äitini asuu Israelissa, hän on naimissa israelilaisen kanssa; eli minulla on perhe Israelissa. Halusin, että vapaaehtoistyöpaikka olisi myös lähellä heitä, että voisin viettää aikaa myös heidän kanssaan. Sitten hain Soile Bar-Yosefin kautta vapaaehtoistöihin, ja pääsin.

Minkälaisia kokemuksia sinulle tuli tästä viimeisestä Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuneesta vapaaehtoistyöstä?

Paikka, jossa olin vapaaehtoistyössä, oli Maon Ruhama -niminen kehitysvammalaitos, joka on lähellä Tel Avivia. Sinne on hyvät kulkuyhteydet Jerusalemista ja Tel Avivista bussilla ja junalla. Maon Ruhama on siis valtion ylläpitämä ja tukema kehitysvammalaitos, jossa oli yli sata asukasta, 20 – 60 -vuotiasta aikuista. Maon Ruhama sijaitsee juna-aseman vieressä Kfar Sabassa, ja sitä ympäröi muuri.
Töihini kuului jokapäiväiseen elämään osallistuminen, eli auttaminen kaikissa toimenpiteissä kuten aamutoimissa ja iltatoimissa. Meillä oli aamu- tai iltavuoroja, seitsemän tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa, ja minulla oli aina perjantait ja lauantait vapaana. Olin ylimääräisenä kätenä ja parina siinä naisten ryhmässä, jossa avustin. Heidän kehitysvammansa olivat aika lieviä, osa heistä pystyi puhumaan, ja näiden asiakkaiden kanssa syntyi ystävyyssuhteita. Osaan hepreaa, sillä olen opiskellut sitä monta vuotta, ja auttoi tosi paljon, kun sillä tuli toimeen. Oli itsellekin todella ihana olla työkavereiden kanssa, tutustua heihin ja osallistua heidän elämäänsä, arjen iloihin ja suruihin. Heidän kanssaan oli monia ihania, mutta myös surullisia kokemuksia.
Olin siellä kolme vuotta sitten, ja siihen aikaan sisältyi paljon juutalaisia juhlia, ja oli todella hienoa osallistua niihin. Kehitysvammalaitos järjesti jokaisen juhlan aikana isot juhlat, ja minäkin sain olla niitä juhlia järjestämässä, auttamassa ja osallistumassa niihin. Oli siis tosi mielenkiintoista. Ystävystyin työntekijöiden kanssa, ja he ottivat minut vapaa-ajalla mukaan heidän juhliinsa. Pääsin esim. häitä edeltäviin tilaisuuksiin, kun erään työntekijän poika oli menossa naimisiin. He olivat marokonjuutalaisia, joten pääsin osallistumaan heidän henna-juhlaansa.
Sain osallistua myös suruihin. Silloin odotettiin sotaa, minkä takia oli pommiharjoituksia monta kertaa viikossa, eli piti mennä pommisuojaan. Sinä aikana myös yhden työkaverini veli kuoli, ja hän pyysi minut sitten mukaan šivaa istumaan, sillä he ovat uskonnollisia.
Se oli siis tosi mielenkiintoista aikaa, mitä siellä vietin. Tutustuin paikallisiin, juutalaisuuteen ja juhliin syvemmin. Meitä vapaaehtoisia oli eri puolilta maailmaa, Saksasta, Japanista, Etelä-Koreasta ja Suomesta. Myös heihin tutustuin, ja heidän kauttaan heidän kulttuureihinsa. Me vapaaehtoiset pidettiin siellä yhtä, kävimme vapaa-ajalla uimassa, tai vierailimme eri paikoissa.
Auttoi tosi paljon, kun osasin heprean kieltä, ja olen jonkun verran opiskellut myös venäjää. Se auttoi asukkaiden kanssa, kun autoin heitä päivittäisissä toimissaan, kävelytin heitä, vein heitä ulos. Paikallisilla ei ollut aikaa siihen, niin sillä tavalla autoin ryhmässä. Puhuin asiakkaiden kanssa hepreaa ja venäjää, ja lauloin heille. Jokainen päivä oli erilainen. Ryhmässä myös leikin ja pelasin heidän kanssaan. Vaikka he olivat aikuisia, monet olivat lapsen tasolla. Osallistuin ryhmätoimintoihin, musiikkiryhmiin ja askarteluryhmiin. Eli todella monipuolista. Aika, jonka siellä vietin, oli yksi elämäni parhaita.
Meillä vapaaehtoisilla oli laitoksessa oma talo, jossa oli neljä huonetta. Meitä oli yhdessä huoneessa kahdesta kolmeen henkilöä. Alussa kun tulin, sain olla ihan yksin omassa huoneessa, mutta sain myöhemmin suomalaisen toisen vapaaehtoisen, mukavan naisen, asumaan kanssani. Yhteisissä tiloissa meillä oli jaettu keittiö ja kylpyhuone. Elämä vapaaehtoisten keskuudessa oli todella mielenkiintoista. Saatiin kehitysvammakeskuksesta ruokaa joka viikko, eli iltapala oli taattu. Muuten saatiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, sekä aamiainen. Saatiin myös taskurahaa, eli kaikki oli taattu.

Mitkä olivat työn suurimmat haasteet?

Minulla ei ollut kielen suhteen haasteita, koska tulin toimeen heprean kielellä, ja olin opiskellut sitä monta vuotta. Laitoksessa oli sekä juutalaisia että arabeja; kummankin ryhmän kanssa toimeen tulemisessa oli vähän haastetta, kulttuurisia eroja ym. Mutta minulla ei ollut kyllä mitään suuria haasteita.

Tulitteko vapaaehtoisten kanssa hyvin toimeen keskenänne?

Pääosin kyllä. Se oli myös tämän ajan rikkaus, että meitä vapaaehtoisia oli niin monista kulttuureista. Pidämme vieläkin yhteyttä joidenkin kanssa esim. Facebookissa.

Oliko siellä saksalaisia vapaaehtoisia?

Kyllä, siellä oli kaksi saksalaista poikaa samaan aikaan.

Olen kuullut, että saksalaiset voivat korvata asevelvollisuuden tulemalla Israeliin vapaaehtoiseksi. Tästä seurauksena siellä on hyvin kirjavaa joukkoa, monia on käräytetty jopa huumeidenkäytöstä. Ilmeisesti teillä ei ollut tällaisia ongelmia?

Meillä ei ollut tällaisia ongelmia, koska nämä pojat olivat uskovaisia, todella ihania.

Eli tässä tulee esille myös uskovien yhteys. Entä millaiset välit teillä oli israelilaiseen henkilökuntaan?

Erittäin hyvät. Ystävystyin monien kanssa, ja he tykkäsivät tosi paljon kun puhuin hepreaa heidän kanssaan ja pystyin kommunikoimaan. He arvostivat sitä todella paljon, ja myös minulle oli ihana asia saada uusia israelilaisia ystäviä. Vieläkin kun olen käynyt Israelissa vapaaehtoistyö-periodin jälkeen, olen käynyt tässä vapaaehtoistyöpaikassa heitä moikkaamassa. Ollaan tultu ystäviksi myös niin, että kun olen Suomessa, niin pidetään myös yhteyttä. Haluan aina Israelissa käydessäni nähdä työkavereitani ja myös näitä asukkaita. Asukkaat muistavat myös minut kolmen vuoden takaa, ja tulevat halaamaan ja pussaamaan. Työntekijät kysyvät milloin tulen takaisin, ja pyytävät tulemaan uudestaan. Tuntuu kuin se olisi perhe, ja kun sinne menee, tuntuu kuin menisi kotiin. Ikään kuin Israelissa olisi toinenkin perhe oman perheeni lisäksi.

Eli suosittelet tätä vapaaehtoistyötä lämpimästi?

Todella lämpimästi, kyllä.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi


Anni Luukkasen (kuvassa oik.) haastattelu.

Haastattelijana Ilkka Vakkuri. Esitetty Radio Deissä Shalom-ohjelmassa 30.4.2015

Mikä sinut sai lähtemään vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Tämä on ikuisuuskysymys, johon minulla ei oikein ole vastausta, mutta ehkä kaikkein tarkimmin sitä kuvaa se, että oli halu lähteä ulkomaille. Olin kirjoittanut lukiosta pari vuotta aikaisemmin, ja halusin matkustella. Yritin etsiä ympäri maailmaa erilaisia kohteita ja erilaisia järjestöjä, minkä kautta mennä. Loppujen lopuksi minulle suositeltiin Israelia.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on vapaaehtoistyöstä siellä Israelissa?

Sen voisi mainita, että vapaaehtoistyö Israelissa oli aika erilaista, mitä oletti ja kuvitteli etukäteen. Totta kai oli hyviä, uusia, mahtavia kokemuksia, mutta todellisuus ehkä poikkeaa mielikuvista sillä tavalla, että siellä ihan oikeasti tehdään töitä. Mielikuva oli se, että ehkä muutaman tunnin päivässä vähän auttelen jossain; se on ehkä vähän harhaanjohtava käsitys. Eli voi ihan varautua sellaiseen kokopäiväiseen työntekoon.
Mutta muuten ihmisiä on helppo lähestyä, ja työnteko on ollut siellä aina antoisaa. Olen ollut lasten kanssa, sekä autistien kanssa asuntolassa, ja ihmisten kanssa työskentely on aina antoisa kokemus.

Mikä on sinun kokemuksesi käytännönjärjestelyistä, majoituksesta, toisista vapaaehtoisista ja paikallisista työntekijöistä? Miten kaikki sujui, oliko mitään ongelmia?

Majoituksen ja muiden olosuhteiden osalta on sanottava, että kaikki on sujunut aina moitteettomasti, ja majoitus on ollut kaikin puolin ihan hyvä. Silloin kun olin Beersebassa Israelin Ystävien kautta vapaaehtoisena, meille vapaaehtoisille oli vuokrattu oikeastaan ihan oma asunto. Meitä asui siellä yhteensä kolme suomalaista, ja minulla kävi niin hyvä tuuri, että nämä minun kämppikset ja muut vapaaehtoiset olivat ihania ihmisiä, joista tuli sen aikana ja sen jälkeen hyviä ystäviä. Eli majoitusolosuhteet ja muut, esim. ruokailuolosuhteet ja palkat, ovat olleet ihan riittäviä.
Sen voisi vielä sanoa, että meille tarjottiin heprean kielen kurssi. Se ei käytännössä ollut sen ihmeellisempää kuin että yksi työntekijä opetti meitä. Mutta oli mukavaa, että kielen opiskelu oli otettu huomioon vapaaehtoistyön aikana.

Minkälaisia kokemuksia sinulla oli asukkaiden kanssa, joita hoidit ja autoit?

Itsellä on kyllä todella hyvät kokemukset ja muistot. Mutta on kyllä sanottava, että autistien kanssa kun oli töissä, niin joinain päivinä oli hyvinkin raskasta. Toki nämä vapaaehtoistyöpaikat vaihtelee ja esimerkiksi meille tuli yksi vapaaehtoinen, joka koki muutaman viikon jälkeen, että tämä on hänelle liikaa, ja hänelle etsittiin sitten toinen vapaaehtoistyöpaikka. Ja hän oli siihen toiseen työpaikkaan hyvin tyytyväinen. Meillä oli toisaalta hyvä tuki; työyhteisö oli hyvin avoin ja siellä pystyi kertomaan omista kokemuksistaan. Se avoin ilmapiiri ehkä auttoi jaksamaan, ja toisaalta myös muut vapaaehtoiset, joiden kanssa asuin. Meillä oli avoin yhteys; aina kun pääsee jakamaan omia kokemuksia, niin se auttaa myös jaksamaan.

Kun olet ollut Israelissa nyt montakin kertaa vapaaehtoisena ja muuten, niin mitä sanoisit Israelin kulttuurista ja yleensä Israelissa olosta? Välillä ihmiset ovat vähän peloissaan, ja miettivät uskaltaako Israeliin mennä.

Ensimmäisen kerran menin Israeliin vuonna 2009, ja sen jälkeen olen ollut siellä pidempiä ja lyhempiä pätkiä säännöllisesti. Olen kihloissa israelilaisen kanssa ja menossa naimisiin hänen kanssaan nyt kesällä, ja elokuussa on edessä muutto pysyvästi sinne. Eli jonkun verran olen ollut maassa ja tunnen maan käytäntöjä. Ehkä tuosta poliittisesta tilanteesta voisi sanoa sen, että minun mielestä siellä on turvallista asua ja elää. Esimerkiksi viime kesänä, kun olin siellä, ja oli tämä Gazan konflikti taas käsillä, niin en kyllä arjessa sitä huomannut. Israelilla on hyvät puolustusjärjestelmät, ja suurimmaksi osaksi siitä on tietoinen seuraamalla mediaa. Ei sitä siellä arkielämässä kyllä tule ajateltua.
Muuten arjessa Israel on aika erilainen maa kuin Suomi, mikä pitää ottaa huomioon kun sinne matkustaa. Itse olen aika avoin, ja en ihan pienestä hetkahda, mutta asiat toimivat siellä eri tavalla kuin Suomessa. Toisaalta näen sen pelkästään rikkautena. Mielestäni arki siellä on hirveän mielenkiintoista juuri sen takia, että se ei ole Suomi, ja siellä ei asiat toimi samalla tavalla kuin meillä täällä Suomessa.

Minkälaisia vinkkejä haluaisit antaa sellaiselle henkilölle, joka miettii että voisiko lähteä vapaaehtoiseksi?

Ensimmäinen ja tärkein vinkki on se, että luovu kaikista ennakkoluuloista mitä sinulla tähän mennessä on. Liittyivät ne sitten poliittiseen tilanteeseen tai Israelin arkeen, niin luovu ihan kaikista ennakkoluuloista. Koska uskon ja luotan, että Israel tulee tavalla tai toisella yllättämään.
Sitten ihan käytännön vinkkejä oikeastaan on yksi, jonka olen oppinut Israelissa asuessani, eli kärsivällisyys. Eli jos asiat eivät toimi yhtä joustavasti tai nopeasti kuin meillä täällä Suomessa esimerkiksi viranomaistilanteissa tai virastoissa asioidessa, niin ei kannata hätääntyä tai huolestua. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ehkä myös muistaa se, että ollaan Lähi-idässä. Israel ei ole Eurooppaa, vaan Israel on yksi Lähi-idän maa. Vaikka se onkin hyvin moderni ja vaikka se onkin hyvin länsimainen, niin silti siellä monet asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Ehkä rohkaisen siihen, että ottaisi kontaktia israelilaisiin ja muodostaisi myös ystäviä niistä ihan Israelissa asuvista. Koska se aina rikastuttaa kokemusta, jos ystäväpiiri tai tuttavapiiri ei koostu vaan niistä muista vapaaehtoisista tai muista ulkomaalaisista. Israelilaiset hirveän mielellään kutsuvat esimerkiksi kotiinsa, ja vaikka heistä saattaa saada aluksi aika suorasukaisenkin kuvan, niin sitä ei kannata pelästyä, koska he ovat pohjimmiltaan aika lämpimiä ja hyväsydämisiä ihmisiä. On kuitenkin totta, että ihmisten kommunikointi on siellä hyvin erilaista kuin Suomessa. Asiat sanotaan suoraan, mutta se on toisaalta myös hirveän vapauttavaa ja helppoa, koska silloin tietää, että itsekään ei tarvitse sensuroida niin paljon sitä mitä sanoo. Työpaikoilla esimerkiksi on ihan selvää, että asiat riitelevät, eikä ihmiset. Se on tietyllä tavalla myös helpompi kulttuuri sen vuoksi. Olin ainakin itse aluksi ihan shokissa, jos yritin ihan muodollisesti kertoa jotain kohteliaisuuksia, niin niihin vastattiin hirveän suoraan ja torjuttiin ne. Se saattoi olla vähän hämmentävää, koska siellä ei ole samanlaista sosiaalista kulttuuria kuin mitä meillä täällä Suomessa.
Säästä sen verran, että jos olet menossa talviaikaan Israeliin, niin kannattaa pitää mielessä, että vaikka siellä päivisin on lämmintä, niin öisin on mielettömän kylmä. Kun itse olin ensimmäistä kertaa siellä talven, minulla oli pelkästään nahkatakki mukana, ja en muista ikinä elämässäni palelleeni yhtä paljon kuin silloin. Taloissa ei ole välttämättä lämmitystä, vaikka muuten olosuhteet ovat hyvät. Eli kannattaa talviaikaan pakata villasukkaa ja lämmintä takkia mukaan, vaikka se tuntuisikin vähän hullunkuriselta.

Kerroit, että olet tavannut monenlaisia ihmisiä Israelissa. Kertoisitko vähän tarkemmin millä tavalla he poikkeavat ajattelutavaltaan ja muuten siitä mihin on Suomessa tai muissa maissa totuttu? Mikä on se juju ymmärtää israelilaista luonnetta?

Olen ollut siellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olen ollut töissä arabien, palestiinalaisten ja Israelissa asuvien juutalaisten kanssa. On ollut tosi kiehtovaa olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa arjessa, ja samaan aikaan katsoa televisiosta ja mediasta miten tätä kuilua näiden ihmisryhmien välillä luodaan. Väittäisin niin, että oli kansa, kulttuuri tai maa mikä hyvänsä, niin ihmiset ovat loppujen lopuksi perimmältä luonteeltaan kaikki aika samanlaisia. Jos nyt näihin kulttuurisiin eroihin menee, niin vaikka israelilaiset ovat ehkä avoimempia ja suorasukaisempia, niin yllättävän paljon kuitenkin myös samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että he ovat hirveän rehellisiä ja luotettavia. Sanon aina tämän esimerkin muille, kun tästä asiasta puhutaan; jos joskus tarvitsen jotain Israelissa, niin voin luottaa siihen, että saan sen avun, mitä haluan. Jos siellä on joku ihminen eksyksissä tai hädässä kadulla, niin yksikään ihminen ei kulje ohi, vaan häntä ihan todella pysähdytään auttamaan. Yksi hauska käytännön esimerkki on ehkä se, että jos matkustat bussilla, niin aivan varmasti joku vierustoveri jossain vaiheessa alkaa juttelemaan. Eli sitä hiljaisuuden kulttuuria, joka meillä täällä Suomessa on, ei ole siellä. Mutta voisin väittää, että perimmäiseltä luonteeltaan suomalaiset ja israelilaiset ovat hyvinkin samanlaisia.

Kielihän on keskeinen osa kulttuuria ja sinä osaat hepreaa hyvin. Voisitko kuvailla tätä kielellistä ilmapiiriä, miten se heijastaa tätä ajattelua? Kielen ja kulttuurin kanssa tekemisissä oleminen on varmaan ensimmäisiä asioita, kun Israeliin vapaaehtoiseksi tulee.

Aina naureskelen sitä, että olen ihan eri ihminen, riippuen siitä puhunko hepreaa vai suomea. Tuntuu, että elekieli ja kaikki on niin vahvasti mukana siinä kielessä ja sen rakenteessa. Ensinnäkin Israelissa äännehditään ja elehditään ihan eri tavalla kuin Suomessa. Heprean kieli on hirveän rikasta, siellä on kauheasti erilaisia adjektiiveja. Voisin kuvitella, että yhtä asiaa on paljon useampia sanoja selittämässä kuin mitä meillä Suomessa on. Käytännön esimerkkinä voisin sanoa, että jos kysytään ”mitä kuuluu”, niin sitä pystytään kysymään ainakin kolmella tai viidelläkin eri tavalla. Siellä on erilaisia tapoja kysellä tätä ihan arkista asiaa. Ja ne eivät suurimmaksi osaksi ole mitään slangisanoja, vaan niitä voi käyttää monissa eri tilanteissa. Yksi, mikä itseäni häiritsee tosi paljon, on heprean kielen ääntäminen. Se ei tähän suomalaiseen suuhun meinaa millään asettua. Vaikka itsekin puhun hepreaa suhteellisen sujuvasti, niin varmaan kuulostan edelleen aivan kamalalta. Kerta kaikkiaan ne R:t ja S:t; esimerkiksi on kaksi erilaista R:ää, jotka tulee tuolta kurkusta, ja en edelleenkään ymmärrä miten saan erotettua ne toisistaan. Aina kun yritän ääntää niitä, on tosi turhauttavaa kun ihmiset minun mielestäni toistavat ne ihan samalla tavalla, mutta kuitenkaan eivät ole ymmärtäneet sitä mitä minä olen sanonut. Naureskelenkin aina, kun israelilaisten naurukin kuulostaa kurkkuäänteeltä. Kyllä aluksi olin ihan paniikissa, että miten tuota kieltä voi ikinä oppia tai ymmärtää. Mutta kyllä se on hirveän palkitsevaakin, kun huomaa, että pikkuhiljaa sanojen aluista ja lopuista alkaa saamaan selvää. Ja ehkä se ääntäminenkin tästä pikkuhiljaa harjaantuu.

Mitä haluaisit sanoa haastattelun päätteeksi?

Haluaisin sanoa oikeastaan samat sanat, jotka sanoin jo alkuvaiheessa. Eli ylipäätään, kun on Israelista kyse, niin luultavasti se maa, ne ihmiset, kulttuuri ja politiikka, on kaikkinensa erilaisia kuin mitä me ollaan totuttu ajattelemaan tai mitä me mediasta luetaan. Eli tietynlainen ennakkoluulottomuus aina, kun kuulee ja keskustelee näistä asioista, on hyvä pitää mielessä. Toinen asia, minkä haluaisin sanoa, on että kannattaa itsekin lähteä, jos ei vapaaehtoiseksi, niin lomamatkalle, koska se on hirveän mielenkiintoinen, monipuolinen ja uskomattoman rikas maa kulttuurinsa ja kaiken sen osalta. Jos vaan yhtään kiinnostaa, niin rohkaisen lähtemään paikan päälle itse katsomaan, että miten siellä Israelissa arkea oikein eletään.

Lisää tietoa Israelin Ystävät ry:n kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä löytyy kotisivuiltamme kohdasta Vapaaehtoistyö tai vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefilta: soilebar@yahoo.fi

Vapaaehtoistyön koordinaattorin haastattelu

Vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefin haastattelu.
Esitetty radio deissä 1.1.2015. Haastattelijana Ilkka Vakkuri.

Olet ollut jo pitemmän aikaa Israelin Ystävät ry:n vapaaehtoistyön koordinaattorina. Mitä sanoisit vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille, ja kertoisitko Israelissa olevista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista?

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että itsekin olin Israelissa alun perin vapaaehtoisena, ja se on aivan mielettömän hieno ja rikas kokemus, jota suosittelen lämmöllä kaikille. Se avaa tulevaisuudessa mahdollisuuksia ymmärtää monia asioita eri tavalla, kun lähtee kokeilemaan siipiään. Sinne voi lähteä esimerkiksi myös opiskelemaan, eli tekemään vaikka työharjoittelua.
Jokainen perusterve ja oikeat motiivit omaava 18–65 -vuotias voi lähteä vapaaehtoistyöhön. Periaatteessa ne ovat ne rajat ja kriteerit.

Minkälaisia vapaaehtoistyön tehtäviä Israelissa voi tehdä? Miten se on organisoitu? Monet kysyvät onko se turvallista, ja tuleeko vapaaehtoistyö taloudellisesti kalliiksi.

Me teemme yhteistyötä Israelin Työ- ja sosiaaliministeriön kanssa, ja vapaaehtoistyöpaikat ovat heidän alaisiaan paikkoja. Työtä tehdään vanhusten, vammaisten ja lasten parissa. On hyvin erilaisia paikkoja; lastenkoteja, vammaislaitoksia ja asuntoloita, tehdään töitä myös autististen lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Myös kuntoutussairaaloissa on paikkoja.
Vapaaehtoisen ei tarvitse olla hoitoalan henkilö vaan ihan kuka tahansa voi lähteä, jos tuntee tämän sydämen asiakseen.
Sinne meneminen maksaa lentolipun verran, mutta suosittelen, että olisi myös hiukan omia säästöjä. Vapaaehtoinen saa asunnon ja täyden ylläpidon, joka sisältää kolme ateriaa päivässä, sekä työtapaturmavakuutuksen työajalle. Eli vapaaehtoistyöntekijä on työajalla vakuutettu, mutta lisäksi täytyy olla oma matkavakuutus.
Turvallisuudesta kysellään usein; Työ- ja sosiaaliministeriö antaa ohjeet, ja olemme aina rehellisesti kertoneet milloin on turvallista ja missä päin. Kriisialueille ei koskaan suositella menemään sellaisina aikoina, kun siellä on vaarallista.

Miten avustaviin työtehtäviin tulisi varautua. Minkälaisia ne ovat, ja onko työ kovin uuvuttavaa vieraassa kulttuurissa? Entä minkälaista kielitaitoa vaaditaan?

Työnkuva on pientä auttamista, läsnäoloa asiakkaiden kanssa. Esim. ulkoiluttamiseen ei vakituisella henkilökunnalla ole aikaa, ja on hyvin arvokasta asiakkaille, että he saavat aitoa läsnäoloa. Myös vapaaehtoisten omia ideoita on annettu toteuttaa; jos tykkää esim. askartelusta tai liikunnasta tai mitä tahansa keksii, niin vapaaehtoinen on saanut toteuttaa sitä ihan vapaasti. Perus hoitotyötä saa tehdä, jos sen omakseen kokee; ruokailuissa auttamista, pukemisessa ja riisumisessa auttamista, pientä siivoustyötä. Ihan käytännön työtä, missä pystyy olemaan apuna. Mitään sellaista, mikä ei tunnu omalta, ei tarvitse koskaan tehdä, eikä vapaaehtoinen ole koskaan vastuussa hoidollisesti kenestäkään.

Mitä jos sairastuu? Onko siellä muita suomalaisia, jos ei esim. vielä osaa hepreaa, löytyykö sieltä kielitaitoa niin että pärjää?

Hyvä asia on, jos osaa englantia. Sillä pärjää Israelissa oikein hyvin. Mutta on ollut sellaisiakin vapaaehtoisia, jotka ovat pärjänneet suomella. Siinä tapauksessa tehdään niin, että on toinen henkilö, joka osaa englantia hyvin, ja yhdessä tiiminä on pystytty työskentelemään hyvin ja tulemaan toimeen. Itse työssä esimerkiksi autistien kanssa, ei  kieltä välttämättä edes tarvita. Elekieli on monesti paras ja aidoin kieli.
Sairastumistapauksia on toki tullut, ja jos sellainen tulee, niin Israelissa terveydenhuolto on hirmu hyvä, ja mikä tahansa sairaala ottaa vastaan vapaaehtoisia ja turistiviisumilla olevia henkilöitä. Mutta kannattaa varautua siihen, että pelkkä käyntimaksu, joka sisältää perustutkimukset, maksaa vajaa 200 euroa. Eli sen saattaa joutua maksamaan aluksi itse, mutta tälle ajalle otettu matkavakuutus korvaa sen sitten.

Entä vapaa-ajan vietto; kuinka paljon sitä on, ja järjestetäänkö mahdollisesti retkiä, että voi tutustua ihanaan Israelin maahan?

Vapaaehtoinen tekee töitä viitenä päivänä viikossa ja seitsemän tuntia päivässä, mutta näitä ei tarvitse orjallisesti noudattaa. Jos halua esim. jonain päivänä tehdä pitemmän päivän, voi saada sitten sitä vastaan yhden vapaapäivän. Vapaaehtoistyöpaikat ovat hyvin joustavia näiden suhteen. Periaatteessa on kaksi vapaapäivää viikossa, ja yli 3 kk olevat saavat kaksi ylimääräistä vapaapäivää jokaisesta kuukaudesta, jonka he ovat vapaaehtoistyössä. Nämä lomapäivät voi käyttää halutessaan ihan lopussa viikoittaisten vapaiden lisäksi.
Eli vapaaehtoiset ovat päässeet hyvin matkustelemaan ja näkemään maata. He ovat tykänneet hirveästi siitä että pystyvät yhdistämään hyväntekeväisyyden ja oman lomailun ja ovat päässeet näkemään aitoa ja oikeaa Israelia.
Lisäksi vapaaehtoisille järjestetään silloin tällöin tapaamisia, joihin kokoontuvat kaikki maassa olevat suomalaiset. Ne ovat olleet todella pidettyjä. Pyrin koordinoimaan niitä aina mielenkiintoisin teemoin; samalla tutustutaan johonkin historiaan tai kulttuuriin liittyvään asiaan. Eli ne eivät ole pelkkiä tapaamisia, vaan niistä voi saada irti syvempää merkitystä. Vapaaehtoiset ovat yleensä verkostoituneet hyvin, ja matkailleet yhdessä vapaa-ajalla.

Sinähän olet oppinut sujuvasti heprean kielen. Kuinka paljon sinun käsityksesi mukaan vapaaehtoiset oppivat heprean kieltä, ja kuinka paljon on tilaisuuksia sitä harjoittaa?

Uskon, että se riippuu paljon persoonasta. Jos ihminen lähtee sinne sillä asenteella, että haluaa oppia hepreaa, niin varmasti oppii. Olen tavannut sellaisia, jotka ovat olleet vuoden verran, ja puhuvat kieltä todella paljon. Mutta siinä tarvitaan omaa aktiivisuutta ja rohkeutta lähteä kokeilemaan puhumista. Jos on vapaaehtoisena yli puoli vuotta, voi vapaaehtoistyöpaikalta pyytää kielikurssia. Se on molempien hyöty, eli myös vapaaehtoispaikka hyötyy, joten he usein mielellään järjestävät ainakin jonkinlaista opetusta. Suosittelen lämmöllä, heprea ei ole niin vaikea kieli kuin sen pelätään olevan. Se on aika looginen kieli, ja varmasti jokainen joka haluaa, pystyy sen oppimaan.

Mitkä sinun mielestäsi ovat heprean kielen opiskelun suurimmat haasteet?

Kun itse menin Israeliin, tunsin itseni alle kouluikäiseksi, kun en osannut lukea enkä kirjoittaa. Eli kyllä haastavinta ovat varmaan kirjaimet, lukeminen ja kirjoittaminen. Monia muita kieliä pystyy lukemaan vaikkei ymmärtäisi sanaakaan, mutta hepreassa täytyy ensin opetella kirjaimet, ennen kuin sitä pystyy lukemaan. Se on ehkä suurin haaste.

Entä sitten äänteet? Usein kuulee, että suomalaisten on vaikea oppia heprean äänteitä, ja sen takia puhetta on vaikea välillä ymmärtää. Suomalainen myös helposti sotkee maskuliinin ja feminiinin päätteet, minkä takia tulee hassuja lauseita. Oletko itse kohdannut tällaista?

Kyllä olen kohdannut, ja meidät suomalaiset tunnetaan siitä, että meillä ei ole kuin yksi ”s” ja heprean kielessä ”s”:siä voi olla kolmenlaisia. Äänteitä on tosiaan niin monenlaisia, esim. kurkkuäänteitä, jotka eivät itsestään tule suomalaiselta. Kyllä ne pystyy sanomaan, mutta niihin täytyy keskittyä, että ne tulevat oikein. Me suomalaiset ei aina muisteta ajatella miten pitää sanoa, vaan sanotaan suomalaisella tavalla. Eli kyllä meidät aksentista vielä tunnetaan, ja myös siitä että sanotaan ehkä vähän hassuja sanoja, kun sana tarkoittaa ihan jotain muuta, jos ”s” on erilainen.

Miten itse opit nämä erikoiset äänteet?

Täytyy sanoa, että olin aluksi aika laiska heprean kanssa, mutta kun siellä 12 vuotta vierähti, niin kyllä ympäristökin vaikuttaa. Kyllä äänteet sitten alkavat tulla, vaikka ei tietoisesti asiaa työstäisikään. Uskoisin, että jos siihen olisin kiinnittänyt paljon huomiota ja tehnyt sen eteen töitä, se olisi tullut nopeastikin. Sanoisin, että se tarttuu siellä ihan väkisin, mutta se vaatii aikaa.

Mitä haluaisit sano niille, jotka voisivat harkita vapaaehtoistyötä joko harjoittelijana tai muuten vapaaehtoisena?

Kun olen käynyt kertomassa vapaaehtoistyöstä nuorille, olen törmännyt siihen, että koko maasta ajatellaan niin kuin ehkä itsekin ajattelin vuosia sitten. Minulla oli ihan erilainen kuva Israelista, ja maa vaikutti hirmu pelottavalta. Sen haluaisin kertoa, että miten kuva itselläni muuttui, ja sitä ei oikeastaan kukaan toinen voi kertoa vaan se täytyy kokea. Lämmöllä suosittelen. Olen positiivisena asiana huomannut, että nuoret tulevat sanomaan, että ”kun näki jotain konkreettista – esim. videon, tai tapasi jonkun, joka on ollut Israelissa – niin se muutti käsitystä, ja Israelia voisikin harkita”. Suosittelen, että lähtee katsomaan ja kokemaan. Sitä kokemusta ei varmasti tule katumaan.

Jos joku nyt haluaisi lähteä vapaaehtoiseksi, kerrotko vielä miten sinuun saa yhteyden?

Yhteyttä voi ottaa joko puhelimitse tai sähköpostilla: soilebar@yahoo.fi
Lisäksi meillä on Facebookissa vapaaehtoistyön osio Voluntary work in Israel. Tosiaan Facebookin kautta voi ottaa yhteyttä, sähköpostilla, puhelimitse tai Israelin Ystäviin, niin varmasti löytää perille.

Not the Ordinary Israel Trip 2015

Seuraava Not the Ordinary Israel Trip lokakuussa 2015!

Matkaohjelmaan kuuluu mm:

  • Tutustumismatka Israeliin ja vapaaehtoistyöhön
  • Jerusalem,Tel Aviv, autiomaata, merta ja vapaaehtoistyötä turvallisesti ryhmässä
  • Hinta 850 euroa, sisältää KAIKEN tämän: ohjelman, lennot, aamupalat ja 3 illallista!
  • Jos olet kiinnostunut lähtemään unohtumattomalle matkalle, ota yhteyttä Soile Bar Yosefiin: soilebar@yahoo.fi

Matkaohjelma 10.10.-17.10.2015

10.10. Lento ja saapuminen Israeliin. Majoitus Abraham Hostellissa, Jerusalemin sydämessä parhaalla paikalla!

11.10. Tutustuminen vapaaehtoistyöhön, sekä käytännön työtä kohteessamme Jerusalemissa. Illalla lanteet liikkumaan kansantanssi-tunnilla!

12.10 Old City tour englannin kielisen oppaan kanssa. Lähtö hostellin aulasta klo 11.20, kesto noin 3h. Tämän jälkeen hostellin keittiöllä Falafel-ateria.
Noin klo 16.00 tutustuminen vapaaehtoistyökohteeseemme Israelissa, ja siellä olevan vapaaehtoisen tapaaminen.

13.10. Klo 8.30 lähtö hostellilta Juutalaisvainojen museoon, Yad va Shemiin, josta matka jatkuu klo 11.00 Kuolleelle merelle kellumaan, ja sieltä illansuussa Kfar Ha Nokdimin autiomaakeitaaseen, jossa nautitaan beduiini-illallinen.

14.10. Kameliratsastusta ja autiomaavaellusta. Illallinen.

15.10. Lähtö Tel Aviviin, Gordon Inn hostel.

16.10. Lainelautailukurssi klo 14.00 siihen ilmoittautuneille. Paikka Galim Surf School, Herbert Samuel 1, Tel Aviv.
Carmel markkinat, jossa mahdollisuus ostoksiin.

17.10. Illalla päätösillallinen ravintolassa. Paluu Suomeen. Hyvää kotimatkaa.

Huomio!

Ota huomioon, että kyseessä on ns. reppureissu, ohjattu omatoimimatka. Lennot,majoitukset, kuljetukset, ohjelma, aamupalat ja kolme erikseen mainittua illallista sisältyvät matkan hintaan.

Lennot voivat olla reittilennot.

Majoitukset ovat hostelleissa, eivät hotelleissa. Majoitus on dormitory huoneissa, joissa saattaa yöpyä miehiä tai naisia samassa huoneessa. Erilliset yhden tai kahden hengen huoneet ovat mahdollisia lisämaksusta, mutta niistä tulee mainita minulle heti ilmoittautumisvaiheessa.

Kaikki on siis järjestetty ja kaikkeen ohjelmaan ei ole pakko osallistua. Omaa vapaa-aikaa pyritty myös antamaan mahdollisimman paljon.

Loistava mahdollisuus tutustua vapaaehtoistyöhön Israelissa sekä koko maahan turvallisesti ryhmässä.

Kaikki yli 18-vuotiaat voivat osallistua matkaan.

Palaute edellisistä Not the Ordinary Trip -matkoista on ollut kiitettävää, ja matkan sisältö on vastannut odotuksia enemmän kuin mitä oletettu.

Seikkailumielellä mukaan! Kokemus, jota et kadu!