Aihearkisto: Shalom Lehden pääkirjoitukset

Shalom -lehden pääkirjoitus 5/2017

Olemme voineet huomata uutisista, että tilanne Lähi-idässä kiristyy ja mutkistuu koko ajan. Skenaariot vaikuttavat jopa pelottavilta. Ilmassa on Raamatun profeetallisia näkyjä: Israelin ympärillä konfliktit seuraavat toinen toistaan. Koko ajan on olemassa vaara, että jokin näistä konflikteista kulminoituu täysimittaiseksi sodaksi. Näyttää siltä, että viha Israelia kohtaan on vain kasvanut. Juutalaisvaltio halutaan tuhota ja juutalaiset karkottaa Lähi-idästä. Israelin lähes ainut selkeä ulkopuolinen tuki tulee Yhdysvalloilta ja sen hallinnolta. Presidentti Donald Trump on sitoutunut käytettävissä olevin keinoin tukemaan Israelia. Nähtäväksi jää, joutuuko Yhdysvallat jopa sotilaallisesti toteuttamaan antamiaan lupauksia Israelin tukemiseksi.

Raamattua tunteville Israelin tilanne ei tule yllätyksenä. Vanhan testamentin mukaan näin on ollut enemmän tai vähemmän koko historian ajan. Yksi merkittävä syy tälle on juutalaisen kansan vieraantuminen Jumalan tahdosta ja sen toteuttamisesta. Vanhan testamentin mukaan vihollisten tuhotöiden salliminen on ollut Jumalan rangaistus kansalle Herran ohjeiden ja käskyjen laiminlyömisestä. Raamattu antaa kuitenkin ymmärtää, että Jumala ei hylkää lopullisesti uppiniskaista kansaansa. Hänellä on oma suunnitelmansa sen varalle. Mikä tämä suunnitelma yksityiskohdissaan on, jää ikään kuin varjon taakse Vanhassa testamentissa. Sen takia juutalaiset oppineet sanovatkin, ettei juutalaisuudessa ole sellaista ihmisen pelastumiskäsitystä, jollaisen Uuteen testamenttiin uskovat kristityt ovat omaksuneet.

Meillä on täysi syy uskoa, että juutalaiset rabbit ja oppineet ovat vilpittömiä tässä asiassa. He eivät voi ilman UT:n (Uusi testamentti) opetuksia nähdä VT:ssa (Vanha testamentti) tai rabbinistisessa kirjallisuudessa kristillisen pelastussuunnitelman ydintä. Meille kristityille UT kirkastaa ja paljastaa, että Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia jotka uskovat Jeesukseen Jumalan Poikana. Koska juutalaiset eivät tunnusta UT:ia itseään koskevaksi, niin heille sen opetukset jäävät vieraiksi ja merkityksettömiksi. He näkevät, että UT:n sanoma on tarkoitettu ei-juutalaisille ja sellaiseksi sen tulisi jäädä. Heidän näkökulmastaan UT:ssa on jopa vaarallisia opetuksia.

Paavalin kirjeen 2 luvussa Efesolaisille esitetään, ettei Jeesuksessa Kristuksessa ole eroa juutalaisen tai siihen kansaan kuulumattoman välillä. Uskonnolliset juutalaiset käsittävät tällaiset kohdat Raamatussa niin, että UT:n ja kristittyjen tarkoitus on mitätöidä heidän erityisasemansa Jumalan omaisuuskansana ja asettaa pakanakansat Israelin kanssa samalle viivalle. Tämä on vakava asia juutalaiselle kansalle ja heidän johtajilleen. Vaikka juutalaisista hyvin pieni joukko on syvästi uskonnollisia, niin juutalaisuuden olemassaolon ja kamppailun ydin on yksi kansa, joka on erotettu muista kansoista Jumalan suunnitelmia varten. Jos se olisi ilman erityisasemaa ja vain yksi kansa muiden joukossa, kansalla olisi identiteettiongelma. Israelin valtion olemassaoloa juutalaisvaltiona perustellaan usein juuri VT:n vaatimuksilla ja lupauksilla. VT:n mukaan juutalainen kansa on ”Jumalan silmäterä”.

Monessa UT:n paikassa osoitetaan arvoa juutalaiselle kansalle ja se kytketään Jumalan pelastussuunnitelmaan. Siksi todelliset kristityt arvostavat juutalaista kansaa ja haluavat tukea sitä. Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Muiden kansojen tulisi arvostaa Jumalan suunnitelmaa juutalaisen kansan kohdalla. Meillä kaikilla on syytä kiitollisuuteen siksi, ettei Jumala ole tuhonnut tai hyljännyt kansaansa. Ilman sitä meillä ei olisi Vanhaa eikä Uutta testamenttia. Ei olisi toivoa eikä tietoa Jumalan pelastussuunnitelmasta joka koskee myös meitä, ei-juutalaisia. Sanoma on annettu ensin juutalaisille ja sitten muille. Todellinen ja kestävä juutalaisrakkaus lähtee siitä, että Jumala rakastaa edelleen Israelin kansaa ja haluaa sen iankaikkista pelastusta. Jos me rakastamme Jumalaa, niin silloin rakastamme Hänen ”silmäteräänsä” Sanan ilmoituksen mukaan.

Jumala siunatkoon runsaasti Israelia ja juutalaista kansaa! Tukekaamme Israelia kaikin raamatullisin tavoin ja keinoin! Rukoilkaamme sen hengellistä heräämistä ja kääntymistä Jumalansa puoleen kaikissa asioissa!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 4/2017

Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu intensiivisesti aiheesta ”valeuutinen”. Tämä keskustelu perustuu pääasiassa USA:n presidentinvaaleissa käytettyyn terminologiaan. Tässä keskustelussa on välillä unohtunut tietynlainen aste-ero ”false -news’in” ja ”fake -news’in” välillä. False -news tarkoittaa uutista joka ei lainkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi viitataan puheeseen jota ei ole koskaan pidetty tai dokumenttiin jota ei ole olemassa. Fake -news kertoo jostakin mikä on tapahtunut tai mistä on olemassa todellinen dokumentti. Mutta puheen, dokumentin tai videon sisällön esitystapa siitä tehdyssä uutisessa on puolueellinen tai tarkoitushakuinen. Mediassa esiintyy aika ajoin molempia ilmiöitä. Aika usein, kun media jää kiinni selvästä false -news’ista se joutuu pyytämään anteeksi tai korjaamaan uutista. Fake -newsin kohdalla medialla on paljon enemmän liikkumavaraa. Se voi toimia jopa räikeällä tavalla ja vierittää vastuun esimerkiksi itse valitsemilleen asiantuntijoille tai muille tahoille. Jotta ymmärtäisimme näitä käsitteitä paremmin, on hyvä tarkastella länsimaisen uutiskäsitteen ja käsittelytapojen syntyhistoriaa USA:ssa.

Yhdysvaltojen medialla on ollut ja on suuri vaikutus länsimaiseen mediaan. Siihen liittyy keskeisesti mediakielessä korostettu uusi ilmaisu: ”populisti”. Alunperin sana on englanninkielessä tarkoittanut henkilöä, joka saa paljon kannatusta. Se tulee sanasta populääri, suosittu, kannatettu, kansan kannattama ja kansan tukema henkilö. Yhdysvaltain sisällissodan (1861-65) jälkeinen poliittinen jakautuminen johti demokraattisen ja republikaanisen puolueen valta-asemaan. Republikaanit olivat alunperin ”jenkkejä”, mm orjuuden vastustajia jotka edustivat pohjoisvaltioita. He olivat sisällissodan voittajia. Demokraatit olivat alunperin sisällissodan hävinneitä, mm orjuuden kannattajia. USA:n vaalijärjestelmästä johtuen nämä kaksi puoluetta ovat hallinneet vuoron perään ja muodostaneet eliitin, jota erityisesti raharikkaat vaalirahoittajat kontrolloivat ja ohjailevat.

USA:ssa syntyi 1800-luvun lopulla populääri- eli kansanliike vastustamaan raharikkaan eliitin vaikutusvaltaa ja ajamaan tavallisen kansan asioita ja etuja. Kansan- eli populaariliikkeen toiminta huipentui kansanpuolueen perustamiseen. Se sai 1890 -luvun vaaleissa suuren äänivyöryn. Vaikka vaalijärjestelmä suosii kahta pääpuoluetta, kolmaskin puolue alkoi saada merkittävää asemaa. Populääripuolue vetosi tavalliseen kansaan ja muodosti uhan silloiselle eliitille, erityisesti demokraattipuolueen eliitille. Se oli jo syrjäyttämässä demokraattisen puolueen valta-asemaa ja horjuttamassa jopa republikaaneja. Tällöin raharikas eliitti ryhtyi vastaiskuun. Kansanpuoluetta alettiin leimata negatiivisesti ja estettiin sen asiallinen esilletulo silloisessa mediassa. Tässä manipuloinnissa raharikkaat saattoivat käyttää omistamaansa mediaa. Nopeassa tahdissa he lisäsivät valtaansa hankkimalla lisää omistuksia valjastaen silloisen median – pääasiassa sanomalehdet – kansanpuoluetta vastaan. Kesti aikansa ennen kuin manipulointi alkoi tehota mutta lopulta Yhdysvalloissa palattiin kahden valtapuolueen ja raharikkaan eliitin hallitsemaan järjestelmään.

Raharikkaiden demokraattien kannattajat omistavat valtaosan mediasta. Tässä republikaaneilla on yleisesti ottaen vähemmän vaikutusvaltaa. Lähes kaikki tärkeimmät TV -kanavat, amerikkalaista FOX -news’ia lukuunottamatta, ovat demokraattisen puolueen ohjauksessa. Wikileaksin vuotojen kautta tiedämme, että esimerkiksi viimeisen presidentinvaalin yhteydessä demokraattisen puolueen puoluetoimisto ohjaili valtakunnallisten uutiskanavien tarjontaa. Samanlainen manipulointi tehtiin tärkeimpien sanomalehtien kohdalla. Republikaanivastustajasta käytettiin tavanomaisen populääri- eli kansan suosiman tai kannattaman henkilömaininnan sijasta sanaa ”populisti”. Tällä sanatempulla haluttiin viestittää, että populisti kosiskelee kansaa väärin ja väärillä asioilla eikä häntä pidä ottaa vakavasti. Ne, jotka kannattavat tätä populistia, ovat enemmän tai vähemmän surkuteltavia ja säälittäviä. Vähän tyhmiäkin, eikä heitäkään kannata ottaa vakavasti.

Sosiaalisen median paljastuksista johtuen demokraattien hallitsema media organisoitiin viime vaalia varten siten, että se pyrki välttämään suoranaisia false-news’eja. Pääsääntöisesti koko länsimainen media on lainannut vähintäänkin epäsuoraan demokraattien hallitseman valtamedian tuottamaa kuvallista ja sanallista aineistoa. Länsimaisesta mediasta on tullut ikään kuin osa USA:n valtakamppailua joka jatkuu vaalien lopputuloksesta huolimatta edelleen. Tässä kamppailussa USA:n oma etu ja koko maailman etu jää toiselle sijalle. Kuten meistä kaikista myös nykyisestä pres. Trumpista löytyy monia puutteita ja häntä voidaan arvostella. Hän puhuu suoraan mitä kannattaa ja ajattelee ja yrittää toteuttaa vaalilupauksiaan. Yksi niistä on Israelin tukeminen. Israelkaan ei ole täydellinen, kuten ei omakaan valtiomme. Raamattuun pohjaava näkymme on tukea sitä erityisesti hengellisesti ja myös aineellisesti.

Tänä vuonna täytän 60 -vuotta ja sen merkeissä haastan teidät kaikki tukemaan erityisesti messiaanista juutalaistyötä Israelin Ystävät ry:n kautta Israelin parhaaksi. Nyt on Ilosanoman julistamisen aika Israelille!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 3/2017

Viha ja vihapuheet ovat osoitus ihmisen alemmuuden tilasta, jossa rakkaus ja sisäinen rauha ovat kaukana. USA:n vasta virassaan aloittanut presidentti Donald Trump kuohuttaa tunteita. Osa valtamediaa on noussut häntä vastaan ja monet Trumpin kommentit tai puheet nähdään yksinomaan negatiivisessa sävyssä. Välillä hänen sarkastinen huumorinsakin otetaan tosissaan. Vaikuttaa, että Trumpista on tullut huomion keskipiste, ei asioista joista ennenmuuta tulisi keskustella. Toki hänen lausunnoissaan ja toimissaan on arvosteltavaa.

Suuren osan mediaa ja Trumpin välillä on paha luottamuspula. Monet ihmiset pitävät häntä joko Yhdysvaltain ”pelastajana” tai sitten häntä vihataan. Tälläiset ääri-asetelmat eivät ole hyväksi asioiden hoidolle. Donald Trump haluaa olla aloitteellinen ja on jo ensimmäisen kuukauden aikana ollut aktiivinen niiden päämäärien hyväksi joita kampanjassaan piti esillä. Hän on myös antanut ymmärtää tukevansa Israelia. Noista päämääristä ollaan maailmalla eri mieltä mutta hän on kuitenkin äänestäjien valitsema kansanjohtaja. Yleensähän vaalien jälkeen lupaukset pääasiassa unohtuvat.

USA:n valtamedia on pääosin demokraattisen puolueen kannattajien hallussa ja omistuksessa. Presidentin vaalin hävinneet demokraatit pettyivät pahoin vaalitulokseen ja jo vaalien aikana puolin ja toisin harjoitettu ja koettu vihanpito ja loanheitto jatkuu. Näin tapahtuu vaikka kaikkien osapuolten intressissä tulisi olla USA:n politiikan muodostuminen taloutta ja turvallisuutta tukevaksi. Onnistuuko Trump edeltäjiään paremmin taistelussa terrorismia vastaan? Onnistuuko hän siirtämään suuryritysten työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin ja muuttamaan maan kauppapolitiikkaa? Kuinka ylikansalliset, alunperin amerikkalaiset suuryritykset suhtautuvat presidentin vaatimuksiin?

Euroopan valtamedian asenteeseen Trumpia kohtaan liittyy epävarmuus hänen yhteistyöhalustaan Euroopalle tärkeissä kahdenvälisissä kysymyksissä. Euroopan sisäinen poliittinen peli käy kuumana. Monet valtapuolueet pelkäävät asemansa puolesta. Eurooppalaiset johtajat ovat mm. epäonnistuneet pahoin turvapaikanhakija- ja pakolaispolitiikassa. Tätä epäonnistumista halutaan edelleen peitellä ja esittää asiat paremmin mitä ne ovat. He pelkäävät niitä vaihtoehtoisia ajattelutapoja, jotka kyseenalaistavat nykyeurooppalaisen epämääräisen ja vaihtoehdottoman linjan. Eurooppa on ajautunut näköalattomaan tilanteeseen, jossa yritetään puolustaa jotakin, mitä ei osata tai viitsitä edes kunnolla määritellä. Puhutaan ”eurooppalaisista arvoista” mutta näiden arvojen taustalla oleva kristillinen vakaumus halutaan syrjäyttää. Jos johtajuusongelmia nähdään Yhdysvalloissa niin sama tulisi nähdä myös Euroopassa jossa vallitsee kyvyttömyys ratkaista yhdessä monia vakavia ongelmia.

Eurooppa, Yhdysvallat ja maailma ovat siis vakavien haasteiden ja ongelmien edessä. Tarvitaan uutta ajattelua ja uusia ratkaisumalleja. Epäonnistunut ihmispoliittinen toiminta voi johtaa sotiin ja epäjärjestykseen kuten niin usein ihmisen historiassa ennenkin. Siksi tarvitsemme toistemme tukea ja uusia avauksia ongelmien ratkaisemiseksi. Riitaisuus ja vihanpito ei auta ketään eikä ratkaise mitään. Jumala on antanut meille maapallon, että pitäisimme siitä huolta ja kilpailisimme toistemme kunnioittamisessa Jumalan antaman rakkauden voimalla. Herra meitä tässä auttakoon! Rukoillaan Häneltä sellaisia johtajia ja toimijoita, joilla on kyky ja tahto auttaa kaikkia parempaan tulevaisuuteen.

Vapahtajamme Jeesus Kristus on tehnyt jo kaiken mitä tarvitsemme iankaikkisuuteen. Sitä odotellessa meillä on täällä ajassa vielä paljon tehtävää ja rukoiltavaa. Herra siunatkoon Israelia ja sinua hyvä lehtemme lukija ja veli/sisar Kristuksessa!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 2/2017

Demokratia on enemmistön valtaa ja siten tavallaan enemmistön diktatuuria. Sen takia länsimaissa on vähemmistön suojelemiseksi tullut tavaksi, esimerkiksi perustuslakia koskevissa tai perustuslakia sivuavissa tärkeissä kysymyksissä, asettaa määräenemmistövaatimuksia. Siten pyritään turvaamaan merkittävän vähemmistön asema. Länsimaisen demokratian ihanteena on ajatus itsenäisistä ja asioihin perehtyneistä äänestäjistä, jotka osaisivat kriittisesti ja tosiasioihin perustuen tehdä yhteistä hyvää palvelevia päättäjävalintoja. Ajatuksena on, että valitut päättäjät äänestävät ja edustavat äänestäjiensä kannattamia asioita. Kuitenkaan esimerkiksi Suomessa tai Israelissa ei ole olemassa vaatimusta, että päättäjät olisivat suoraan sidoksissa ja vastuullisia vaalilupauksistaan. Näin ollen äänestäjät eivät voi olla varmoja, että edustajat ajavat heidän toiveitaan ja tavoitteitaan.

Jotta äänestäjät voisivat tehdä oikeita ja todellisia ratkaisuja eri ehdokkaiden ja ideologioiden välillä, on länsimaisessa demokratiassa synnytetty ihanne vapaasta, riippumattomasta ja oikeudenmukaisesta tiedonvälittämisestä. Mediaa on esitetty kolmantena itsenäisenä ja riippumattomana valtiomahtina oikeuslaitoksen ja parlamentarismin rinnalla. Lehdistölle ja muulle medialle on annettu ikään kuin kriittisen vahtikoiran rooli. Sen tehtävänä on tuoda esille valtakoneistossa esiintyviä puutteita ja herättää ideologista keskustelua. Viime vuosina on syntynyt uusi vaikuttaja, ns. sosiaalinen media. Se on levinnyt kaikkialle länsimaihin. Samalla tämä kehitys on paljastanut, että valtamedia ei aina olekaan riippumaton, tasapuolinen eikä oikeudenmukainen kaikissa kysymyksissä. Se on kytköksissä vallanpitäjiin ja pyrkii usein tukemaan ja edustamaan jonkun valtatahon intressejä.

Sosiaalisen median paljastusten myötä lehdistön ja muun perinteisen median toimittajat, sidosryhmät ja muut vaikuttajat ovat usein osoittautuneet puolueellisiksi, tarkoitushakuisiksi ja yksipuolisiksi. Jopa epäoikeudenmukaisiksi uusille aatteille ja uudenlaiselle kritiikille vallitsevia valtajärjestelmiä kohtaan. Puolustaakseen asemaansa valtamedia ja perinteiset poliittiset vaikuttajat ovat kehitelleet mitä erilaisimpia psykologisen vaikuttamisen keinoja. Sen seurauksena uusia ja kriittisiä ajatuksia esittäviä ihmisiä pyritään valtamediassa leimaamaan negatiivisesti. Menetelmä, joka on aiemmin onnistunut varsin hyvin, on nyt sosiaalisen median informaation edessä vaikeuksissa. Siksi valtamedia ja päättäjät ovat jo pyrkineet suitsimaan sosiaalista mediaa eri keinoin. Siinä ei kuitenkaan toistaiseksi ole kovin hyvin onnistuttu.

Lähes kaikilla ihmisillä on mahdollisuus omalla kirjoittamisella tai muilla sosiaalisen median keinoilla tuoda esille uusia tai kriittisiä näkökulmia valtamediasta riippumatta. Tämän valtamedia ja vallassa olevat ryhmät ovat kokeneet jopa vaarallisen haastavaksi. Siksi ne ovat alkaneet uudenlaisen kampanjan heidän kannaltaan vastenmielisten ajatusten ja ihmisten eliminoimiseksi. Yksi menetelmä on ollut kehittää uusia negatiivisesti leimaavia iskusanoja, joita voi käyttää sopivan epämääräisesti. Niillä voi leimata valtapiirin kannalta ei-toivotut henkilöt ja ryhmät ilman, että tarvitsee käyttää jo moneen kertaan kuluneita fraaseja tai lyömäsanoja. Yksi tällainen uudella tavalla neutraalimmalta kuulostava lyömäsana on ”populisti”. Sen käytöllä ne äänestäjät ja heidän edustajansa, jotka tuovat esille valtaeliitin kannalta kiusallisia ajatuksia, voidaan leimata jotenkin onnettomiksi tai surkeiksi.

Sen sijaan, että suoraan sanottaisiin äänestäjien tai eräiden ehdokkaiden olevan surkimuksia tai väärin äänestäviä heidät leimataan populisteiksi ja populismin kannattajiksi. Samalla nämä leimaajat oikeuttavat oman peitellyn vihapuheensa ja oman populisminsa. Esitetään, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, vaikka keskitytään tuomaan esille vihan kohteena olevien henkilökohtaisia ominaisuuksia kielteisessä sävyssä. Itse asiakysymyksistä puhumista kaihdetaan. Varsinkin nuoremmat internetin ja sosiaalisen median käyttäjät ovat alkaneet suhtautua uudella kriittisyydellä kaikkeen mediaan. Internetissä ja sen keskustelupalstoilla voi vapaasti esittää mitä erilaisimpia, toki myös epätoivottuja, ajatuksia. Jotta internetin ja keskustelupalstojen viidakossa selviää, täytyy oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja riippumattoman mielipiteen muodostamiseksi oppia uusia mediataitoja ja kriittistä lukukykyä.

Tässä yhteydessä on syntynyt myös valtamediaa koskevaa kriittisyyttä. On huomattu, että valtamediakin pyrkii joko avoimesti tai peitellysti ohjaamaan ajatuksia ja käyttäytymistä haluamaansa suuntaan. Ei olekaan täysin tasapuolista ja riippumatonta valtamediaa. Tämä on syvällinen oivallus jota yhä useampi, erityisesti nuori, toteuttaa valinnoissaan ja ajatuksen muodostamisessaan. Monet ihmiset eivät enää edes seuraa valtamediaa vaan sosiaalista mediaa, jossa pääsääntöisesti tulee esille erilaisia näkökulmia. Valtamedian harjoittama, paikoin mustavalkoinenkin, ajattelu osoittautuu pidemmän päälle kestämättömäksi, kun jokainen voi sosiaalisessa mediassa tuoda esille perustelujaan puolesta tai vastaan. Näin ollen selvät vääristelyt useimmiten paljastuvat. Tulevaisuus näyttää mitä seurauksia sosiaalisella medialla on äänestyskäyttäytymiseen ja sitä kautta päätöksen tekoon. Sosiaalisesta mediasta on ilmeisesti tulossa neljäs valtiomahti ainakin siellä missä sitä voidaan vapaasti harjoittaa. Säilyykö tämä vapaus jatkossakin?

Tutkimusten mukaan israelilaiset käyttävät ehkä eniten aikaa sosiaalisessa mediassa asukaslukuun suhteutettuna,. Mitä merkitystä sillä on israelilaisten tulevaisuuden, tulevien päätösten ja valintojen suhteen jää nähtäväksi. Amerikassa väitetään Donald Trumpin valtaantulon olevan pitkälti sosiaalisen median ansiota. Hän on ainakin luvannut tukea ja auttaa Israelia ennen näkemättömän voimakkaalla tavalla. Onnistuuko hän täyttämään lupauksensa jää nähtäväksi. Sosiaalinen media seuraa hänen ja muiden päättäjien edesottamuksia herkeämättä ja ainakin osin valtamediasta riippumattomasti.

Oletko sinä, Shalom-lehden arvoisa lukija, jo käyttänyt sosiaalisen median keinoja esimerkiksi Israelin tukemiseksi ja Vapahtajamme sanoman kirkastamiseksi?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus 1 / 2017

Vuodesta 2017 vaikuttaa tulevan mielenkiintoinen vuosi. Siihen liittyy jälleen monia uskomuksia, toiveita, pelkoja, odotuksia ja haasteita. Aikaisempien vuosien perusteella voisi kuvitella, että kun tämäkin vuosi on ohi, niin olemme kokeneet pettymyksiä ja monet toiveet sekä haaveet ovat jääneet täyttymättä. Jos kuitenkin joitakin, vaikka pieniäkin, toiveitamme on toteutunut vuoden aikana niin niistä voimme ammentaa voimaa taas seuraavaan vuoteen. Toisin sanoen: jos emme olisi haaveilleet tai toivoneet mitään, ei olisi sitäkään toivoa mitä nuo pienet toivonkipinät edustavat. Joku onkin sanonut, että kun lakkaamme toivomasta tai haaveilemasta paremmasta niin lakkaamme olemasta ihmisiä. Aina on niitäkin ihmisiä, jotka tuntuvat haaveilevan ja odottavan – ainakin jossakin mittakaavassa – pahojen asioiden tapahtumista osalle tai koko ihmiskunnalle. Pitää vain toivoa, etteivät kaikki ihmisten toiveet ja haaveet toteudu tänäkään vuonna – ainakaan tuhoa ja pahoja asioita sisältävät toiveet.

Maailmaan mahtuu monenlaisia toiveita ja haaveita. Kun tarkastelemme rukousryhmiä internetissä ja muualla sekä kristillisten ryhmien julkaisuja, huomaamme, että niissä keskitytään ainakin seuraaviin asioihin: maailman rauha, ihmisen sisäinen rauha, rakkaus toisia kohtaan, anteeksianto, lohdutus, ymmärrys, armo, luottamus, pitkämielisyys, nöyryys, rohkeus, periksiantamattomuus, kestävyys, paraneminen, hengellinen uudistuminen, toisten ihmisten hyväksyminen ja huomioon ottaminen, siveys, rohkaisu, maailmanloppu, salainen ylöstempaaminen, uskovien näkyvä tempaaminen, Jeesuksen paluu ennen Jaakobin ahdistusta ja monenlaiset maailman ja Israelin tilanteeseen liittyvät asiat. Eri ryhmien uskomusten välillä olevat ristiriitaisuudet heijastuvat myös näihin rukoustoiveisiin ja pyyntöihin. Israelin ystävinä meidän tulee pysyä uskollisena Raamatun sanalle, jonka mukaan Jeesus Kristus on julistuksemme ja käytäntöjemme keskiössä. Kuten perustajamme jo näkivät, vain Hänessä lopullisesti toteutuvat kaikki toiveet ja haaveet niin juutalaisen kansan, kuin muidenkin kansojen ja yksilöiden kohdalla. Jeesuksessa ei ole mitään eroa juutalaisen ja muunmaalaisen välillä vaan Hän tuli koko maailmaa ja sen kaikkia ihmisiä varten!

Edellä mainitsin vain muutamia rukousaiheita. Kristittyinä itseään pitävät ovat nyt, kuten ennenkin, aika kaukana keskinäisestä rakkaudesta ja yhteisestä leivänmurtamisesta – puhumattaaan muiden ihmisryhmien rakastamisesta. Moni sanoo, että koska näin on ollut jo hyvin kauan niin tämä asiantila pitää hyväksyä tosiasiana. Ei kannata näyttää härälle punaista vaatetta, kuten sanonta kuuluu. Antaa jokaisen rukoilla ja uskoa mitä haluaa. Ei ehkä enää tarvita yhtenäistä kristittyjen joukkoakaan, koska nyt kaikki ovat yksilöitä ja voivat uskoa, rukoilla, opettaa ja sanoa mitä kukin haluaa, kunhan väittävät tekevänsä niin Pyhässä Hengessä. Vaikuttaakin siltä, että yhä enenevässä määrin ei pyritäkään alistamaan omaa mieltä Raamatun sanan ja opetuksen alle, vaan Raamatun sana halutaan alistaa oman lihallisen mielen alle.

Mutta Jeesuksen ja Pyhän Hengen opetus on aina sama ja yksi, koska Pyhä Henki on Jeesuksen Henki. Ei oma kokemuksemme tai keksintömme. Herramme opetti seuraajilleen varsinaisesti vain yhden rukouksen, jota kutsutaan Herran tai Isä meidän -rukoukseksi. Tuon rukouksen sanoja miettiessä tuntuu, että kristityt rukoilevat usein aivan muita asioita kuin mitä Herramme Jeesus kehotti tai käski. Kuinka moni kristitty rukoilee niitä asioita, joita Jeesus kehotti rukoilemaan? Omasta puolestani rukoilen, että mahdollisimman moni. Siksi kysyn Rafi Shimonin minulle opettaman raamatunkäännöksen mukaisesti: ”Onko Jerusalemilla todella rauha ja kuinka Jerusalemin ja Israelin asukkaat oikeasti voivat?” Tarvitsevatko he jotain parempaa, kuin mitä tällä hetkellä monet keskenään riitelevät ihmisryhmät voivat tarjota? Tarvitsevatko he, kuten me kristitytkin, Vapahtajaa pelastamaan heidät ja meidät lain, joka tuomitsee syntiset kadotukseen, kirouksesta? Itsetehtyjen oppien ja tulkintojen sijaan tarvitsemme tänäkin vuonna Jumalan pelastavaa armoa armon päälle, kuten apostoli Paavali kirjoittaa.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 10/16

Jeesuksen seuraajina valmistaudumme Vapahtajamme suureen juhlaan. Tunnemme nöyryyttä, kiitollisuutta, armoa, totuutta ja anteeksiantoa, kun puhumme Jeesuksen syntymästä ja Hänen elämästään. Samalla emme voi olla muistamatta Hänen kuolemaansa, jota inhimillisen ajattelun mukaan ei olisi tarvinnut tapahtua. Toisaalta ymmärrämme, ettei kuolleista ylösnousemusta voi tapahtua kuin kuolleille. Vaikka Jeesuksen kuolemalla on aina ollut ja aina tulee olemaan suuri merkitys, Hänen koko lunastustyönsä menettäisi merkityksensä ilman ylösnousemusta. Siksi apostoli Paavali kirjoittaa, että uskomme on turha ellei Jeesus ole noussut kuolleista.

Meitä Hänen seuraajiaan ei voi millään tavalla verrata Kuningasten Kuninkaaseen ja Rauhanruhtinaaseen. Silti sama kertomus toteutuu meidänkin kohdallamme. Uskomme on turha, jos emme nouse ylös kuolleista tai jos Jeesus ei nouda meitä tulemuksessaan elinaikanamme. Tällä tavalla ajatellen syntymä ja kuolema saavat merkityksensä ja sisältönsä vasta ylösnousemuksessa. Tänä päivänä joissakin kristillisissä opetuksissa ja suunnissa unohdetaan usein, että Raamatussa on ensisijaisesti kyse konkreettisesta kuolleiden ylösnousemuksesta, ei vain jostain elävien ylösnousemuksesta.

Jeesuksen syntymä merkitsi käännekohtaa niiden ihmisten mielissä, joista myöhemmin tuli Hänen seuraajiaan. Itse syntymäjuhlaa ryhdyttiin viettämään varsin myöhään, koska alusta alkaen Jeesuksen seuraajien keskuudessa tajuttiin, ettei Jeesuksen syntymä olisi merkinnyt juuri mitään ilman Hänen kuolleista ylösnousemustaan. Varhaiset kirkkoisät korostivat Jeesuksen syntymäjuhlan sijaan Hänen ylösnousemuksensa tärkeyttä, ja että Jeesus tulisi pian hakemaan omansa. Hänen seuraajansakin voisivat nousta kuolleista tai pääsisivät Hänen tulemuksessaan suoraan yhdessä Jeesuksen johdolla Isän tykö.

Me Jeesukseen uskovat odotamme yhä innolla pääsyä Isän kotiin. Sitä ennen haluamme osoittaa kiitollisuutta, rakkautta, kunnioitusta ja arvonantoa Jumalan Karitsalle myös Hänen syntymäjuhlansa viettämisen kautta. Suurin osa ns. ”kristillistä” maailmaa on raamatullisesta uskosta vieraantuneena tehnyt joulusta lähinnä kaupallisen ja maallisen juhlan. Mutta se ei estä yksin Jeesuksen turvaavaa ihmistä viettämästä joulua todellisena Jumalan armollisen rakkauden juhlana. Sellaisen rakkauden, jota maailma ei voi käsittää.

Viettäkäämme kristityissä kodeissa tätä rakkauden juhlaa rohkealla mielellä. Oikein ymmärrettynä joulu kertoo meille Jumalan mittaamattomasta armosta meitä kohtaan! Merkityksellistä ei niinkään ole syntyikö Jeesus juuri tuohon aikaan, vaan se, että haluamme kiitollisena muistaa mitä Jeesus on tuonut elämäämme. Se on suurin joululahja ja sen olemme saaneet vastaanottaa juutalaisen kansan keskuuteen syntyneeltä mieheltä. Hän on Pelastajamme pahasta ja vihantäyteisestä maailmasta ja ennen kaikkea omasta pahuudestamme. Valitettavasti vielä nytkin Jeesus on monelle aivan muuta kuin pahuudesta Vapahtaja. Haluammehan toimia niin, että todistuksemme ja elämämme kautta Jeesuksen todelliset, armolliset ja rakastavat kasvot näyttäytyisivät kanssaihmisillemme.

Hyvää Jumalan armon ja rakkauden juhlaa kaikille!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 09/16

Median asemasta mielipiteiden muodostajana ja muokkaajana on keskusteltu viime vuosina kiivaastikin, mm. somessa (internetin ns. sosiaalinen media) eri keskustelupalstoilla. Erityisesti Yhdysvaltain viimeaikainen presidentin vaalitaistelu on nostanut esille median merkityksen vaalikamppailussa. Kuinka paljon media voi, kykenee tai haluaa vaikuttaa vaalien lopputulokseen? Voiko medialta edellyttää jonkinlaista tasapuolisuutta tai neutraaliutta esimerkiksi vaaleihin liittyvässä uutisoinnissa? Mitä tapahtuu, jos esimerkiksi valtamedia suhtautuu presidenttivaaliehdokkaaseen etukäteen niin kielteisesti, että ei löydä tällaisesta ehdokkaasta mitään hyvää sanottavaa?

Kuinka pitäisi suhtautua esimerkiksi Wikileaksin vuotamien dokumenttien perusteella siihen, että toisen presidenttiehdokkaan vaalitoimisto on suoraan ohjannut käytännössä lähes koko amerikkalaista valtamediaa muovaamaan ja viestittämään heidän tahtonsa mukaista kuvaa vastaehdokkaasta? Onko valtamedia ostettavissa, lahjottavissa ja painostettavissa rahan, vaikutusvallan tai jo valmiiksi sen suosiman politiikan voimalla toimimaan haluttujen tarkoitusperien hyväksi? Voiko tällaisessa ympäristössä toinen ehdokas saada asiansa, itsensä ja päämääränsä rehellisesti ja oikein esille? Onko amerikkalaisesta valtamediasta tullut omistussuhteiden ja muiden järjestelyjen kautta yhden puolueen äänitorvi, joka ajaa häikäilemättä yhden puolueen ja etupiiriensä etuja.

Tätä kirjoitettaessa emme vielä tiedä mikä on Amerikan presidentinvaalien lopputulos. Kuitenkin tähän mennessä on ollut hämmästyttävää, että ehdokas, jolla ei ole ollut käytännössä juuri minkään valtamedian tai perinteisen poliittisen valtapiirin tukea, on päässyt näin pitkälle. Hänellä on kaikista kohuista ja hyökkäyksistä – syystä tai syyttä – huolimatta niin suuri tuki kansalta, että hänellä on varteenotettava mahdollisuus tulla valituksi Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Miten tämä on mahdollista?

Yksi usein tarjottu yksinkertainen selitys on, että Amerikan kansa on tyhmää. Tätä, yhden kansan kansalaisia koskevia halventavia selityksiä olemme saaneet lukea eri medioista tasaiseen tahtiin. Kuitenkin USA:sta on kuulunut toisenlaisiakin äänenpainoja. Jopa mediaa hallitsevan ehdokkaan oman puolueen sisällä on pohdittu vakavasti, kuinka paljon kansaa valtamedia voi onnistua manipuloimaan. Mm. Demokraattisen puolueen yksi voimakkaimmista puolestapuhujista, dokumenttiohjelmien tuottaja Michael Moore on sanonut, että Amerikan kansa ei luota enää valtamediaan. Asioita käsitellään nykyisin eri some -ryhmissä ja keskustelupalstoilla paljon monipuolisemmin ja avoimemmin kuin valtamediassa. Hän sanoi, että ihmiset eivät enää halua muodostaa käsityksiään ja mielipiteitään vain valtamedian pohjalta. He haluavat itse selvittää ja tutkia asioita sekä internetin, että sen tarjoaman somen kautta. Siksi he voivat päätyä hyvinkin erilaisiin ajatuksiin ja ratkaisuihin kuin mitä valtamedia heille tarjoaa.

Suomalainenkin valtamedia puhuu ja kirjoittaa muun läntisen maailman valtamedian suulla. Median taloudellinen tilanne on Suomessakin vaakalaudalla. Siksi itsenäistä, muista valtamedioista riippumatonta journalismia harjoitetaan entistä vähemmän. Kirjoitetut, puhutut ja kuvatut jutut alkavat kaikki olla samantyyppisiä ja pitkälti samansisältöisiä. Onko tällaisessa tilanteessa tilaa itsenäiselle ja kriittiselle journalismille? Shalom -lehdessä – kuten eräät tyytyväiset lukijammekin ovat todenneet – pyrimme itsenäiseen toimittamiseen ja aitoon ja totuudenmukaiseen sanomaan. Lehtemme lukijat voivat itse päätellä, kuinka hyvin olemme onnistuneet. Tässä työssä jatkaaksemme tarvitsemme entistä enemmän teidän rukouksianne ja tukeanne.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 08/16

 

Olen ollut jälleen hyvin koskettavalla ja hengessä väkevällä Suomen kiertueella pastori Birlie Belayn kanssa. Birlie on Israelissa viiden etiopialaisen messiaanisen seurakunnan pastori ja johtaja. Hän on väkevä Sanan ja Jeesuksen Kristuksen julistaja. Hänen identiteettinsä Kristuksessa on vahva eikä hänen tarvitse etsiä sitä muualta. Birlie Belay on huolissaan Euroopan ja etenkin suomalaisten hengellisestä tilasta. Hänen murheenaan on juurettomuus ja identiteetin puuttuminen monelta suomalaiselta kristityltä. Erityisesti Israel-liikkeen piirissä on kristittyjä, jotka hakevat identiteettiään juutalaisista tavoista ja uskonnosta. Birlie toteaa, että jos kristitty tai Jeesukseen uskova juutalainen hakee identiteettiään muusta kuin Jeesuksesta, hän ei ainoastaan pety, vaan tulee johdatetuksi pois uskon tieltä. Ainoastaan Jeesus on tie, totuus ja elämä. Vain hän, joka tulee Jeesuksen aktiiviseksi seuraajaksi, löytää elämän Jeesuksessa. Jeesuksen ulkopuolella ei ole todellista elämää.

Jeesuksesta, Jeesuksen sanomasta ja sitä kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta vieraantuminen alkaa heti, kun ihminen alkaa uskoa ja turvautua uskonnollisiin – olivat ne sitten juutalaisia tai kristillisiä – traditioihin ja käytäntöihin Jeesuksen sijasta. Jeesuksessa meillä on todellinen vapaus. Uskonnollisuuden traditiot, tavat ja määräykset orjuuttavat meidät pois armosta ja Kristuksesta. Ne eivät itsessään anna lohtua, turvaa ja rakkautta. Jumalan rakkaus ilmenee Jeesuksessa. Kun Pyhä Henki saa vaikuttaa meissä Jeesuksen rakkautta, niin kaikenlainen viha ja vihamielisyys vähenee muita uskovia ja epäuskoisiakin kohtaan.

Birlie syntyi Etiopiassa ortodoksijuutalaiseen perheeseen jossa oppi jo varhain vihaamaan kristittyjä ja olemaan epäluuloinen kaikkia ei-ortodoksijuutalaisia kohtaan. Hän ei kyennyt rakastamaan ihmisiä, jotka olivat jollain tavalla erilaisia kuin hän. Kun Birlie löysi Jeesuksen elämäänsä, hän sai rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaan. Mitä enemmän hän aikaisemmin vihasi ihmistä tai ihmisryhmää, kuten esimerkiksi kristittyjä, sitä enemmän hän nyt rakasti heitä. Juutalaista omaa kansaansa hän alkoi rakastaa yksityisinä ihmisinä, ei vain ryhmänä jota säädökset ja perinteet pitävät yhdessä. Tämä rakkaus alkoi Pyhän Hengen vaikutuksesta vaikuttaa kaikkeen hänen tekemiseensä ja niinpä hänestä tuli vapaaehtoinen Jeesuksen armosta todistaja kaikkialla minne hän menee.

Rukoilethan Pyhässä Hengessä, että kaikki suomalaiset Israelin ystävät löytäisivät rauhan Jeesuksen armossa eivätkä rauhattomina etsisi identiteettiään muualta. Apostoli Paavalikin sanoo selvästi Galatalaiskirjeessä Pietarille: Sinä, joka olet juutalainen, etkä noudata juutalaisten tapoja, kuinka sinä voit vaatia, että ei-juutalaisten (pakanat) pitäisi noudattaa juutalaisia tapoja . Tämä on väkevä Pyhän Hengen todistus, että Jeesuksessa Kristuksessa olemme täydellisen vapaat kaikista pakonomaisista tavoista, traditioista ja käytännöistä. Toki juutalaisen uskonnon harjoittajat ovat luonnollisesti oikeutettuja harjoittamaan uskontoaan. Sitä oikeutta tulee kunnioittaa. Meidän tulee osoittaa kunnioitusta toisia ihmisiä ja heidän tapojaan kohtaan. Mutta se kuuluu rakkauden lain piiriin jossa evankeliumi on voimamme, eivät uskonnolliset tavat.

Jeesuksen seuraaja seuraa Pyhässä Hengessä yksin Häntä, ei tapoja, traditioita tai käytäntöjä ohi Kristuksen. Tätä on kristityn vapaus lain orjuudesta. Jeesuksen seuraajien, olivat he sitten juutalaisia tai ei-juutalaisia, tulee seurata Jeesuksen evankeliumin voimaa ja elää yksin armosta ilman lain tekoja. Apostoli Paavali sanoo, että joka noudattaa lain tekoja, on niistä elävä. Samalla hän, kuten koko Raamattu, osoittaa, että kukaan ei kykene lakia noudattamalla pelastumaan. Täydellisyyttä vaativa laki osoittaa syyllisyyden mutta ei anna voimaa muutokseen. Armo Jeesuksessa antaa sekä pelastuksen että hyvän omantunnon, jonka varassa jaksamme ja pyrimme seuraamaan Jeesuksen tahdon mukaista elämää. Tässä ajassa se on vielä puutteellista mutta kerran taivaassa täydellistä.

Shalom- terveisin,

Ilkka Vakkuri

 

Shalom -lehden pääkirjoitus 07/16

Messiaaninen pastori Rafi Shimon oli yksi Israelin Ystävät ry:n Jyväskylän kesäkonferenssin israelilaisista pääpuhujista. Tunnen Rafi Shimonin jo yli 10 vuoden ajalta ja tiedän hänen olevan ihminen, joka haluaa pysyä totuudessa. Totuuden puhujat eivät Israel -työssäkään ole aina suosittuja. Israelin ystävien piireissä israelilaisia arvostetaan suuresti, joskus jopa palvotaan. Helposti käy niin, että kun puhuja kehuu Israelia ja sen saavutuksia niin kaikki muukin mitä hän sanoo on periaatteessa ok. Mutta jos puhuja tuo Israelin kansan tai valtion puutteita tai epäkohtia esille, häneen helposti suhtaudutaan varauksellisesti, jopa kielteisesti.

Rafi Shimon on perijuutalaisen perheen kasvatti. Hänen molemmat vanhempansa ovat juutalaisia ja heidän sukunsa samoin. Rafi rakastaa juutalaista kansaa ja Israelin valtiota. Kuitenkin hän haluaa tuoda esille sen, että Israelin kansakunta on kaukana täydellisestä. Israel on valtiona ja kansana synnin turmelema samoin kuin muukin osa maailmaa. Synnin vaikutukset näkyvät Israelissa kaikkialla. Rafi sanoo, että Israelissa itsessään ei ole mitään pyhää. Raamatussakin ainut pyhä paikka oli se syrjäinen pieni maapala, missä Mooses seisoi palavan pensaan edessä. Rafi sanoo, että juutalaisessa kansassa tai Israelin valtiossa itsessään ei ole mitään palvottavaa.

Uskovina meidän tulee palvoa yksin Jumalaa. Rafi on pannut merkille, että Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessakin on kristittyjä ryhmiä, jotka näyttävät Raamatun varoituksista huolimatta palvovan ihmisiä: juutalaista kansaa ja jopa Israelin valtiota. Meidän tulee luonnollisesti rakastaa juutalaista kansakuntaa, mutta se ei tarkoita palvomista eikä perusteetonta ihailua. Rafin mukaan meidän tulisi selvästi nähdä kansakunnan puutteet, jotta voimme tukea sen muutosprosessia kohti raamatullista oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa. Israelin valtio ja juutalainen kansa on syvästi maallistunut ja kääntynyt pois Jumalasta. Tarvitaan uudenlainen hengellinen herätys. Kansakunnan tulisi herätä syntisyytensä ja avuttomuutensa edessä huutamaan avuksi Herran nimeä.

Juutalainen kansakaan ei voi säilyä ilman kuuliaisuutta Jumalalle. On vain yksi Jumala ja kaikki muut palvottavat asiat ovat epäjumalia. Me kaikki tarvitsemme elämän- ja mielenmuutosta. Emme saa vain tyytyä siihen millaiseksi ympäristö, perimä ja maailmankuvamme on meidät muovannut. Juutalaisten, samoin kuin ei-juutalaisten, tulisi olla kriittisiä sen suhteen mitä olemme ja edustamme, sekä suuntautumaan sitä kohti miksi meidät on tarkoitettu. Muutoksen voima tulee ylhäältä, yksin Jumalalta. Vapahtajamme on hajottanut juutalaisten ja ei-juutalaisten välisen raja-aidan. Hänen kauttaan meidän tulisi löytää uusi yhteys keskenämme eikä pystyttää raja-aitoja juutalaisten ja ei-juutalaisten – kuten ei muidenkaan ihmisryhmien – välille. Kun mietin Rafin opetuksia niiden yli 10 vuoden ajalta jolloin olen hänet tuntenut, tuli samalla mieleeni Pekka Sartolan kirjan ”Totuutena valhe” otsikko. Rafi on tuonut monta kertaa esille, kuinka helposti myös uskovat luopuvat totuudesta. Uskosta ja uskon todistuksesta luopuminen esimerkiksi Israel-työssä, johtaa helposti muidenkin uskon kannalta oleellisten asioiden sivuuttamiseen, jopa hylkäämiseen. Silloin on helpompi uskoa valhe totuutena. Uskovina meillä ei voi olla monenlaisia ”totuuksia”.

Totuus ei ole kauppatavaraa. Ei ole oikein puhua jollekin ihmisryhmälle toista ja toiselle toista. On haastavaa etsiä totuutta ja pysyä totuudessa. Maailmanhistoria on osoittanut, että parhaiten menee läpi valhe, joka on riittävän suuri. Sen edessä ihminen joutuu päättämään valehteleeko puhuja tai kirjoittaja vai ei. Tällöin monet lankeavat ansaan koska sen myöntäminen, että puhuja tai opettaja valehtelisi, tuntuu liian raskaalta. Näin valhe menee läpi monen kohdalla. Natsi-Saksa on tästä malliesimerkki ja näin on maailmanhistoriassa toimittu pienemmissä ja isommissa yhteyksissä. Siinä ei ole mitään uutta auringon alla, kuten Saarnaajakin Raamatussa toteaa. Tärkeintä ei ole se, mitä olemme, vaan mitä Jumala haluaa meidän olevan.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 06/16

Israelin Ystävät ry:llä on yli 108 vuoden ajalta kokemuksia ja yhteyksiä Jeesukseen uskoviin juutalaisiin. Viimeisen 20 vuoden aikana olemme tehneet aktiivista yhteistyötä messiaanisten juutalaisten hyväksi muiden Israelia tukevien toimenpiteiden lisäksi. Yhteistyö on tiivistynyt ja kehittynyt vuosi vuodelta yhä hedelmällisemmäksi koskien kaikkia inhimillisen toiminnan eri osa-alueita. Tämä toiminta ja yhteistyö on saanut erittäin suuren kannatuksen Israelin Ystävien keskuudessa. Toki kaikelle hyvälle toiminnalle löytyy myös kriitikkonsa.

Pääsääntöisesti messiaaniset juutalaiset on otettu hyvin – jopa kunnioittavan arvokkaasti – vastaan Suomen Siionissa. Osa kristityistä kuitenkin kritisoi messiaanisten juutalaisten teologiaa, erityisesti kristillisen opin ja uskonkäsitysten puutteellista tuntemista ja ymmärtämistä. On sanottu, että messiaaniset juutalaiset eivät aina kunnolla tunne edes juutalaisuuden tai kristinuskon perusteita. Kriitikkojen mielestä he ovat tässä suhteessa teologisia väliinputoajia. Toisaalta toiset ylistävät messiaanisia juutalaisia kritiikittömästi ja käyttävät heistä jopa palvovia sanamuotoja. Totuus lienee, että heitäkin on monenkirjava joukko, eivätkä he muodosta mitään yhtä perinteistä uskonnollista ryhmää. Suhde Jeesukseen on kuitenkin keskeisesti esillä, vaikka messiaanistenkin keskuudessa käydään osin epäselvääkin rajanvetoa kuka Jeesus oli tai on. Suurimmalle osalle messiaanisia juutalaisia Jeesus on Jumala, mutta merkittävälle osalle jotain paljon vähemmän – osalle vain rabbi ja jopa tavallinen ihminen.

Riippumatta mitä mieltä Israelin ystävät tai kristityt yleisesti tai erityisesti ovat messiaanisista juutalaisista, meidän on tunnustettava heidän oikeutensa esiintyä Jeesukseen uskovina. Liian usein maailmanhistoriassa kristitytkin ovat arvostelleet, kritikoineet ja suhtautuneet torjuvasti toisiinsa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on varmasti kaikille opiksi, ojennukseksi ja hyödyksi. Vikoilu tai ongelmien tarkoitushakuinen etsiminen ei palvele kenenkään etua. Messiaaninen liike on vielä varsin nuori ja se tulee varmasti vahvistumaan ja kehittymään joka suhteessa. Siksi meidän tulee suhtautua avoimesti, kärsivällisesti ja rakkaudellisesti Jeesukseen uskoviin veljiimme ja sisariimme – ovat he sitten juutalaisia tai eivät. He tarvitsevat kaiken tukemme, ymmärryksemme ja rakkautemme.

Toivon ja luotan, että te Shalom -lehden lukijat haluatte tänäkin kesänä tukea messiaanisia juutalaisia taloudellisesti, rukouksin ja huokauksin! Yksi tapa tukea heitä on osallistua Israelin Ystävien Jyväskylän kesäkonfererenssiin 26-28.8, jossa on useita messiaanisia puhujia. Toinen tapa on tukea heitä lahjoituksella esimerkiksi Shalom -lehdessä olevaa tilillepanolomaketta käyttäen. Meidän on hyvä muistaa myös arabikristittyjä veljiämme ja sisariamme kaikkialla missä heitä on, mutta erityisesti Israelissa. Samalla kun muistamme arabikristittyjä ja messiaanisia veljiä ja sisaria, meidän tulee muistaa rukouksin erityisesti niitä juutalaisia ja arabeja, jotka eivät vielä tunne Jumalaa. He tarvitsevat rohkaisua ja tukea löytääkseen Jumalan. Meidän Israelin ystävien ei tarvitse tuputtaa uskoamme tai yrittää saada muita uskomaan samalla tavalla kuin me. Me uskomme, että Jumalaan ei voi uskoa, ellei Jumalan Pyhä Henki saa koskettaa ihmistä. Pyhän Henkensä kautta meidän Herramme tarjoaa armonsa erotuksetta kaikille. Kuitenkin Jumalan armon tarjousta voi vastustaa.

Jokainen on lopulta itse vastuussa jumalasuhteestaan ja siitä, saako Jumalan Henki ohjata ihmisen tekemistä, tahtomista ja ajattelemista. Koska ihmiset tässä ajassa ovat aina osoittautuneet hyvin vajavaisiksi, niin parhaimmillaankin he tarvitsevat Jumalan lohduttavaa armon sanomaa voidakseen olla eheät, tasapainoiset ja voidakseen suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteen niin ajallisissa kuin ikuisuuskysymyksissä.

Herramme täydelliseen armoon luottaen

Shalom-kesäterveisin,

Ilkka Vakkuri