Kaikki kirjoittajan Shalom -lehti artikkelit

Shalom -lehden pääkirjoitus 8/2017

Israelin Ystävät ry:n vieraana oli äskettäin Ariel Rascowsky. Hän on Beit Singerin lastenkodin johtohenkilö. Kiersimme ympäri Suomea etelästä pohjoiseen. Hän kertoi lastenkodin toiminnasta, tavoitteista ja saavutuksista sanoin, kuvin ja videoin. Oli hieno kokemus jakaa Arielin esille tuomia tärkeitä asioita innostuneen, aktiivisen ja asiaan perehtyneen yleisön kanssa. Yksi tärkeä Arielin esille tuoma asia oli lastenkodin lasten elämässä onnistumisprosentin nousu ja siihen vaikuttavat seikat.

Noin 17 vuotta sitten Israelin Ystävät ry:n avustusvaroilla ja vapaaehtoistyöllä saneerattiin Beit Singerin lastenkodin vanhat tilat. Suomalaiset vapaaehtoiset tekivät erinomaisen työn, jota siellä yhä ihastellaan. Vierailujen yhteydessä opin tuntemaan monia suomalaisia vapaaehtoisia ja arvostamaan heidän uutteruuttaan, iloisuuttaan, motivoituneisuuttaan ja uskoaan. Vaikka saneeraus onnistui, lastenkotiin jäi vielä kytemään vakava ongelma. Lastenkodissa lapset saattoivat olla vain 12 ikävuoteen saakka. Sen jälkeen he joutuivat muualle vaihteleviin olosuhteisiin. Sen takia elämässä onnistumisprosentti oli alhainen ja monet lapset seurasivat vanhempiensa huonoa esimerkkiä. Lastenkotiin otetaan vain vakavat tapaukset. Se tarkoittaa mm., että noin 80 % lapsista on joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Vanhemmilla on ollut huume- ja alkoholiongelmaa sekä vakaviakin rikoksia taustalla. Osa lapsista on joutunut kadulle, josta poliisi on ottanut heidät huostaan. Tällaisten lasten elämän muuttaminen ja heidän elämässä onnistumisensa turvaaminen vaatii pitkäaikaista ohjausta ja asioiden käsittelyä.

Noin 10 vuotta sitten Israelin Ystävät ry avusti lisärakennusten rakentamista lastenkodin yhteyteen. Se mahdollisti sen, että nyt lastenkodissa voi olla aina 18 ikävuoteen asti. Eli siihen saakka kun nuoret menevät armeijaan, tytöt vähintään kahdeksi ja pojat vähintään kolmeksi vuodeksi. Neljä vuotta sitten Beit Singerin lastenkoti vuokrasi eräästä kylästä kolme taloa, johon asepalvelusta suorittavat entiset lastenkodin lapset saavat tulla viettämään vapaa-aikaansa ja lomiaan sekä tapaamaan Beit Singerin henkilökuntaa ja muita lapsia.

Kysyin Arielilta, mihin perustuu onnistumisprosentin nousu. Hän kertoi keskeisen menetelmän olevan, että lapset käyvät koulua normaaleissa luokissa ja tavallisissa kouluissa lukuun ottamatta erityistapauksia. Lastenkodissa jokaiselle räätälöidään oma ohjelma jossa otetaan huomioon henkilökohtaiset tarpeet ja lahjakkuudet. Lapsia kasvatetaan ohjatusti yhdessä olemisen ja toimimisen kautta jolloin heistä kehittyy sosiaalisesti aktiivisia ja tasapainoisia nuoria aikuisia. He onnistuvat koulussa keskimäärin erittäin hyvin ja heille tarjotaan kotitehtävien tekemisessä tarpeen mukaan erityisohjausta ja tukea.

Ehkä tärkein onnistumiseen vaikuttava seikka on, että lapset pääsevät tasapainoon menneisyytensä kanssa erilaisten terapioiden avulla. He pystyvät rakastamaan vanhempiaan ja silti näkemään vanhempiensa tekemät virheet ja puutteet siten, että eivät itse halua toistaa samoja virheitä. Kristillisissä piireissähän me kutsumme tätä prosessia anteeksiannoksi ja mielen muutokseksi sekä osallisuudeksi Jumalan armosta. Beit Singerin lastenkodin verkostossa on kaikenlaisia ihmisiä: muslimeja, juutalaisia ja kristittyjä. Tervettä erilaisuutta pitää sallia kunhan rakkaus asettaa rajat sekä ajatuksille että toiminnalle. Meillä kenelläkään ei ole oikeutta vahingoittaa toista hengellisesti, henkisesti tai fyysisesti. Tämä on tärkeä seikka omaksua ja laittaa täytäntöön.

Messiaanisten juutalaisten tukeminen on ollut jo pitkään Israelin Ystävät ry:n yksi tärkeimpiä toimia. Se on välttämätöntä jos tahdomme levittää armahtavaisuuden ja ilon sanomaa israelilaisten keskuuteen. Tiedän, että tälläkin hetkellä moni messiaaninen juutalainen seurakunta tai yksilö rukoilee Beit Singerin lastenkodin lasten puolesta, että heillä olisi edessään hyvä elämä ja ennen kaikkea iankaikkinen elämä. Beit Singerin lastenkoti voi tarjota lapsilleen paljon maallista hyvää ja paremman tulevaisuuden, mutta vain armon Jumala voi tarjota heille iankaikkisen elämän.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 7/2017

Arvoisat Shalom -lehden lukijat. Toivon että teillä kaikilla on ollut onnistunut ja hyvä kesä. Onnistuneissa tilaisuuksissa ja leireillä ollessani olen kesän aikana miettinyt Israel -kysymystä vähän uudemmastakin näkökulmasta. Olemme usein puhuneet siitä, että Israelin tapahtumilla olisi hyvin suuri merkitys, kun puhutaan ns lopunajan tapahtumista. Tämä varmasti on totta. Haluaisin meidän kaikkien kiinnittävän huomiota siihen asiaan, että maailman tilanne on käynyt yhä monimutkaisemmaksi ja vaarallisemmaksi. Yksi suuri syy tähän on ydinaseiden leviäminen ja uhka niiden joutumisesta vastuuttomiin käsiin. Perinteiset ydinasevallat ovat pyrkineet pitämään ydinaseet hallinnassaan niin etteivät ne joudu vääriin käsiin. Kukaan ei halua, että suurvallat Yhdysvallat ja Venäjä joutuisivat jonkinlaiseen ydinaseella uhitteluun tai jopa ydinsotaan. Se merkitsisi nykyisen käsityksen mukaan sivilisaatiomme asteittaista loppua.

Pohjois-Korea uhittelee pyrkien kehittämään ydinasepelotetta ja uhkaa ainakin Etelä-Koreaa, Japania ja jopa Yhdysvaltoja. On esitetty, että on vain ajan kysymys kun Pohjois-Korea pystyy tuollaisen uhan Yhdysvalloille asettamaan. Iran uhkailee, että jos sille asetetaan lisää sanktioita tai toimitaan sen mielestä huonolla tavalla, niin se voi nopeasti jatkaa ydinaseohjelmansa kehittelyä. Pakistanilla ja Intialla on ydinaseet ja tiedämme, että näiden kahden valtion välillä on vallinnut jo pitkään jännitteinen tilanne. Ydinaseiden joutuminen sellaisten tahojen haltuun, jotka oikeasti voivat niitä käyttää, on maailmanlaajuinen uhka. Nykyaikaiset ydinaseet pystyvät aikaansaamaan ennen näkemätöntä tuhoa. Hiroshiman ja Nagasakin pommit olivat 20 kilotonnin suuruisia ja niidenkin hirvittävä tuhovoima on esimerkiksi videolla nähtävissä. Mitä tarkoittaa, jos nykyisin yleisiä gigatonnin ydinräjähteitä käytettäisiin? Seuraus olisi vähintäänkin ydintalvi ja valtava tuho. Useamman ydinaseen käytön seuraukset leviäisivät koko maapallolle.

Maailmanhistoriassa tuskin tavataan asetta, jota tiukan paikan tullen ei olisi käytetty. Olemme eläneet kylmän sodan ja muita vaikeita aikoja. Kun Israelin valtio 1948 julistettiin perustetuksi, maa joutui välittömästi sitä ympäröivien arabimaiden hyökkäyksen kohteeksi. Israel onnistui ihmeen kaupalla selviämään ylivoimaisesta hyökkäyksestä. Sen jälkeen Israelin historia on ollut konfliktien ja sotien täyttämää. Se on joutunut koko olemassa olonsa ajan varautumaan erilaisiin terroritekoihin, kriiseihin ja jatkuvaan uhkaan. Millainen olisi Suomen tilanne, jos joutuisimme elämään jatkuvan uhan alaisena? Israelissa se on johtanut luonnollisesti valtavan tehokkaaseen sotilaalliseen varustautumiseen. Sen armeijaa pidetäänkin yhtenä maailman tehokkaimmista ja voimakkaimmista. Israel on kehittänyt turvakseen myös ydinaseita. Niiden lukumäärä on salainen. Arvioiden mukaan sillä olisi 100-200 ydinasetta. Muutamat asiantuntijat ovat arvioineet noin 150 ydinasetta.

Niin kauan, kuin Israel on alueensa ainut ydinasevalta, on Israelin asema ja olemassaolo turvattu. Jos Iran tai joku muu Israeliin vihamielisesti suhtautuva valtio saa käsiinsä ydinaseita se muodostaa uhan maan turvallisuudelle. Lähi-idän tilanne muuttuu vielä vaarallisemmaksi kuin mitä se nyt on. Voisi toki syntyä myös uudenlainen kauhun tasapaino koko Lähi-idän alueelle. Jos Israelia uhataan, niin viimeisenä keinona se on valmis käyttämään myös ydinaseita. Sen valmiutta käyttää niitä pidetään korkeana. Ydinaseita on jatkuvasti laukaisuvalmiina niin sukellusveneissä kuin ilmavoimien ja maavoimienkin käytössä. Jos yksikin isomman luokan ydinasekärki iskee Israelin alueelle, se merkitsee valtavaa tuhoa. Jos Israel suorittaisi ennalta ehkäisevän iskun vaikka Irakiin tai jonnekin muualle lähialueelleen, niin ydinlaskeuma voisi koskea välittömästi myös Israelia . Sen takia Israelin ensisijainen intressi sen lähialueilla on estää ydinaseiden leviäminen.

Juutalainen kansa on kärsinyt ja käynyt läpi holokaustin ja monet hirvittävät asiat. Sen johto ei halua kansan joutuvan enää tuon uhan alle. Siksi on ilmeistä, että Israel tarkkailee lähivaltioidensa tilannetta ja uhkia mitä se voi joutua kohtaamaan. Tätä Israel tekee myös yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Haluamme olla tukemassa Israelin kansaa ja valtiota hengellisesti, henkisesti ja aineellisesti. Toivomme, että Israelin valtio voi menestyä ja yhä paremmin turvata kansalaistensa hyvinvointia. Tässä tarvitsemme teidän kaikkien Shalom -lehden lukijoidenkin tukea. Israelin valtion ja kansan tilanne on yhä uhanalainen. Siksi valtio ja kansa tarvitsee tukeamme. Tehtävämme ei ole kyseenalaistaa tai kritisoida sitä, että Israel on valmis puolustamaan maansa ja kansansa olemassaoloa. On tärkeä ja kallisarvoinen asia, että juutalaisvaltio säilyy ja voi hyvin. Sen takia pyydämmekin, että te hyvät lukijat autatte meitä auttamaan Israelia.

Israelin tulevaisuus raamatullisessa mielessä on riippuvainen sen hengellisestä tilasta. Juutalaisuudessa uskotaan, että eräänä päivänä syntyy Jumalan valtakunta, jolloin ei ole enää sotia ja miekat taotaan auroiksi jne. Tällä hetkellä tuo rauhan valtakunta näyttää kaukaiselta. Kuitenkin niin me kristityt, kuin juutalaisetkin, tavoittelemme ja odotamme tuon valtakunnan tuloa. Ennen kuin se aika koittaa, meillä on paljon tehtävää. Siksi tulisi keskittyä tekemään ja saamaan aikaan sitä hyvää mihin Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen johdatuksessa pystymme.

Oikeudenmukaisuuden ja oikeuden puolesta tulee aina toimia. Pitää kuitenkin muistaa, että Raamattu on se perusta, jonka pohjalta ymmärrämme mitä oikeudenmukaisuudella ja oikeudella tarkoitetaan. Raamattua ei pidä selittää mielivaltaisesti eikä harhaanjohtavasti vaan opetella aina paremmin sen tuntemista. Meidän tulee siunata Israelia ja juutalaista kansaa. Haluamme toivottaa Israelin kansalle ja valtiolle kaikkea menestystä ja hyvää tulevaisuutta!
Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 6/2017

Israel on taistellut menestyksellisesti terrorismia vastaan. Se on varoittanut terrorismin leviämisestä koko maapallollemme ellei sen torjuntaan suhtauduta suurella vakavuudella ja riittäviä voimavaroja käyttäen. Israelin varoitukset on pelottavan pitkään jätetty vähälle huomiolle. Sen sijaan länsimaisessa mediassa on esitetty mitä kummallisempia kommentteja. Esimerkiksi, että terrorismi torjutaan parhaiten, kun sen ei anneta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään ja että varsinainen syy terrorismiin olisi yhteiskunnallinen ja taloudellinen epäoikeudenmukaisuus.

Monien terrori-iskujen jäljiltä olemme nyt länsimaissa sen tosiasian edessä, että on pakko ottaa terrorismi ja sen uhka jokapäiväiseksi todellisuudeksi. Terrorismia ei kyetä kukistamaan vain humanistisia menetelmiä käyttäen. Maailman laajuisesti tarvitaan myös ns kovia menetelmiä. Myös tarvitaan Israelin kokemusta, opastusta ja ohjeita terrorismin torjunnassa. Yhdysvallat on jo pitkään hyötynyt Israelin turvallisuuspalvelun tiedoista ja koulutuksesta terrorismin vastaisessa taistelussa. Nyt on aika muidenkin länsimaiden toimia samoin.

Terrorismia ei voi millään tai missään olosuhteissa puolustaa. Se perustuu viattomien ihmisten tappamiseen ja haavoittamiseen. Se ei ratkaise mitään vaan aiheuttaa yksinomaan kärsimystä sattumanvaraisesti valituille uhreille. Joskus väitetään, että terroristit olisivat vapaustaistelijoita.

Voimme perustellusti kysyä, millaista vapautta saavutetaan viattomia siviilejä tappamalla? Maailmassa on toki taloudellista, sosiaalista, poliittista, yhteiskunnallista ja myös uskonnollista epäoikeudenmukaisuutta. Kuitenkaan niitä tai muitakaan asioita ei korjata väkivallalla. Väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa. Ainakin länsimaissa asioihin voi vaikuttaa parhaiten demokraattisen vaalijärjestelmän kautta.

Presidenttinsä johdolla Yhdysvallat pyrkii muodostamaan maailman laajuisen liittouman terrorismia vastaan. On vaikea käsittää miksi mikään taho pyrkisi estämään tällaisen koalition synnyn. Israel on jo kauan varoitellut terrorismin vaaroista. Nyt sen varoituksiin vastataan ainakin Yhdysvaltojen johdon taholta. Aika näyttää kuinka terrorismin vastainen taistelu tulee etenemään. Yksi asia lienee kuitenkin selvä: terrorismiin ei voi eikä saa alistua. Israel on hyvä esimerkki maasta joka toimii tehokkaasti terrorismia vastaan. Tehokkailla vastatoimilla se osoittaa ettei siihen saa eikä tarvitse alistua.

Mikä on Suomen vastaus lisääntyneeseen terrorismin uhkaan? Kotimme voi olla uhattuna pysyvästi. Olemmeko valmiit, kuten Israel, vastaamaan tehokkaasti vai yritämmekö teeskennellä ettei mitään uhkaa ole? Aika näyttää mutta kello tikittää vääjäämättä eteenpäin. Toivoa sopii ettei se ole itsemurhapommittajan kello joka tikittää, vaan viranomaisten kello joka kertoo, koska seuraava terroriteko estetään.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 5/2017

Olemme voineet huomata uutisista, että tilanne Lähi-idässä kiristyy ja mutkistuu koko ajan. Skenaariot vaikuttavat jopa pelottavilta. Ilmassa on Raamatun profeetallisia näkyjä: Israelin ympärillä konfliktit seuraavat toinen toistaan. Koko ajan on olemassa vaara, että jokin näistä konflikteista kulminoituu täysimittaiseksi sodaksi. Näyttää siltä, että viha Israelia kohtaan on vain kasvanut. Juutalaisvaltio halutaan tuhota ja juutalaiset karkottaa Lähi-idästä. Israelin lähes ainut selkeä ulkopuolinen tuki tulee Yhdysvalloilta ja sen hallinnolta. Presidentti Donald Trump on sitoutunut käytettävissä olevin keinoin tukemaan Israelia. Nähtäväksi jää, joutuuko Yhdysvallat jopa sotilaallisesti toteuttamaan antamiaan lupauksia Israelin tukemiseksi.

Raamattua tunteville Israelin tilanne ei tule yllätyksenä. Vanhan testamentin mukaan näin on ollut enemmän tai vähemmän koko historian ajan. Yksi merkittävä syy tälle on juutalaisen kansan vieraantuminen Jumalan tahdosta ja sen toteuttamisesta. Vanhan testamentin mukaan vihollisten tuhotöiden salliminen on ollut Jumalan rangaistus kansalle Herran ohjeiden ja käskyjen laiminlyömisestä. Raamattu antaa kuitenkin ymmärtää, että Jumala ei hylkää lopullisesti uppiniskaista kansaansa. Hänellä on oma suunnitelmansa sen varalle. Mikä tämä suunnitelma yksityiskohdissaan on, jää ikään kuin varjon taakse Vanhassa testamentissa. Sen takia juutalaiset oppineet sanovatkin, ettei juutalaisuudessa ole sellaista ihmisen pelastumiskäsitystä, jollaisen Uuteen testamenttiin uskovat kristityt ovat omaksuneet.

Meillä on täysi syy uskoa, että juutalaiset rabbit ja oppineet ovat vilpittömiä tässä asiassa. He eivät voi ilman UT:n (Uusi testamentti) opetuksia nähdä VT:ssa (Vanha testamentti) tai rabbinistisessa kirjallisuudessa kristillisen pelastussuunnitelman ydintä. Meille kristityille UT kirkastaa ja paljastaa, että Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia jotka uskovat Jeesukseen Jumalan Poikana. Koska juutalaiset eivät tunnusta UT:ia itseään koskevaksi, niin heille sen opetukset jäävät vieraiksi ja merkityksettömiksi. He näkevät, että UT:n sanoma on tarkoitettu ei-juutalaisille ja sellaiseksi sen tulisi jäädä. Heidän näkökulmastaan UT:ssa on jopa vaarallisia opetuksia.

Paavalin kirjeen 2 luvussa Efesolaisille esitetään, ettei Jeesuksessa Kristuksessa ole eroa juutalaisen tai siihen kansaan kuulumattoman välillä. Uskonnolliset juutalaiset käsittävät tällaiset kohdat Raamatussa niin, että UT:n ja kristittyjen tarkoitus on mitätöidä heidän erityisasemansa Jumalan omaisuuskansana ja asettaa pakanakansat Israelin kanssa samalle viivalle. Tämä on vakava asia juutalaiselle kansalle ja heidän johtajilleen. Vaikka juutalaisista hyvin pieni joukko on syvästi uskonnollisia, niin juutalaisuuden olemassaolon ja kamppailun ydin on yksi kansa, joka on erotettu muista kansoista Jumalan suunnitelmia varten. Jos se olisi ilman erityisasemaa ja vain yksi kansa muiden joukossa, kansalla olisi identiteettiongelma. Israelin valtion olemassaoloa juutalaisvaltiona perustellaan usein juuri VT:n vaatimuksilla ja lupauksilla. VT:n mukaan juutalainen kansa on ”Jumalan silmäterä”.

Monessa UT:n paikassa osoitetaan arvoa juutalaiselle kansalle ja se kytketään Jumalan pelastussuunnitelmaan. Siksi todelliset kristityt arvostavat juutalaista kansaa ja haluavat tukea sitä. Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Muiden kansojen tulisi arvostaa Jumalan suunnitelmaa juutalaisen kansan kohdalla. Meillä kaikilla on syytä kiitollisuuteen siksi, ettei Jumala ole tuhonnut tai hyljännyt kansaansa. Ilman sitä meillä ei olisi Vanhaa eikä Uutta testamenttia. Ei olisi toivoa eikä tietoa Jumalan pelastussuunnitelmasta joka koskee myös meitä, ei-juutalaisia. Sanoma on annettu ensin juutalaisille ja sitten muille. Todellinen ja kestävä juutalaisrakkaus lähtee siitä, että Jumala rakastaa edelleen Israelin kansaa ja haluaa sen iankaikkista pelastusta. Jos me rakastamme Jumalaa, niin silloin rakastamme Hänen ”silmäteräänsä” Sanan ilmoituksen mukaan.

Jumala siunatkoon runsaasti Israelia ja juutalaista kansaa! Tukekaamme Israelia kaikin raamatullisin tavoin ja keinoin! Rukoilkaamme sen hengellistä heräämistä ja kääntymistä Jumalansa puoleen kaikissa asioissa!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 4/2017

Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu intensiivisesti aiheesta ”valeuutinen”. Tämä keskustelu perustuu pääasiassa USA:n presidentinvaaleissa käytettyyn terminologiaan. Tässä keskustelussa on välillä unohtunut tietynlainen aste-ero ”false -news’in” ja ”fake -news’in” välillä. False -news tarkoittaa uutista joka ei lainkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi viitataan puheeseen jota ei ole koskaan pidetty tai dokumenttiin jota ei ole olemassa. Fake -news kertoo jostakin mikä on tapahtunut tai mistä on olemassa todellinen dokumentti. Mutta puheen, dokumentin tai videon sisällön esitystapa siitä tehdyssä uutisessa on puolueellinen tai tarkoitushakuinen. Mediassa esiintyy aika ajoin molempia ilmiöitä. Aika usein, kun media jää kiinni selvästä false -news’ista se joutuu pyytämään anteeksi tai korjaamaan uutista. Fake -newsin kohdalla medialla on paljon enemmän liikkumavaraa. Se voi toimia jopa räikeällä tavalla ja vierittää vastuun esimerkiksi itse valitsemilleen asiantuntijoille tai muille tahoille. Jotta ymmärtäisimme näitä käsitteitä paremmin, on hyvä tarkastella länsimaisen uutiskäsitteen ja käsittelytapojen syntyhistoriaa USA:ssa.

Yhdysvaltojen medialla on ollut ja on suuri vaikutus länsimaiseen mediaan. Siihen liittyy keskeisesti mediakielessä korostettu uusi ilmaisu: ”populisti”. Alunperin sana on englanninkielessä tarkoittanut henkilöä, joka saa paljon kannatusta. Se tulee sanasta populääri, suosittu, kannatettu, kansan kannattama ja kansan tukema henkilö. Yhdysvaltain sisällissodan (1861-65) jälkeinen poliittinen jakautuminen johti demokraattisen ja republikaanisen puolueen valta-asemaan. Republikaanit olivat alunperin ”jenkkejä”, mm orjuuden vastustajia jotka edustivat pohjoisvaltioita. He olivat sisällissodan voittajia. Demokraatit olivat alunperin sisällissodan hävinneitä, mm orjuuden kannattajia. USA:n vaalijärjestelmästä johtuen nämä kaksi puoluetta ovat hallinneet vuoron perään ja muodostaneet eliitin, jota erityisesti raharikkaat vaalirahoittajat kontrolloivat ja ohjailevat.

USA:ssa syntyi 1800-luvun lopulla populääri- eli kansanliike vastustamaan raharikkaan eliitin vaikutusvaltaa ja ajamaan tavallisen kansan asioita ja etuja. Kansan- eli populaariliikkeen toiminta huipentui kansanpuolueen perustamiseen. Se sai 1890 -luvun vaaleissa suuren äänivyöryn. Vaikka vaalijärjestelmä suosii kahta pääpuoluetta, kolmaskin puolue alkoi saada merkittävää asemaa. Populääripuolue vetosi tavalliseen kansaan ja muodosti uhan silloiselle eliitille, erityisesti demokraattipuolueen eliitille. Se oli jo syrjäyttämässä demokraattisen puolueen valta-asemaa ja horjuttamassa jopa republikaaneja. Tällöin raharikas eliitti ryhtyi vastaiskuun. Kansanpuoluetta alettiin leimata negatiivisesti ja estettiin sen asiallinen esilletulo silloisessa mediassa. Tässä manipuloinnissa raharikkaat saattoivat käyttää omistamaansa mediaa. Nopeassa tahdissa he lisäsivät valtaansa hankkimalla lisää omistuksia valjastaen silloisen median – pääasiassa sanomalehdet – kansanpuoluetta vastaan. Kesti aikansa ennen kuin manipulointi alkoi tehota mutta lopulta Yhdysvalloissa palattiin kahden valtapuolueen ja raharikkaan eliitin hallitsemaan järjestelmään.

Raharikkaiden demokraattien kannattajat omistavat valtaosan mediasta. Tässä republikaaneilla on yleisesti ottaen vähemmän vaikutusvaltaa. Lähes kaikki tärkeimmät TV -kanavat, amerikkalaista FOX -news’ia lukuunottamatta, ovat demokraattisen puolueen ohjauksessa. Wikileaksin vuotojen kautta tiedämme, että esimerkiksi viimeisen presidentinvaalin yhteydessä demokraattisen puolueen puoluetoimisto ohjaili valtakunnallisten uutiskanavien tarjontaa. Samanlainen manipulointi tehtiin tärkeimpien sanomalehtien kohdalla. Republikaanivastustajasta käytettiin tavanomaisen populääri- eli kansan suosiman tai kannattaman henkilömaininnan sijasta sanaa ”populisti”. Tällä sanatempulla haluttiin viestittää, että populisti kosiskelee kansaa väärin ja väärillä asioilla eikä häntä pidä ottaa vakavasti. Ne, jotka kannattavat tätä populistia, ovat enemmän tai vähemmän surkuteltavia ja säälittäviä. Vähän tyhmiäkin, eikä heitäkään kannata ottaa vakavasti.

Sosiaalisen median paljastuksista johtuen demokraattien hallitsema media organisoitiin viime vaalia varten siten, että se pyrki välttämään suoranaisia false-news’eja. Pääsääntöisesti koko länsimainen media on lainannut vähintäänkin epäsuoraan demokraattien hallitseman valtamedian tuottamaa kuvallista ja sanallista aineistoa. Länsimaisesta mediasta on tullut ikään kuin osa USA:n valtakamppailua joka jatkuu vaalien lopputuloksesta huolimatta edelleen. Tässä kamppailussa USA:n oma etu ja koko maailman etu jää toiselle sijalle. Kuten meistä kaikista myös nykyisestä pres. Trumpista löytyy monia puutteita ja häntä voidaan arvostella. Hän puhuu suoraan mitä kannattaa ja ajattelee ja yrittää toteuttaa vaalilupauksiaan. Yksi niistä on Israelin tukeminen. Israelkaan ei ole täydellinen, kuten ei omakaan valtiomme. Raamattuun pohjaava näkymme on tukea sitä erityisesti hengellisesti ja myös aineellisesti.

Tänä vuonna täytän 60 -vuotta ja sen merkeissä haastan teidät kaikki tukemaan erityisesti messiaanista juutalaistyötä Israelin Ystävät ry:n kautta Israelin parhaaksi. Nyt on Ilosanoman julistamisen aika Israelille!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 3/2017

Viha ja vihapuheet ovat osoitus ihmisen alemmuuden tilasta, jossa rakkaus ja sisäinen rauha ovat kaukana. USA:n vasta virassaan aloittanut presidentti Donald Trump kuohuttaa tunteita. Osa valtamediaa on noussut häntä vastaan ja monet Trumpin kommentit tai puheet nähdään yksinomaan negatiivisessa sävyssä. Välillä hänen sarkastinen huumorinsakin otetaan tosissaan. Vaikuttaa, että Trumpista on tullut huomion keskipiste, ei asioista joista ennenmuuta tulisi keskustella. Toki hänen lausunnoissaan ja toimissaan on arvosteltavaa.

Suuren osan mediaa ja Trumpin välillä on paha luottamuspula. Monet ihmiset pitävät häntä joko Yhdysvaltain ”pelastajana” tai sitten häntä vihataan. Tälläiset ääri-asetelmat eivät ole hyväksi asioiden hoidolle. Donald Trump haluaa olla aloitteellinen ja on jo ensimmäisen kuukauden aikana ollut aktiivinen niiden päämäärien hyväksi joita kampanjassaan piti esillä. Hän on myös antanut ymmärtää tukevansa Israelia. Noista päämääristä ollaan maailmalla eri mieltä mutta hän on kuitenkin äänestäjien valitsema kansanjohtaja. Yleensähän vaalien jälkeen lupaukset pääasiassa unohtuvat.

USA:n valtamedia on pääosin demokraattisen puolueen kannattajien hallussa ja omistuksessa. Presidentin vaalin hävinneet demokraatit pettyivät pahoin vaalitulokseen ja jo vaalien aikana puolin ja toisin harjoitettu ja koettu vihanpito ja loanheitto jatkuu. Näin tapahtuu vaikka kaikkien osapuolten intressissä tulisi olla USA:n politiikan muodostuminen taloutta ja turvallisuutta tukevaksi. Onnistuuko Trump edeltäjiään paremmin taistelussa terrorismia vastaan? Onnistuuko hän siirtämään suuryritysten työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin ja muuttamaan maan kauppapolitiikkaa? Kuinka ylikansalliset, alunperin amerikkalaiset suuryritykset suhtautuvat presidentin vaatimuksiin?

Euroopan valtamedian asenteeseen Trumpia kohtaan liittyy epävarmuus hänen yhteistyöhalustaan Euroopalle tärkeissä kahdenvälisissä kysymyksissä. Euroopan sisäinen poliittinen peli käy kuumana. Monet valtapuolueet pelkäävät asemansa puolesta. Eurooppalaiset johtajat ovat mm. epäonnistuneet pahoin turvapaikanhakija- ja pakolaispolitiikassa. Tätä epäonnistumista halutaan edelleen peitellä ja esittää asiat paremmin mitä ne ovat. He pelkäävät niitä vaihtoehtoisia ajattelutapoja, jotka kyseenalaistavat nykyeurooppalaisen epämääräisen ja vaihtoehdottoman linjan. Eurooppa on ajautunut näköalattomaan tilanteeseen, jossa yritetään puolustaa jotakin, mitä ei osata tai viitsitä edes kunnolla määritellä. Puhutaan ”eurooppalaisista arvoista” mutta näiden arvojen taustalla oleva kristillinen vakaumus halutaan syrjäyttää. Jos johtajuusongelmia nähdään Yhdysvalloissa niin sama tulisi nähdä myös Euroopassa jossa vallitsee kyvyttömyys ratkaista yhdessä monia vakavia ongelmia.

Eurooppa, Yhdysvallat ja maailma ovat siis vakavien haasteiden ja ongelmien edessä. Tarvitaan uutta ajattelua ja uusia ratkaisumalleja. Epäonnistunut ihmispoliittinen toiminta voi johtaa sotiin ja epäjärjestykseen kuten niin usein ihmisen historiassa ennenkin. Siksi tarvitsemme toistemme tukea ja uusia avauksia ongelmien ratkaisemiseksi. Riitaisuus ja vihanpito ei auta ketään eikä ratkaise mitään. Jumala on antanut meille maapallon, että pitäisimme siitä huolta ja kilpailisimme toistemme kunnioittamisessa Jumalan antaman rakkauden voimalla. Herra meitä tässä auttakoon! Rukoillaan Häneltä sellaisia johtajia ja toimijoita, joilla on kyky ja tahto auttaa kaikkia parempaan tulevaisuuteen.

Vapahtajamme Jeesus Kristus on tehnyt jo kaiken mitä tarvitsemme iankaikkisuuteen. Sitä odotellessa meillä on täällä ajassa vielä paljon tehtävää ja rukoiltavaa. Herra siunatkoon Israelia ja sinua hyvä lehtemme lukija ja veli/sisar Kristuksessa!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom -lehden pääkirjoitus 2/2017

Demokratia on enemmistön valtaa ja siten tavallaan enemmistön diktatuuria. Sen takia länsimaissa on vähemmistön suojelemiseksi tullut tavaksi, esimerkiksi perustuslakia koskevissa tai perustuslakia sivuavissa tärkeissä kysymyksissä, asettaa määräenemmistövaatimuksia. Siten pyritään turvaamaan merkittävän vähemmistön asema. Länsimaisen demokratian ihanteena on ajatus itsenäisistä ja asioihin perehtyneistä äänestäjistä, jotka osaisivat kriittisesti ja tosiasioihin perustuen tehdä yhteistä hyvää palvelevia päättäjävalintoja. Ajatuksena on, että valitut päättäjät äänestävät ja edustavat äänestäjiensä kannattamia asioita. Kuitenkaan esimerkiksi Suomessa tai Israelissa ei ole olemassa vaatimusta, että päättäjät olisivat suoraan sidoksissa ja vastuullisia vaalilupauksistaan. Näin ollen äänestäjät eivät voi olla varmoja, että edustajat ajavat heidän toiveitaan ja tavoitteitaan.

Jotta äänestäjät voisivat tehdä oikeita ja todellisia ratkaisuja eri ehdokkaiden ja ideologioiden välillä, on länsimaisessa demokratiassa synnytetty ihanne vapaasta, riippumattomasta ja oikeudenmukaisesta tiedonvälittämisestä. Mediaa on esitetty kolmantena itsenäisenä ja riippumattomana valtiomahtina oikeuslaitoksen ja parlamentarismin rinnalla. Lehdistölle ja muulle medialle on annettu ikään kuin kriittisen vahtikoiran rooli. Sen tehtävänä on tuoda esille valtakoneistossa esiintyviä puutteita ja herättää ideologista keskustelua. Viime vuosina on syntynyt uusi vaikuttaja, ns. sosiaalinen media. Se on levinnyt kaikkialle länsimaihin. Samalla tämä kehitys on paljastanut, että valtamedia ei aina olekaan riippumaton, tasapuolinen eikä oikeudenmukainen kaikissa kysymyksissä. Se on kytköksissä vallanpitäjiin ja pyrkii usein tukemaan ja edustamaan jonkun valtatahon intressejä.

Sosiaalisen median paljastusten myötä lehdistön ja muun perinteisen median toimittajat, sidosryhmät ja muut vaikuttajat ovat usein osoittautuneet puolueellisiksi, tarkoitushakuisiksi ja yksipuolisiksi. Jopa epäoikeudenmukaisiksi uusille aatteille ja uudenlaiselle kritiikille vallitsevia valtajärjestelmiä kohtaan. Puolustaakseen asemaansa valtamedia ja perinteiset poliittiset vaikuttajat ovat kehitelleet mitä erilaisimpia psykologisen vaikuttamisen keinoja. Sen seurauksena uusia ja kriittisiä ajatuksia esittäviä ihmisiä pyritään valtamediassa leimaamaan negatiivisesti. Menetelmä, joka on aiemmin onnistunut varsin hyvin, on nyt sosiaalisen median informaation edessä vaikeuksissa. Siksi valtamedia ja päättäjät ovat jo pyrkineet suitsimaan sosiaalista mediaa eri keinoin. Siinä ei kuitenkaan toistaiseksi ole kovin hyvin onnistuttu.

Lähes kaikilla ihmisillä on mahdollisuus omalla kirjoittamisella tai muilla sosiaalisen median keinoilla tuoda esille uusia tai kriittisiä näkökulmia valtamediasta riippumatta. Tämän valtamedia ja vallassa olevat ryhmät ovat kokeneet jopa vaarallisen haastavaksi. Siksi ne ovat alkaneet uudenlaisen kampanjan heidän kannaltaan vastenmielisten ajatusten ja ihmisten eliminoimiseksi. Yksi menetelmä on ollut kehittää uusia negatiivisesti leimaavia iskusanoja, joita voi käyttää sopivan epämääräisesti. Niillä voi leimata valtapiirin kannalta ei-toivotut henkilöt ja ryhmät ilman, että tarvitsee käyttää jo moneen kertaan kuluneita fraaseja tai lyömäsanoja. Yksi tällainen uudella tavalla neutraalimmalta kuulostava lyömäsana on ”populisti”. Sen käytöllä ne äänestäjät ja heidän edustajansa, jotka tuovat esille valtaeliitin kannalta kiusallisia ajatuksia, voidaan leimata jotenkin onnettomiksi tai surkeiksi.

Sen sijaan, että suoraan sanottaisiin äänestäjien tai eräiden ehdokkaiden olevan surkimuksia tai väärin äänestäviä heidät leimataan populisteiksi ja populismin kannattajiksi. Samalla nämä leimaajat oikeuttavat oman peitellyn vihapuheensa ja oman populisminsa. Esitetään, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, vaikka keskitytään tuomaan esille vihan kohteena olevien henkilökohtaisia ominaisuuksia kielteisessä sävyssä. Itse asiakysymyksistä puhumista kaihdetaan. Varsinkin nuoremmat internetin ja sosiaalisen median käyttäjät ovat alkaneet suhtautua uudella kriittisyydellä kaikkeen mediaan. Internetissä ja sen keskustelupalstoilla voi vapaasti esittää mitä erilaisimpia, toki myös epätoivottuja, ajatuksia. Jotta internetin ja keskustelupalstojen viidakossa selviää, täytyy oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja riippumattoman mielipiteen muodostamiseksi oppia uusia mediataitoja ja kriittistä lukukykyä.

Tässä yhteydessä on syntynyt myös valtamediaa koskevaa kriittisyyttä. On huomattu, että valtamediakin pyrkii joko avoimesti tai peitellysti ohjaamaan ajatuksia ja käyttäytymistä haluamaansa suuntaan. Ei olekaan täysin tasapuolista ja riippumatonta valtamediaa. Tämä on syvällinen oivallus jota yhä useampi, erityisesti nuori, toteuttaa valinnoissaan ja ajatuksen muodostamisessaan. Monet ihmiset eivät enää edes seuraa valtamediaa vaan sosiaalista mediaa, jossa pääsääntöisesti tulee esille erilaisia näkökulmia. Valtamedian harjoittama, paikoin mustavalkoinenkin, ajattelu osoittautuu pidemmän päälle kestämättömäksi, kun jokainen voi sosiaalisessa mediassa tuoda esille perustelujaan puolesta tai vastaan. Näin ollen selvät vääristelyt useimmiten paljastuvat. Tulevaisuus näyttää mitä seurauksia sosiaalisella medialla on äänestyskäyttäytymiseen ja sitä kautta päätöksen tekoon. Sosiaalisesta mediasta on ilmeisesti tulossa neljäs valtiomahti ainakin siellä missä sitä voidaan vapaasti harjoittaa. Säilyykö tämä vapaus jatkossakin?

Tutkimusten mukaan israelilaiset käyttävät ehkä eniten aikaa sosiaalisessa mediassa asukaslukuun suhteutettuna,. Mitä merkitystä sillä on israelilaisten tulevaisuuden, tulevien päätösten ja valintojen suhteen jää nähtäväksi. Amerikassa väitetään Donald Trumpin valtaantulon olevan pitkälti sosiaalisen median ansiota. Hän on ainakin luvannut tukea ja auttaa Israelia ennen näkemättömän voimakkaalla tavalla. Onnistuuko hän täyttämään lupauksensa jää nähtäväksi. Sosiaalinen media seuraa hänen ja muiden päättäjien edesottamuksia herkeämättä ja ainakin osin valtamediasta riippumattomasti.

Oletko sinä, Shalom-lehden arvoisa lukija, jo käyttänyt sosiaalisen median keinoja esimerkiksi Israelin tukemiseksi ja Vapahtajamme sanoman kirkastamiseksi?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Shalom lehden pääkirjoitus 1 / 2017

Vuodesta 2017 vaikuttaa tulevan mielenkiintoinen vuosi. Siihen liittyy jälleen monia uskomuksia, toiveita, pelkoja, odotuksia ja haasteita. Aikaisempien vuosien perusteella voisi kuvitella, että kun tämäkin vuosi on ohi, niin olemme kokeneet pettymyksiä ja monet toiveet sekä haaveet ovat jääneet täyttymättä. Jos kuitenkin joitakin, vaikka pieniäkin, toiveitamme on toteutunut vuoden aikana niin niistä voimme ammentaa voimaa taas seuraavaan vuoteen. Toisin sanoen: jos emme olisi haaveilleet tai toivoneet mitään, ei olisi sitäkään toivoa mitä nuo pienet toivonkipinät edustavat. Joku onkin sanonut, että kun lakkaamme toivomasta tai haaveilemasta paremmasta niin lakkaamme olemasta ihmisiä. Aina on niitäkin ihmisiä, jotka tuntuvat haaveilevan ja odottavan – ainakin jossakin mittakaavassa – pahojen asioiden tapahtumista osalle tai koko ihmiskunnalle. Pitää vain toivoa, etteivät kaikki ihmisten toiveet ja haaveet toteudu tänäkään vuonna – ainakaan tuhoa ja pahoja asioita sisältävät toiveet.

Maailmaan mahtuu monenlaisia toiveita ja haaveita. Kun tarkastelemme rukousryhmiä internetissä ja muualla sekä kristillisten ryhmien julkaisuja, huomaamme, että niissä keskitytään ainakin seuraaviin asioihin: maailman rauha, ihmisen sisäinen rauha, rakkaus toisia kohtaan, anteeksianto, lohdutus, ymmärrys, armo, luottamus, pitkämielisyys, nöyryys, rohkeus, periksiantamattomuus, kestävyys, paraneminen, hengellinen uudistuminen, toisten ihmisten hyväksyminen ja huomioon ottaminen, siveys, rohkaisu, maailmanloppu, salainen ylöstempaaminen, uskovien näkyvä tempaaminen, Jeesuksen paluu ennen Jaakobin ahdistusta ja monenlaiset maailman ja Israelin tilanteeseen liittyvät asiat. Eri ryhmien uskomusten välillä olevat ristiriitaisuudet heijastuvat myös näihin rukoustoiveisiin ja pyyntöihin. Israelin ystävinä meidän tulee pysyä uskollisena Raamatun sanalle, jonka mukaan Jeesus Kristus on julistuksemme ja käytäntöjemme keskiössä. Kuten perustajamme jo näkivät, vain Hänessä lopullisesti toteutuvat kaikki toiveet ja haaveet niin juutalaisen kansan, kuin muidenkin kansojen ja yksilöiden kohdalla. Jeesuksessa ei ole mitään eroa juutalaisen ja muunmaalaisen välillä vaan Hän tuli koko maailmaa ja sen kaikkia ihmisiä varten!

Edellä mainitsin vain muutamia rukousaiheita. Kristittyinä itseään pitävät ovat nyt, kuten ennenkin, aika kaukana keskinäisestä rakkaudesta ja yhteisestä leivänmurtamisesta – puhumattaaan muiden ihmisryhmien rakastamisesta. Moni sanoo, että koska näin on ollut jo hyvin kauan niin tämä asiantila pitää hyväksyä tosiasiana. Ei kannata näyttää härälle punaista vaatetta, kuten sanonta kuuluu. Antaa jokaisen rukoilla ja uskoa mitä haluaa. Ei ehkä enää tarvita yhtenäistä kristittyjen joukkoakaan, koska nyt kaikki ovat yksilöitä ja voivat uskoa, rukoilla, opettaa ja sanoa mitä kukin haluaa, kunhan väittävät tekevänsä niin Pyhässä Hengessä. Vaikuttaakin siltä, että yhä enenevässä määrin ei pyritäkään alistamaan omaa mieltä Raamatun sanan ja opetuksen alle, vaan Raamatun sana halutaan alistaa oman lihallisen mielen alle.

Mutta Jeesuksen ja Pyhän Hengen opetus on aina sama ja yksi, koska Pyhä Henki on Jeesuksen Henki. Ei oma kokemuksemme tai keksintömme. Herramme opetti seuraajilleen varsinaisesti vain yhden rukouksen, jota kutsutaan Herran tai Isä meidän -rukoukseksi. Tuon rukouksen sanoja miettiessä tuntuu, että kristityt rukoilevat usein aivan muita asioita kuin mitä Herramme Jeesus kehotti tai käski. Kuinka moni kristitty rukoilee niitä asioita, joita Jeesus kehotti rukoilemaan? Omasta puolestani rukoilen, että mahdollisimman moni. Siksi kysyn Rafi Shimonin minulle opettaman raamatunkäännöksen mukaisesti: ”Onko Jerusalemilla todella rauha ja kuinka Jerusalemin ja Israelin asukkaat oikeasti voivat?” Tarvitsevatko he jotain parempaa, kuin mitä tällä hetkellä monet keskenään riitelevät ihmisryhmät voivat tarjota? Tarvitsevatko he, kuten me kristitytkin, Vapahtajaa pelastamaan heidät ja meidät lain, joka tuomitsee syntiset kadotukseen, kirouksesta? Itsetehtyjen oppien ja tulkintojen sijaan tarvitsemme tänäkin vuonna Jumalan pelastavaa armoa armon päälle, kuten apostoli Paavali kirjoittaa.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri