Aihearkisto: Uncategorized

Shalom lehti nro 3/2018 pääkirjoitus

Tänä vuonna Israelin valtio täyttää 70 vuotta ja Israelin Ystävät ry 110 vuotta. Sen kunniaksi järjestämme ensi kesänä juhlakonferenssin Kuhmossa. Nyt on aika kaikkien Israelin Ystävät ry:n jäsenten ja Shalom -lehden lukijoiden valmistautua tähän juhlatapahtumaan. Toivomme, että te kaikki pääsisitte tulemaan Kuhmoon. Olen varma, että nekin, jotka jostain syystä eivät pääse tulemaan, ovat rukoilemassa kanssamme Israelin ja Israelin Ystävät ry:n valoisan tulevaisuuden puolesta. Israelin valtio on viimeisen 70 vuoden aikana kokenut vaikeita ja haastavia tapahtumia. Shalom -lehden lukijoita ei tässä yhteydessä varmaankaan tarvitse muistuttaa näistä meille tutuista, Israelin valtiota koskettaneista suurista haasteista ja tapahtumista. Riippumatta siitä, mitä mittareita kukin käyttää, voimme vain ihmetellä, kuinka Israelin valtio on selvinnyt aina tähän päivään saakka. Israelin kansa on ahkeraa ja uutteraa ponnistellen niin näkyvästi kuin näkymättömästi tulevaisuutensa hyväksi.

Sen tiedusteluelimet toimivat herkeämättä ja sillä on erittäin aktiivinen, maan turvallisuuden hyväksi toimiva armeija. Sen palveluksessa lähes jokainen Israelin juutalainen kansalainen palvelee säädetyn ajan. Miehet vähintään 3 ja naiset vähintään 2 vuotta. Ilman juutalaista periksi antamattomuutta ja uskoa juutalaisen kansan tulevaisuuteen sekä siihen, että holokaustin ei enää ikinä anneta tapahtua, tämä ei olisi mahdollista. Kuluneen 70 vuoden aikana Israelin valtio on kehittynyt sotilasmahdiksi nykyaikaisine aseineen. Viimeisenä pelotusvoimana on ydinase. Tiedämme, että mitä tahansa Israelin ympärillä tapahtuu, maa on kykenevä vastaamaan tehokkaasti ja nopeasti kaikkiin ajateltavissa oleviin haasteisiin.

Israelin Ystävät ry:n täyttäessä 110 vuotta, mieleen tulee sen kunniakas historia, joka on jatkunut tähän aikaan saakka. Israelin Ystävät ry perustettiin 40 vuotta ennen Israelin valtion perustamista ja se on seissyt Israelin rinnalla sen 70 vuotisen olemassaolon ajan. Kaikkien näiden 110 vuoden ajan Israelin Ystävät ry on pysynyt uskollisena alkuperäiselle työnäylleen Israelin aineelliseksi, henkiseksi ja hengelliseksi tukemiseksi valtion ja kansan hyväksi. Uskomme edelleen vakaasti, että juutalainen kansa tarvitsee todellisen Vapahtajan, joka kerran vapauttaa kansan sen vihollisista ja kärsimyksistä.

Tämän takia me uskallamme puhua Vapahtajan tarpeesta ja Vapahtajasta avoimesti, koska meidän Israel -rakkautemme on todellista ja lähtöisin uskostamme Israelin Pyhään Jumalaan. Valmistautukaamme rukouksin tämän juhlavuoden tapahtumiin. Pyhä Henki muistuttakoon meitä siitä, kuka on Herramme ja Vapahtajamme. Ilman Häntä, Kristusta, Messiasta, kaikki työ on tuomittu epäonnistumaan ja katoamaan tyhjyyteen. Kun Hän on voimamme, meidän ei tarvitse pelätä. Tätä rukoilemme ja toivomme myös Israelin kansalle, katsoen tulevaisuuteen sillä ilolla ja rauhalla, jonka Herra antaa.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 10/2017

Odotamme Suomessa levollisin ja turvallisin mielin joulun juhla-aikaa. Valitettavasti monessa muussa maassa tilanne on tänäkin jouluna tyystin toinen. Mutta myös Suomessa väkivalta ja alakulo varjostaa monen ihmisen joulua. Monestakin syystä joudumme jouluhumun keskellä välillä miettimään elämämme tarkoitusta ja joulun syvempää merkitystä.

On outoa, että joulun merkkihenkilön – Jeesuksen – seuraaminen on osoittautunut ihmiskunnalle niin kovin haasteelliseksi. Rauhaan ja rakkauteen henkilöitynyt opettaja ja Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on joutunut kristillisen uskonnon historiassa sodan ja väkivallan idoliksi monessa maassa. Historian tutkijat jopa esittävät, että ihmiskunnan historiassa Jeesuksen nimessä on tapettu enemmän ihmisiä kuin missään muussa nimessä. Kuinka tähän on päädytty?

Kun tutkii kristikunnan historiaa, ei voi välttyä siltä toteamukselta, että Jeesuksen persoonaa ja henkilöä on käytetty häikäilemättömästi hyväksi oikeuttamaan milloin mitäkin vääryyttä ja väärää toimintaa. Tämä on ollut mahdollista, koska Jeesuksesta on tehty usein häikäilemättömän inhimillisen valtapelin väline. Jeesuksen nimeen on vedottu tai hänen nimessään on tehty kauhistuttavia asioita. Jotkut ihmiset ovat pyrkineet toteuttamaan omia tavoitteitaan Jeesuksen nimeen vedoten sen sijaan, että olisivat seuranneet Jeesuksen opetuksia. Näin Jeesuksen opetukset ovat asteittain muuttuneet tai ne on kokonaan korvattu ihmisten omilla opetuksilla ja tulkinnoilla Jeesuksesta.

Tänäkin päivänä on olemassa kiivaita ja mieleltään kiihkeitä kristittyjä. He ovat valmiita käyttämään Jeesuksen nimeä omien mieltymystensä ja tavoitteidensa välikappaleena. Heitä yhdistää äärettömän röyhkeyden ja paatumuksen lisäksi suuri luulo omasta egostaan ja heitä on kaikkialla missä on kyse itsekeskeisestä oikeassa olemisesta ja valtapelistä. Omasta mielestään he tietävät kaikesta tarpeellisesta kaiken. Yhtä asiaa he eivät ilmeisesti tunne: Raamatun Jeesusta.

Kun nyt valmistaudumme ”joulun viettohon” kuten perinteisesti on tapana, on meidän hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään sen syvällistä Sanomaa. Jeesus ei tullut maailmaan tuomaan sotaa, itsekkyyttä, oikeassa olemisen pakkoa, henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai omilla teoilla ansaittavaa pelastusta, vaan rakkautta ja armoa. Osaammeko tai voimmeko me rakastaa tai armahtaa kanssaihmisiämme tänä jouluna, vai onko meillä jotain mielestämme tärkeämpää tehtävää?

Herra olkoon kanssamme tässä kilvoittelussa todellisen rakkauden Sanoman levittämisen asiassa!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 9/2017

Israelin Ystävät ry:n vieraana oli lokakuussa Juventus Petrulis, joka tekee evankeliumintyötä Berliinissä hepreaa puhuvien juutalaisten keskuudessa. Hän syntyi Liettuassa ateistiseen perheeseen. Isä oli yliopiston professori, joka uskoi ateismin ja sosialismin ihanuuteen. Juventus tuli uskoon 24 -vuotiaana ja muutti Israeliin todistaen siellä uskostaan. Hän työskenteli Kfar Sabassa olevassa messiaanisessa seurakunnassa eri tehtävissä n. 21 vuoden ajan. Kolme vuotta sitten hänellä oli terveydellisiä ongelmia ja uskonkriisi, jonka seurauksena hän muutti elämäntapansa ja lähti perheineen Berliiniin lähetystyöhön. Siellä hän tapasi evankelioimistyötä tekevän Paula Junttilan. Paula rohkaisi ja innosti Juventusta jatkamaan Berliinissä. Työ on jatkunut nyt yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan. Paula siirtyi noin vuosi sitten Varsovaan evankelioimaan siellä olevia juutalaisia ja Juventus jatkaa työtään vapaaehtoistiimin kanssa.

Berliinissä on n. 24 000 pysyvästi asuvaa Israelin juutalaista, joilla on Israelin passi. Lisäksi on suuri määrä Israelin juutalaisia, jotka ovat tulleet sinne kaksoiskansalaisina jonkun muun maan passin turvin. Angela Merkelin politiikka on ollut juutalaisystävällistä, joten juutalaisten on ollut helppo saada pysyvä oleskelulupa tai kansalaisuus Saksassa. Lisäksi pelkästään Berliiniin tulee joka viikko 10 000 juutalaista turistia Israelista. Israelin juutalaiset ovat yleisesti ottaen hyvin maallistuneita. Heidän tärkeimmät harrastuksensa Juventuksen mukaan ovat shoppailu, syöminen ja jalkapallon seuraaminen. Viimeksi mainittu koskee eniten miehiä ja ensiksi mainittu naisia.

Suurin osa Israelin juutalaisista on ateisteja, joista iso osa käy kerran vuodessa Jom Kippurina synagogassa lähinnä tavan vuoksi. Entisenä ateistina Juventus ymmärtää heidän ajatusmaailmaansa. He eivät ole kovin innostuneita menemään minkäänlaiseen synagogaan muuta kuin lähinnä tutustuakseen omaan historiaansa. Koska Berliinin messiaaninen yhteisö kutsuu kokoontumispaikkaansa avoimesti synagogaksi, eivät Israelin juutalaiset ole lähtökohtaisesti kiinnostuneita menemään sinne. Siksi Juventus ja hänen tiiminsä järjestävät neutraaleissa paikoissa tapaamisia ruokailun ja keskustelun merkeissä. Keskustelut Israelin juutalaisten kanssa ovat mielenkiintoisia ja avoimia. Vaikka harva kiinnostuu messiaanisesta uskosta, niin monen kohdalla messiaanisuuteen ja kristinuskoon liittyvät pelot ja harhat vähenevät. Jotkut heistä tulevat uskoonkin, tosin pitkän prosessin kautta.

Messiaaninen liike Saksassa, Israelissa ja koko maailmassa on tienhaarassa. Se on syntynyt lähinnä amerikkalaisen evankeliumitoiminnan tuloksena. Amerikkalaiset uskonnolliset ryhmät, jotka ovat alun perin olleet messiaanisen liikehdinnän taustalla, omaavat myös amerikkalaisen uskonkäsityksen. Usein se poikkeaa merkittävästi sekä perinteisestä kristillisestä että juutalaisesta uskonkäsityksestä. Taustalta löytyy menestysteologiaa, amerikkalaista kalvinismia ja äärikarismaattisuutta. Monet messiaaniset juutalaiset sanovatkin kuten Juventus, että messiaanisen liikkeen tulisi löytää itsenäinen tiensä Raamatun pohjalta. Hän kertoi mm., että ne messiaaniset seurakunnat joissa enemmistö on juutalaisia, eivät yleensä ole kiinnostuneet menestysteologiasta tai äärikarismaattisuudesta. Sellaisella ei ole oikeastaan mitään tekemistä juutalaisen uskonnon tai uskonkäsityksen kanssa. Sen sijaan ne messiaaniset yhteisöt joissa esiintyy amerikkalaisperäistä äärikarismaattisuutta muodostuvat enimmiltään ei-juutalaisista.

Kuinka messiaaninen liike kykenisi irrottautumaan amerikkalaisesta, juutalaisuudelle vieraasta kristillisyydestä, joka kuitenkin suurelta osin rahoittaa sitä? Monet messiaaniset juutalaiset arvioivat, että jos messiaaninen liike ei tähän kykene, sen vetovoima juutalaisten keskuudessa jää pieneksi. Jo nyt merkittävä osa messiaanisessa liikkeessä toimivista ihmisistä on ei-juutalaisia. Jos muutosta ei tapahdu, tilanne tulevaisuudessa vain vaikeutuu juutalaisevankelioinnin kannalta.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 6/2017

Israel on taistellut menestyksellisesti terrorismia vastaan. Se on varoittanut terrorismin leviämisestä koko maapallollemme ellei sen torjuntaan suhtauduta suurella vakavuudella ja riittäviä voimavaroja käyttäen. Israelin varoitukset on pelottavan pitkään jätetty vähälle huomiolle. Sen sijaan länsimaisessa mediassa on esitetty mitä kummallisempia kommentteja. Esimerkiksi, että terrorismi torjutaan parhaiten, kun sen ei anneta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja että varsinainen syy terrorismiin olisi yhteiskunnallinen ja taloudellinen epäoikeudenmukaisuus.

Monien terrori-iskujen jäljiltä olemme nyt länsimaissa sen tosiasian edessä, että on pakko ottaa terrorismi ja sen uhka jokapäiväiseksi todellisuudeksi. Terrorismia ei kyetä kukistamaan vain humanistisia menetelmiä käyttäen. Maailman laajuisesti tarvitaan myös ns kovia menetelmiä. Myös tarvitaan Israelin kokemusta, opastusta ja ohjeita terrorismin torjunnassa. Yhdysvallat on jo pitkään hyötynyt Israelin turvallisuuspalvelun tiedoista ja koulutuksesta terrorismin vastaisessa taistelussa. Nyt on aika muidenkin länsimaiden toimia samoin.

Terrorismia ei voi millään tai missään olosuhteissa puolustaa. Se perustuu viattomien ihmisten tappamiseen ja haavoittamiseen. Se ei ratkaise mitään vaan aiheuttaa yksinomaan kärsimystä sattumanvaraisesti valituille uhreille. Joskus väitetään, että terroristit olisivat vapaustaistelijoita.

Voimme perustellusti kysyä, millaista vapautta saavutetaan viattomia siviilejä tappamalla? Maailmassa on toki taloudellista, sosiaalista, poliittista, yhteiskunnallista ja myös uskonnollista epäoikeudenmukaisuutta. Kuitenkaan niitä tai muitakaan asioita ei korjata väkivallalla. Väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa. Ainakin länsimaissa asioihin voi vaikuttaa parhaiten demokraattisen vaalijärjestelmän kautta.

Presidenttinsä johdolla Yhdysvallat pyrkii muodostamaan maailman laajuisen liittouman terrorismia vastaan. On vaikea käsittää miksi mikään taho pyrkisi estämään tällaisen koalition synnyn. Israel on jo kauan varoitellut terrorismin vaaroista. Nyt sen varoituksiin vastataan ainakin Yhdysvaltojen johdon taholta. Aika näyttää kuinka terrorismin vastainen taistelu tulee etenemään. Yksi asia lienee kuitenkin selvä: terrorismiin ei voi eikä saa alistua. Israel on hyvä esimerkki maasta joka toimii tehokkaasti terrorismia vastaan. Tehokkailla vastatoimilla se osoittaa ettei siihen saa eikä tarvitse alistua.

Mikä on Suomen vastaus lisääntyneeseen terrorismin uhkaan? Kotimme voi olla uhattuna pysyvästi. Olemmeko valmiit, kuten Israel, vastaamaan tehokkaasti vai yritämmekö teeskennellä ettei mitään uhkaa ole? Aika näyttää mutta kello tikittää vääjäämättä eteenpäin. Toivoa sopii ettei se ole itsemurhapommittajan kello joka tikittää, vaan viranomaisten kello joka kertoo, koska seuraava terroriteko estetään.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri